Rakas lady Astoria,

Kiitos viestistänne - olette totisesti yhtä viisas kuin olette tarkkanäköinen ja kaunis.
Analyytikkojemme mukaan olette todennäköisesti oikeassa Roehenstartin kreivin syntyperästä ja aikomuksista. Lontoon Neuvosto kokoontuu parhaillaan ja pohtii, tulisiko Neitokunnan ottaa asiaan kantaa.

Ymmärrän huolenne neitojen turvallisuudesta. Ruby kuitenkin vakuutti, että vaara Ranskassa on ohi. Hän ei turvallisuuspäällikkönä suostunut vielä ottamaan kantaa siihen, onko Rohenestartien suunnitelma toteutuessaan vaaraksi neidoille tai Neitokunnalle.

Kuten sähkösanomassa mainitsin, arkistoista tosiaan löytyi ennustus, joka analyytikkojemme mukaan liittyy Roehenstarteihin ja näiden suunnitelmaan. Se on laadittu vuonna 1703 ja Forget-Me-Not tutki sen uudelleen eilen. Hänen mukaansa sen valaisemat todellisuuslinjat eivät ole muuttuneet, ennustus on siis pätevä. Tämän tietäen Neuvosto tekee päätöksensä ja pohtii, tulisiko asia vielä Aleksandriaan saakka. Lähetän teille ohessa ennustuksen kopion ja toivon tapaavani teidät mitä pikimmin Lontoossa.

Kaivaten,
Lady Octavia 

 

Satu yksisarvisesta, barbarileijonasta ja rikoksesta Jumalaa vastaan

Olipa kerran viisas ja mahtava hallitsija, jonka alamaisina oli joukko eläimiä.
Valtakunta oli ihana paratiisi, jonka kolkissa kukoistivat tammet, vaahterat ja akaasiat ja jonka kukkaloisto ruusuineen, orkideoineen, vandoineen ja lootuksenkukkineen oli vertaansa vailla. Niin ihmeellisen kaunista ja mahtavaa valtakuntaa ei ollut kuunaan nähty maan päällä.

Kaikkein ylhäisimmät eläimistä olivat viisas yksisarvinen ja rohkea barbarileijona. Niiden alaisuudessa palvelivat kukin omalla paikallaan hurjat tiikerit, kekseliäät majavat, hupaisat hyppyantiloopit, ylväät hopeakurjet, ovelat karmiinimedestäjät ja muut nisäkkäät, linnut ja kalat. Ne kaikki tunsivat paikkansa ja Jumalan määräämän järjestyksen.

Joskus eläimet nahistelivat, ärhentelivät tai uhkasivat jopa lähteä tiehensä koko valtakunnasta. Viisas yksisarvinen ja rohkea barbarileijona kuitenkin palauttivat järjestyksen nopeasti. Yksisarvinen selitti eläimille, että rauhallinen yhteiselo olisi parasta kaikille. Sillä mitä on yksinään ovelinkaan karmiinimedestäjä? Se ei mahda uhkaajilleen mitään, mutta jos sitä puolustaa hurja tiikeri, ei kukaan uskalla käydä sen kimppuun. Tiikeri puolestaan voi ärjyä ja karjua keuhkojensa pohjasta, mutta ei silti saa metsää kaatumaan ilman majavan apua.
Ja jos joku vielä yksisarvisen viisaan puheen jälkeen jatkoi vikurointia, tarvitsi barbarileijonan vain ärjäistä kerran ja eläin vaikeni vapisten.

Joka päivä mahtava hallitsija kutsui yksisarvisen ja barbarileijonan luokseen ja pyysi näitä kertomaan, mitä valtakunnassa tapahtuu. Nämä tottelivat mielellään hallitsijaa ja saivat tältä neuvoja siitä, kuinka eläimet pysyisivät kurissa ja valtakunta mahtavana.
Jos hallitsija olisi ollut tavallinen ihminen, olisivat yksisarvinen ja barbarileijona pian pistäneet ja raadelleet hänet kuoliaaksi. Mutta ne tiesivät, että hallitsija hoiti tehtäväänsä Jumalan armosta! Ne eivät edes ajatelleet nousevansa kapinaan hallitsijaa vastaan, vaan kumarsivat joka päivä tämän edessä niin syvään, että niiden otsat koskettivat hallitsijan sinivalkoruudullista viittaa.

Erään kerran, kun yksisarvinen ja barbarileijona olivat jälleen tulossa päivittäiselle vierailulle, ne huomasivat jotain kauheaa. Valtaistuimella ei enää istunutkaan viisas ja mahtava hallitsija Jumalan armosta vaan iljettävä teeskentelijä. Viekkaudella ja vääryydellä oli oikea, Jumalan nimittämä hallitsija syösty vallasta ja tilalle istutettu hirvittävä vääräuskoinen, joka kehtasi vieläpä kirjailla viittansa helmaan sanat Dieu et Mon Droit. Kun yksisarvinen ja barbarileijona tuijottivat vallananastajaa uskomatta silmiään, löivät vallananastajan kätyrit ne maahan, vangitsivat ja sulkivat pieneen häkkiin.

Vallananastaja tiesi, että yksisarvinen ja barbarileijona olivat kumartaneet oikealle hallitsijalle. Niinpä hän käski ruoskia eläimiä kunnes ne painaisivat päänsä hänenkin edessään. Silloin typerä vallananastaja oli tyytyväinen: hänhän oli saanut yksisarvisen ja barbarileijonan tottelemaan kuten laillinen hallitsija. Hän ei nähnyt, että oli tehnyt rikoksen paitsi valtakuntaa myös Jumalaa vastaan.

Ulkona valtakunnassa ei tapahtunut ensin mitään. Eläimet eivät tienneet, että niiden oikeutettu hallitsija oli viety pois ja palatsissa istui nyt teeskentelijä. Valtakunta jatkoi kukoistustaan ja laajeni, mutta sydänmailtaan se alkoi mädäntyä. Lopulta valtakunnassa kyti kaaos. Kun yksisarvinen ja barbarileijona eivät olleet pitämässä järjestystä ja Jumala käänsi valtakunnalle selkänsä, alkoi se hiljalleen hajota. Eläimet muuttuivat levottomiksi ja alkoivat aiemman sävyisän puheen sijasta riidellä keskenään. Vallananastaja ei sitä huomannut, sillä hän ei ymmärtänyt eläinten kieltä ja kaikki karjunta ja sirkutus kuulostivat hänen korviinsa samalta kuin ennenkin, eläinten keskustellessa sävyisästi. Yksisarvinen ja barbarileijona yrittivät vedota hallitsijan oikeudentajuun, sydämeen ja järkeen, mutta koska tältä puuttuivat nuo kaikki kolme, oli yritys turha.

 

Jos kahdeskymmenes vuosisata koittaa
 eikä laillinen hallitsija ole palannut valtaistuimelle,
tammet kaatuvat, ruusut kuihtuvat, tiikerit vaikenevat ja hopeakurjet lakkaavat lentämästä.
Silloin yksisarvinen ja barbarileijona kuolevat
ja maailman mahtavin valtakunta tuhoutuu.