Alakannella Emma on temmattu katrillin pyörteisiin. Viulu soi ja ihmiset hakkaavat tahtia käsillään kun parit pyörivät vinhasti ympäri laivan kantta. Minnie puolestaan keskeyttää miesten keskustelun. Hän ehtii kuulla, kuinka toinen selittää toiselle, miten Aatami on myös Jumala, toi Eevan vieraalta planeetalta yhdeksi vaimoistaan, nämä muuttuivat kuolevaisiksi syötyään omenan, aloittivat ihmissuvun ja lähtivät takaisin. Myöhemmin Aatami-Jumala tuli uudelleen maailmaan ja siitti Jeesuksen. Moniavioisuus ei ole vain sallittua vaan Luoja itse on opastanut siihen.
Minnie tiedustelee, onko se sallittua myös naisille. Naurettavaa, ei tietenkään. ”Mutta ihminen on kehittynyt apinasta, ja monissa apinalaumoissa...” Mies keskeyttää Minnien, mutta kun tämä jatkaa, hän painaa kätensä Minnien suulle, käskee tämän vaieta ja rukoilee pelastusta tämän sielulle. Minnie läimäisee miestä, joka vääntää Minnien kättä ja työntää tämän seinää vasten. Hän päästää Minnien otteestaan vasta kun toinen mies vaatii sitä.

 



Candy on riehaantunut tanssijoiden joukkoon. Emma nostaa sen syliinsä ja jatkaa tanssia kunnes vanhemmat porhaltavat paikalle. Herra Chase paimentaa koko katraan takaisin hyttiin. Ennen sitä Emma ehtii kuin varkain esitellä tuttavansa Joseph Postin, joka on matkalla töihin Englantiin erääseen juotavaa sokolaatia valmistavaan konditoriaan nimeltä Cadbury’s.

Hytissä rouva Chase läksyttää tyttäriään. Herra Chase vetäytyy takaisin nukkumaan. Asettuessaan vuoteeseen hän kuitenkin huomaa vaimonsa paperiliittimeen takertuneen kirjekuoren. Vilkaistessaan sitä hän näkee, että kyseessä ei olekaan ahkeran vaimon mukaan ottama kirjanpito vaan rakkauskirje, jossa suunnitellaan tulevaa elämää herra Chasen liikekumppanin kanssa! Herra Chase ei tiedä, mitä tehdä tai ajatella. Hän piilottaa kirjeen aamutakkinsa taskuun ja asettuu vuoteelle sydän pamppaillen ja ajatukset sekavina.

Rouva Chase määrää, että Candy muuttaa palvelijoiden hytteihin. Lisäksi Minnien ja Adan tulee vaihtaa huoneita, jolloin Ada päätyy nukkumaan Emman kanssa.
Minnie penkoo sisarensa tavaroita ja löytää kateissa olleen kirsikkakorun. Hän syyttää sisartaan varkaaksi ja tytöt alkavat riidellä. Herra ja rouva Chase rientävät paikalle. Herra Chase määrää tyttäriään vaikenemaan ja pyytämään toisiltaan anteeksi. Lopuksi hän pitää painokkaan mutta hiukan sekavan puheenvuoron siitä, miten perheen tulee pitää yhtä kaikissa tilanteissa, ja miten ystävättäret voivat kaikota, mutta sisaruussuhteet pysyvät – jopa avioliitot voivat kaatua, mutta sisaruussuhteet säilyvät.     

Huhtikuu 1866

Emma Haley sujauttaa aamiaisella Clairelle, Clementinalle, Charlottelle ja Lilylle kutsun.

Lawrence, Darling, Roehenstart & Wynn

Meillä on ilo kutsua teidät Kihlattujen ja Lähes Kihlattujen Seuran kokoukseen nti Darlingin toimistoon tänä iltana kello 8.

Rees-Toome, von Mensdorff-Pouilly, Hayley, Lacroix

Kokoukseen päätetään osallistua.

Musiikintunnilla opettaja, herra Barrows kyselee luokkatovereilta kummallisia kysymyksiä Clairen musisoinnista ja lähettää nämä sitten etuajassa pois luokasta.
Salakuuntelemaan jääneet tytöt näkevät ja kuulevat sen hirveän Cité Chatterin toimittajan, herra Harrisin saapuvan ja kävelevän luokkaan. Herra Barrows aikoo antaa haastattelun!

Tytöt kuuntelevat, kuinka opettaja selittää Clairella olleen hiukan lahjoja, mutta että ne on saatu esiin ja niitä on kultivoitu vasta hänen huomassaan. Barrows antaa ymmärtää, että kaikki on hänen ansiotaan! Lisäksi hän kertoo olevansa huolissaan, että menestys nousee Clairelle hattuun.
Tytöt käyvät hälyttämässä neiti Spencen. Tämä saapuu paikalle, antaa lehtimiehen kuulla kunniansa ja heittää tämän ulos. Hera Barrowsia – joka on, kuten tytöt kuulevat, epäonnistunut säveltäjä – odottanee väkevä puhuttelu.

Kihlattujen ja lähes kihlattujen yhdistyksen kokouksessa juodaan samppanjaa ja keskustellaan luottamuksellisesti tulevista kumppaneista. Charlotte hiukan kaunistelee sulhasensa upeutta, Lilyn supertähtikapteenia kadehditaan avoimesti.

Muut neidit yrittävät onkia Clementinalta, miksi ihmeessä tämä valitsi jonkin Carl Friedrichin mieluummin kuin Sir Edwardin.

Tytöt puolustavat Carl Friedrichia, mutta eivät saa selitettyä, miksi tämä on parempi kuin tallimestari. Lopulta Clementina pursahtaa itkuun ja Angelica rientää rauhoittelemaan ystäväänsä.

Mielenkiinto siirtyy Claireen, josta poikakoulun opiskelijat tappelevat kuulemma verissäpäin!




Claire peruuttaa nolostuneena fiikuksen ja täytetyn jäniksen väliin. Hän pudottaa kirjahyllyltä kirjan ja kumartuessaan nostamaan sen huomaa, että sen sisältä leijailee avaamaton kirje. Itse kirjakin on koskematon, sivut yhä leikkaamattomat. Claire sujauttaa kirjan Lilylle.

Lopuksi udellaan vielä Felicityn tulevasta sulhasesta. Kuulemma kyseessä on hollantilainen mies, joka harjoittaa yhteiskuntatieteitä ja hyväntekeväisyyttä rakennuttamalla asuntoja. Felicity väistelee, mutta lopulta livauttaa nimen, Thomas de Rot.  

Huoneessa kirje höyrytetään auki.

Lontoossa kesäkuun 21senä 1828 AD

Armoitettu nti Darling,
Erittäin raskain sydämin ja tuhannesti anteeksi anoen minun on ilmoitettava Teille, että huomista kohtaamistamme, jota olen odottanut kuin aavikolla vaeltava virvoittavaa maljaa, ei sallita tapahtuvaksi.
Sillä on minun vastentahtoisesti jätettävä paitsi seuranne, jota palvon enemmän kuin mitään tässä maailmassa, myös rakas Englanti, ja välittömästi riennettävä Hänen Majesteettinsa määräämälle kiireelliselle ja erittäin salaiselle tehtävälle valtakunnan ääriin.
Sanat eivät voi kuvata kuinka pahoillani olen ja kuinka minua repivät toisaalta velvollisuus maatani, toisaalta Teitä kohtaan. Samalla tiedän, ettette koskaan voisi rakastaa miestä, joka ei täytä velvollisuuttaan kuningastaan kohtaan.

Siinä, nyt se on sanottu, rakkaus.
Minä rakastan Teitä, neiti Darling. Te ehkä tiesitte sen, mutta minun on sanottava se.
Mikäli tekin rakastatte minua, kirjoittakaa, ja sydämeni on aina oleva teidän. Rukoilen, antakaa anteeksi tämä typerä viivästys.

Jos rakastatte minua kuten Teidän toivon minua rakastavan, odotitte kenties kosintaa huomenna. Vannon teille, neiti Darling, että olin aikeissa sen myös esittää. Jos voitte odottaa ja sallitte sen tapahtua, vannon myös, että ensimmäinen asia, jonka teen palattuani tälle saarelle, on polvistua Teidän eteenne.

Jos voitte antaa minulle anteeksi ja jos rakastatte, voitte toimittaa kirjeen hra Darlingin kautta, hän tietää miten sen saa vietyä perille. Jos ette anna anteeksi tai rakasta, älkää kirjoittako – vaikenemisenne kertoo minulle tarpeeksi.

Odottamaan jää, kohtalonsa huomaanne asettaa ja Teitä lakkaamatta ikävöi

Nöyrin palvelijanne

Kapteeniluutnantti Hampton

Ennen nukahtamistaan tytöt keskustelevat vielä siitä, miten estää Charlotten lähettäminen Intiaan. Charlotte päättää kirjoittaa Lady Astorialle ja kysyä neuvoa.

Clementina näkee jälleen unta kuningattarista.



 

Seuraavana aamuna aamiaisen keskeyttää Lady Elizabeth Stanleyn ja Sir Williamin yllättävä vierailu. He ovat tulleet järjestelemään edelleen tallimestarin omaisuutta. Clementina jättää ranskantunnin väliin ja kiiruhtaa tapaaman Lady Elizabethia. Hän kertoo ladylle, että tämän veli kosi häntä. Lady Elizabeth alkaa ymmärtää paremmin veljensä sekapäistä käytöstä viime kuukausien ajalta. Hän kertoo Clementinalle, että Sir Edward on saanut koleratartunnan. 

Kun lähes kaikki on jo valmista, saapuu Emma Elizabethiin mieltynyt nuorimies Herman sanomaan hyvästejä. Vanhemmat eivät hyväksy Bostonin yliopistossa ihmistieteitä ja muuta hupsutusta harrastavaa haihattelijaa, mutta valitettavasti tämä on ainoa henkilö, jonka seurassa Emma Elizabeth vaikuttaa edes etäisesti neidiltä, jonka joku voisi naida.
Kun vaunut kaartavat pois Chasen pihalta, sujauttavat Ada Alicen ihailijat tälle vielä pari matkamuistoa.

S.S. Tarifa Bostonista Liverpooliin on lähtövalmiina. Hyttiin on katettu teetä, jonka äärellä keskustellaan kiinnostavista uusista asioista: paperiliittimestä, lyijykynän päähän kiinnitettävästä pyyhekumista, uudesta urheilulajista parilapallosta. Ada Alice supisee sisarilleen niin sanotusta bostonilaisesta avioliitosta, mikä vanhempien mielestä on täysin sopimaton aihe nuorille naisille.
Emma Elizabeth ottaa esiin kilpailevan makeistehtailijan keksinnön, jelly beanit, joita markkinoidaan nerokkaasti kehottamalla lähettämään niitä sisällissodan orvoille. Emma Elizabeth vaatii, että Chase & co kehittää jotain yhtä nerokasta.

Yhtäkkiä hermostuneen näköinen hyttisisäkkö tulee kertomaan, että hänen purkaessaan herrasväen tavaroita on niistä löytynyt yksi tyhjä korurasia. Hän vakuuttaa, ettei ole ottanut korua. Minnie Margaret huomaa heti, että puuttuva koru on isoäidin hänelle lahjoittama, tunnearvoltaan suunnaton medaljonki. Ryhdytään toimenpiteisiin korun löytämiseksi. 

Perhe siirtyy kannelle huiskuttamaan ja sitten kapteenin pöytään samppanjalle.
Myöhemmin illalla käy ilmi, että Ada Alice on salakuljettanut pikkukoiransa Candyn laivalle. Hän saa toruja, mutta kuten aina, isä leppyy kuopukseensa nopeasti.

Huhtikuu 1866.  

Charlotte, paronitar Lawrence ja John Hamilton ovat lähdössä pois Welleslyjen kartanosta Southend-on-Seasta. Kihlauksesta on sovittu, mutta Charlotte ei oikein pysty iloitsemaan siitä, sillä äiti uhkailee lähettävänsä tämän takaisin Intiaan. Paronitar jättää John Hamiltonille kirjeen, joka tämän on toimitettava viipymättä St Catherinen johtajattarelle neiti Spencelle.

