Ajettuamme vajaat kymmenen tuntia saavumme Lontooseen. Grand Midland Hotel on valtava, loistelias ja sijaitsee vasta 1862 rakennetun St Pancrazin modernin juna-aseman kupeessa. Hotellin pyöröovet jännittävät ja innostavat, neidosta riippuen. Aulassa emme voi olla huomaamatta kahden ylimielisen nuoren ihmisen vilkuilevan meitä nenänvarsiaan pitkin. Se kuitenkin unohtuu, kun saamme tutustua Lilyn veljeen Nimrodiin, joka on tullut aulaan toivottamaan meidät tervetulleiksi Lontooseen. Nimrod osoittautuu mitä herrasmiesmäisimmäksi nuoreksi merivoimien luutnantiksi ja tarjoutuu eskorteeraamaan meitä Lontoossa. Ensin hän kuitenkin saattaa meidät yläkerran huoneisiimme modernilla pater noster -hissillä, jonka kyytiin tulee hypätä vauhdissa.
hotelli2-normal.jpg
hotelli1-normal.jpghotelli-normal.jpg

Huoneistomme sijaitsee hotellin kalliimmalla puolella. Tutustumme Megin isään, joka muistaa kertoa meille edellämainitun ja monta muuta hintalapulla varustettua tiedonjyvää hotelliin liittyen. Meg häpeää isänsä pröystäilyä, muut eivät vaikuta yllättyneiltä. Clementinan piikittely loukkaa Megiä, joka turvautuu jälleen Raamattuun saadakseen mielenrauhansa palautettua. Mutta huoneet ovat mitä hurmaavimmat, se täytyy luokkatietoisimmankin neidoista myöntää. Jokaiselle on jopa oma palvelija, vaikka emme ole vielä edes debytoineet. Innokkaalta ja hermostuneeltakin vaikuttava Nimrod tuntuu vilkuilevan Megiä erityisellä kaiholla, mikä taas aiheuttaa kohteessaan hämmennystä ja kiusaantuneisuutta.

barretit-normal.jpg

Claire ja Charlotte puhuvat hotellissa keskenään, miten aulassa jokin poltti kummankin kättä. Tytöistä tuntuu, että se liittyy jotenkin pahansuopaan nuoreen naiseen ja mieheen, jotka olivat heitä katselleet. Huoneessaan Claire kuulee seinän läpi, miten neidoista puhutaan sopimattomia ja Lilyn isää --- huoripukitellaan! Kauhistuneena ja uudesta sanasta järkyttyneenä Claire kertoo kuulemastaan muillekin.

CracroftAmcotts-normal.jpg

Iltateellä tutustutaan uusiin ihmisiin ja tavataan uudestaan vanhoja tuttuja. Aulan jäinen kaksikko paljastuu Megin tulevan sulhasen, herra Cracroft-Amcottsin tyttäreksi ja pojaksi. Kaksikko käyttäytyy myös teellä sopimattoman ylimielisesti, mutta joutuu isänsä käskystä kutsumaan Megiä äidiksi. Meg tajuaa tulevan tilanteensa entistä kammottavammassa valossa - hänestä on tulossa äitipuoli ikäisilleen lapsille, jotka vihaavat häntä! - ja vaipuu melankoliseen turtumukseen. Nimrod vaikuttaa lähes sopimattoman kiinnostuneelta Megin olosuhteista. 

emily_CracroftAmcotts-normal.jpgMichael_CracroftAmcotts-normal.jpg

Claire ja Charlotte suorastaan tuntevat pahan energian virtaavan Cracroft-Amcottsin sisaruksista, Meg puolestaan yrittää ymmärtää näitä äitinsä menettäneitä ihmisparkoja. Pöydässä keskustellaan kukkanäyttelystä ja siihen liittyvistä naamiaistanssiaisista, joihin osallistuakseen tulee olla debytoinut. Clementina on tapansa mukaan sanavalmis soveliaisuuden rajamaille asti, kun taas Charlotte ja Lily nauttivat matkan varjopuolista huolimatta Lontoon hienouksista ja omien tai muiden romanssimahdollisuuksien todellisesta tai kuvitteellisesta moninkertaistumisesta tyttökoulumiljööseen verrattuna. Claire on eloisine luonteineen ja tarkkoine aisteineen elementissään, imien itseensä kaiken mitä tapahtuu.

