Il faut abandonner le passé à la miséricorde de Dieu, le présent à notre fidélité, l'avenir à la Divine Providence.(Trust the past to God's mercy, the present to our faithfulness, and the future to God's providence.)
Portin avaa noviisi Angelica, sillä sisaret ovat jumalanpalveluksessa. Hän toivottaa seurueen tervetulleeksi Pyhän Maria Magdalenan sääntökunnan luostariin ja ohjaa neidit sisään.
Herrat huolehtivat hevosista ja liittyvät sitten seuraan. Jelena sanoo, että Clementinan vanhempien seurueeseen kuuluva sisar Isabelle kuuluu samaan sääntökuntaan. Keskustellaan uskonnosta, Meg kyselee Angelicalta luostarielämästä. Angelica on sitä mieltä, että tämä luostari ei ole hänelle oikea paikka.
Priorinna, äiti Mary Eunice, tapaa matkalaiset. Hän pahoittelee, ettei luostari ole valmistautunut korkea-arvoisiin vieraisiin. Hän ei kuitenkaan voi evätä suoraa pyyntöä saada jäädä yöksi. Äiti Mary Eunice ilmoittaa, että miehet voivat yöpyä erillisessä eteläsiivessä. Meg ottaa luostariin astumisen uudelleen esiin, mutta vastaus on sama: ehkä sopisitte paremmin johonkin toiseen luostariin.
Angelica ohjaa työt ja Jelenan koruttomaan makuuhuoneeseen, jossa on kuusi sijattua sänkyä. Priorinna opastaa Ulysseksen ja ajurin eteläsiiven huoneeseen, jossa on hiukan leipää ja vettä.
Meg on murtunut: miksei hän kelpaa?
Jelena haluaa tietää, mitä tytöt suunnittelevat kouluun palattuaan. ”Opiskelemme tietenkin.” Jelena ilmoittaa, että tyttöjen suojeleminen on jo tällaisenaan riittävän haastavaa. Käy ilmi, että Jelena on pitänyt tytöistä huolta Mustafan pyynnöstä, koska on tälle velkaa. Hän on tarkkaillut tyttöjä omien sanojensa mukaan ”aina”, kun nämä ovat poistuneet koulun alueelta.
Tytöt kyselevät hirviöistä, jotka kävivät heidän kimppuunsa. Jelena sanoo, että hirviöt olivat ”ikuisesti välitilaan vangittuja, ilman mieltä tai sielua”, eivät ihmismuodossa eivätkä eläinmuodossa. Tytöt eivät oikein ymmärrä. Jelena kehottaa Charlottea katsomaan itseään. kun Charlotte katsoo Hämärän kautta, hän näkee jotain kummallista. Jelena lähtee katsomaan hevosia.
Nälkäiset työt päättävät lähteä tarkastelemaan ympäristöä. He menevät keittiöön, josta yllättävät hillopurkkia ryöväävän Angelican. Tämä auttaa tyttöjä löytämään syötävää: sylttyä, höystöä, leipää ja makkaroita. Meg vaatii saada tietää, miksi priorinna ei pidä häntä sopivana. Angelica yrittää väistellä ja selitellä, ettei tämä varmaan tarkoittanut mitään pahaa. Meg ei hellitä, vaan ahdistaa Angelicaa, kunnes tämä menettää malttinsa. ”Me olemme kaikki entisiä huoria, okei?”
Vuonna 1224 perustettu Pyhän Maria Magdalenan sääntökunta on katuvien nunnien järjestö parannuksen tehneille ilotytöille. Clementina ja höystö poistuvat järkyttyneinä. Charlotte ja Meg seuraavat. Claire ja Lily jäävät vielä Angelican luo. Tämä kieltäytyy pyytelemästä anteeksi menneisyyttään ja ilmoittaa, että jokainen mies samanlainen, ja että hän tietää, missä tyttöjen tulevat aviomiehet viettävät yönsä.
