Tälle päivälle on sovittu tapaaminen neiti Doylen kanssa Grand Hotelin teehuoneessa klo 16. Aamulla Meg menee tapaamaan veljeään ja sanoo, että tietää Patrickin näkevän painajaisia, ja että tämä on aina tervetullut nukkumaan hänen ja Clementinan huoneeseen. Ennen lähtöä Lily utelee Clairelta, mitä mieltä tämä on Michael Cracroft-Amcottsista, ennen kuin paljastaa nähneensä Clairen kranssin roikkumassa seinällä Michaelin sängyn yläpuolella.



Tyttöjen saapuessa teehuoneeseen heidät ohjataan pöytään ja kysytään, mitä teetä he haluaisivat juoda. Pöytään tuodaan teetä ja kaksi kolmikerroksista high tea -tarjoiluastiaa täynnä ruokaa. Neiti Doyle tulee hieman myöhässä ja näyttää siltä, että hän ontuu. Neiti Doylella on myös päällään korsetti, mikä on epätavallista. Paidan toisen hihan alla näkyy vähän sidettä ja kauluksen sisältä pilkottaa melko tuore, umpeutumassa oleva haava.

Pöytä on syrjäinen ja tytöt ja neiti Doyle voivat puhua vapaasti. Meg paljastaa, että heitä kohti ammuttiin amiraali Hamptonin luona, ja luutnantti Darlingiin sekä rouva Minteriin osui. Neiti Doyle utelee, kuuluvatkohan amiraali Hampton ja luutnantti Darling Siionin veljeskuntaan ja Meg kieltää asian luutnantti Darlingin osalta. Neiti Doyle kertoo onnettomuudesta koululla ja tytöt kertovat, että kuolleella tytöllä oli Charlotten mekko päällä. Neiti Doyle sanoo, että olennot metsästävät hajuaistin avulla, mutta ehkä se tieto helpottaa, että ne on nyt kaikki metsästetty ja ne ovat kuolleet. Viimeiset kaksi olentoa oli tappanut neiti Doyle yhteistyökumppaneineen.

Neiti Doyle ehdottaa siirtymistä naisten tupakkahuoneeseen. Siellä neiti Doyle ottaa tupakan ja tarjoaa sitä myös tytöille. Clementina, Lily ja Claire ottavat tupakat ja yrittävät huonolla menestyksellä teeskennellä, ettei heitä yskitä. Neiti Doyle kertoo, että Egyptissä, Siinain vuorella on St. Catherinen luostari, joka on Siinain veljeskunnan syntykoti. Neitokunnan ja Siionin veljeskunnan historia on yhteinen. Neiti Doylen mukaan historia on vähän hämärä, mutta hän arvelee, että Siionin veljeskunta oli neitokunnan rakastajia. Kirjoituksissa sanottiin, että neito- ja veljeskunnalla oli jotain, mitä kutsuttiin taikuudeksi ja se oli yhteistä. Myöhemmin tapahtui jonkinlainen petos, jossa kaikki taika jäi neitokunnalle eikä mitään veljeskunnalle. Tästä loukkaantuneena veljeskunta päätti toimia. Vuosisatojen saatossa neitokunnan jäsenet surmattiin tai pakotettiin luopumaan taikuuden käytöstä, ja veljeskunta sai taian kokonaan itselleen. Kirjoituksissa oli ennustettu, että neitokunta nousee uudelleen, ja neiti Doylen mukaan tämän takia veljeskunta jahtaa neitokuntaa. Tällä hetkellä veljeskuntaa johtaa Siinain vuoren arkkipiispa, mutta tieto ei ole varma. Osa neitokunnan jäsenistä katsoi parhaaksi painua maan alle ja lopettaa kaikki aktiviteetit suojellakseen itseään ja tyttäriään. Siionin veljeskunnalla on kyky tehdä taikoja, mutta voima vähenee kun neitokunta voimistuu. Neiti Doyle sanoo, ettei hän pysty auttamaan taikataitojen kanssa, mutta taistelukoulutusta hän pystyy antamaan, vaikkei hän usko, että kukaan tytöistä ole valmis tappamaan ihmistä tai edes eläintä. Hän myös kehottaa miettimään, mitä neidit haluavat elämältään.