Lily huomaa Welleslyjen vaunujen ajavan koulun pihaan. Neidot kiiruhtavat Charlottea vastaan. Tämä viestittää tovereilleen, että John Hamitlonin taskussa on kirje, joka ei saa päätyä vastaanottajalleen.
Claire esittää värisevänsä kylmästä ja saa John Hamiltonin tarjoamaan takkinsa. Lily pihistää kirjeen ennen kuin takki luovutetaan takaisin.
Charlotte, Claire ja Lily tarjoilevat teetä hämätäkseen John Hamiltonia samaan aikaan kun Meg ja Clementina yrittävät ratkaista, mitä kirjeelle pitäisi tehdä. Clementina muistuttaa, miten kävi viimeksi, kun he yrittivät käyttää voimiaan johonkin itsekkääseen: sir Edward sai nähdä painajaisten heräävän henkiin.

Claire on soittanut hämäysmielessä sonaattiaan jo toistakymmentä säkeistöä kun Meg ja Clementina lopulta murtavat sinetin ja lukevat kirjeen. He vakuuttuvat, että heidän on toimittava. Yhteistyössä he ujuttautuvat John Hamiltonin mieleen ja asettavat sinne muiston, jonka mukaan tämä on toimittanut kirjeen nti Spencelle. Tämä on ensimmäinen kerta kun sisarukset tekevät tällä tavalla yhteistyötä.   

Charlotte kiittää, mutta huomautta, ettei hänen ystävillään ollut oikeutta avata kirjettä vaan näiden olisi pitänyt luottaa häneen. Sitten Charlotte lukee kirjeen itsekin.

Southend-on-sea huhtikuun 19ntenä 1866 AD

Kunnianarvoisa Nti Spence,

Tällä kirjeellä kiitän teitä tyttäreni sekä kaikkien muiden Englannin jalosukuisten neitojen eteen tekemästänne työstä sekä pahoitellen ilmoitan, että tyttäreni, nuorempi paronitar Charlotte Lawrence on tämän lukukauden jälkeen palaava perheensä luo Intiaan. Näinmuodoin voidaan seuraava lukukausi katsoa hänen osaltaan peruutetuksi.
Mitä tulee tähän lukukauteen, pyydän, että tyttäreni käytös asetetaan erityishuomion kohteeksi. Pyydän, että tyttärelleni järjestetään huone erillään nti Claire Wynnista sekä että hänelle määrätään palvelijatar, jonka tehtävä on pitää huolta siitä, että tyttäreni saa levättyä riittävästi öisin ja että hän pysyy hänelle määrätyssä huoneessa myös oppituntien ulkopuolella. Herra Lawrence luonnollisesti korvaa kulut täysimääräisesti.
Täten myös kiellän kaikki retket ja muut vierailut koulun ulkopuolelle, ellei kyseessä ole sukulaisvierailu, sekä kiellän tytärtäni puolestaan ottamasta vastaan vieraita, elleivät nämä ole hänen sukulaisiaan.

Kunnioittavin terveisin
Paronitar Lawrence

Musiikinopettaja herra Barrows kutsuttaa Clairen luokseen. Hän kyselee Clairelta, kuinka kauan tämä olikaan soittanut huilua, miten on oppinut soittamaan ja ketkä ovat hänen lempisäveltäjänsä. Opettaja tulee siihen lopputulokseen, että kaikki on hänen ansiotaan. Claire epäilee, että opettaja aikoo antaa haastattelun aiheesta ja haaveilee pudottavansa pianon herra Barrows’n päälle.  

Clementina näkee jälleen unia, joissa kuningattaret saapuvat puhumaan hänelle. Tällä kertaa ilmestyvät Lady Jane Gray ja Mary Queen of Scots.
Meg herää, kun Clementina kirjoittaa uniaan päiväkirjaan, ja Clementina kertoo unistaan ensin Megille ja aamiaisella muillekin tytöille.
 

Miekkailuharjoitustunnin aluksi neiti Doyle ilmoittaa saaneensa kaksi kirjettä. Clementina äiti on kirjoittanut hänelle ja kieltänyt miekkaharjoitukset muutamaksi debytointia edeltäväksi viikoksi, jotta Clementina ei saisi vammoja, jotka haittaisivat tämän ulkonäköä tai liikkumista. Ahmed Mustafa puolestaan on kirjoittanut ja kehottanut kaksikertaistamaan harjoitusmäärän. Nti Doyle ratkaisee asian tuplaamalla harjoitusmäärän, mutta ilman aseita. Askelkuvioita harjoiteltaessa tapahtuu kaksi paljastusta. Ensinnäkin Clementina näkee nti Doylen nilkat! Toisekseen hän ymmärtää, että esimerkiksi hänen isänsä ja Giambattista-setä ovat niin hyviä miekkailijoita osittain siksi, että käyttävät miekkaillessa jalkojaan!

Koulutyö jatkuu kuvaamataidon tunnilla. Nti Doyle esittelee tunnilla vierailevan taiteilijatar Louise Romerin. ”Kerätkää tarvikkeenne, menemme ulos maalaamaan kevätaurinkoa”, kehottaa neiti Doyle.



”Siis haluaako hän, että kannamme nämä kankaat ja telineet itse”, taivastelee ruhtinatar Jekaterina Mihailovna Dolgorukaja.
”Seuraavaksi hän varmaan ehdottaa, että pestaudumme kuorma-aaseiksi hiilikaivoksiin.”
Kreivitär Vera Nikolajevna Figneriä huvittaa ystävättärensä nurkuminen.
”Mitä Alexander sanoisi jos näkisi teidät nyt.”
”Jos tarkoitatte Venäjänmaan tsaari Aleksanteri toista niin en tiedä, mitä hän sanoisi. Todennäköisesti hän vaikenisi viisaasti ja kehotan seuraamaan esimerkkiä.”
Taiteilijatar Romer seuraa neitojen maalauspuuhia tarkkaavaisesti. Sitten hän tilaa hyvinsilitetyn sanomalehden.

Claire saa madame Salvinilta vastauksen kirjeeseensä.

Lontoossa huhtikuun 17ntenä 1866 AD

Rakas Claire,

Kiitos kirjeestäsi. Hyvä, että otit minuun yhteyttä välittömästi, sillä asia on mitä tärkein koko tulevan elämäsi kannalta. Lue siis nämä rivit erittäin tarkasti ja toimi tismalleen kuten sinua neuvon.

Sinun täytyy muistaa, että olet ikuisesti Taiteen ja yleisösi palveluksessa. Niin paljon kuin he sinua palvovatkaan – ja he tulevat palvomaan, oi, kuinka he tulevatkaan sinua palvomaan, Claire! – on sinun aina muistettava, että ilman Taidetta et ole mitään, ja ilman yleisöä ei suurinkaan Taide ole mitään.

Mieleesi saattaa johtua, että nämä kamelimiehet ovat alapuolellasi ja etteivät he kenties ole huomiosi arvoisia. Muistutan kuitenkin, että siinä missä markiisit ja suurherttuat eivät vähääkään ylläty, jos suot heille Muiston, muuttaa se näiden sotilaiden koko elämän. Valmistautuessaan taisteluun jokainen heistä koskettaa tätä pientä talismania, jonka olet heille suonut, ja ajattelee hetken vain sinua. Onnellinen on sotilaista se, joka tuon päivän taistelussa saa kantaa sinusta muistuttavaa onnenkalua vasemmassa rintataskussaan, sydämensä päällä. Sinä ja Taiteesi tuotte miespoloille hiukan toivoa niihin sanoinkuvaamattomiin oloihin, joissa heidän täytyy kuningatartanne palvella. Suomalla heille Muiston teet heistä orjiasi uskollisia ihailijoitasi, ja he tulevat rakastamaan ja puolustamaan sinua kuolemaansa saakka.

Et kuitenkaan halua ryhtyä noiden miesten kanssa liian syvästi tuttavalliseksi, sillä on hyvä säilyttää etäisyys Taiteilijan ja hänen yleisönsä välillä. Minulla on palveluksessani sihteeri, joka on vastuussa kirjeenvaihdostani sekä ihailijoilleni vastaamisesta. Hänen tehtävänsä on lähettää Muistoja sekä kirjoittaa ihailijoilleni vastauksia, jotka allekirjoitetaan minun nimissäni ja jotka näin ollen naamioidaan minun kirjoittamikseni, mutta joista vastaanottaja ymmärtää, etteivät ne todellisuudessa ole kulkeneet käsieni kautta.

Luotettavan sihteerin löytäminen on vaikeaa ja kallista, opetan sinua valitsemaan hyvän kun sen aika koittaa. Sillä aikaa sinun on vastattava kirjeisiin itse. Lukijalle on kuitenkin synnytettävä vaikutelma siitä, että kirjeet on todellisuudessa kirjoittanut sihteeri, joka yrittää naamioida ne sinun itsesi kirjoittamiksi. Ystäväsi voivat varmasti auttaa sinua tässä tehtävässä, jota sinun ei tule laiminlyödä.

Mitä tulee toiseen tiedustelemaasi asiaan – olen aina sanonut, että ensimmäinen aviomies tulee valita järjellä, toinen tunteella ja loput sekalaisessa järjestyksessä esimerkiksi politiikan, varakkuuden, suhteiden, ystävyyden tai muiden tarpeiden mukaan, mitä nyt sillä hetkellä oletkaan vailla.
Kuulostaa siltä, että olet päätynyt varsin harmilliseen tilanteeseen nti Lawrencen veljen suhteen. Se ei tule jäämään viimeiseksi, sillä ystävättäriesi veljet, aviomiehet ja isät tulevat rakastumaan sinuun hullun lailla ja sinun on opittava luovimaan heidän toiveidensa ja ystävyyksiesi välillä. Opettele se heti, muutoin jäät kovin yksinäiseksi.

Toinen neuvo, jonka tohdin sinulle antaa, on tämä: Mikäli Taide on valintasi – ja mikäli se ei ole, olen epäonnistunut tehtävässäni ja voin yhtä hyvin ottaa myrkkyä sekä varmemmaksi vakuudeksi heittäytyä Englannin luoteisrannikon valkeilta, tyrkyistä pystysuorina kohoavilta kallioilta ja odottaa, että seuraava vuorovesi heittää kylmenneen, kalpean mutta edelleen kauniin ruumiini jonkin rannikolle paenneen nuorenparin jalkojen juureen, mikä pelästyttää neitosen ja jää kalvamaan nuoren herran mieltä aiheuttaen tässä ristiriitaisia tunteita koko loppuelämän ajaksi, eritoten öisin – mikäli siis valitset Taiteen, on sinun valittava myös mies, joka ei yritä tukahduttaa tai suitsia Taidettasi tai sinua Taiteiljana. Useimmat miehet yrittävät tehdä niin, sillä he eivät kestä itseään lahjakkaampaa ja halutumpaa puolisoa tai sitä, että tämä asettaa Taiteen miehen, lasten ja perheonnen edelle. Ota mies, joka tukee sinua Taiteessa! Tämä ei tarkoita, että toinen taiteilija on välttämättä hyvä vaihtoehto, sillä taiteilijat vasta ovatkin mustasukkaisia, kun peset heidät sekä taiteessa että suosiossa, ja he muuttuvat ironisiksi ja inhoittaviksi. 

Toivon, että nämä neuvot auttoivat sinua visaisissa pulmissasi, että valmistautuminen debytointiin sujuu toiveittesi mukaan ja että olet tyytyväinen niihin asuihin ja asusteisiin, jotka olemme sinulle valinneet. Kiihkeästi tapaamistasi odottaa, sinua hyväntahtoisesti ajattelee ja aikoo tulevat viikot käyttää

Sinua suojellen,
Mme Salvini

Taitelilijatar Romer kutsuttaa neidot ateljeehensa, joka on pystytetty koulun kolmanteen kerrokseen. Hän kertoo olevansa Neitokunnan taidemaalari ja että hänen tehtävänsä on maalata neitojen muotokuvat, jotka myöhemmin ripustetaan Neitokunnan päämajaan Aleksandriaan tuhansien muiden joukkoon.

Taiteilijatar pyytää neitoja seisomaan luonnollisella tavalla ja mittailee näitä.
”Teissä on liikaa merta”, hän toteaa Megille. ”Se ei ole vaarallista, se tulee kyllä ulos kyynel kerrallaan. Haluaisin maalata teidät uskonnollisen motiivin kautta, mutta ei niin raskasmielisesti.”
”Teissä taas on liikaa tulta, neiti Roehenstart. Se on vaikeampaa. Olen nähnyt tämän tulen vain yhdessä mallissani aiemmin.”
”Neiti Wynn, taiteilija huilun kanssa olisi hiukan kliseinen, eikö totta? Neiti Darling, te olette tietenkin ilma, mutta teitä tullaan maalaamaan niin paljon eteerisenä keijukaisena, että minä haluaisin tavoittaa teissä jotakin muuta. Ja neiti Lawrence, minulle väitettiin, että te olette maa, mutta se on naurettavaa. Ovatko he koskaan katsoneet teitä? Siis todella katsoneet?”
Kotiläksyksi neidot saavat pohtia, miten toivoisivat itsensä maalattavan. 
 

