MEG

Megin perhe torstaisella iltateellä vuonna 1684. Paikalla ovat Megin isä ja äiti, perheen pappi sekä lasten kotiopettaja, joka yrittää saada Megiä ja tämän pikkuveljeä Patrickia lausumaan papille otteita Raamatusta. Meg osaisi luetella ulkomuistista vaikka koko Uuden testamentin, mutta alisuorittaa, jotta pikkuveljen muistamattomuus ei olisi niin ilmeistä.

Ovelle koputetaan. Sisään astuu hyvin kummallinen kaksikko, jonka Megin vanhemmat kuitenkin tunnistavat.
Eteläeurooppalaisen näköinen tumma, viiksekäs mies hyvin istuvassa, hieman liian värikkäässä puvussa esittäytyy Giambattista Giovanni Gioacchino de Vito di Cassiliaksi, tummapiirteinen, ranskalaisella nuotilla puhuva katolinen nunna sisar Isabelleksi.
”Krhm… Tässä on isän vanhat kaverit.”

Pappi ja kotiopettaja ovat hyvin hämillään, äiti tuuppii lapsia yläkertaan. Myös kotiopettaja lähetetään pois, pappia ei kehdata käskeä tiehensä. Meg ja Patrick jäävät salakuuntelemaan portaisiin. Pian käy ilmi, että matkalaiset ovat tulleet ainoastaan tavatakseen Megin. He ovat melko suorasukaisia. Pappia he eivät sanottavasti kunnioita:
”No, tekös vastaatte neiti Barretin uskonnollisesta kasvatuksesta? Missäs te olette opiskellut?”
 
Matkalaiset eivät tiedustele Megin vanhemmilta, millaisia suunnitelmia näillä on tyttärensä varalle, vaan ilmoittavat ykskantaan, että ensi vuonna Meg lähetetään St. Catherinen sisäoppilaitokseen. Isä innostuu kovasti, mutta epäilee, ettei koulu hyväksi aatelitonta tyttöä.
”Jättäkää se meidän huoleksemme.”
Meg haetaan alakertaan ja istutetaan teelle. Matkalaiset kyselevät häneltä kummia:
”No niin, kerrohan elämästäsi. Pidetäänkö sinusta hyvää huolta?”