Jeanne D’Arc
Velvollisuus, uskollisuus
Pienessä Domrémyn kylässä Ranskassa vuonna 1412 syntynyt Jeanne valmistautui elämään normaalin elämän. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, ja siksi hän ei saanut lapsena paljonkaan koulutusta tai oppinut lukemaan.
13-vuotiaana Jeanne alkoi kuulla ääniä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareeta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan englantilaisista.
Jeanne hyväksyi osansa: hänestä oli tuleva soturi ja hän oli kuoleva roviolla.
Jeanne lähti tapaamaan itse prinssi Kaarlea. Ihmeellisellä tavalla hän sai prinssin vakuutettua pyhästä velvollisuudestaan pelastaa Ranska. Jeanne sai johdettavakseen joukko-osaston ja valloitti kuin ihmeen kaupalla englantilaisten valtaaman Orléansin kaupungin takaisin Ranskalle.
Seuraavaksi Orléansin neitsyt vapautti Loiren itärannan takaisin ranskalaisille.
Jeannen velvollisuudet eivät olleet vielä täytetyt. Pyhä Mikael vaati häntä kruunaamaan Kaarlen Ranskan kuninkaaksi Reimsissä. Voittojensa jälkeen Jeanne lähti Kaarlen ja vartiomiesten kanssa Reimsiin, missä Kaarle VII todella kruunattiin Ranskan kuninkaaksi.
Jeannen selän takana Ranskan hovi ja englantilaiset pelasivat poliittista peliä. Kun Kaarle oli Jeannen avulla päässyt kuninkaaksi, hän ei enää tukenutkaan Jeannea Ranskan vapauttamisessa. Hän käski Jeannen joukot pois Pariisista, jossa Jeanne oli ollut täyttämässä tehtäväänsä vallata kaupunki takaisin Ranskalle.
Velvollisuus oli kuninkaan mahtia tärkeämpi: Jeanne hyökkäsi omin päin Pohjois-Ranskassa englantilaisia päin. Burgundilaiset ottivat hänet kiinni, vangitsivat hänet ja myivät englantilaisille.
Rouenissa Jeanne joutui oikeuteen, jossa englantilaiset syyttivät häntä kerettiläisyydestä ja noituudesta. Jeanne ei suostunut paljastamaan häntä kuulustelleille papeille näkyjään
eikä suostunut luopumaan tehtävästään Ranskan vapauttamiseksi, joten hänet
tuomittiin roviolla poltettavaksi. Virallinen syy oli se, että Jeanne tunnusti
kuulusteluissa pitävänsä Jumalaa paavia korkeampana arvovaltana.
Tomyris
Taistelu
Kuningatar Tomyris hallitsi 500-luvulla ennen Kristusta massageetteja, hurjaa soturikansaa Arasjoen varrella nykyisen Venäjän imperiumin eteläosissa ja Persian alueilla. Hän johti sotajoukkojaan itse ja kunnioitti rehellistä kamppailua, jossa oli lyömätön.
Kuningatar Tomyris ei antanut kenenkään käydä itsensä yli. Maailman mahtavin mies, lähes koko tunnetun luomakunnan valloittanut kuningas Kyyros, pyysi Tomyriksen kättä.
Tomyris tiesi, että mikäli hän suostuisi avioliittoon, hänen kansastaan tulisi Kyyroksen alamaisia. Se ei kiinnostanut kuningatarta - massageettien kansa olisi ikuisesti vapaata.
Kun Kyyros ei saanut kuningattaren maita ja kansaa hyvällä, hän päätti ottaa sen väkisin.
Hän rakentaisi sillan Arasin yli ja marssittaisi joukkonsa Tomyrista vastaan.
Tomyris, hurja ja palavasydäminen, ei odottanut sillan valmistumista.
Hän kutsui Kyyroksen joukot kohtaamaan omansa taistelussa.