Lopulta on aika mennä nukkumaan. Nimrod toivottaa neidoille hyvää yötä ja lupaa noutaa heidät aamuiselle retkelle uuteen ostoskeskukseen. Lilyn veli vaikuttaa olevan jonkinlaisten tunnekuohujen vallassa. Ystävykset - etenkin kauhukseen Meg - huomaavat, että romanttisen Lilyn veli on myös tunteellista sorttia.

Yö sujuu toisilta levottomammin kuin toisilta. Lily ei pärjää huoneessaan vain täytetyt eläimet seuranaan, vaan sipsuttaa nukkumaan Charlotten viereen. Clementina-raukka näkee taas painajaista. Kauhistuttavassa unessa Meg on naimisissa herra Cracroft-Amcottsin kanssa. Avioliitto ei ole varsinaisesti onnellinen - Meg on häkissä "lapsipuoltensa" piinattavana.

Aamulla lähdetään ostoksille Harrod's -tavarataloon. Hissimatkalla aulaan Nimrod heittäytyy epäsoveliaan tunteelliseksi Megiä kohtaan ja rukoilee tätä karkaamaan kanssaan, jotta Meg voisi välttää tulevan liiton. Rouva Minter on onneksi hississä esiliinana ja toteaa herra Darlingin olevan täysin poissa tolaltaan. Karkaaminen olisi häväistys ja Meg miettii häpeissään, miksi juuri hän vaikuttaa neidolta, joka voisi sellaiseen suostua.

ranskanope-normal.jpg


Harrod's on vaikuttava paikka, tällaisia ei ole ollut Lontoossa montaakaan vuotta. Naiset saavat tulla tähän tavarataloon tekemään ostoksia omin päin. Löydämme viehättäviä venetsialaistyyppisiä naamioita ja Meg ostaa Patrick-veljelleen tuliaiseksi mekaanisen auton. Sanomalehtipoika kauppaa paperiaan: "Murha tyttökoulussa!" Matka jatkuu Hyde Parkiin ja sieltä Nimrodin amiraalituttavan luokse päiväteelle. Nimrod on hermostunut, Meg puolestaan pysyttelee ystävänsä veljestä kaukana. Amiraalin luona Nimrod menee ystävänsä pakeille ja pyytää neitoja odottamaan vastaanottohuoneessa. Salongista alkaa kuulua kovaäänistä puhetta. "En halua olla tässä enää mukana! En suostu suorittamaan tehtävää!". "Sinä toit heidät tänne asti, nyt on liian myöhäistä perua mitään. Olet jo tässä mukana!" "Ei, en voi sallia sitä!!". Tyttöjen hämmästykseksi ja kauhuksi Nimrod ja Amiraali Hampton ryntäävät vastaanottohuoneeseen ja amiraalilla on ase. Nimrod huutaa tytöille, että näiden pitäisi paeta heti. Amiraali alkaa ampua ja tytöt kiiruhtavat ovesta ulos. Amiraali alkaa ampua meitä päin ja luoti hipaisee Rouva Minteriä. Nimrod heittäytyy ovelle ihmiskilveksi ja saa osuman kumpaankin jalkaansa. Neidot pääsevät pakoon, Nimrod jää ovelle ja hänet vetäistään takaisin sisälle. Hän ehtii kuitenkin huutaa sanat "Siinain veljeskunta!" ennen kuin ovi paukahtaa kiinni.

nimrod-normal.jpgamiraali_hampton-normal.jpg


Olemme poissa tolaltamme. Rouva Minter on suorastaan toimintakyvytön ja johdon ottaa päättäväinen Claire, joka käskee ajuria ajamaan vaunut täyttä vauhtia lähimmälle poliisiasemalle. Siellä saamme teetä, mutta asiaamme ei suhtauduta asianmukaisella vakavuudella. Meidän kehoitetaan palaamaan takaisin hotellille. Lupaavat sentään lähettää partion tarkastamaan tilanteen kunnianarvoisan amiraalin kotona.