The hermit is never to leave the place for seven years during which he is neither to wash himself or cleanse himself in any way whatever, but is to let his hair and nails both on hands and feet, grow as long as nature will permit them.

You pull a bell, and gain admittance. The hermit is generally in a sitting posture, with a table before him, on which is a skull, the emblem of mortality, an hour-glass, a book and a pair of spectacles. The venerable bare-footed Father, whose name is Francis (if awake) always rises up at the approach of strangers. He is tolerably conversant and seems about 90 years of age, yet has all his sense to admiration.



Erakkoehdokkaita on neljä, ja herrat suorittavat työhaastattelun. Arvioidaan kandidaattien ennustustaitoja, puhelahjoja ja eritoten kykyä vaieta, erityisominaisuuksia ja yleistä erakkomaisuutta. Keskustellaan siitä, tulisiko Welleslyjen puutarhaan hankkia laulava tai kenties kiinalainen erakko. Säälitellään Cracroft-Amcottseja, joiden erakko kuulemma oli salaa perustanut kasvimaan ja siten häpäissyt perheen. Lopulta päätös saadaan tehtyä, ja poikien kannattama kiinalainen erakko häviää lordien suosikille, teräväkieliselle erakolle, joka on sopivan omapäinen ja omituinen.

Samaan aikaan Charlotte, John Hamilton ja paronitar Lawrence tekevät lähtöä majatalosta, jossa ovat kohdanneet neitien koulutoveri Rosemary Hollistenin sekä tämän äidin ja sisaren. Pientä korvausta vastaan majatalonpitäjä rouva Woodburn järjestää niin, että Rosemary ja Charlotte saavat keskustella hetkisen. Rosemary vannottaa Charlottea viemään Raymond MacTaggertille sanan – hänen vaimonsa on synnyttämäisillään pojan, joka halutaan antaa pois, tule heti! Hämillään Charlotte suostuu.

Vaunuissa Charlotte kertoo äidilleen suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitšin kutsusta. Äiti pitää sitä sopimattomana ja takavarikoi suuriruhtinaan lahjoittamat korvakorut, jotka selvästi kuuluvat kruununjalokiviin eivätkä näin ollen ole vapaasti lahjoitettavissa kenellekään satunnaiselle englantilaisneidolle. Hän kehottaa Charlotta kirjoittamaan suuriruhtinaalle ja kehottamaan tätä olemaan ottamatta yhteyttä tai hoitamaan kutsun asianmukaisesti tarkoitusperänsä selittäen Charlotten vanhempien kanssa.  



Welleslyilla vastassa on polkupyöräilevä Bramford Wellesley uudessa pyöräilyasussaan. Sovitun vastaisesti hän pysäyttää vaunut ja esittäytyy koulutoverinsa John Hamiltonin perheelle.
Kartanossa Lawrencet otetaan vastaa sydämellisesti. Seuraa tutustumista.

Raskaana olevaa palvelijaa ei vieläkään ole erotettu. Harding arvaa oikein: isä on Bramford. Graham Wellesly saa tytön tunnustamaan ja suuressa armollisuudessaan suostuu lähetyttämään tämän pois, etsityttämään sopivan aviomiehen sekä pitämään huolta siitä, että palvelijatar ja tämän äpärä saavat ylöspidon. Alcott Wellesly läksyttää poikansa perinpohjaisesti ja uhkaa lähettää tämän Nepaliin, mikäli sama toistuu.

John Hamilton, Harding ja Braford kisailevat polkupyörillä. Samaan aikaan paronitar ja Charlotte viedään kävelylle englantilaiseen puutarhaan, jossa uusi erakko kohdataan ensi kertaa. Tämä esittää Charlottelle joitakin mieltäkuohuttavia, asianmukaisesti sopivaisuuden rajalla liikkuvia ennustuksia.



Illallisella Charlottelle ja Hardingille on katettu oma pöytä näköetäisyydelle muusta seurueesta. Näin nuoret voivat rauhassa tutustua toisiinsa ilman, että kenenkään tarvitsee huolehtia sovinnaisuuden mahdollisesta rikkoontumisesta.
Nuoret keskustelevat toiveistaan ja lopulta Harding esittää lähes tavattoman kysymyksen: Mitä Charlotte toivoo aviomieheltään? Totisesti olisi ihmeellistä olla näin modernin miehen vaimo!

Yöllä Charlotte päättää hankkiutua Lady Alcottin henkilökohtaiseen kirjastoon. Mikäli hän ei tietäisi ladyn kuuluvan Neitokuntaan, olisi talon rouvan oma, suljettu kirjasto täysin käsittämätön asia. Charlotte livahtaa sisälle Toispuolen kautta ja alkaa käydä läpi hyllyjä. Hän unohtuu pitkäksi aikaa selailemaan anatomian kirjaa, josta oppii useita ihmeellisiä asioita ihmisen vartalosta. Hän lukee myös ladyn kirjeenvaihtoa.

Southend-on-Sea huhtikuun toisena 1866 AD

Rakas nti Evans,

Kiitos kirjeestänne, vaikka sen sisältämät uutiset olivatkin huonoja.
Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että vuoden 1854 tapahtumat eivät voi toistua – tuolloinhan kolera vei pääasiallisesti naisia ja tyttölapsia, sillä heitä ei katsottu tarpeelliseksi lääkitä. Pidän käskyänne liikekannallepanosta tarpeellisena. Valitettavasti en usko, että yksikään toinen sairaala tulee suostumaan ajatukseenne, mutta St Mary's Dispensary for Women and Children voisi sen tehdä. Sitä johtaa tohtori Elizabeth Garrett Anderson, ja vaikka minulla on epäilykseni naislääkäristä, näyttää siltä, että hän on tehnyt erinomaista työtä. Ehdotan, että kokoamme vapaaehtoisemme sinne. Itse saavun niin pian kuin suinkin voin.

Mitä tulee toiseen tiedusteluunne, uskon tosiaan, että neidit ovat valmiit matkustamaan Aleksandriaan. He ovat osoittaneet kypsyyttä ja mielenlujuutta ja olen varma, että päämajaan tutustuminen auttaisi heitä valitsemaan elämänkohtalonsa, olipa se mikä hyvänsä.
Haluaisin muistuttaa, rakas ystävä, että itse vierailitte Aleksandriassa jo kolmentoista vuoden iässä, ja vaikka te olettekin vastaansanomattoman ihmeellinen, uskon, että neidit nyt pari vuotta vanhempina ovat valmiit.
Sitä paitsi meillä ei ole aikaa hukattavana. Kertomuksenne Toispuolen valloitussodista kylmäävät minua, vaikka ne pitävätkin Veljeskunnan toistaiseksi poissa meidän kimpustamme.
En halua häiritä neitien keskittymistä juuri nyt, mutta esitelkäämme asia heille pikimmiten debytoinnin jälkeen.

Myös minä haluan jakaa joitakin uutisia, tällä kertaa iloisia. Näyttää siltä, että saan nti Lawrencesta itselleni soman miniän! Kerron lisää heti kun Harding on kosinut.

Teidän luoksenne pikimmiten kiirehtii ja teitä matkojenkin takaa syleilee

Lady Astoria

Palatessaan huoneeseensa Charlotte löytää sängyltä istumasta äitinsä. Tämä kysyy, missä Charlotte on ollut, ja vaatii tätä näyttämään ranteensa. Hän huomaa rannekorun, ja pian Charlotten on tunnustettava, että on tekemisissä Neitokunnan kanssa – kuten on myös veljen tuleva morsian Claire. Äiti on hyvin vihainen. Hän on työskennellyt niin kovasti tarjotakseen lapsilleen normaalin, turvallisen säätyläiselämän. Äiti edellyttää, että Charlotte katkaisee viipymättä kaikki välinsä Neitokuntaan, ja kun Charlotte vastustelee, ilmoittaa paronitar lähettävänsä tyttärensä takaisin Intiaan. Paronittaren mieli on raskas. Charlotte on avannut Toispuolen portit ja toiminut siellä. Se tarkoittaa, etteivät äiti ja tytär voi enää viettää pitkiä aikoja samassa paikassa. Äiti siirtää itsensä ja Charlotten Toispuolelle ja näyttää, kuinka tuhannet kuolleet häilyvät Wellesleyn kartanon lähistöllä.  

Seuraavana aamuna jumalanpalveluksen jälkeen paronitar, lordi Alcott sekä Harding ja Charlotte käyskentelevät muotopuutarhassa. Nuorille jätetään hieman tilaa ja Harding kosii Charlottea. Charlotte suostuu kosintaan.
 

Palvelijatar, Maggie, tuo sanan: Lady Octavia tahtoo tavata neidit.
Lily jää väijyyn siltä varalta, että Clementinan tavaroita vienyt varas palaisi. Hän piiloutuu ja odottaa kun muut lähtevät.
kertoo neideille, etä aikoo lähteä koulusta. Lontoossa on puhjennut vakava koleraepidemia ja Neitokunnan jäsenet – jotka kantavat suojaavaa rannekorua – on kutsuttu taistelemaan sitä vastaan.
Clementina kysyy, kuka voisi olla vaatteiden ja korujen katoamisen takana. Lady Octavia kehottaa kääntymään Neiti Spencen puoleen, jos on epäilyjä varastelevasta palvelijasta. Hänen mielestään kuvattu ei kuitenkaan kuulosta tavalliselta varastelevalta palvelijalta.


Samaan aikaan Maggie palaa ja nappaa Clementinan vaatekaapista viimeisen leningin. Hän katoaa hyvin nopeasti, ja tytöt päättelevät hänen käyttäneen kylpyhuoneen palvelijanovea.

Palvelijatar kutsutetaan takaisin. Hän väittää vieneensä mekon pesetettäväksi.

Meg ja Charlotte alkavat jäljittää, minne Maggie olisi voinut piilottaa tavarat. He laskeutuvat näkymättöminä kauhistuttavan kapeita palveluskunnan portaita jonnekin keittiöihin ja niiden alapuolelle, paikkaan jossa palvelijatarten lavitsat odottavat väsyneitä nukkujia. Neidit kuulevat, kuinka joukko palvelijattaria juoruilee uudesta tytöstä, joka haluaa aina palvella neitien kerroksessa ja toimia näiden juoksutyttönä.

Lopulta Meg ja Charlotte näkevät palvelijattaren ja lähtevät seuraamaan häntä. He joutuvat ulos myrskysäähän ja pilaavat pukunsa. Palvelijatar katoaa kanakoppien taakse, tekee jotain ja on poistumassa, kun neidit kamppaavat hänet matkalla ja varastavat avaimen. Sillä he hakevat puvun ja kaiken muunkin palvelijattaren varastaman tavaran takaisin.

Palvelijatar kutsutuetaan uudelleen. Kun Claire kuulustelee, hän pysyy tarinassaan, jonka neidit tietävät valeeksi, mutta tarkoitus onkin anta Clementinalle aikaa lukea tytön ajatukset.



Tunkeuduttuaan syvälle palvelijattaren mieleen, Clementina saa selville, että tämä vihaa Clementinaa ja tämän sukua leppymättömästi. Syy löytyy historiasta. Clementinan sukulainen Charles II on ilmeisesti myynyt tytön isoisoäidin kartuttaakseen valtion kassaa. Charles II:n oli tapana tienata hassaamiaan rahoja myymällä orpoja perijättäriä eniten tarjoavalle.
“Jos hän ei olisi tehnyt sitä, minä en seisoisi tässä palvelijattarena vaan vertaisena”, ajattelee tyttö.
Clementina lähettää tytön pois ja jää pohtimaan, miten tämä voi tuntea suvun salaisuuden.

Sir Edwardin sisar on saapunut organisoimaan veljensä poismuuttoa.
Lily ja Meg päättävät mennä puhuttelemaan tätä ja löytävätkin naisen tallimestarin asunnosta. Meg kyselee ponistaan Brutuksesta ja Lily on viaton.
Lopulta Lady Elizabeth Stanleyn kuori murtuu ja hän paljastaa olevansa valtavan huolissaan veljestään. Tämä on käsittämättömässä hulluudenpuuskassaan jostain syystä matkustanut Lontooseen ja raataa siellä itsensä hengiltä auttaessaan kolerapotilaita, kantaessaan näitä ja käyttäytymällä täysin asemansa vastaisesti. Mikä häneen on mennyt?!
Meg ja Lily kertovat Clementinalle, joka on murtua itsekin.