Kyyros suostui, mutta sen sijaan, että olisi kohdannut Tomyriksen rehdisti, hän järjesti juonen, jonka seurauksena kolmannes Tomyriksen armeijasta menetti henkensä tai joutui vangiksi.
Myös Tomyriksen poika vangittiin. Kyyros yritti kiristää Tomyrista: mikäli tämä alistuisi Kyyroksen valtaan, poika säästyisi.
Tomyris lähetti vastauksen.
”Saat yhden mahdollisuuden vapauttaa poikani ja lähteä. Kieltäydy, ja vannon kautta Auringon, että kun verenhimoinen olet, saat verta enemmän kuin koskaan pystyt juomaan.”
Ja totisesti, ajan historioitsijat kuvaavat seurannutta taistelua verisimmäksi joka kuunaan on maailmassa käyty. Kyyros joukkoineen lyötiin ja teurastettiin viimeiseen mieheen. Tomyris mestautti maailman mahtavimman miehen, täytti nahkasäkin verellä
ja viskasi siihen Kyyroksen pään.
"Juo nyt verta kylliksesi!"
Jeanne de Valois-Saint-Rémy
Oveluus
Kreivitär De la Mottena tunnettu, vuonna 1756 syntynyt Jeanne de Valois-Saint-Rémy
on yksi maailman kuuluisimmista seikkailijattarista, huijareista ja varkaista,
joka osaltaan aiheutti Ranskan vallankumouksen.
Ei tiedetä, oliko Jeanne de Valois-Saint-Rémyn isä todella
Ranskan kuninkaan Henri II:n äpäräpoika kuten väitti.
Vaatimattomista oloista ponnistanut Jeanne osoitti erinomaista älyä, nokkeluutta ja oveluutta jo nuorena, eikä avioliitto Nicholas de la Motten kanssa ainakaan hillinnyt hänen taipumuksiaan.
On epäselvää, oliko de la Motte todella aatelinen, mutta Jeannea kutsuttiin
hänen loppuelämänsä ajan kreivittäreksi.
Kreivitär pääsi salaisesti useiden Ranskan vaikutusvaltaisimpien ihmisten suosioon ja vaikutti näiden kautta Ranskan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Hän oli myös mestarillinen varas, jonka mielikuvituksellinen suunnitelma maailman arvokkaimman timanttikaulanauhan varastamiseksi kulkee nimellä Kaulakoruskandaali.
Skandaali on maailmankuulu ja johti väitetysti Ranskan vallankumoukseen. Sen uhrit, erityisesti kardinaali Louis de Rohan ja Marie Antoinette, menettivät maineensa ja henkensä.
Jeanne de Valois-Saint-Rémy jäi lopulta kiinni, mutta pakeni vankilasta pojaksi naamioituneena ja julkaisi muistelmansa, jotka tekivät kansansuosikista entistä rakastetumman.
Boudicca
Kosto
Ajanlaskun alussa roomalaiset valloittivat Britannian.
Kelttiläisten ikeenien kuningas Prasutagus ei alkanut sotia imperiumin valtavaa armeijaa vastaan, vaan valitsi yhteistyön. Sen ansiosta hänen kansansa sai elellä hyvää, rauhallista arkea Englannin itäisissä osissa.
Kun kuningas kuoli, kävi ilmi, että hän oli testamentannut valtakuntansa sekä kahdelle tyttärelleen että Rooman keisari Nerolle. Tarkoitus oli, että rauhaisa rinnakkaiselo jatkuisi.
Siihen asti kun tyttäristä tulisi täysi-ikäisiä, kruunua kantaisi Prasutaguksen leski, Norfolkin ikeenien kuningatar Boudicca.
Roomasta saapui sanoma: ikeenien valtakunta kuuluisi tästä lähtien Rooman imperiumille. Roomalaiset sotilaat lähtivät liikkeelle. Kuningatar Boudicca ruoskittiin ja hänen tyttärensä otettiin väkisin. Ikeenien suurmiehistä tehtiin orjia ja heidän maansa vietiin.
