Edellisen yön nöyryytys polttelee neitien mieliä. Claire haluaa kostaa heti, muut ovat sivistyneen ja huolellisesti suunnitellun koston kannalla. Kukaan ei aio antaa ketään ilmi. ”Nyt me teeskentelemme, ettei mitään ole tapahtunut, ja kun me olemme toimineet, he teeskentelevät, ettei mitään ole tapahtunut”, kommentoi Clementina. Aamiaisella ollaan jäisen kohteliaita. ”Nukuitteko hyvin?” ”Erinomaisesti, kiitos! Entä te?” Felicityä ei näy.

Aamutunneilla luvassa on tanssia ja ranskaa. Tanssitunnilla neidit yhdistetään pareiksi luokkatovereidensa kanssa. Clementina saa tyydytystä siitä, että Cecilialla ei ole rytmitajua. Ranskantunnilla neidit ovat jälleen viisin. Madmoiselle LeFarge palauttaa aineet ja antaa palautetta. Mademoiselle sekoittaa Megin ja Clementinan toisiinsa, eikä suostu kuuntelemaan tyttöjen selityksiä. Meg saa kehuja ja runoanalyysikirjan, Clementina sääliä ja ison kasan kielioppitehtäviä. Claire ei voi hillitä itseään, vaan huutaa mademoisellelle tämän erehtyneen. Claire lähetetään johtajattaren kansliaan.

Johtajatar Spence ei ole suopea. ”Jos huomaatte ladyn, eritoten teitä ylempänä olevan, erehtyneen, ette missään tapauksessa huuda sitä kaikkien kuullen vasten tämän kasvoja. Jos välttämättä koette tarpeelliseksi huomautta asiasta, teette sen hienovaraisesti ja ehdottomasti yksityisesti.” Claire saa puhuttelun ja viikon jälki-istuntoa, kaksi tuntia päivässä. Toinen viikko tipahtaa siitä, kun käy ilmi ettei Claire suinkaan palannut toimistosta oppitunnille vaan otti loppuajan omaa lomaa. Johtajatar on erittäin närkästynyt neiti Wynniin. Hän pyytää kuitenkin Clairea ilmoittamaan tovereilleen, että seuraavana päivänä olisi luvassa osallistuminen madame Romanoffin istuntoon.

Claire välittää viestin ja saa heti runsaasti lisäkysymyksiä: kuka on madame Romanoff, missä istunto tapahtuu ja, tärkeimpänä, miten sinne pukeudutaan. ”Sä et kysynyt mitä me pannaan päälle?! Mä en anna sulle ikinä anteeksi jos me nolataan itsemme sun takia!”

Neitien onneksi näin ei kuitenkaan käy, vaan neiti Spence ilmoittaa, että neitien odotetaan olevan valmiina iltapuvuissaan seuraavana päivänä kello kolme. Lisäksi seuraavan aamun tunnit on peruttu, jotta neideillä olisi aikaa valmistautua.

Lounaalla Lily toteuttaa ensimmäisen osan kostosuunnitelmastaan ja asettaa punaisen ruusun Cecilian tyynylle.

Illalla Claire suorittaa jälki-istuntoaan. Hän saa neiti Spenceltä nöyryyttävän tehtävän kuurata asuinsiiven lattia. Löytäessään ystävänsä polvillaan lattialla muiden neitien häpeä voittaa lojaalisuuden ja nämä katoavat kuka minnekin. Cecilia, Gemma ja Sarah kulkevat ohi. ”Tohon jäi vähän.” ”Hups, niin jäikin!” Claire räiskyttää pesuvettä Sarahin hameelle.

Yöllä neidit kuulevat, että käytävässä ovi avautuu. He lähtevät seuraamaan Felicityä, Ceciliaa, Gemmaa, Sarahia ja Marya, jotka hiipivät nukkumaanmenoajan jälkeen ulos huoneistaan ja katoavat itäsiipeen. Avaimenreiästä kurkisteltaessa ei näy mitään. Kuullessaan tyttöjen palaavan neidit pakenevat paikalta.

Seuraavana päivänä tasan kello kolmelta neidit astuvat vaunuihin täydessä tällingissä. Esiliinaksi lähtee mademoiselle LeFarge, joka on huomattavan innostunut luvassa olevasta meedionäytöksestä. Matkaan on lähdettävä ajoissa, sillä mademoiselle haluaa olla ajoissa saadakseen hyvät paikat. Matka Withamin kaupunkiin taittuu metsän ja peltojen halki.

Vaunut pysähtyvät side show –alueen porteille. Madame Romanoffin teltta on suurin ja näyttävin, mutta sirkuksessa vaikuttaisi olevan runsaasti muutakin mielenkiintoista. Mademoiselle kieltää tyttöjä ehdottomasti katoamasta hänen näköpiiristään.

Teltta alkaa täyttyä Withamin ja ympäröivien paikkakuntien säätyläisistä. Rahvaalla ei ole varaa tulla kuuntelemaan suurta meediota. Vihdoin lamput himmennetään ja madame Romanoff (pelaajanaan Margit) astuu lavalle. Hän on mystinen ja tekee vaikutuksen ainakin suurimpaan osaan yleisöä. Madame Romanoff kertoo tuovansa viestejä haudan tuolta puolen. Yleisö on ihastuksissaan.