Jouluaattona on naamiaiset, joihin tytöt ovat valmistautuneet vuokraamalla puvut. Charlotte on Titania, Clementina on Jeanne D’Arc, Meg on päähenkilö kirjasta Sylvia’s Lovers, Claire on Artemis ja Lily on Annabel Lee. Kutsut naamiaisiin on varastettu Horatiolta, Horation vaimolta, Ulyssukselta ja Cracroft-Amcotts sisaruksilta. Naamiaisiin saavutaan klo 20 ja niistä pitää poistua puolenyöhön mennessä, koska silloin riisutaan naamiot. Lily pyytää Ulyssusta teeskentelemään, että hän hakee tytöt ja vie Horation luokse illalliselle. Ulysses paheksuu asiaa, mutta vie kuitenkin tytöt naamiaisiin.

NAAMIAISISSA

 

Charlotte

Charlotte tanssi ensimmäisen tanssinsa Victor Hugoksi pukeutuneen miehen kanssa. Tanssi sujuu asiallisesti ja kumppani on täydellinen herrasmies. He keskustelevat neutraaleista aiheista, mm. kirjoista.

Toinen tanssikumppani on Saapasjalkakissaksi pukeutunut mies, joka vie hyvin varmoin ottein ja keskustelun edetessä siirtyy lähemmäksi. Paljastuu, että hänkin on asunut Intiassa, mutta viime vuosina hän on viettänyt aikaa Singaporessa.

Kolmas tanssittaja on Ikaros, joka alussa ei puhu mitään ja pelkästään tuijottaa Charlottea silmiin. Tanssittajan ote on varma ja etäisyys on sopiva. Charlotte aloittaa keskustelun ja Ikaros vastaa kysymyksiin väittäen mm. että hän oikeasti osaa lentää ja että hänen isänsä Daidalos on rakentanut hänelle nämä siivet. Hän tarjoutuu myös näyttämään miten se onnistuu jossain muualla kuin täällä salissa, mutta Chrlotten mielestä se ei olisi sopivaa. Jossain vaiheessa Charlotte huomaa, että hänen kättänsä polttelee samalla tavalla kuin hotellin aulassa ja amiraali Hamptonin luona. Tanssin vauhti muuttuu jollain tavalla ja ympärillä kaikki näyttää menevän hyvin nopeasti, mutta sitten tanssi loppuu ja kaikki on taas normaalia.

Charlotten viimeinen tanssi oli mustalaisen kanssa, joka piti Charlottesta vahvasti ja kovin sopimattomasti kiinni ja sanoi Charlotten olevan mustalaisten kuningatar. Mustalaiset ovat pitäneet kuolleet toistaiseksi poissa, mutta Charlotten olisi lakattava teeskentelemästä ja hyväksyttävä kohtalonsa. Charlotten olisi tultava mustalaisten leiriin tammikuun 15. päivän mennessä, koska sen jälkeen mustalaiset eivät enää pysty pitämään portteja kiinni ja kuolleet palaavat vaeltamaan maan päälle.

 

Clementina

Clementina saa eniten varauksia tanssikorttiinsa.
Clementina tanssi ensimmäisen ja viimeisen tanssinsa Saapasjalkakissan kanssa. Aluksi Tämä tuntui kiinnostavalta, joskin pelottavalta. Kun C näki kissan julkeasti juttelevan Lilyn kanssa tanssin jälkeen, hän päätti heidän tanssinsa aikana pitää tälle puhuttelun. Sampanjahumala ja miehen itsevarma charmi olivat kuitenkin liikaa ja pian C oli aivan tämän vietävissä. Onneksi keskiyö tuli pian...

Clementina tanssi toisen tanssinsa Victor Hugon kanssa, keskusteli kohteliaasti kirjallisuudesta ja matkailusta.

Kolmas tanssi meni Aramisin kanssa, keskustelu tuntui C:n mielestä etäiseltä, joten olikin yllättävää saada häneltä - Augustus Darlingilta! - kutsu heidän tiluksilleen ratsastamaan.

Myös Athos oli laittanut nimensä Clementinan varauskirjaan, mutta katosi jo ennen puoltayötä.