Kuningatar Boudicca keräsi kansansa soturit ja kutsui muutkin heimot avuksi. Hän muistutti, että Rooma oli kukistettu aiemminkin.
Kuningattaren joukkojen ensimmäinen kohde oli Camulodunum, tämän päivän Colchester. Yhteisö ryöstettiin perusteellisesti lyhyen ja verisen taistelun aikana.
Osa roomalaisten yhdeksännestä legioonasta marssi kukistamaan kelttien kapinaa. Boudiccan armeija yllätti heidät takaapäin ja tappoi joka ikisen miehen. Koko roomalainen provinssi oli käytännössä suojaamaton, mutta kuningattaren kostonhimo ei ollut tyydytetty. Voitonjumalatar Andrasteksen kunniaksi vietetyissä seremonioissa roomalaisia aatelisnaisia muun muassa roikotettiin alastomina.
Kuningatar jatkoi Londoniumiin, joka ryöstettiin tyystin. Boudicca tuhosi sotureineen lyhyessä ajassa koko roomalaisen Britannian. Historioitsijat puhuvat jopa 80 000
kuolleesta roomalaisesta.
Maria Agnesi
Äly
Maria Gaetana Agnesi oli milanolainen, Bolognassa vaikuttanut matemaatikko ja teologi. Hän oli lapsinero, josta tuli yksi maailman ensimmäisistä naispuolisista professoreista.
Vuonna 1718 syntynyt Agnesi saavutti mainetta pitämällä yhdeksänvuotiaana Italian alueen tunnetuimmille oppineille tunnin mittaisen, naisten oikeutta koulutukseen käsitelleen puheen puhtaalla latinalla. Yhteentoista ikävuoteen mennessä hän puhui latinan, italian ja ranskan lisäksi täydellistä kreikkaa, espanjaa, saksaa ja hepreaa.
Neljäntoista vanhana Agnesi kiinnostui geometriasta ja ballistiikasta, jotka myöhemmin vaihtuisivat differentiaali- ja integraalilaskentaan.
Kun Agnesi oli viidentoista, Bolognan kaupungin oppineimmat miehet kokoontuivat säännöllisesti hänen kotiinsa kuuntelemaan hänen näkemyksiään ajan kiperimmistä filosofisista kysymyksistä.
Julkaistuaan ylistetyn, algebraa ja matemaattista analyysia yhdistävän kirjansa Instituzioni analitiche ad uso della gioventù italiana, Agnesista tuli paitsi kollegojen, myös maailman mahtavimpien hallitsijoiden suosikki. Hänen ihailijoihinsa liittyivät muun muassa keisarinna Maria Teresia, jolle Agnesi omisti kirjansa, sekä paavi Benedictus XIV.
Samaan aikaan tutkimustensa kanssa Agnesi koulutti kaikki 20 nuorempaa sisarustaan.
32-vuotiaana Agnesista tuli Bolognan yliopiston matematiikan ja luonnonfilosofian professori ja oppituolin haltija toisena naisena maailmanhistoriassa.
Vanhempana Agnesista tuli vielä tunnustettu teologi. Viimeiset vuotensa hän käytti laupeudentyössä auttamalla köyhiä, sairaita ja kodittomia, joille hän avasi
oman talonsa ovet ja joista hän piti huolta myymällä merkittävän omaisuuden, jonka
oli ansainnut työllään, perinyt ja saanut ihailijoiltaan.
Katariina Sienalainen
Hurskaus
25-lapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi Katariina sai uskonnollisia näkyjä jo pikkulapsena, ja seitsemänvuotiaana hän päätti pysyä koko elämänsä neitsyenä. Hän eli teini-iän erakkona pienessä huoneessa vanhempiensa kodissa paastoten, rukoillen ja mietiskellen.