Yöllä Clementina näkee unta kuningattarista. Yksi kerralaan he saapuvat Clementinan luo puhuttlemaan tätä, neuvomaan, tervehtimään, auttamaan tai uhkaamaan.

Claire saa kirjeen Afganistanista. Kuninkaallisen kamelikomppanian miehet kirjoittavat Clairelle pyytäen tältä Muistoa.
Lilylle kirjoittaa veli Alexander, joka on määrätty toimimaan tämän esittelijänä debytoinnissa.
 

Charlotte lähtee kohti Welleslyn perheen kartanoa veljensä John Hamiltonin saattamana. Tapaaminen äidin kanssa on sovittu erääseen majataloon atkan varrelle.

Samaiseen majataloon ovat asettuneet neitien koulutoveri Rosemary Hollisten perheineen. Rosemary silmittömän rakastunut viereisen poikakoulun Raymond MacTaggert, mutta molempien kauhistukseksi vanhemmat kielsivät liiton, sillä Raymond oli protestantti ja Rosemary katolinen. Lopulta nuoret karkasivat Skotlantiin mennäkseen siellä naimisiin.
Vanhemmat eivät heltyneet, ja kärsittyään nälkää ja vilua oli nuorten pakko palata koteihinsa. Sitten Rosemary huomasi olevansa raskaana. Hänen vanhempansa ilmoittivat, että aikovat yrittää vielä yhtä keinoa. Mikäli ihmiset uskoisivat, ettei avioliittoa ollut eikä sitä ainakaan pantu täytäntöön, hän voisi ehkä kelvata jollekulle vanhalle porvarille toiseksi vaimoksi. Raskaus olisi salattava kaikilta ja lapsi annettava pois.
Tämän takia Rosemary, tämän äiti Lady Harriet Lowry-Corry Hollisten, sisar Mary Anne Hollisten ja perheystävä, tohtori Elizabeth Garret Anderson ovat kirjautuneet salanimillä syrjäiseen majataloon, jossa Rosemary on synnyttävä ja josta lapsi viedään heti adoptoitavaksi. Tosin, mikäli Rosemary saa pitää päänsä, lasta ei luovuteta mihinkään. Tohtori Anderson ja majatalonpitäjä Laura Woodburn yrittävät pitää Rosemaryn hengissä synnytykseen saakka ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin. 

Minä olen viimeinen Stuart, joka on istunut Englannin valtaistuimella, ja myös meistä paras.
Minä tein Iso-Britannian, Clementina. Minä yhdistin Skotlannin ja Englannin ja hallitsin Irlantia. Niin monet olivat sitä yrittäneet ja kylväneet kuolemaa ja hankkineet katkeria vihollisia. Minä tein sen verettömästi ja siten, että kansa molemmin puolin entistä rajaa rakasti minua.
Onko sinusta yhdistäjäksi, Clementina? Hallitseminen on kestävyyslaji. Kun kaikki muut ovat jo heittäneet toivon, ovat maasi ja kansasi yksin sinun käsissäsi. Sinun on yritettävä vielä kerran, ja vielä, ja vielä. Kuinka hirvittävän yksinäistä vastuun kantaminen on, Clementina!
Kyllä, minä luotin suosikkeihini ja annoin kansalleni valtaa. Mutta viimeinen päätös oli aina minun. Se sairastutti minut. Minä sain kohtauksia. En voinut kävellä. Minä kärsin hirvittävästi ja sitten minä kuolin sairauteeni tai tunnollisuuteeni.   
Minä tein kaiken oikein ja silti jäin viimeiseksi Stuartiksi ja sitä minä en voi antaa itselleni anteeksi. Minä synnytin 17 lasta, Clementina, eikä heistä yksikään jäänyt henkiin, ja minä suren heistä jokaista useammalla tavalla kuin voit ymmärtää. Toivon, ettet koskaan ymmärrä, Clementina.
Jos sinusta tulee kuningatar, minä valvon sinun kanssasi yöt, jolloin meidän Britanniamme kohtalosta päätetään. Kun muut ovat luovuttaneet, jäät sinä yksin valvomaan ja päättämään historian kulun. Silloin minä olen sinun rinnallasi. 


Maria II


Clementina, minä tuon sinulle raskaita uutisia. Jos sinusta tulee kuningatar, maasi ja kansasi on oltava kaikkein tärkeimpiä. Tärkeämpiä kuin ystäväsi. Tärkeämpiä kuin perheesi. Kyllä, myös perheesi – ja sanon tämän, vaikka olen isoisoisoisotätisi.
Minun isäni Jaakko II oli pölvästi, hän nai sen hirveän katolisen eukon ja pani minun rakkaat protestanttini ryömimään, enkä minä koskaan antanut sitä hänelle anteeksi. Minä järjestin hänet pois valtaistuimelta ja ajoin hänet pois Englannista. Minä syljin kanaaliin hänen jälkeensä, Clementina! Ja sitten minä määräsin enoni pidätettäväksi juonittelusta isäni palauttamiseksi valtaan. Samoilla perusteilla karkotin parhaan ystäväni miehineen.
Sinun tulee olla tähän valmis, jos haluat pysyä vallassa ja palvella kansaasi.
Minä pidin huolta, että Britanniaan säädettiin laki: yksikään katolinen ei enää tulisi hallitsemaan tätä maata eikä kukaan tule menemään naimisiin paavinuskoisen kanssa. Ei koskaan! Sen minä olin protestanteilleni velkaa. Se koskee myös sinua Clementina. Käänny ja minä autan sinua kaikessa. Minä käyn rinnallasi rauhan aikana ja kun sinä lähetät joukkosi sotaan. Minä neuvon sinua, kun valtasi yritetään kaapata ja kun parlamnettisi käy sinua vastaan.
Pysy katolisena ja pidän huolen, että sinä et koskaan nouse valtaan.
 

Elisabet I

Neitsytkuningatar, he sanovat! Kenellä on aikaa miehelle, jos on nostettava Englanti suurvallaksi politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa? Kun ne halusivat naittaa minut, minä näytin kruunajaissormustani ja sanoin: ”Olen jo sitoutunut aviomieheen, ja tuo aviomies on Englannin kuningaskunta”. Se oli minun uhrini Englannille.
Minä hallitsin 44 vuotta. Minua kutsutaan yhä Glorianaksi. Jotkut sanovat Good Queen Bess, mutta se on liian tuttavallinen. Minä selvisin kerettiläiseksi julistamisesta, lukemattomista salamurhayrityksistä ja siitä, että sisareni vangitsi minut Toweriin. Minä tein tästä maasta protestanttisen ja voitin voittamattoman armadan ja minä teloitutin serkkuni, vaikka en ole siitä ylpeä.
Houkat luulevat laajentavansa valtakuntaansa liittämällä siihen palasia maista meren takana. Minä laajensin valtakuntaa henkisesti niin, että kauteni lopussa jokainen kuninkaallinen Euroopassa puhui englantia, tilasi muotokuvansa englantilaiselta taiteilijalta ja oli velkaa englantilaiselle kauppahuoneelle. Tehdäkseen sen on oltava hirvittävän älykäs ja pistävän sivistynyt. Ymmärrätkö sinä taiteita, Clementina, ymmärrätkö kauppaa? Ymmärätkö, mitä sinun on osattava, jos haluat hallita? Mitä hyötyä on opetella niiaamaan kauniisti, jos aiot olla kuningatar? Kuningattarille niiataan.
Clementina, minä autan sinua, mutta vain jos olet sen arvoinen. Jos alennat itsesi ja keskityt tyhjänpäiväisyyksiin, et ole minun apuni arvoinen.

Maria I

Verinen? Verinen? Olin odottanut, että he kutsuisivat Oikeamieliseksi. Ehkä Pelastajksi, jopa Pyhäksi. Mutta että Verikseksi? Houkat. Mutta mitä siitä? Vihatkoot, kunhan pelkäävät!
Kyllä, minä poltatin ne kolmesataa vääräuskoista pappia. Kyllä, minä mestautin Lady Jane Greyn. Entä sitten? Minä tein sen Jumalan nimeen ja oikean katolisen uskon takia. Tämä maa, tämä saastunut maa oli puhdistettava. Se oli puhdistettava ensin iljettävistä protestanteista ja sitten niistä sietämättömistä valekatolisista, jotka saarnasivat uskon vesitettyä versiota.
Minä en ollut maallinen sotilas, minä menetin Calais’n. Minä olin uskon sotilas. Ja siksi minä viimeisellä hetkelläni kirosin sisareni, protestantin, joka oli saava kruunun. Hänen takiaan ei ole jäljellä katolista Englantia, hän pyyhki pois kätteni jäljet. Vain lempinimi jäi. Verinen.
Clementina, minä autan sinua palauttamaan tämän maan katoliseksi. Yhdessä me viemme loppuun sen, minkä minä 300 vuotta sitten aloitin.

Jane Gray

Ne teloittivat minut kun olin kuudentoista. Kuudentoista ja jo silloin Euroopan oppineimpia naisia. Mutta oppineisuus, hyvyys ja säyseys pelastavat sieluja, eivät henkiä, Clementina.
Minä hallitsin Englantia yhdeksän päivää. Ne eivät olleet turhia päiviä, vaikka ne veivätkin henkeni.
Minä en nimennyt miestäni kuninkaaksi, vaikka hän raivostui. Hän ei jakanut aviovuodettani ja oli lähtemässä linnasta. Minä en sallinut sitä. Viettäkööt yönsä missä tahtoo, sanoin, mutta päivisin hän olisi minun rinnallani vaikka pakotettuna. Minun olisi pitänyt vangita Maria, mutta hän teloituttikin minut. Siitä hyvästä hän sai hallita vuosia mutta menee helvettiin.
Clementina, jos sinä nouset valtaistuimelle, tee joka päivä viisas päätös ja nauti jokaisesta päivästäsi. Niitä voi tulla vain yhdeksän.


Mary Queen of Scots

Clementina. Olen sinun isoisoisoisoisoisoisoisoisoäitisi ja seitsemäntenä elinpäivänäni minusta tuli Skotlannin kuningatar.
Kuten sinä, minä kasvoin Ranskassa katolisena. 18-vuotiaana minä palasin hallitsemaan protestanttista maata. Ja kuinka minä hallitsinkaan! Rakas Clementina, se on mahdollista ja se on hauskaa.
Olin älykäs ja eloisa, mutta juonittelija minä en ollut ja siitä hyvästä istuin viimeiset 20 vuottani vankilassa ja kuolin siellä. Minut pettivät miehet, jotka rakastivat minua mutta jotka olivat tyhmiä, hyväuskoisia ja mustasukkaisia. Suojaa itsesi sellaisilta. Minut teloitutti oma serkkuni, mitä suren ja mitä tiedän hänen surevan.
Kun sinusta tulee kuningatar, minä kuljen rinnallasi. Siihen asti hyvästi, lapseni.

 

Welleslyjen sukukartano on uuden, suositun lomakohteen Southend-on-Sean lähellä ja tarjoaa loistavat puitteet reippailuun.
Palvelijat kantavat tavaroita, puutarhuri huoltaa kenttää tarvittaessa ja hillolla valeltu Jam Boy houkuttelee epämiellyttävät hyönteiset pois pelaajien kimpusta. Mikä mainio keksintö, johon Lord Alcott on Intiassa törmännyt!



Pelailu sujuu miten kuten – toisilla, kuten Maisteri Breckenridgellä, hiukan teoreettisemmin, toisilla, kuten Lord Graham Welleslylla, tyyliin painottuen. Veljekset Bramford ja Harding ovat valmiina vedonlyöntiin.



Kun peli on kestänyt hetken, ehdottaa Harding, että seurueen tulisi illalla huvitella lähtemällä seuraamaan luentoa. Southend-On-Seassa ei usein nähdä kuuluisan lääkärin George Napheyn kaltaista luennoitsijaa. Palvelijat lähetetään heti ostamaan lippuja, sillä on luultavaa, että aihe kiinnostaa monia ja sali myy loppuun. Naphey aikoo puhua uudesta kirjastaan The Physical Life of Woman.



xxx

Essexin Kristillisten Naisten Kieltäytymisyhdistyksen kokouksen listalla on kaksi asiaa. Ensinnäkin tulee päättää, kenelle annetaan stipendi. Mutta sitä ennen on ratkaistava polttavampi ongelma. On nimittäin niin, että Sussexin Kieltäytymisyhdistys – Essexin pahin kilpailija – on vastikään saanut nuhteet kattojärjestöltä. He ovat nimittäin julkaisseet lausuman, jonka mukaan nuorten miesten ei tulisi käyttää valkeita housuja, sillä mustat ja ruskeat housut ovat omiaan viestimään kohtuudesta ja huomaavaisuudesta muita kohtaan. Moitteet ovat tulleet siitä, että Sussexin yhdistys on käyttänyt sanaa housut. Se ei ole sopiva sana siveiden naisten käyttää julkisesti.