Johtopäätös: luostari on selvästi paikka, jossa miehet käyvät öisin harjoittamassa haureutta vale-nunnien kanssa. Logiikka on aukoton. On hieman epäselvää, mitä ”haureus” sisältää, mutta selvästi jotain kunniatonta ja moraalitonta. Aiheesta keskustellaan tyttöjen huoneessa.
Samaan aikaan tallimestari Edward Stanley taluttaa hevostaan lumimyrskyssä. Hän huomaa hylätyt vaunut, joissa on Darlingien vaakuna, ja lähtee seuraamaan jälkiä kohti luostaria. Priorinna ottaa hänet hiukan nihkeästi vastaan ja ohjaa talleille. Siellä tallimestari kohtaa Jelenan, joka ei ole ollut tyytyväinen hevosten huoltoon. Käy ilmi, että tytöt ovat kunnossa. Tallimestari ohjataan samaan huoneeseen Ulysseksen ja ajurin kanssa. Angelica käy sijaamassa hänelle vuoteen, ja kun tämä on lähdössä, tallimestari iskee silmää.
Jelena saapuu takaisin huoneeseen ja kertoo, että tallimestari on saapunut. Apua, onko hän yksi haureutta harjoittavista miehistä? Tytöt käyvät uudelleen Angelican puheilla keittiössä pyytämässä anteeksi. Angelica kertoo, että tallimestari oli puhutellut häntä epäkunnioittavasti. Jelena häipyy uudelleen. Tytöt linnoittavat ovensa.
Yöllä tytöt heräävät siihen, että joku seisoo jalkopäässä. Opastajat ovat ilmaantuneet. Muistellaan, mitä neiti Evans sanoi Opastajista: Ne ovat Hämärän olentoja, vähän kuin kummituksia, paitsi etteivät ne ole koskaan olleet elossa. Ne auttavat ja opastavat, mutta niihin ei tule luottaa liiaksi, koska niillä on myös oma tahto. Ne heijastelevat opastettavansa piirteitä, ovat vähän kuin karikatyyrejä. Tytöt nimeävät Opastajansa.
Yöllä Ulysseksen ja tallimestarin luokse ilmestyy kolme haamua: sisaret Theresa, Florinda ja Dolores. He viipyvät miesten luona tunteja syytellen, vietellen, raivoten, kuiskaillen ja keskustellen. Käy ilmi, että haureuden harjoittaminen ei ole tallimestarille täysin vierasta. ”Kaikkihan niin tekevät”, paitsi Ulysses. Hänen sydämensä on varattu jollekulle, jota hän ei koskaan voi saada.
Sisar Theresa (Olga)
Olet aineeton, et pysty koskettamaan etkä siirtelemään esineitä. Maalliset esteet eivät pidättele sinua. Sydänyöllä voit näyttäytyä haluamillesi henkilöille (yksi tai useampi). Valitsemasi henkilöt voivat kuulla äänesi. Kuulet ja näet kaikki aaveet ja kuolevaiset ja voit kommunikoida heidän kanssaan.
Kuolit vuonna 1802 tässä luostarissa. Kuten kaikki sääntökunnan nunnat, sinut tunnettiin Valkoisena Rouvana. Se oli nimitys parannuksen tehneille ilotytöille.
Kasvatti-isäsi myi sinut sutenöörille, joka vei neitsyytesi. Sutenööri myi sinut eteenpäin kolme kertaa päivässä, joka päivä. Kirjasit ylös kaiken.
Kun kuulit Pyhän Maria Magdalenan sääntökunnasta, olit ollut ilotyttö kahdeksan vuoden, neljän kuukauden ja kolmentoista päivän ajan. Yhtäkään päivää et työskennellyt vapaaehtoisesti. Sinut oli raiskattu 9122 kertaa, pahoinpidelty 734 kertaa, ryöstetty 212 kertaa ja hakattu tajuttomaksi 12 kertaa. Kaikki miesten toimesta. Olit yrittänyt karata 16 kertaa, minkä seurauksena sormesi oli murrettu 16 kertaa. Olit pyytänyt apua 567 kertaa, kunnes 578. kerta onnisti ja pääsit pakenemaan tähän luostariin.