Katariina liittyi dominikaanien maallikkosisariin ja teki laupeudentyötä köyhien ja sairaiden parissa. Hän kertoi saaneensa Kristukselta näkymättömän timanttisormuksen avioliiton merkiksi. Siitä alkaen Katariina toimi sulhasensa, Kristuksen, lähettiläänä. Hän puhui ja saneli kirjeitä sulhasensa nimissä senaikaisen Euroopan tärkeimmille henkilöille, niin hengellisille kuin maallisillekin. Hänen ympärilleen kerääntyi suuri oppilaiden joukko, jolle hän oli hengellinen mestari ja johtaja.
Monet aikalaiset eivät hyväksyneet Katariinan toimintaa. Pidettiin ennenkuulumattomana, että nainen puhuu niin rohkeasti papeille, piispoille ja jopa paaveille Kristuksen nimessä ja julistautuu julkisesti hänen lähettilääkseen.
Katariina vietiin Firenzeen inkvisition kuultavaksi. Kirkollinen oikeudenkäynti tapahtui Santa Maria Novellan dominikaaniluostarissa helluntaina 21. toukokuuta 1374. Inkvisitio ei kuitenkaan löytänyt hänen puheistaan tai kirjoituksistaan mitään harhaoppia.
Katariina oli tuskin ehtinyt palata Sienaan, kun kaupunkiin iski rutto. Katariina palveli sairastuneita niin, että hänen kerrotaan saaneen Kristukselta palkkioksi stigmat.
Katariina toimi välittäjänä monissa riidoissa, jotka ravistelivat kirkkoa ja Italiaa. Hän vaati paaveja palaamaan Avignonista Roomaan. Kun kirjeet eivät näyttäneet saavan mitään aikaan,
hän lähti itse Avignoniin saadakseen Gregorius XI:n asumaan
Ikuiseen kaupunkiin - ja onnistui.
Lepäämättä työskennellyttä Katariinaa pidettiin yleisesti Jumalan
valitsemana ja kirkolle kaitselmuksellisena naisena.
Katariina kuoli uupumukseen 29. huhtikuuta 1380 Roomassa 33-vuotiaana.
Hän jätti jälkeensä kolme teosta, jotka sisältävät hänen opetuksensa:
Dialogi Jumalan kaitselmuksesta, Kirjeitä ja Rukouksia.
Nyt kristikunta muistaa hänet pyhimyksenä, Katariina Sienalaisena.
Veronica Franco
Kauneus
Veronica Franco oli venetsialainen cortigiana onesta, korkeasti koulutettu ja arvostettu kurtisaani.
Hän tuli tunnetuksi paitsi satumaisesta kauneudestaan, myös kyvystään luoda kauneutta ympärilleen.
Korkeasti koulutetulla Francolla oli tusinoittain ihailijoita, pääasiassa erittäin oppineita miehiä. Heihin lukeutui muun muassa Ranskan kuningas Henri III.
Francon maine levisi muun muassa kahden loistavaksi kiitetyn runokokoelman avulla. Terze rime julkaistiin 1575, Lettere familiari a diversi viisi vuotta myöhemmin. Hän julkaisi myös kirjeitä sekä muiden Venetsian älymystöön kuuluneiden ihmisten kirjoitusantologioita. Franco kuului lukuisiin kirjallisuusseuroihin ja opetti runoutta Venetsian ylimystölle.
Franco myös soitti ja sävelsi musiikkia esimerkiksi luutulle, viola da gamballe, huilulle ja sitralle. Hän palvoi kaikkea kaunista, tyylikästä ja hienostunutta - ja häntä palvottiin samoista syistä.
Kaunis ja kauneudelle omistautunut nainen pelotti osaa kirkkoisistä, ja Franco puolusti itseään oikeudenkäynnissä, jossa häntä syytettiin noituudesta.
Syytteet osuivat, harvinaista kyllä, oikeaan, mutta Franco todettiin syyttömäksi.