 

Lily

1. Ikaros, ei puhuttu mitään
2. Lääkäri, väkinäistä keskustelua
3. Saapasjalkakissa, menevämpää flirttailua, syytettiin älykkääksi,
keskustelua ranskalaisesta kirjallisuudesta.
4. Victor Hugo, keskustelua varastamisesta ja palvelijaksi
naamioitumisesta kirjallisuuden ohella, fiilis fetisistinen

Seuraukset
Kutsu Saapasjalkakissalta teatteriin katsomaan Victor Hugon näytelmää (tms.)
Kutsu Victor Hugolta Lontoon prameimpaan koruliikkeeseen ihastelemaan
korurasioita

Seuraava dialogi käytiin:
Lily: "Tiedättekö mihin naiset piilottavat salaisimmat kirjeensä?"
VH: "Kertokaa toki!"
Lily: "Korurasioihinsa."

Lily ei näytä kortteja kenellekään ja piilottaa ne, mutta tivaamisen jälkeen kertoo muille, että toinen kutsuista on prinssi Alfredilta, kuningatar Victorian pojalta.
 

Meg

Megiä jännitti aluksi hurjasti, mutta ihmeekseen hän  vapautui saadessaan olla ikäänkuin joku toinen.

 Meg tanssi Athoksen, Aramiksen, Ikaroksen ja taas Aramiksen kanssa. Ja joi tavoistaan poiketen virvokkeita, mikä (naamioitumisen lisäksi) sai kielenkannat kirpoamaan. Athoksen kanssa juteltiin peruskohteliaisuuksia. Tanssi eteni hillitysti, mutta mukavasti. Meg kertoi olevansa pohjoisesta ja ensi kertaa Lontoossa tanssimassa. Athos oli kohtelias ja mukava, muttei juuri paljastanut asioita itsestään. Hän tosin sanoi, että "kun naamiot riisutaan, se mitä tapahtuu, riippuu parista". Sangen julkeaa. Tai ei ehkä, vaan naamiotanssiaisiin sopivaa?

Aramis osoittautui puheliaaksi ja toveriaan astetta kiihkeämmäksi ja avoimemmaksi. Hän kertoi olevansa lääkäri, jota ei pohjoisen aksentti häiritse. Rupateltiin lääkärin ammatin jaloudesta, viinistä, naamiaisista, joulusta. Aramis kertoi olevansa jaarli. Meg tunnusti olevansa tanssiasten suhteen sangen kokematon. Meg piti lääkäristä - tämä oli herrasmies ja jutteli muutakin kuin tyhjänpäiväisyyksiä.

Saapasjalkakissa oli varannut seuraavan tanssin, mutta Ikaros varasti Megin vetäen Saapasjalkakissan nimen yli tanssiaiskortista. (olikohan se Ikaros vai Aramis, sori en muista. Se kuitenkin, joka varasti muidenkin tansseja). Ikaros puristi lujaa ja piti liian lähellä. Meg tunsi kuumuuden hohkaavan tuosta puolialastomasta, kummallisesta miehestä, joka ei aluksi puhunut sanaakaan. Meg lörpötteli hermostuneena jotain tanssiaisten loistosta ja siitä, miten hänellä on kuuma. Tuo kummallinen mies vei Megiä itsevarmasti vuoroin viileän ikkunan äärelle, vuoroin koko salin halki kuin sen loistoa esitellen. Kun hän vihdoin avasi suunsa, hän vastaili harvasanaisesti tummalla, salaperäisellä äänellä.