  
Essexin Kristillisten Naisten Kieltäytymisseura on tavallaan tyytyväinen, että Sussexin epäsiveellisyys paljastui, mutta mikä siinä tapauksessa lienee oikea sana? Ehdotetaan termiä "hänen jalkainsa pukimet" sekä kaikkien valkoisten vaatteiden paitsi hansikkaiden, solmukkeiden ja aluspaitojen kieltämistä, mutta siinä pääsee puheisiin epäsiveä alusvaate. Päätetään perustaa alakomitea pohtimaan asiaa.

Keskustelun jälkeen päätetään myös stipendiaatista. Angelica von Mensdorff-Pouilly hylätään ulkomaalaisena ja Felicity Rees-Toomen epäillään ylpistelevän nöyryydellään. Charlotte Lawrence olisi loistava ehdokas, mutta komitea päätyy lopulta Lillian Darling -poloon, josta päätetään tehdä esimerkki Kieltäytymisyhdistyksen kristillisestä hyvyydestä.

Meg kertoo Clementinalle, mitä Clairelle, Charlotten veljelle John Hamiltonille ja Michael Cracroft-Amcottsille on juuri tapahtunut. Claire lähtee toipumaan sairasosastolle ja muut nukahtavat yksi kerrallaan.

 

Meg ja Clementina heräävät siihen, että uusi palvelijatar avaa vahingossa heidän ovensa. Palvelijatar pahoittelee ja siirtyy ovelle, jota oli etsimässä.



Vaatturimestari Lister on lähettänyt hakemaan Lilyä ja sulkeutuu koko yöksi huoneeseensa tämän kanssa. Kun kihlaus tulee uudelleen puheeksi, menee Lily lukkoon. Muuten hän pystyy paikoin hiukan jopa rentoutumaan. Aamulla, hiukan ennen herätystä, hän lähtee vaatturimestarin viereltä.



Hiipiessään takaisin omaan huoneeseensa Lily huomaa, että käytävät, hallit ja ovet on tapetoitu painetuilla lentolehtisillä. Lily näpistää yhden ja luikkii huoneeseensa. Neidit lukevat skandalöösin paperin.

NUORET NAISET, ITSELLISET AJATTELIJAT, TOVERIT! 


TE OLETTE LUVANNEET PALVELLA KUNINGATARTA JA IMPERIUMIA. SE ON OIKEIN JA HYVÄÄ JA JUMALA SIUNAA TEITÄ USKOLLISUUDESTANNE.

NYT ON KUITENKIN TULLUT AIKA KYSYÄ:
VOIKO TÄRKEÄ VELVOLLISUUS KASVATTAA IMPERIUMIN TULEVAT SUKUPOLVET TOTEUTUA, MIKÄLI EI NAINEN VOI TÄSSÄ MAASSA VASTATA EDES ITSESTÄÄN?

KUINKA MEIDÄN OLETETAAN KASVATTAVAN LAPSIA JA OPETTAVAN HEITÄ, KUN ME ITSE OLEMME OIKEUKSILTAMME VÄHÄISEMPIÄ KUIN PIENET LAPSET?

EI VOI NAINEN KOSKAAN TÄSSÄ MAASSA KAIKELLA SIELULLA JA SYDÄMELLÄÄN ANTAA PANOSTAAN HALLITSIJANSA HYVÄKSI, JOLLEI HÄNEN ANNETA HYÖDYNTÄÄ KAIKKEA SITÄ, MIHIN HÄN JUMALAN ARMOSTA KYKENEE. JO RIITTÄÄ AIKA, JOLLOIN TOISTAITOINEN SETÄ TAI SERKKU AJAA PERHEEN PERIKATOON, VAIKKA OMAISUUTTA HOITAISI NAINEN PAREMMIN!

NUORET NAISET, TOVERIT! NOUSKAA VAATIMAAN OIKEUKSIA, JOTKA TEILTÄ VASTOIN JÄRKEÄ JA KOHTUULLISUUTTA PIDÄTETÄÄN, NIIN SAATTE HUOMATA, ETTÄ KOITUU SE ITSENNE, TYTÄRTENNE JA KOKO IMPERIUMIN EDUKSI.
 

ME VAADIMME

NAISILLE OIKEUTTA PERIÄ

NAISILLE OIKEUTTA TEHDÄ TESTAMENTTI

NAISILLE OIKEUTTA OSTAA JA MYYDÄ OMAISUUTTA

PORVARIS- JA TYÖLÄISNAISILLE OIKEUTTA MÄÄRÄTÄ ITSE OMASTA PALKASTAAN

Oppilaat määrätään pysymään huoneessaan ja palvelijat siivoavat lappuset pois ennen kuin kukaan näkee. Sitten nuoret naiset passitetaan ruokasaliin ja opettajat lähtevät tekemään tupatarkastusta. Charlotte on onneksi jo livauttanut lappusen Toispuolelle turvaan.

Posti saapuu saliin. Meg saa kirjeen veljeltään Patrickilta Kensington Palacesta ja Clementina isältään Calais’sta.  

Patrick kertoilee kuulumisiaan ja kysyy sitten.

Kerro minulle rehellisesti, Meg, missä isä on, kerrothan? Olen kumminkin huolissani Herra George Hiiri on kumminkin huolissaan hänestä ja äidistä myös, vaikka minä sanon, ettei varmaan ole mitään hätää. Se sanoo, että sillä on ikävä heitä ja sinua myös.

Clementinan isä kertoo suhteestaan Leningenin ruhtinasperheeseen ja eritoten tyttärensä mahdollisen tulevan sulhasen isään.

Mutta niin kuin oli hänen isänsä kurja ja selkärangaton luikero, joka ei noussut puolustamaan asemaansa, on hänen poikansa samaa maata. Olen rohkaissut, maanitellut, pyytänyt ja uhkaillut tuota miestä, jota joskus kutsuin suorastaan rakkaaksi ystäväkseni, nousemaan puolustamaan itseään ja lastensa oikeuksia.
Pelkään, että on tämä poika isänsä ja isoisänsä kaltainen, tyytyväinen siihen, mikä hänellä nyt on eikä lainkaan halukas etsimään Jumalan oikeutta. Ja mikä voi olla pahempi ja kunniattomampi asia kuin se, että luopuu laillisesta oikeudestaan taistelutta, hiipuu vapaaehtoisesti mitättömyyteen?

Jacob Roehenstart kertoo myös linnaan saapuneesta vieraasta.

Kolme päivää sitten illalla, tai oli se jo yöpuolta, saapui vieraaksemme nuori mies. Hän oli noussut edellisenä iltana laivaan, ylittänyt kanaalin ja ratsastanut siltä istumalta Sinullekin niin tutun Normandian kevätmyrskyn läpi suoraan Nielles-lès-Calais’hin.

Tunsin hänet nimeltä ja asemalta, mutta voin sanoa yllättyneeni, kun Stanleyn suvun Edward kolkutti oveamme pimeässä, likomärkänä, hevosensa vaahtoon piiskanneena ja silmissään se merkillinen palo, jonka vain Yksi voi miehen silmiin tämän elämän aikana sytyttää.
Sinä tiedät, miksi tämä nuori mies saapui portillemme, ja minä sain sen heti samana iltana tietää.
Pelkään herättäneeni hänessä turhaa toivoa. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, mikäli olisin kieltänyt häneltä luvan kosia. Arvelen, ettei hyvää. Sitä en tietenkään voinut tehdä, mutta kerroin, että hänen kuumeinen ratsastuksensa oli luultavasti turha, sillä olet todennäköisesti parhaillaan tapaamassa tulevaa sulhastasi. Vastauksen saatuaan oli Sir Edward aikeissa nousta takaisin hevosensa selkään, mutta saimme hänet pidätettyä. Hän ei jäänyt sen äitisi toteaman ilmiselvän tosiseikan vuoksi, että samanlainen ratsastus voisi tappaa hänen tilassaan olevan miehen. Vasta kun Ahmed Mustafa huomautti, että miehestä ei niin väliä, mutta olisi sääli tappaa hyvä hevonen rasitukseen, suostui hän jäämään yöksi. Se olikin hyvä, sillä aamulla oli hänellä kuumetta paitsi sydämessään myös ruumiissaan. Nyt on hän kolmatta päivää vuoteen omana, tuskissaan, kuumehoureissaan Sinun nimeäsi toistellen.

Muut yllyttävät Clementinaa kurkistamaan neitien ajatuksiin ja ottaman selville, kuka on levittänyt lentolehtisiä. Clementina kieltäyty, koska kyseessä on selvästi joku palkollinen. Charlotte on vakuuttnut, että syyllinen on yksi Smolnan tytöistä, kreivitär Vera Figner, ja kun Clementina on saatu taivuteltua tarkistamaan asia, käy ilmi, että hän osui oikeaan. Mutta kreivitär ei toiminut yksin! Clementina näkee tämän mielessä myös rikoskumppanin – kiltin, lempeän kaunottaren Felicity Rees-Toomen!



Kun työt pääsevät takaisin huoneisiinsa, on jotain tapahtunut. Clementinan vähäisestä, kolme korua käsittävästä kokoelmasta kaksi on poissa! Ainoastaan sormessa ollut sormus on tallella. Korurasiassa on lappu jossa lukee selvin kirjaimin
GOING ONCE

Meg ja Clementina käyvät pitkän keskustelun. He päättävät turvata Jumalaan ja rukoukseen ja tutkia Raamattua löytääkseen opastusta tulevaisuuteensa. Palvelijatar tulee ilmoittamaan, että on aika sovittaa lisää pukuja, mutta vain Charlotte ja Lily pääsevät ajoissa sovitukseensa.

Lily on aiemmin todistanut Cecilian harhailevan epätoivoissaan etsimässä Haamurakastajan seuraavaa kirjettä. Lily päättelee, että Haamurakastajalle on tapahtunut jotain – voisiko kyse olla siitä, että Charlotte avasi portit ja päästi henget jatkamaan eteenpäin aiottua aiemmin?
Hänelle tulee outo olo ja hän päättää kirjoittaa viimeisen kirjeen, jossa kertoo Cecilian rakkauden kirkastaneen kaiken siten, että Haamurakastajan oli mahdollista siirtyä eteenpäin – mutta että Ceciliaa kohtaan tuntemansa rakkauden vuoksi hän saattoi kirjoittaa vielä viimeisen jäähyväiskirjeen.
Myös Charlotte kirjoittaa – vanhemmilleen, joilta tiedustelee mielipidettä Konstantin Konstantinovitš Romanovin kutsuun vierailla Pietarissa.



Illan tullen Clementina ja Meg tutkivat huoneessaan Raamattua.  He avaavat sen satunnaisesta kohdasta ja lukevat otteen kirjeestä heprealaisille.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
-- Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.

Samassa palvelijatar koputtaa ovelle. Neiti Roehenstartille on vieras.

Clementina ja Meg kiiruhtavat eteisallin läpi oville. Niiden ulkopuolella odottaa Sir Edward – ratsastusvaatteissaan, matkan rasitus olemuksesta paistaen mutta päättäväisenä, kiihkoa vaivoin pidätellen, tosiaan kuin kuumeessa. Hän on saapunut pyytämään, lopultakin, Clementinan kättä. Megin ei tarvitse tehdä itsestään näkymätöntä, sillä Sir Edward ei huomaa mitään tai ketään muuta – ei mahdollisia katsojia, ei sadetta kasvoillaan, ei tilanteen sopimattomuutta. Clementina kävelee Sir Edwardin luo ja suutelee tätä. Sir Edward puristaa Clementinan syliinsä ja suutelee kuin huumattuna.  
Pitkän ajan kuluttua Sir Edward hellittää sen verran, että saa kysyttyä uudelleen: saako hän tehdä Clementinasta onnellisen? Clementina vastaa olevansa luvattu toiselle. Sir Edward ei suostu tähän, vaikka huomauttaakin kuivasti, että Clementina on valinnut ainoan miehen, jota hän ei voi edes haastaa kaksintaisteluun tämän vamman takia. Sitten hän suutelee Clementinaa uudelleen, kiihkeämmin, vaativammin.
”Mitä tekisitte, mikäli olisimme nyt näkymättömiä”, kysyy Clementina.
”Minä tekisin tesitä vaimoni.”
”Tehkää sitten.”
Sir Edward nostaa Clementinan syliinsä. Meg yrittää totella sisarensa pyyntöä, mutta sotkee hermostuksissaan asiat. Sir Edwardin silmien edessä Clementina alkaa välkkyä, muuttuu Megiksi, katoaa ilmaan, ilmestyy taas. Sir Edward perääntyy. Hän tujottaa näkyä käsittämättä muuta kuin että sen on oltava saatanan tekosia.
”Vade retro! Crux sacra sit mihi lux!”
Hän perääntyy päätään pidelleen, uskoen kohtaamisen olleen houretta.