La Maupin
Seikkailu
Oopperalaulaja, miekkamestari ja seikkailijatar Julie d'Aubigny tunnetaan paremmin taiteilijanimellään La Maupin.
Vuonna 1673 syntynyt Julie d'Aubigny kasvoi hovissa, jossa hänen isänsä toimi Armagnacin kreivin sihteerinä. Hänen kasvatukseensa kuului tanssin, taiteen, ratsastuksen, musiikin ja kielten lisäksi miekkailua.
Neljätoistavuotiaana hänestä tuli Armagnacin kreivin rakastaja, ja pian kreivi naitti hänet Saint-Germain-en-Layen lordi Maupinille. Mies sai viran Etelä-Ranskasta, mutta Julie kieltäytyi seuraamasta tätä ja jäi Pariisiin.
Julie otti rakastajakseen miekkailunopettajan nimeltään Sérannes. Kun tätä syytettiin laittomasta kaksintaistelusta, pariskunta pakeni Marseilleen. He elättivät itsensä miekkailunäytöksillä ja laulamalla erilaisissa tilaisuuksissa. Julie käytti ratsastukseen ja miekkailuun paremmin soveltuvia miesten vaatteita, mutta ei salannut sukupuoltaan. Marseillessa Julie liittyi oopperaseurueeseen, hylkäsi rakastajansa ja vietteli kaupungin kauneimmaksi mainitun nuoren naisen.
Nuoren naisen vanhemmat saivat vihiä suhteesta ja lähettivät tämän luostariin. He tosin kuvittelivat tyttärensä viettelijää mieheksi. La Maupin meni samaan luostariin ja suunnitteli paon. Hän varasti ruumishuoneelta nunnan ruumiin, piilotti sen rakastajattarensa kammariin ja sytytti rakennuksen tuleen peittääkseen paon jäljet.
Suhde kesti kolme kuukautta, minkä jälkeen La Maupin palautti tytön vanhemmilleen. Hän sai syytteet kidnappauksesta, ruumiinhäpäisystä ja tuhopoltosta, mutta pakeni Pariisiin. Siellä hän opiskeli näyttelemistä Ranskan parhaiden opettajien johdolla.
Kiertueella Villeperduen kaupungissa nuori aatelismies loukkasi mieheksi pukeutunutta La Maupinia. Hän haastoi tämän laittomaan kaksintaisteluun, jossa lävisti tämän olkapään miekallaan. Seuraavana päivänä hän sai tietää, että kyseessä oli nuorempi herttua Louis-Joseph d'Albert Luynes. La Maupin vieraili hänen sairasvuoteellaan ottaakseen vastaan anteeksipyynnön - ja teki miehestä saman tien rakastajansa. Myöhemmin heistä tuli sydänystävät.
La Maupin palasi Pariisiin ja liittyi maailman kuuluisimpaan oopperaseurueeseen Pariisin oopperaan. Koska hänen niskassaan oli syytteitä jo useamman kuoleman-
rangaistuksen edestä, hän pyysi ensimmäistä rakastajaansa
Armagnacin kreiviä anomaan itselleen armahdusta kuninkaalta.
Tämä suostui.
Oopperassa 20-vuotiaan sopraanon läpimurtorooli Pallas Athenen
rooli Jean-Baptiste Lullyn oopperassa Cadmus et Hermione.
Dangeaun markiisi, tunnustettu taiteentuntija, kirjoitti, että La Maupinin
äänelle ei ole vertaa tässä maailmassa.
Hänen rakkausseikkailunsa seurueen miesten ja naisten joukossa sekä toistuvat laittomat kaksintaistelut tosin kiristivät seurueen tunnelmaa.
