Aamiaisella joukko typertyneitä tyttöjä miettii mitä seuraavaksi. Taistelu mielisairaalassa oli järkyttävä, mutta myös osittain palkitseva kokemus. Charlotte sai kankaan ja onnistui piilottamaan sen! Meg on pahoinpidelty ja näyttää siltä. Lähdettäisiinkö ratsastusretkelle tallimestarin kanssa vai pitäisikö rientää Salvinin kartanoon kertomaan maalauksesta? Meg ilmoittaa ettei voi näyttäytyä julkisella paikalla, paitsi ehkä korkeintaan hunnutettuna. Jos hunnulla saa paiseet peittoon, niin miksei mustelmia ja turvonnutta naamaa?



Lääkäri Dolores ja sairaanhoitaja saapuvat kotikäynnille Fanny-tädin kutsumina. Meg ei halua jäädä lääkärin kanssa yksin, joten tytöt ahtautuvat pieneen huoneeseen jättimäisine hameineen. Perusteellinen, mutta mahdollisimman siveä tutkimus kestää tunteja. Lääkäri tutkii Megin vammat kokovartalolakanan läpi ystävien tylsistyessä vieressä. Claire päättää varastaa lääkärinlaukusta jotain kiinnostavaa. Pullo ei leijaile tyylikkäästi ilmojen halki vaan laahaa kilisten lattiaa pitkin Clairen luokse. Mutta silti, pullo! Tytön taidoista alkaa olla hyötyä. Etiketissä lukee Belladonna. Ei siis aivan laudanumia, mutta kätevää kauneudenhoidossa. Lääkäri määrää Megin 1 - 1.5 viikon liikunta- ja mielenjärkytyskieltoon ja rauhoittaa tyttöä, että mistään ei jää pysyviä arpia.

 

Keskustellaan avioliitosta, tarhapöllöistä, siitä mitä "pyhimmän vieminen" voi tarkoittaa ja leskeydestä. Meg ehdottaa, että ryhdyttäisiin yhdessä naimattomiksi ja sitouduttaisiin sen sijaan ystäviksi elämän loppuun saakka. Ehdotus ei saa vastakaikua, mutta Megille luvataan vanhapiikaystävän paikka tulevan kotikartanon pienimmästä makuuhuoneesta.



Clementina päättää kirjoittaa tallimestarille odottavansa ratsastusretkeä ja saapuvansa ystävineen ja esiliinansa rouva Minterin kanssa. Neidot käyvät kysymässä rouva Minteriä esiliinaksi. Meg on saanut Fanny-tädiltä valtavan kukkakoristeisen harsohatun, ettei herättäisi naamallaan huomiota. Rouva Minter ilahtuu tyttöjen vierailusta, mutta kutsun luonteen selvittyä ilmoittaa, ettei retki ole missään tapauksessa sovelias. Sellainen tahraisi tyttöjen maineen ja saattaisi aiheuttaa tallimestarin erottamisen koulusta. Rouva Minter antaa myös ymmärtää, että kutsun esittäminen on ollut poikkeuksellisen sopimatonta. Ainoa pelastava asianhaara olisi, jos Clementina olisi kihloissa tallimestarin kanssa. Clementina-parka yrittää säilyttää kasvonsa järkytyksestään huolimatta. Hän lähettää tallimestarille toisen kirjeen, jossa varmistaa että tallimestarilla on jo "isän suostumus".