Sisällä Lily ja Charlotte kuulevat, kuinka Sir Edward ryntää Clementinan huoneen ovelle. Löydettyään sen tyhjänä hän vaatii saada tietää, missä neito on. Jäätyään vaille vastausta lähtee hän etsimään neitoa muualta linnasta. Clementina ja Meg palaavat sisälle. Meg hokee olevansa pahoillaan, Clementina uskoo kyseessä olleen jumalallisen väliintulon.
Charlotte aikoo etsiä Clementinalle jotain päällepantavaa, mutta avatessaan Clementinan vaatekaapin hän huomaa, että kaikki mekot ovat poissa. Tilalla on vain viesti:
GOING TWICE.
 
Yhtäkkiä neidot kuulevat, kuinka Sir Edward lähes huutaa palvelijattarelle pihalla, sateessa, ikkunoiden alla palvelijoiden sisäänkäynnillä.
”Kenet sinä oikein toit, sano! Se ei ollut Clementina Roehenstart! Minkä paholaisen sinä usutit kimppuuni?”
”Kyllä oli! Minä kyllä tunnen sen, sen…”
”Se EI ollut neiti Roehenstart.”

Clementina tekee itsensä tiettäväksi ikkunassa. Sir Edward unohtaa palvelijattaren.

”Neiti Roehenstart, antakaa minun tehdä meistä molemmista onnellisia. Lupaan, ettei teiltä koskaan puutu mitään. Ottakaa vastaan kosintani.”
Clementina haluaisi sanoa kyllä, hän todella haluaisi. Suvun suuri kohtalo kuitenkin vaatii häntä naimaan Leiningenin tulevan ruhtinaan.
”Sir Edward, minä… Minun on mentävä toiselle.”
”Neiti Roehenstart, pyydän – älkää pakottako meitä ikuiseen epäonneen ja pohtimaan lopun elämäämme, mitä olisi voinut olla. Seuratkaa sydäntänne kuten minä seuraan omaani. Neiti Roehenstart, tulkaa vaimokseni.”
Clementina hiljenee. Kyyneleet valuvat. Sitten hän kerää itsensä viimeisen kerran.
”Sir Edward, minä tuomitsen teidät sekä itseni ikuiseen epäonneen.”
Clementina näkee koulun ikkunasta lankeavassa valossa, kuinka sadepisarat valuvat kyynelten lailla Sir Edwardin kasvoilla. Hän katsoo ylös vielä kerran ja kohtaa Clementinan silmät. Sitten hän astuu askeleen pois heikosta valopiiristä, pimeään. 

St Catherineen ajavat aamupäivällä viidet vaunut. Niistä aletaan purkaa juhlapukuja debytoiville neidoille sovitukseen. Toisesta kerroksesta on varattu kokonainen käytävä, jonne Lontoon arvostetuimmat vaatturiliikkeet perustavat väliaikaiset toimistonsa. Clairen puvuston valmistaa vaatturimestari Lister, Lilyn ystävätär. Lilyn ja Charlotten puvut saapuvat Messrs Slade & Avegnysta, jonka asiakkaiksi he ovat päässeet Lady Astoria Welleslyn ansiosta. Megin puvut maksaa kasvattiäiti, Clementinan puolikas puvusto taas on tulevan sulhasen, Leidingenin suvun kustantamaa. 



Ennen sovitusta on vuorossa vielä Lady Octavian erikoiskurssin toinen tunti, jolla keskitytään miehen pitämisen taiteeseen.



Ongelma on nimittäin se, Lady Octavia selittää, että iän myötä naisille alkaa ilmaantua haluja ja mielipiteitä samalla, kun kauneus ja herttaisuus karisevat ja he rumistuvat ja laiskistuvat. Lady kertoo kauhistuttavan tarinan neidosta, joka pääsi naimisiin, mutta ei häiden jälkeen enää pitänyt huolta itsestään. Tästä syystä hänen miehensä ei voinut enää tuoda ystäviä kotiin ja oli pakotettu tapaamaan näitä kapakissa. Ajan mittaan hän alkoholisoitui ja kuoli ja nainen jäi puille paljaille. Kaikki olisi voitu välttää, jos tuore aviovaimo vain olisi pitänyt itsestään parempaa huolta!
Toinen ongelma on se, että naiset alkavat nalkuttaa, kun mies pettää heitä. Mitä siis teette, mikäli mies hankkii rakastajattaren? Agiashvilien tavadisuvun Lady Dalida vastaa.
”Raamattu tarjoaa tästä oivia esimerkkejä. Saara, Lea ja Raakel antoivat kaikki kauneimman palvelijattarensa miehensä käyttöön.”



Aivan oikein. Yksi vakiorakastajatar on paras, sillä tämä pitää miehen puhtaana. Seuraa opettavainen tarina aviovaimosta, joka nalkuttamisen sijaan järjesti rakastajattarelle mukavan asunnon ja huolehti siitä, että miehellä oli kotona kaikki satumaisen hyvin ja häntä odottivat aina kaunis, kuuliainen vaimo ja suitut lapset. Mies heräsi näkemään vaimonsa hyvyyden ja rakkauden eikä voinut enää ajatellakaan rakastajatarta. Mitä olisi käynyt, jos kotona olisikin odottanut kiukkuinen ja nalkuttava vaimo? 
Aivan. Onko kysymyksiä?



Clementina tiedustelee Lady Octavian kantaa naispuolisiin lääkäreihin. Lady naurahtaa ja pitää ajatusta tyhjänpäiväisenä hullutteluna. Kreivitär Vera Nikolajevna Figner, joka on juuri paljastanut Clementinalle aikovansa lääkäriksi, ei ole vaikuttunut sananvaihdosta, mutta pitää ilmeensä peruslukemilla. 
Siirrytään seuraavaan polttavaan kysymykseen. ”Normaalisti leipä leikataan valmiiksi ja asetetaan illallispöytään leipäkorissa. Nykyään kuningatar asettaa leivän kokonaisena koriin ja viereen veitsen, jolla jokainen saa itse leikata haluamansa kokoisen palan. Miten tarjoilette leivän kutsuillanne?”



Essexin Kristillisten Naisten Kieltäytymisyhdistys pitää aamukokousta. Tarkoituksena on haastatella tulevat mahdolliset stipendiaatit. Oven taakse on kutsuttu Lily, Charlotte, Angelica ja Felicity, joista jokainen haastatellaan vuorollaan.
Haastattelut menevät hyvin, joskin herää epäilys, että osa neidoista ylpistelee nöyryydellään.



Felicityn puutarhanhoito on liian epäilyttävää. Charlotte on oikein sopiva: hieno ja tahraton suku, erinomaiset arvosanat, nöyrä ja vaatimaton tyttö. Angelica on harvinainen anglikaanisuuden säilyttänyt puolalais-kroatialainen, mutta hiukan epäilyttävä ulkomaalainen. Lily on herttainen ja erittäin viaton, mutta onko hänen sukutaustansa rasite vai osoitus siitä, että hän on kamppaillut kovemmin kuin muut saavuttaakseen siveellisyyden? Ainakin hän on kiinnostunut kieltäytymisyhdistystoiminnasta, mikä merkitään hänelle eduksi. 


Charlotte on veljensä pyynnöstä järjestänyt niin, että Claire ja John Hamilton voivat tavata kaksin huvimajassa. Se on hiukan romanttista, mutta myös välttämätöntä, sillä John Hamilton on ilmoittanut olevansa tosissaan kosinta-aikeidensa kanssa.



Malina ja Silvanus ovat saaneet harvinaisen hetken kahdestaan. Metsässä he huomaavat, että joku lähestyy tietä pitkin. Sehän on Prinsessan veli John Hamilton! Mutta miksi hänen kasvoissaan on ruhjeita ja minne hän on menossa yksin iltamyöhällä? Pariskunta ryhtyy seuraamaan. Pian he huomaavat, että John Hamilton ei ole ainoa kulkija öisellä metsätiellä. Häntä seuraa vaivihkaa toinen nuori mies, myös ruhjeita kasvoissaan ja käsissään. 

 

John Hamilton menee sisään huvimajaan. Michael Cracroft-Amcotts piiloutuu huvimajan taakse ja näkee, kuinka Charlotte ja Clementina saapuvat. Hän kuulee selvästi, miten John Hamilton flirttailee Clairelle, joka on hyvillään ja hieman enemmän kuin kohtelias. Malina ja Silvanus näkevät, kuinka Michael hillitsee itsensä vain vaivoin - kädet puristuvat nyrkkiin, kynnet kaivautuvat kämmeniin ja silmät ovat kostua. 
Malina on Michaelin puolella ja yrittää pilailla John Hamiltonin kanssa sujauttamalla sukkanauhansa tämän taskuun. Charlotte huomaa erikoisen esineen ajoissa ja onnistuu sieppaamaaan sen ennen kuin Claire huomaa. Tästä on myöhemmin puhuttava veljen kanssa. 
Lopulta John Hamilton tiedustelee, mitä Claire ajattelisi siitä, mikäli tämä pyytäisi Clairen isältä neidon kättä. Claire ei vastusta. John Hamilton syleilee tätä. Kaikki poistuvat tahoilleen.



Ylhäällä huoneessa käydään läpi Clairen melkein-kosintaa. Yhtäkkiä ulkoa kuuluu soittoa. Joku soittaa huilulla sävelmää, jonka Claire tunnistaa itse säveltämäkseen hautajaismarssiksi. Hän nousee ja ryntää kohti ovea. Meg, Charlotte ja Lily seuraavat perässä näkymättömissä. 

Pihalla soittaa Michael, joka ei selvästi ole odottanut Clairen ilmestyvän. Sävelet kuolevat ilmaan.
”Onnittelut tulevasta kihlauksesta”, saa Michael puristettua hampaidensa välistä, selvästi murtuneena ja katkerana.
”Sinä rehentelit koulussa olevasi kanssani kirjeenvaihdossa!”
”Minä EN rehennellyt.”
Michael on epätoivoinen saatuaan tietää, että hänen rakkautensa lupautuu toiselle. Claire on epätoivoinen, koska ihastus, rakkaus, velvollisuus ja vapaus vetävät häntä eri suuntiin. 
”Minä näin teidät. Kuulin kaiken. Sinä menet toiselle. Hyvästi.”
Michael lähtee kävelemään pois. Claire toteaa tämän perään, että aikoo unohtaa Michaelin ja koko tämän sotkun. Michael kääntyy kannoillaan ja lähestyy Clairea, joka vasta nyt näkee ruhjeet tämän kasvoissa. 
”Neiti Wynn, katsotaan kuinka helppo teidän on unohtaa. Minä anna teille jotain, mitä muistella.”
Michael sulkee Clairen syliinsä ja suutelee tätä pitkään. Sitten hän kävelee pois.

Charlotte kertoo, että kuolemansa hetkellä herra Barret ymmärsi tekonsa vakavuuden, sanoi olevansa sairas mies ja katui. Meg ei usko. Claire muistuttaa häntä armosta ja Meg säntää kiihdyksissään ulos. Clementina seuraa häntä.
Tytöt kävelevät ympäri kartanoa ja keskustelevat kaikesta muusta paitsi herra Barretin kuolemasta. Clementinaa ihmetyttää, miksi kaikki kohkaavat jostain Adriano-serkusta, siis Vendraminin markiisista. Megin mukaan se johtuu siitä, että markiisi on herrasmies.
Neidit kuulevat kovaäänistä italiankielistä riitelyä huoneesta käytävän päästä. Meg ehtii muuttaa heidät näkymättömiksi samalla hetkellä kun mainittu markiisi marssii ulos huoneesta puolipukeissa ja selvästi tuohtuneena.