Erityisesti pahoja puheita herättivät kaksi tapausta: La Maupin pieksi kepillä kuuluisan laulajan Louis Gaulard Dumesnyn tämän ahdisteltua oopperaseurueen naisia ja kieltäydyttyä kaksintaistelusta. Hän myös vietteli kruununprinssin rakastajattaren Fanchon Moreaun ja yritti itsemurhaa, kun tämä palasi kruununprinssin luo.
Pariisista hänen La Maupinin oli kuitenkin lähettävä vasta sen jälkeen, kun hän oli mieheksi pukeutuneena intohimoisesti suudellut nuorta naista keskellä kuninkaallisten tanssiaisten lattiaa. Kolme nuorta miestä haastoi hänet välittömästi kaksintaisteluun, jotka käytiin kuninkaanpalatsin takapihalla. La Maupin voitti kaikki kolme. Tämä hykerrytti aurinkokuningas Louis XIV:ta niin paljon, että hän armahti La Maupinin toistamiseen huomauttaen, että laissa kielletään yhtäkään miestä osallistumasta kaksintaisteluihin. Tilanne oli kuitenkin sen verran tulehtunut, että taiteilija katsoi parhaaksi paeta Brysseliin.
Palattuaan Pariisiin La Maupin vietti viimeiset vuotensa ystävänsä Louis-Joseph d'Albert Luynesin, rakastajattarensa Florensacin markiisittaren sekä aviomiehensä kanssa.
Hän kuoli noin 35-vuotiaana provencelaisessa luostarissa.
Khutulun
Voima
Marco Polo kuvailee soturiprinsessa Khutulunia kirjeissään hämmästyttäväksi taistelijaksi, joka saattoi ratsastaa vihollisten leiriin ja napata vangin yhtä sulavasti kuin haukka nappaa kanan. Hän taisteli erityisesti serkkuaan Kublai-kaania vastaan. Valtakunta, jota hän isänsä Kaidun rinnalla puolusti, ulottui itäisestä Mongoliasta Oxusjokeen ja Keski-Siperiasta Intiaan.
Vuonna 1260 syntynyt Khutulun harjoitteli sotataitoja ja kamppailua neljäntoista isoveljensä rinnalla. Kaidun klaanissa arvostettiin yli kaiken fyysistä voimaa, ja niin myös Khutulun sai asianmukaisen koulutuksen. Kaikkein kovin koetus oli paini, yhtäaikaisesti pyhä toimitus ja urheilulaji, jota harrastivat kaikki miehet - ja ainakin yksi nainen.
Khutulun oli koko suunnattoman valtakunnan kuuluisin painija, jota ei yksikään ihminen voittanut. Miehiä maan kaikista kolkista saapui ottamaan mittaa väkivahvasta soturiprinsessasta.
Khutulun ei halunnut naimisiin, mutta lupasi naida miehen, joka voittaisi hänet painissa.
Mikäli mies häviäisi, tämän tulisi lahjoittaa Khutulunille sata hevosta.
Khutulun kuoli 10 000 hevosen omistajana, naimattomana.
Ching Shih
Järjestys, taktiikka
ShiI Xiang Gu’n ura ei alkanut mainittavasti: Zheng Yi -niminen merirosvo ryösti hänet mukaansa Kantonin kaupungista.
Järkähtämättömällä järjestelmällisyydellään hänen onnistui kuitenkin nousta maailman mahtavimmaksi merirosvokuningattareksi.
ShiI Xiang Gu’n suunnitelman ensimmäinen osa oli naida ryöstäjänsä. Zheng Yi oli jo merkittävä kapteeni, mutta vaimonsa avulla hänen onnistui päästä koko Punaisen Lipun merirosvolaivaston johtoon. Punaisen Lipun alla seilasi yli 300 džonkkia ja 30 000 miestä. Brittien, Portugalin tai Qing dynastian sotalaivat eivät mahtaneet merirosvoille mitään.