Neidot lähtevät Madame Salvinin kartanolle kertomaan maalausvarkaudesta, tai siis sen estämisestä . He pääsevät ensin neiti Evansin puheille. Kun tytöt astuvat sisään, neiti Evans on sermin takana. Sieltä kuuluu kellopelin virittämiseltä kuulostavia ääniä, mutta tytöille ei selviä, mistä on kyse.
Evans vastaa kysymysryöppyyn: "Voimianne on käytettävä, tai ne häviävät. Niin on käynyt monille." "Hamptonin laboratorio on suhteellisen lähellä kouluanne ja se on tuhottava." "Veljeskunnan ja neitokunnan iso ero on, että veljeskunta haluaa hallita maailmaa, neitokunta taas estää sitä tapahtumasta." Olette vasta tulleet naisiksi. Ette ole yksin tai omillanne, vaan saatte opastajat. Ne ilmaantuvat ja tulevat kun niitä kutsuu, minullakin on omani." Tässä vaiheessa Charlotte näkee neiti Evansin suojelijan ensin, se on merenneitomainen ilmestys.
"Charlotte, olet kunnioitettu ja rakastettu mustalaisprinsessa ja heidän shamaaninsa." "Koulussa olette turvassa, jos pysytte sen suojakentän piirissä."



Rouva Salvini on valmis ottamaan tytöt vastaan. Hänen huoneidensa ovista poistuu sattumalta Sir William, joka tervehtii tyttöjä sulavasti, mutta ehkä hivenen hämmentyneenä. Lily ei tiedä mitä ajatella. Onkohan Sir William Salvinin ihailija? Salvini kiittää ja onnittelee tyttöjä maalauksen turvaamisesta, kysyy sen sijaintia ja kertoo että se haetaan sieltä talteen. Hän myös sanoo, että Hamptonin, veljeskunnan yhden vahvoista jäsenistä, ilmassapomputtelu ei ole mikään pikkujuttu. Nyt Hampton on varmasti raivoissaan, vaikkei ehkä tiedä ketkä ovat kaiken takana. Veljeskunnassa jotkut osaavat kuulemmat samoja juttuja kuin neitokuntalaisetkin, tai estää muita tekemästä niitä. Eikä Hamptonin tappaminen auttaisi, koska tilalle tulisi vain joku muu.



Kotona Clementina on kalpea ja hiljainen. Charlotte-parka on täysin poissa tolaltaan: "Ei sinusta uskoisi että olet mustalainen, et näytä siltä ja olet niin hieno neito" ei paljon lohduta. Lily kirjoittaa kirjeen Sir Williamille. Se on nerokkaalla koodikielellä, josta vain oikea henkilö osaa lukea tärkeimmän: "Olet ajatuksissani."

Ulysses tulee käymään ja pitää varoituspuheen mustan magian vaaroista. Hän on nähnyt neitojen puhuvan kummituksen kanssa.



Lontoo on nähty ja St Catherine'siin lähtöä ei ole enää syytä lykätä. Niin paljon kamalaa, ihanaa, uskomatonta, epäsopivaa ja mieletöntä on tapahtunut joululoman aikana, että ajatus kouluun paluusta tuntuu turvalliselta. Niinpä kirpeänä pakkasaamuna tytöt hyvästelevät sydämellisesti Fanny-tädin ("Koulussa nähdään!") ja sulloutuvat Ulysses-esiliinan kanssa vaunuihin. Saattajaksi tulee myös Jelena.

Matkaa tehdään ahtaasti ja epämukavasti. Lunta sataa ja alkaa tuulla. Pilvet vyöryvät taivaalle ja on selvää, että sää alkaa olla vaarallisen talvinen. Lumimyrsky! Lily ei tiedä mitä toivoa - hän yrittää ensin yllyttää myrskyä ja sitten hillitä sitä. Tuntuu kuitenkin, ettei tämä luonnonilmiö ole tytön voimien ulottuvilla. Kaikkien tulee hylätä vaunut, niillä ei pääse enää eteenpäin. On kiire, lumimyrskyyn eksyminen olisi varmasti kohtalokasta ja keli pahenee minuutti minuutilta. Silti Claire haluaa pelastaa tavaroistaan huilunsa ja onnistuukin nappaamaan sen mukaansa. Muu jää vaunuihin. Onneksi mukana on Jelena, joka lähtee viemään seuruetta turvaan. Lähistöllä on luostari, kunpa sinne ehdittäisiin ajoissa.