Meg aloitti vikan tanssin seinäruusuna, mutta se ei haitannut - Meg oli iloinen ja ihmeissään, että oli saanut tanssia niin monta kertaa ja jopa nauttinut siitä. Lääkäri-Aramis haki hänet kesken tanssin ja juttu jatkui siitä, mihin se oli viimeksi jäänyt - joulusta, lääkärin ammatin kristillisyydestä jne. Lääkäri kertoi hoitavansa henkisesti sairaita, matkustelleensa paljon, mutta palaavansa aina Lontooseen tiluksiaan hoitamaan, jaarlilla on velvollisuutensa. Meg kysyi, voisiko hänen mielestään nainenkin olla lääkäri, tuon jalon ammatin edustaja. Mies teki suuren vaikutuksen vastaamalla, että hän on tavannut niin loistavia sairaanhoitajia, että he voisivat olla varmasti pätevämpiä kuin mieslääkärit. Meg intoutui kuplivan voimalla ja miehen hyveellisen charmin vaikutuksen alaisena kertomaan, että hänkin on tovereineen auttamassa sairaita, ja juurikin henkisesti sairaita. Ainakin kohta, joulun kunniaksi. Selvisi, että myös lääkärin yksityispotilas on nuori neito, joka kuvittelee kuuluvansa johonkin kummalliseen yhdistykseen. Lääkäri innostuu ja suorastaan vaatii saada tavata Megin seurueineen ennen kuin nämä menevät tapaamaan potilasta, hänen hoidokkiaan. Meg järkyttyy tajutessaan puhuneensa sivu suunsa. Hän vannottaa lääkäriä olemaan kertomatta kohtaamisesta kellekään ja tunnustaa, että tytöt ovat tanssiaisissa salaa. Lääkäri vetoaa hoitosuunnitelmaansa ja tytön kriittiseen tilaan - on tavattava lauantaina hänen ooppera-aitiossaan. Meg sanoo miettivänsä asiaa.

Meg saa Ikarokselta sulan, jossa on Grand Hotellin yhteystiedot. Meg saa myös kortin Athosilta/lääkäriltä, jonka oikea nimi on Earl of Crawford and Balcarres - Dr. Robert Brendon Chadrick W. B. Lindsay. Kortissa on Megille kutsu saapua perheaitioon lauantaina 27. joulukuuta Royal Opera Houseen Bajazetin oopperan ensi-iltaan.

 

Claire

 

 1. Athos / se lääkäri

-hirvittävän hermostuneesti, jännittäen aivan armottomasti ja tuntien itsensä säkilliseksi perunoita niin tanssi- kuin keskustelutaidoiltaankin

2. Victor Hugo
-tanssiminen ja puhuminen sujuvat jo paremmin, joskin aina vähän väliä Claire innostui puhumaan Singaporen ihanuudesta hienolle neidolle sopimattoman nopeasti ja rönsyilevästi.

3. Ikaros
-oli paljon kivempaa kun ei tarvinnut puhua paljoa.

Clairen tanssiessa Ikaroksen kanssa hänen korunsa poltti hänen ihoaan. Claire saa Ikarokselta sulan, jossa on Grand Hotellin yhteystiedot.
 

Tytöt kiirehtivät ulos paria minuuttia ennen keskiyötä ja Ulysses odottaa heitä viedäkseen heidät takaisin hotelliin. Yhtäkkiä tytöt huomaavat, että salin ulkopuolella hyppelee joku hahmo. Lähestyessä hahmoa paljastuu, että se on sama Charlotten mekossa ollut palvelustyttö, joka on murhattu koulussa. Hän valittaa, ettei hän pääse sisään saliin, vaikka siellä on hänen murhaajansa. Kysyttäessä kuka hänen murhaajansa on, hän osoittaa amiraali Hamptonia.


Naamiaisten jälkeen keskustellaan pitkään tanssiaisista ja siitä mitä tehdään. Tytöt rohkenevat tilata palvelijalta portviinipullon ja kyselevät samalla, sattuuko hän tietämään kuka Ikaros on, mutta hän ei tiedä asiasta mitään. Tytöt sopivat, että harjoitellaan taitoja ja kokeillaan kutsua taas Becky ja ehkä joitain entisiä neitokunnan jäseniä. Sovitaan myös siitä, että he, jotka pystyvät, kyselevät äideiltään tietoja neitokunnasta, ja olivatko heidän äitinsä siinä mukana. Clementina kyselee Megin äidistä ja onko todennäköistä, että hän on ollut myös neitokunnan jäsen. Meg ei usko, että näin olisi ja kertoo, että joku nunna ja outo itämainen mies tulivat hakemaan hänet kouluun. Hänen vanhempansa tunsivat heidät, mutta Meg ei tiedä edes heidän nimiään. Clementina tarjoutuu puhumaan Megin äidille huomenna. Kello on jo todella paljon ja huomenna on kihlajaisten harjoituspäivällinen. Kaikki ryömivät nukkumaan ja jo nukahtanut Lily kannetaan Charlotten sänkyyn.