Samaan aikaan Lily, Claire ja Charlotte ovat siirtyneet nauttimaan aamiaista. Claire maistaa kupistaan teetä huolimatta siitä, että on alle neljä tuntia sitten kylpenyt. Meg ei voi pitää kieltään kurissa ja Claire vastaa samalla mitalla. Nahditelun keskeyttää neiti Evansin saapuminen.



Hän ottaa vastaan eliksiirin, jota arvelee uutetun jostakusta, jonka voimat vastaavat Clairen voimia. Hän sanoo Neitokunnan tutkivan Emichien kartanon Somerleyton Hallin ja pyyhkivän muistin Clementinan sulhaselta Carl Friedrich Wilhelmiltä sekä muilta asiaan sotkeutuneilta. Clementina vastustaa tätä jyrkästi, mutta neiti Evans on järkähtämätön.


    
Lopuksi Charlotte antaa raportin neiti Evansille, telepaattisesti. Hän huojentuu kuullessaan, että on tuskin ainoa, joka joutuu täyttämään tietynlaisia velvollisuuksia pitääkseen kolme maailmaa erillään. Kuulemma Neitokunnan valossakulkijat, siis se epäilyttävä kommunisti Gloria ja hänen porukkansa, tekevät jotakin samansuuntaista.



Hyvästeltyään madame Salvinin lapset (jotka lupaavat opettaa Megille italiaa), madamen itsensä ja lopulta vielä Vendraminin markiisinkin (josta Giambattista naljailee tyttärelleen) neidot pääsevät matkaan.




Vaunuissa rouva Minter ehdottaa, että neidit eivät kertoisi olleensa madame Salvinin luona. He ovat vetäneet puoleensa paljon huomiota viime aikoina, ja madame on monella tapaa kiistelty henkilö. Rouva Minter kertoo myös, että Essexin Kristillisten Naisten Kieltäytymisyhdistys on saapunut koululle tarkkailemaan opiskelijoita. He jakavat vuosittain stipendejä, jotka eivät ole summaltaan suuria mutta jotka todistavat saajien olevan mitä siveimpiä ja hyveellisimpiä neitoja. Lily päättää, että stipendi on hankittava.



Koululla Charlottea odottaa kirje, jossa hänen veljensä John Hamilton kertoo vanhempien viehättyneen Clairesta ja pyytää, että Charlotte järjestää heille tapaamisen. Lisäksi hän toteaa, että joku Michael Cracroft-Amcotts on ”rehennellyt” käyvänsä Clairen kanssa kirjeenvaihtoa. Claire ei kiistä ja molemmat neidot joutuvat hengästyksen valtaan.

3ntena huhtikuuta 1866 AD
The King's College of Our Lady of Canterbury

Armain sisar,
Sain juuri sanan kunnioitetulta äidiltämme, joka kertoi, että sisareni on julmasydämisin ja ajattelemattomin olento maan päällä.
Hyvä on, hän ei käyttänyt tismalleen noita sanoja, mutta se oli selvää kun hän kertoi, että olitte illallistaneet hänen luonaan ilman minua mutta tulevan vaimoni kanssa. Nähdäkseni olisi vähintäänkin kohtuullista, että mikäli tällaisia perheillallisia järjestetään, kutsuttaisiin minut niille mukaan – semminkin kun se tarjoaa erinomaisen tekosyyn ottaa pari päivää lomaa ja saapua Lontooseen hurvittelemaan.
Kun sanon hurvittelemaan, tarkoitan tietysti tapaamaan rakasta perhettäni ja käyttäytymään hyvin.
Kunnioitettu äitimme suvaitsi myös ilmaista olleensa nti Wynnistä ihastuksissaan. Olin hieman huolissani, sillä kuten tiedät, hän on aateliton. Itse asiassa äitimme tiedusteli useita kertoja, olenko varmasti harkinnut avioliiton solmimista riittävän huolella. Vakuutin hänelle, että en solmi edes kengännauhojani ilman huolellista harkintaa, avioliitosta nyt puhumattakaan.
Yhtä kaikki hän kertoi, että nti Wynn oli tehnyt vanhempiimme erinomaisen vaikutuksen ja että mikäli edelleen olen kiinnostunut etenemään, he tukevat minua tässä hankkeessa. Tai meitä, sillä olen valmis myöntämään, että vaikka silmiäsärkevä komeuteni ja maankuulut tanssi- ja seurustelutaitoni epäilemättä vangitsivatkin nti Wynnin huomion, niin sinulla, hyvä sisar, saattoi olla osasi tarinassa, jonka lopuksi minä ja nti Wynn elämme elämämme onnellisina loppuun asti.
Nyt pyytäisin sinulta kahta asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy tavata, siis minun ja nti Wynnin. Enkä tarkoita sellaisia sadan muun ihmisen edessä suoritettuja muodollisia kumarruksia ja kolmen minuutin katrillia kuin tähän saakka, vaan todella tavata. Järjestäthän sen, rakas sisareni?
Toinen seikka on se, että eräs Michael Cracroft-Amcotts rehenteli olleensa tulevan morsiameni kanssa kirjeenvaihdossa. Se lienee silkka huhu, mutta varmistathan puolestasi, että se ei pidä paikkaansa. Minä pidän täällä huolen, että tällaiset panettelut loppuvat.

Sinua muistaa
rakastava veljesi
John Hamilton Lawrence

p.s. Olit lehdessä. Kehystän artikkelin ja hätyytän sen avulla pois kaikki arvottomiksi kokemani kosijasi.

Claire ryntää kappeliin rukoilemaan johdatusta: valitako varma, erinomainen avioliitto, joka varmasti elättää perheen, vai jännittävä kirjeenvaihtotoveri, jonka kanssa he puhuvat samaa kieltä? Vai - kauhistus - viivyttääkö avioliittoon astumista niin pitkään kuin mahdollista tai jopa kieltäytyä siitä? Pastori Beeche antaa Clairelle raamatunkohtia luettavaksi. Claire jättää illallisen väliin ja menee huoneeseen selvittämään päätään.

Clairen ollessa kappelissa muut käyvät salaa läpi hänen kirjeenvaihtoaan. Sieltä löytyy muun muassa kappaleita, joita Claire ja Michael ovat kirjoittaneet yhdessä. Kauhistus!
Neidit jatkavat illalliselle, jossa näkevät ensimmäisen kerran Kieltäytymisyhdistyksen edustajat. Lily päättää Clementinan neuvosta ehdottaa, että he kouluun voisi perustaa oman kannatusyhdistyksen.



Claire näkee ikkunasta, miten Smolnan neidit saapuvat. Pian pihaan ratsastaa myös kaksi poliisia, jotka jatkavat saman tien neiti Spencen puheille. Pian neidit kutsutaan kuulusteluun erittäin epätyytyväisen neiti Spencen huoneeseen. Konstaapelit Jackson ja Green tiedustelevat neideiltä edellisen päivän tapahtumia. Meg kertoo pitkällisesti tapahtumista, kunnes Lily ja Charlotte keskeyttävät hänet purskahtamalla epätoivoiseen itkuun. Se on viimeinen pisara neiti Spencelle ja hän ajaa poliisit ulos.



Seurusteluhuoneessa Lily lähestyy Kieltäytymisyhdistyksen rouvia. Hänene syntyperäänsä viitataan ilkeämielisesti, mutta rouvat myös kuuntelevat ja lopuksi Lily saa kainoudellaan ja ujoudellaan käännettyä heidät - jollei nyt puolelleen niin ainakin hiukan myötämielisemmiksi.

Samaan aikaan Smolnan neidot esitellään. Agiashvilien tavadisuvun lady Dalida, kreivitär Vera Nikolajevna Figner ja ruhtinatar Jekaterina Mihailovna Dolgorukaja näyttävät fotograafeja ja kertovat koulustaan. Smolnassa opiskellaan kuulemma eurooppalaisia kieliä, musiikkia, tanssia, etikettiä, maalausta ja kuvanveistoa, mutta myös matematiikkaa, historiaa, maantiedettä ja zoologiaa!
Kreivitär Figner kertoo olevansa tyytymätön luonnontieteiden opetuksen tasoon, eikä historiassa tai kirjallisuudessa käsitellä nykyaikaa lainkaan. Neitien mielestä kreivittären puheet Zurichin medikaaliseen instituuttiin pyrkimisestä ovat vailla mieltä.

 

Illan lopuksi ruhtinatar Dolgorukaja sujauttaa Charlottelle kirjelappusen.

Pietarissa maaliskuun 29ntenä päivänä juliaanista kalenteria

Korkeastiarmoitettu Lawrencen nuorempi paronitar,
Toivon, että kotimatkanne nuoren kreivi Arthurin ristiäisistä sujui miellyttävästi.
En tylsistytä Teitä yksityiskohdilla omasta paluumatkastani. Sen sijaan uusin Teille esittämäni kutsun saapua Pietariin – olen varma, että viehättyisitte maailman kauneimmasta kaupungista ja että se ei mitenkään voisi vastustaa Teitä. Vain sana niin annan alkaa valmistella Teidän ja seurueenne vierailua.

Kunnioittavimmin,
Konstantin Konstantinovitš Romanov

J.k. Tämän kirjeen toimitti Teille Dolgorukajan ruhtinatar, johon luotan niin ystävänä kuin sanansaattajana ja kehotan Teitä tekemään samoin.

Illalla kauneudenhoitokerhossa käydään läpi uusimpia tuotteita, joille on kysyntää etenkin näin debytanttitanssiaisten alla.

Emma neuvoo, miten hiuksiin hierotaan ambralla tuoksutettua sipulimehua tai niille tehdään haude kananmunasta ja rosmariinista. Tämän jälkeen hiukset pestään joko vedellä, ammoniakin ja veden sekoituksella tai puhtaan alkoholin, hunajan ja rosmariinin sekoituksella, joka valitettavasti houkuttelee hyttysiä. Emma myös muistuttaa, miten tärkeää on valita luotettava lisähiustentoimittaja - jotkut varastavat hiuksia ruumiilta.



Seuraavaksi Georgina esittelee uusia ihonhoitotuotteita. Neidot poistava mustapäitä Tohtori Campbellin arsenikkilapuilla ja emaloivat kasvonsa lyijyllä. Lopuksi Angelica kertoo vielä, mitä povelle tulee tehdä: jos sitä halutaan kasvattaa, on hierottava tinktuuralla, johon tulee punkavettä, mirhamia, myskiä ja seljankukkavettä. Pienentämistarkoitukseen taas kelpaa jodi.   

 

Seuraavana aamuna alkaa Lady Octavian Erikoistilanteiden kurssi. Neidot oppivat muun muassa miten kumartua, miten kävellä kadulla ja miten ottaa vastaan junassa tarjottu paikka.

”Hampaat piiloon hymyillessä, olette lady ettekä majava.”
”Me kumarrumme niiaten. Me emme nosta takapuoltamme kuin mitkäkin preeriakoirat, hyvänen aika sentään.”
Kieltäytymisyhdistys saapuu seuraamaan ja arvostelemaan harjoituksia. Lady Octavia päättää jättää seuraavan aiheen, ”miten aviomies pidetään”, tunnille, jota yhdistys ei seuraa.

Joseph Paxton on suunnitellut itse Crystal Palacen, maailmannäyttelyn pitopaikan, joka on näyttelyn jälkeen siirretty tänne puistoon Lontoon ulkopuolelle. Benjamin Waterhouse Hawkins on puolestaan kuningattaren pyynnöstä suunnitellut ja rakennuttanut puistoon patsaita sukupuuttoon kuolleista eläimistä. 



Neidit tuntevat puutarhakuuluisuus Paxtonin työn ja ajatukset hyvin, ovathan he koulussa tutustuneet tämän toimittamiin puutarhasuunnittelun johtaviin julkaisuihin kuten The Horticultural Register, Magazine of Botany, Pocket Botanical Dictionary, The Flower Garden, The Calendar of Gardening Operations sekä The Gardeners' Chronicle.
Paxton esittelee palatsia, sen kasvihuoneiden sisältöä sekä puutarhaa. Hän ilahtuu huomatessaan, että Claire on innostunut banaaneista, joiden jalostamiseen hän on käyttänyt vuosikymmeniä. Ne kasvavat yhdessä Crystal Palacea reunustavista kasvihuoneista, kun taas toinen, Lily House, on varattu victoria amazonica -jättiläislumpeelle. Claire päättää säveltää pienen laulun, jonka nimeksi tulee Bananae.