”Minuun ottaa yhteyttä koulun johtajatar! Onko paikalla opikelijoita, nuoria neitejä?” Mademoiselle LeFarge innostuu ja patistaa neidot lavalle. ”Koulumme osalle ei ole vielä koskaan koitunut tällaista kunniaa!” Madame Romanoff tuo viestin johtajattarelta: Opiskelkaa ahkerasti ranskaa!

Yhtäkkiä jostain nousee sumu. Muita katsojia ei enää näy. Tytöt kauhistuvat ja vaativat madame Romanoffia palauttamaan heidät telttaan, mutta madame on yhtä hädissään kuin tytötkin. Lämpötila laskee ja sumu tuntuu kuristavan. Madame menettää tajuntansa. Äänet eivät enää kuulu. Tytöt yrittävät huutaa tai rukoilevat ääneti.

Sumuun aukeaa polku, jonkinlainen tie. Lehmuskuja. Kujan toisessa päässä näkyy kaksi hahmoa, kaksi naista. Toisella on yllään jonkinlainen roomalainen kauhtana, toisella haarniska. He lähestyvät tyttöjä rohkaisevasti hymyillen. Haarniskoitu nainen kohottaa kätensä ja sumu alkaa hälvetä. Tytöt palaavat telttaan hurraavan yleisön keskelle.

Mitä tapahtui? Madame Romanoff ennustaa jokaiselle vuorotellen, myös mademoiselle LaFargelle, joka on haltioissaan. Teltan ulkopuolella alkaa supina: tunsitteko tekin sen?

    

Mademoiselle saadaan houkuteltua tulemaan neitien kanssa muihinkin telttoihin. Käärmenaisen jälkeen suunnistetaan tulennielijän kautta eläintenkesyttäjän luo. Tiikeri on liikaa mademoisellen hermoille ja tämä pyörtyy. Clementina ja Lily ottavat tilaisuudesta vaarin ja karkaavat. He suuntaavat sirkuksen laitamille. Clementina kysyy silinteripäiseltä mieheltä, saisivatko tytöt maistaa tämän sikaria. Kuullessaan itseään kuulutettavan, he palaavat mademoisellen ja muiden tyttöjen luo. Lily on vihreä ja huonovointinen. Palatessaan kouluun tytöt näkevät koulua ympäröivässä metsässä mustalaisten nuotiot.

Seuraavana päivänä neiti Doyle pyytää tyttöjä maalaamaan sen, minkälaisia tuntemuksia edellinen ilta herätti. ”Mutta neiti Doyle, luokkatovereillamme ei ollut mahdollisuutta osallistua madame Romanoffin istuntoon!” Luokkatoverit näyttävät kateellisilta. ”Minä olen ainakin tullut tänne opiskellakseni maalaamaan viehättäviä asetelmia ja maisemia. Minun tuleva mieheni ei halua, että minä maalailen ’tuntemuksia!’” Tunnin jälkeen neiti Doylella on kerrottavaa. Hänen henkilökohtainen muistikirjansa on kadonnut edellisenä päivänä ja hän todella haluaisi saada sen takaisin.

Luokkatoverien yölliset vierailut itäsiivessä jatkuvat. Neiti Spence kutsuu nämä erityisoppitunneille. Epäilyttävää. Neitien oven alta pudotetaan lappu: ”Se on Cecilialla! -F” Neidit päättävät hankkia neiti Doylen päiväkirjan takaisin. Illalla kirkossa neiti Spence muistuttaa vielä kerran, että koulun alueelta poistuminen on ehdottomasti kiellettyä ja että metsä on vaarallinen paikka, johon yksikään arvonsa tunteva neito ei astu.

Ratsastustunnilla Charlotte ja Lily harjoittelevat hevosen selässä pysymistä. Käy ilmi, että Clementina on mestariratsastaja. Hän saa kokeilla ratsumestarin omaa hevosta, villiä oria, jonka hallitsee mutta joka otetaan häneltä pois kun vauhti kiihtyy käynnistä raviin. Myöskään haara-asennossa ratsastaminen ei ole Clementinalle vierasta!

Ristipistotunnilla käydään kiivas keskustelu kapioista. Käy ilmi, että ainakin Charlottella ja Lilyllä on niitä jo melkoinen kasa, Clementinalla ei ainoatakaan. ”Enkö voi käyttää isoäitini ompelemia?” ”No, ehkä, jos perheenne on hyvin köyhä...” Neiti Spence pyytää neitejä ilmoittamaan keittiöön, että heidän luokkatovereilleen on jätettävä ruokaa, sillä nämä tulevat olemaan poissa ainakin iltayhdeksään. Lily ottaa tilaisuudesta vaarin ja piilottaa ranskalaista runoutta Cecilian taideluokan lokeroon.

Lopulta koittaa neitien tilaisuus. Illallisen aikana, tietäessään luokkatovereidensa olevan poissa, he hiipivät Cecilian huoneeseen ja penkovat varovasti. Lily löytää yöpöydän laatikosta neiti Spencen muistikirjan sekä Cecilian päiväkirjan. Molemmat napataan mukaan ja häivytään.

Neiti Spencen kirjasta paljastuu mullistavia asioita. Ihmiskokeita! Myrkyttämistä! Kommunismia! Ennustus, joka koskee neitien luokkatovereita! Sekä kaiken kukkuraksi ranskalaistyylisiä malauksia, jossa vaikuttaisivat esiintyvän Charlotten ja Clementinan äidit!