Hotellilla Megin vanhemmat ovat poissa tolaltaan. Nimrod Darling on käynyt pyytämässä Megin kättä tämän isältä aamulla juuri ennen hissiepisodia ja saanut kieltävän vastauksen. Megin sydän sulaa - Nimrod-parka ei ollut halunnutkaan epäsoveliaisuuksia, vaan ainoastaan pelastaa hänet herra Cracroft-Amcottsin ja tämän lasten kynsistä. Tyttöjen mieli on maassa ja olo järkyttynyt. Hirvittäviä asioita tuntuu tapahtuvan, minne he ikinä menevätkin. Rukous Pyhälle Katariinalle helpottaa oloa, mutta emme pyynnöistämme huolimatta huomaa pystyvämme käyttämään erityisiä kykyjämme yhtään aikaisempaa paremmin - ja niille olisi totisesti nyt käyttöä!

 Neidot tapaavat vihdoin Megin veljen Patrickin, joka on varsin sanavalmis ja määrätietoinen nuori herrasmies. Megin ja Patin kohtaaminen on täynnä lämpöä ja Pat pyytää päästä Megin huoneeseen nukkumaan. Isä suostuu sisarusten riemuksi pyyntöön. Ovelle koputetaan ja sisään astuu Horatio Darling. Lily syleilee veljeään vähemmän lämpimästi kuin Nimrodia. Horatio paljastuu kuivakaksi ja takakireäksi tyypiksi, jota ei ollenkaan tunnu kiinnostavan Siinain salaseura, vaan ainoastaan skandaaleista erossa pysytteleminen. Hän nuhtelee Lilyä sopimattomasta käytöksestä ja kertoo närkästyneenä, miten haavoittunut Nimrod on raahautunut hänen Lontoon kotinsa ovelle vähän aikaa sitten. Kuuluu kollektiivinen helpotuksen huokaus - Nimrod elää! Horatio ei tunnu olevan siitä erityisen iloinen, vaan painottaa, miten tärkeää on tästedes pysytellä erossa kaikesta vähänkin epäilyttävästä. Horatio on jo tehnyt mitä tehtävissä on, eli selittänyt asian poliiseille ("Ei syytä huoleen, mitään ongelmaa ei ollut.") ja kirjoittanut lukuisia selittely- ja anteeksipyyntökirjeitä perheensä puolesta. Lilyllä on todella kurja mieli. Ei se ollut hänen vikaansa.

horatio-normal.jpg

Kukkanäyttelypäivä valkenee. Ihastuttavissa päiväpuvuissaan neidot muistuttavat itsekin englantilaisia ruusuja suunnatessaan Royal Botanic Gardensiin. Nuoret neidit jaksavat seurata kukkanäyttelyn vilskettä edellispäivän järkyttävistä tapahtumista huolimatta. Tilaisuuden avaa itse prinsessa Helena ruhtinasmiehineen. Ystävillämme on paikalla yllättävän paljon tuttuja - itse kukkamestari Tryon nostaa Clairen ja Lilyn lavalle. Heidän seppeleensä huutokaupataan hyväntekeväisyyteen. Mikä kiehtovinta, itse herra Tryon huutaa Lilyn kranssia, mutta sen saa lopulta Henry M. Lawrence III. Clairen kranssi saavuttaa myös suuren suosion, mutta sen huutaa lopulta itselleen Megin tuleva lapsipuoli, Michael Cracroft-Amcotts.

kukkienasettelija-normal.jpg

Vaellellessaan toinen toistaan mielikuvituksellisempien kukka-asetelmien keskellä ystävykset tapaavat St Catherine'sin tovereistaan Rosemaryn ja Cecilian. Myös Clementinan suuresti inhoama tallimestari on paikalla ja osoittaa huomiotaan neidoille mitä herrasmiesmäisimmin.

tallimestari-normal.jpg

Tarjottimet kulkevat kukkatiskiltä sen onnekkaan luokse, jolle joku herrasmies on lähettänyt nimettömän tervehdyksensä. Kukan laadusta voi päätellä viestin, mutta voiko lähettäjää? Joku lähettää suloiselle Lilylle liljan. Charlotte saa kielonkukan, Clementina lemmikin ja Claire puna-keltaisen neilikan. Hyväsydäminen ja romantiikannälkäinen Lily päättää, että myös Megin on saatava kukka. Niinpä hän käy tilaamassa sellaisen ystävälleen, ja viimeiseksi Megin luokse saapuu lumikello. Meg huomaa toivovansa, että se olisi urhealta Nimrodilta. Mutta mitä ihmettä se amiraali puhui suostumisesta ja sopimuksesta?

Lopulta neidot saavat jokainen vielä yhden kukan. Se on valkoinen neilikka, hautajaiskukka.