Lily huomaa Sir Williamin seurueineen ja lähettää tälle salakirjoitetun lapun. Sir William ei aikaile vaan marssittaa seurueensa neitojen luo. Suoritetaan tarpeettomat, mutta julkikuvan kannalta olennaiset esittelyt. Sir William tuntee ennestään Waterhouse Hawkinsin ja Paxtonin ja esittelee puolestaan vanhempansa, morsiamensa sekä morsiamensa vanhemmat.
Lily muistaa, mitä Sir William on hänelle morsiamestaan kirjoittanut.

Kuten tiedätte, tietyissä piireissä avioliitolla ja mieltymyksellä ei ole minkäänlaista tekoa toistensa kanssa. Niinpä minä olen naiva tylsän mutta ylhäisen neidon, joka ei ole sen puoleen kiehtova kuin kiinnostavakaan, mutta jonka kanssa avioituminen merkittävästi edistää sekä suvun että isänmaan asiaa. Kihlaus on toimitettu jo kauan sitten ollessamme lapsia, ja koska valitettavasti näyttää siltä, että kumpikaan osapuoli ei ole kuolemassa esimerkiksi keuhkotautiin tai paiseruttoon, se myös pannaan toimeen.
[---]
Tuleva vaimoni ei ole ihminen, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Häntä kiinnostavat huonekasvit ja hyvän maun mukaiset maisemamaalaukset, jotka voivat olla kiehtovia ainoastaan mikäli ihminen on sisältä kuollut. En ole enkä aio teeskennellä olevani sellainen. Te, neiti Darling, ette myöskään ole sellainen.

Kun tylsään pukuun pukeutunut sonnustautunut ja oleamssaoloaan anteeksipyytelevä hiirulainen vihdoin lakkaa tuijottelemasta varpaisiinsa ja nostaa kasvonsa, neidit yllättyvät toden teolla: kyseessä on Neitokunnan jäsen, jonka he tuntevat nimellä Forget-me-not.



Katsellessaan Sir Williamin perheen olemusta Charlotte päättää, että hän menee mieluummin vaikka matriarkaksi äitinsä heimoon kuin tylsään avioliittoon.

Benjamin Waterhouse Hawkins on toveriaan hiukan vähemmän salonkikelpoinen mutta ehkä vieläkin enemmän alastaan innostunut tiedemies, joka ei kerta kaikkiaan malta olla puhumatta dinosauruksistaan. Mutta ensin pitää päästä katsomaan niitä, ja matka hoidetaan pneumaattisella raitiotiellä, mikäli neidit suinkin uskaltautuvat kyytiin! Pneumaattisen raitiotien vaunu kulkee 550 metrin matkan ilmatiiviissä tunnelissa hämmästyttävissä 50 sekunnissa! Waterhouse Hawkins vakuuttaa, että jarrut toimivat erinomaisesti eikä vaunu missään nimessään suistu kuusimetriseen roottoriin, ja että puistoon on hankittu haukkoja pitämään pääskyset poissa, eivätkä nekään siis enää lennä tunneliin ja murskaannu.
Matka on kiehtova, jopa hieman mieltäkiihdyttävä!

Dinosauruspatsaat ovat upeita! Ne on sijoiteltu tekojärveen kolmelle eri saarelle, joista ensimmäisellä esitellään paleotsooista maailmankautta eli elämän vanhaa aikaa noin 542–250 miljoonaa vuotta sitten. Neidot kuuntelevat hämmästyttävän kiinnostuneina selitystä nilviäisistä ja trilobiiteista, kambrikaudesta ja fossiileista. Dikynodontti on suuri ihmetyksen aihe.
Claire keskustelee Paxtonin kanssa alkusaniaisista ja ymmärtää, että joissain tilanteissa nuoren naisen saattaa olla sopivaa esittää joitakin luonnonhistoriaan liittyviä kysymyksiä, kunhan ei esitä ymmärtävänsä asiasta mitään ja kunhan sillä voi pönkittää herrasmiesten asiantuntijuutta. Innostavaa yhtä kaikki!
Waterhouse Hawkins puhuu myös pitkään paleotsooinen maailmankauden päättäneestä valtavasta massasukupuutosta ja maailmanlopusta, joka koitti noin 245 miljoonaa vuotta sitten ja joka oli jopa pahempi kuin dinosaurusten tuho liitukauden lopussa.



Mesotsooisen maailmakauden eli elämän keskiajan saarella nähdään hirmuliskoja. Hirviöt kuten iguanodonit ja erityisesti megalosaurus ovat totisesti valtavan inspiroivia! Neidit ottavat kiitollisina vastaan tarjouksen lounastaa iguanodonin sisällä.
Waterhouse Hawkins puhuu jälleen pitkään siitä, miten jättiläisliskot kuolivat sukupuuttoon ja samaan aikaan meristä hävisi lukuisia elämänmuotoja ja henkiin jäi vain alle kolmemetrisiä eläimiä.
Lopuksi Waterhouse Hawkins hämmästyttää neitejä vääntämällä vivusta ja laskemalla järven pintaa niin, että alta paljastuvat vielä teleosaurukset ja ichthyosaurus.






Kenotsooisen maailmankauden eli elämän uuden ajan saarella tutustutaan aikaan, joka jatkuu edelleen.  Nykyiselle maailmankaudelle on ollut tyypillistä nisäkkäiden kehitys alun pienistä päästäisen ja majavan kokoisista eläimistä kirahvin, norsun ja valaiden tapaisiksi suurnisäkkäiksi. Kaudella on ollut nykyistä suurempiakin maanisäkkäitä, esimerkiksi hurja megaceros eli jättiläishirvi, sarviväli 3,5 metriä. Lily paijaa sitä lumoutuneena. Kyllä, Waterhouse Hawkins uskoo, että tämäkin maailmankausi tulee päätökseensä, ehkä piankin.



Ennen kuin asiasta ehditään puhua enempää, kuulee seurue pienen pojan innokkaan huudahduksen: ”Meg!!”
Yhtäkkiä Patrick syöksyy halaamaan sisartaan. Perhe on tullut Lontooseen pariksi viikoksi ennen kuin Patrick aloittaa työnsä whipping boyna. Ja sieltä tosiaan astelevat myös herra ja rouva Richard Barret.
Ensimmäinen kohtaaminen sitten suuren paljastuksen on ainakin rouva Barretille tunteisiinkäypä. Meg on iloinen eritoten Patrickin näkemisestä - sisarukset ovat kirjoitelleet, mutta tapaaminen on ihastuttavaa! Kasvatti-isäänsä Meg ei pysty edes katsomaan. Äidin kertomuksesta hän päättelee, ettei tämä ei ole lopettanut hirviömäisiä tekojaan. 



Neitien kauhuksi Paxton kutsuu myös Barretit lounaalle iguanadoniin, ja nämä ottavat kutsun vastaan, onhan itse kuningatar lounastanut samassa paikassa! Jo matkalla herra Barret tuo vulgaarin puolensa esiin ehdottelemalla Waterhouse Hawkinsille erilaisia rahastusmahdollisuuksia, joita hirmuliskoissa näkee. Samalla hän pilkkaa julmasti ihmisiä, jotka ovat muka kiinnostuneita niiden alkuperästä tai historiasta. Sauruksille voisi keksiä paljon kiinnostavammat tarinat ja ottaa hölmöiltä rahat pois!



Iguanadon on hieno lounaspaikka, mutta neitien on poistuttava puuteroimaan nenää, sillä on pikaisesti keskusteltava siitä, miten Megin kasvatti-isän kanssa toimitaan. Charlotte on sitä mieltä, että ongelmaa ei ole ja jos on, se ratkaisee itsensä. Lilyn näkemyksen mukaan herra Barretille voi tehdä jotain, muttei ennen kuin Patrick on saatu asianmukaisesti asemaansa whipping boyksi. Clairen mielestä mokoman hirviön saa vaikka tappaa. Keskustellessa kuluu yllättävän kauan aikaa.

Kun neidot palaavat lounaspaikalle, ei herra Barrettia näy. Patrick sen sijaan pinkoo jonkin ajan kuluttua paikalle ja näyttää hermostuneelta. Huomiotaherättävästi Meg joutuu jälleen poistumaan pöydästä. Patrick kertoo seuranneensa isäänsä ja herra Waterhouse Hawkinsin ja nähneensä, kuinka vedenpintaa laskettiin, dinosauruksen nenää väännettiin, toisesta hirmuliskosta avautui luukku ja isä vedettiin sinne!
Meg palaa lounaalle ja alkaa laatia suunnitelmaa.

Kun herra Barret ei vielä lounaan jälkeenkään ole palannut, Vendraminin markiisi vakuutetaan siitä, että häntä tulee lähteä etsimään. Rouva Barret alkaa olla hermostunut, samoin Patrick. Palattuaan saarille neidot saavat saman mekanismin toimimaan ja pystyvät paitsi avaamaan luukun myös houkuttelemaan markiisin laskeutumaan siitä. Hetken kuluttua Lily ja Meg seuraavat Clairen ja Charlotten jäädessä vahtiin.

Portaat johtavat pitkään maanalaiseen käytävään. Kolmikko etenee varovasti kunnes päätyy luukulle. Sen avattuaan Lily tajuaa, että he ovat päätyneet pneumaattisen junan tunneliin ja ovat vaarassa murskaantua! Hän pakottaa nopeasti muut takaisin ja luukku saadaan juuri ja juuri suljettua ajoissa.
Edettyään käytävää vielä jonkin matkaa he löytävät oven ja astuvat siitä sisään. Markiisi ja neidit ymmärtävät olevansa yhdessä kasvihuoneista, Lily Housessa. He kurkistavat varovasti ja näkevät siellä ihmeellisen näyn, parikymmentä ihmistä seisomassa lumpeenlehdillä keskellään hullu profeetta ja tämän jaloissa sidottu herra Barret. Profeetta saarnaa maailmanlopusta ja sukupuutosta, jotka johtuvat siitä, että ”toispuoli läikkyy yli ja kuolleiden armeijat saapuvat tuhoamaan kaiken elävän”.





Markiisi lähtee hakemaan poliisia, mutta neidit eivät kiiruhda suoraan vaunuille kuten lupaavat vaan palaavat kasvihuoneeseen näkymättöminä. Lily alkaa kerätä ukkospilviä, minkä Claire ja Charlotte huomaavat ja lähtevät kohti kasvihuoneita. Lopulta kaikki neljä ovat sisällä kasvihuoneessa. Mitä tehdä herra Barretille - pelastaa, antaa kultistien tehdä mitä mielivät vai varmistaa itse, että tämä kohtaa loppunsa?

Meg luo keskelle messua jättiläismäisen Jeanne d’Arcin, joka varoittaa väärästä profeetasta ja kertoo herra Barretille, miten hän tulee palamaan helvetissä syntiensä tähden.



Samaan aikaan Charlotte tekee ratkaisunsa. Hän ymmärtää, että profeetta on jollakin alkeellisella tavalla yrittänyt tehdä Toispuolen porttien kanssa samaa, minkä Silvanus ja Krizmarica hänelle opettivat. Hän päättää uhrata herra Barretin.

Charlotte siirtää profeetan, Barretin ja toisen uhrilahjan, kuolleen kissanpennun, toispuolelle ja alkaa etsiä polkua. Lopulta se löytyy ja Charlotte kohtaa tuttunsa Siida-tytön ja Eukko Kuoleman. Hän luovuttaa näille uhrinsa ja saa vastineeksi avaimet.



Kun herra Barretin henki jättää ruumiin, pyytää se välittämään perheelle viestin: anteeksi ja rakastan. Charlotte lupaa.
Muut neidit poistuvat näkymättömyyden turvin. Pihalla he huomaavat markiisin sekä poliisit, jotka tekevät pidätyksiä ja valmistautuvat rynnäköimään sisälle Lily Houseen.

Poliisi on saattanut loput neidit takaisin madame Salvinin luo. Kun Charlotte tuntikausien päästä palaa Toispuolelta, ovat häntä vastassa huolestuneet etsijät. Vendraminin markiisi ottaa hänet huojentuneena vastaan, tarjoaa takkiaan ja nenäliinaa ja istuttaa hänet vaunuihin. Vaunumatkan aikana Charlotte nukahtaa ja herää huomatakseen lepäävänsä markiisin sylissä. Hän päättää ettei nouse vaan esittää nukkuvaa ja tunnustelee miehestä hohkavaa lämpöä omaa ruumistaan vasten.