Tytöt herätetään kello kolmelta iltapäivällä. Harjoituspäivällinen on joitakin tunteja myöhemmin. Rouva Minter on oleskelutilassa. Lily kysyy häneltä Ikaroksesta. Rouva Minter ei tiedä tästä mitään, mutta sanoo, että vastaanottotiskillä joku saattaisi tietää. Charlotte ja Lily menevät kysymään, mutta työntekijät kertovat ainoastaan sen, että hän tosiaankin asuu tässä hotellissa, mutta he eivät osaa sanoa kuka hän on, koska he eivät olleet iltavuorossa.



Megin vanhemmat haluavat nähdä Megin, joka suostuttelee Clementinan ja Clairen tulemaan mukaansa. Rouva Barrett pyytää Megin makuuhuoneeseen ja kysyy pitääkö paikkaansa, että viime yönä heidän huoneistoonsa tuotiin pullo portviiniä. Hän on kauhuissaan, että tytöt kehtasivat juoda portviiniä erityisesti Jeesuksen syntymäpäivänä. Ovelta kuuluu koputus ja rouva Barrett päästää sisään miehen, jota Meg ei ole koskaan tavannut. Rouva Barrett sanoo, että potilas on tässä, jolloin mies avaa laukkunsa, puhdistaa kätensä ja pyytää rouva Barrettia riisumaan Megin puvun. Rouva Barrett rauhoittelee Megia, napittaa hänen mekkoaan auki ja vetää kauluksen alemmas paljastaen olkapään. Mies, joka on oletettavasti lääkäri, täyttää ruiskun ja sanoo, että pistos hiukan kirpaisee, mutta auttaa Megia rauhoittumaan. Rouva Barrett pitää kovempaa kiinni Megista, joka vaatii saada tietää mikä aine on kyseessä ja pitää muutenkin mekkalaa. Claire ja Charlotte haluavat oven takaa tietää mitä huoneessa tapahtuu. Lääkäri pistää ainetta Megiin, jonka seurauksena Meg muuttuu rauhalliseksi ja säyseäksi. Rouva Barrett sanoo, että hänen on kirjoitettava muiden tyttöjen vanhemmille, koska tytöt ovat juoneet portviiniä. Clementina ja Claire pyrkivät selittämään portviinin käytön parhain päin, mutta rouva Barrett on pettynyt tyttöjen käytökseen. Clementina kysyy hakivatko Giambattista de Vito di Cassilia ja sisar Isabelle Megin kouluun. Rouva Barrett kieltäytyy vastaamasta ja käskee Megia pukeutumaan, mutta Clementina on varma rouva Barrettin reaktiosta, että kyseessä todellakin olivat samat henkilöt.

Harjoitusillallinen on kello 20, ja sitä ennen Meg puetaan ja hänen hiuksensa kiharretaan. Meg on edelleenkin rauhallinen eikä näytä pelon tai jännityksen merkkejä. Lopulta miespalvelija tulee hakemaan Megia, joka on vielä vähän pöpperössä, muttei enää niin paljon kuin alussa. Hänet johdatetaan ruokasaliin, jossa herra Barrett on ottamassa vastaan. Tytöt on asetettu istumaan lähelle toisiaan, mutta toki joka toiselle tuolille. Meg on istumassa pääpöydässä. Rouva Minter saapuu saliin samoin kuin sisarukset Emily ja Michael Cracroft-Amcotts, jotka näyttävät nyrpeiltä, mutta ovat pukeutuneet tilaisuuden mukaisesti. Emilylla on kulmissa ihan selkeästi hiiltä. Muita vieraita on n. 20, joukossa paljon sulhasen ja herra Barrettin ikäisiä miehiä. Herra Barrettilla on suussaan kultainen hammas, joka sopii hänen liivintaskussa olevaan kelloon. Claire miettii onko Michael Cracroft-Amcotts sama henkilö kuin Ikaros.