Sinut siunattiin haudan lepoon 38-vuotiaana. Et kuitenkaan voi siirtyä eteenpäin ennen kuin miessukupuoli on saanut tuntea edes pienen maistiaisen siitä painajaisesta, jossa sinä elit kahdeksan vuotta, neljä kuukautta ja kolmetoista päivää.
Sisar Dolores (Juhana)
Kuolit vuonna 1799 tässä luostarissa. Kuten kaikki sääntökunnan nunnat, sinut tunnettiin Valkoisena Rouvana. Se oli nimitys parannuksen tehneille ilotytöille. Sinut siunattiin haudan lepoon 31-vuotiaana. Et kuitenkaan voi siirtyä eteenpäin, sillä syntisi vainoavat sinua edelleen.
15-vuotiaasta alkaen tarjosit palveluksiasi vain kaikkein rikkaimmille. He maksoivat mitä tahansa, sillä olit jumalaisen kaunis ja tunsit kaikki temput, joilla rikkaita aatelismiehiä miellytetään. Olit paras, koska nautit siitä, mitä teit. Rakastit olla ihailtu ja palvottu, eivätkä kurtisaanina keräämäsi huimat rikkaudet vähentäneet ammattisi viehätystä.
Kun kuppa alkoi raadella ruumistasi, sinun oli lopetettava. Huolestuit kuolemattoman sielusi tilasta niin, että lahjoitit omaisuutesi ja menit luostariin. Annoit luostarilupauksen: vannoit uskollisuutta sääntökunnalle ja priorinnalle, teit köyhyys- ja naimattomuuslupauksen ja vannoit, että ainoa mies elämässäsi tästä lähtien olisi Jeesus.
Kuinka monta kertaa petitkään tuon lupauksen. Hitto, sinä rakastit miehiä ja sitä, mitä sait näissä aikaan. Mikään ei ole upeampaa kuin saada nuori aatelismies hullaantumaan itseensä. Et uskalla siirtyä eteenpäin, sillä tuonpuoleisessa saat varmaankin vastata teoistasi. Siihen asti aiot nauttia epäelämästäsi.
Sisar Florinda (Emi)
Kuolit vuonna 1820 tässä luostarissa. Kuten kaikki sääntökunnan nunnat, sinut tunnettiin Valkoisena Rouvana. Se oli nimitys parannuksen tehneille ilotytöille. Sinut siunattiin haudan lepoon 29-vuotiaana. Et kuitenkaan voi siirtyä eteenpäin, sillä janoat kostoa.
Kyllä, sinä olit ilotyttö. Mitä sitten? Teit töitä, elätit itsesi ja vanhempasi. Kunhan vain olisi saanut työskennellä rauhassa. Vaatteet pois, vartti rynkytystä ja rahat käteen. Kuinka monimutkaista se muka voi olla? Yleensä kaikki sujui hyvin, mutta sitten oli näitä rakastujia. He halusivat viedä sinut pois, lupailivat avioliittoa ja ikuista onnea. Paskat, sinä tiesit kyllä miten siinä kävisi. Tunsit miestyypin ja tiesit, että kuukauden, viimeistään vuoden kuluttua he löytäisivät jonkun uuden kärsijän. Erityisesti nuoret aatelismiehet halusivat aina pelastaa sinut. Pelastaa?! Please.
Vanhempiesi kuoltua lopetit hommat ja menit luostariin. Lontooseen jäi monta onnetonta herrasmiestä. Yksi niistä, Kreivi, seurasi kintereilläsi. Hän oli kuin kaikkien niiden sinua piinanneiden aatelismiesten ruumiillistuma. Kreivi kävi kolkuttelemassa luostarin portteja päivittäin. Käskit hänen häipyä. Lopulta Kreivi tunkeutui luostariin ja surmasi sinut ja kolme muuta sisarta. Sellaisia ovat aateliset. Sinulla on kana kynittävänä aatelismiesten kanssa.
Kommentit