Kun Zheng Yi kuoli Vietnamissa, päätti ShiI Xiang Gu ottaa ohjat käsiinsä. Hän nimesi itsensä uudelleen Ching Shih’ksi ja otti laivaston haltuunsa. Pelkkä johtaminen ei riittänyt hänelle: Ching Shih halusi myös kasvattaa laivastostaan maailman huomattavimman merimahdin.
Ensimmäinen askel oli laatia säännöt, joita tarkasti noudattamalla Ching Shih piti kymmenettuhannet verenhimoiset piraatit aisoissa.
- Yhtäkään iskua ei tehdä ilman Ching Shih’n lupaa. Rikkurit mestataan.
- Kaikki ryöstösaalis luovutetaan esimiehelle, joka suorittaa reilun jaon. Ensimmäisestä rikkeestä piestään, toisesta mestataan.
- Kukaan ei jätä määrättyä paikkaansa tai rantaudu luvatta. Ensimmäisestä rikkeestä korvat leikataan irti, toisesta mestataan.
- Naisvankien raiskauksesta tuomio on mestaus.
- Jos kaipaat läheistä kanssakäymistä naispuolisten vankien kanssa, se tapahtuu avioliiton jälkeen. Jollet kohtele vaimoasi hyvin ja pysy hänelle uskollisena, pää irti.
Seuraava askel oli lujittaa valta-asema. Ching Shih nai kuolleen aviomiehensä ensimmäisen perämiehen, joka oli ollut myös tämän rakastaja ja adoptiopoika. Ensimmäinen perämies oli pidetty ja kunnioitettu mies, mutta taustaltaan yksinkertainen kalastajan poika, jota Ching Shih pystyi manipuloimaan miten halusi.
Punaisen Lipun merirosvolaivasto saavutti Ching Shih’n taktisen ajattelun
ja uusien sääntöjen avulla ennennäkemättömiä voittoja.
Sen koko kasvoi merirosvokuningattaren johdossa 1800 laivaan ja 80 000 mieheen.
Britit, portugalilaiset ja kiinalaiset hallitsijat päättivät, että Punaisen Lipun ryöstelylle
oli pantava piste. Ne yhdistivät voimansa ja suunnittelivat suurimman operaation, jolla koskaan on hyökätty merirosvojen kimppuun.
Ching Shih ja suuri osa hänen laivastostaan väijytettiin ja saarrettiin matalalle lahdelle.
Alkoi armoton taistelu, jonka tarkoitus oli tuhota piraattilaivasto viimeiseen mieheen.
Sen piti olla helppoa, kuin kalojen ampuminen tynnyriin. Hyökkääjien ylivoima oli murskaava.
Ching Shih pysyi kylmäpäisenä. Hän laati taktiikan, jota järjestelmällisesti seuraamalla taistelu käytiin. Kenenkään ei annettu poistua riveistä. Siinä missä valtioiden koulutetut merisotilaat alkoivat päivien kuluessa räiskiä merirosvoja yhä huonommassa järjestyksessä, mutta piraatit ampuivat tismalleen Ching Shih’n ohjeiden mukaan, tiukkaa suunnitelmaa noudattaen.
Kolmen viikon kuluttua Punaisen Lipun laivasto purjehti ulos satojen laivojen hautausmaaksi muuttuneelta lahdelta. Ching Shih oli menettänyt neljä laivaa ja pienen kourallisen miehiä.
Lopulta valtioiden ainoa mahdollisuus oli tarjota piraateille armahdusta. Tarjouksen mukaan merirosvot luovuttaisivat laivansa ja ryöstösaaliinsa valtiolle ja saisivat vastineeksi armahduksen. Sitä pidettiin ennenkuulumattoman avokätisenä tarjouksena: yleensä vähintään johto oli tapana mestata.
Ching Shih lähti neuvotteluihin. Tulos: koko laivasto armahdetaan, laivat ja ryöstösaalis jää kokonaisuudessaan merirosvojen, tai siis entisten merirosvojen ja nykyisten kunniallisten kansalaisten, haltuun.