Päivällinen alkaa ja kaikille tarjotaan lasilliset samppanjaa. Herra Barrett toivottaa kaikki tervetulleiksi juhlistamaan kihlajaisia rakkaan tyttärensä ja hyvän ystävänsä välillä. Herra Cracroft-Amcotts nostaa maljan vanhemmille, jotka kestitsevät niin avokätisesti ja erityisesti Megille, jonka hänellä on kunnia kihlata. Yhtäkkiä lyö salama ja herra Cracroft-Amcotts pudottaa samppanjalasinsa. Palvelijat siivoavat lasinsirpaleet.



Meg kyselee tulevilta lapsipuoliltaan miten heidän aatoniltansa sujui. Ulkona on jo pimeää ja palvelijat sytyttävätkin kynttilöitä ja lyhtyjä seinillä. Ihmiset pitävät puheita. Tunnelma voisi olla mukavaa ellei olisi kauheaa. Clementina ja Claire päättävät esittää musiikkinumeron; Clementina soittaa pianoa ja Claire huilua. He esittävät yksinkertaisen kappaleen, jota on opetettu koulussa. Esiintyminen menee kunniallisesti ja heille taputetaan sovelias aika.

Yhtäkkiä ovet lennähtävät auki, taivaalla salamoi ja ovella seisoo mies, joka on tullut suoraan sateesta ja on vähän hermostuneen ja pälyilevän oloinen. Clementina tunnistaa Giambattista de Vito di Cassilian. Mies sanoo kovalla äänellä ”Seis!” ja osoittaen sanansa herra ja rouva Barrettille käskee lopettaa tämä naurettavuus. Megia ei kihlattaisi kenellekään, hänen vanhempansa eivät hyväksy. Rouva ja herra Barrett esittävät vastalauseensa ja vaativat, että paikalle kutsuttaisiin poliisi. Meg pyörtyy ja Claire yrittää herätellä häntä. Jean-Baptiste käskee kaikkia poistumaan, koska tämä illallinen on ohi. Herra Barrett huutaa naama punaisena ”Kuinka te uskallatte?” Jean-Baptiste vastaa ”Ei, kuinka TE uskallatte?” Ihmiset alkavat tehdä lähtöä, mutta rouva Barrett sanoo, että ei tarvitse poistua, koska he toimittavat tämän ihmisen pois. Claire yrittää herätellä Megia. De Vito di Cassilia puhuttelee Megin äitiä etunimeltä Maryksi ja pyytää häntä lopettamaan tämän. Vironnut Meg kysyy vanhemmiltaan mitä tapahtui. Rouva Barrett nyyhkyttää, mutta herra Cracroft-Amcotts vaatii selitystä sekä De Vito di Cassilialta että herra Barrettilta. De Vito di Cassilia kysyy Megiltä onko hän kunnossa, ottaa leuasta kiinni, katsoo Megia silmiin ja sanoo ”Mary, hirviö, mitä sinä olet tehnyt?”, jonka jälkeen hän auttaa Megin jaloilleen ja taluttaa hänet pois. Meg vaatii, että Patrickia, joka nyyhkyttää verhon takana, on myös autettava ja tytöt vaativat päästä mukaan. Herra Barrett käy De Vito di Cassilian kimppuun ja huutaa haastavansa hänet kaksintaisteluun. De Vito di Cassilia työntää herra Barrettia kauemmaksi ja tämä lentääkin päin seinää. Lapset Cracroft-Amcotts näyttävät hämmentyneiltä, mutta myös aavistuksen huvittuneilta. Michael hymyilee Clairelle ivallisesti.



Seurue siirtyy ulos portaita pitkin, aulan halki ja sitten vaunuihin. Palvelijat ovat hakemassa tavaroita tyttöjen huoneesta. Meg kysyy, onko Patrick hänen veljensä, johon Jean-Baptiste vastaa ettei hän ole Megin biologinen veli, mutta Meg on Barretteille sukua. Mary on oikeasti Margaretin täti ja samalla myös Clementinan täti. Megillä ja Clementinalla on sama äiti, Marianne, mutta heillä on eri isät. Megin isä on Giambattista Giovanni Gioacchino de Vito di Cassilia.