Tytöt saapuvat vaunuissaan St. Catherinen koululle. Jelena hyppää vaunuista hiukan ennen koulun tiluksia. Muitakin oppilaita on palaamassa lomilta samoihin aikoihin. Lily pyytää Ulyssesta jäämään yöksi, mutta tämä kieltäytyy jyrkästi ja karkaa paluumatkalle melkein hyvästelemättä. Lumessa tarpommisesta sairastunut Claire  viedään lepäämään sairastupaan. On hyvin naisellista sairastua lumessa tarpomisesta. Muut pohtivat, tulisiko heidänkin sairastua.



Koulu tuntuu kotoisalta. Tyttöjen hakeutuessa vanhoihin huoneisiinsa löytyy Charlotten, Clairen ja Lilyn huoneen ikkunasta viesti, joka tulee esiin ikkunan huurtuessa. Charlottea kaipaillaan edelleen.

"Prinsessa! Tämä on viimeinen kerta kun pyydämme sinua saapumaan."

Kaikkia lähestytään myös kirjeitse. Meg ja Clementina saavat kirjeen äidiltään. Meg ei ole halukas antamaan anteeksi äidilleen tämän selittelyistä huolimatta. Isän lähettämässä kirjeessä Clementinaa uhkaillaan debytoinnilla Calais'ssa. Käy myös ilmi, että tallimestari kirjoitti Clementinan isälle. Siksi tallimestari onkin retroaktiivisesti vapautettu kaikista synneistään, seikka jonka havaitsemissa muilla kestää pidempään kuin Clementinalla.


Clementinan isä Jacob Roehenstart.                                     Clementinan ja Megin äiti Marianne.

 Meg saa myös rakkauskirjeen tanssiaisissa kohdatulta markiisi Alexander Thynniltä.



Lisäksi Megille sataa lappusia. Urheilukerhon ja (salaisen) Joutilaisuuden ja Ikävystymisen Vastustamisen Seuran puheenjohtaja Georgina Wedderburn haluaa kuulla, mitä Megille on tapahtunut joululomalla

Meg,
Luin uutiset The Timesin seurapiiripalstalta.
(KUKAPA EI OLISI LUKENUT!)
Vaadin sinua sekä ystävyytemme nimissä että Joutilaisuuden ja ikävystymisen vastustamisen seuran puheenjohtajana välittömästi tulemaan huoneeseeni teelle ja kertomaan KAIKEN! Upeinta ikinä!
Georgina W.


Myös Felicity lähestyy lappusella.

Rakas Meg,
Kirjoitan kiireessä. Toivottavasti et pahastu, että lähestyn vain sinua, mutta sinä olet ollut aina se teistä, joka on suhtautunut minuun ystävällisimmin.
Sain kuulla, että olitte vierailleet sairaalassa sisareni luona. Kiitän siitä mitä lämpimimmin, sillä hänellä ei totisesti käy perheen lisäksi juurikaan muita vierailijoita.
Samalla ymmärrän, että käynti on kenties saattanut teidät hämmennyksen valtaan. Jos voin osaltani lievittää tuota hämmennystä, tapaan tiedät tai sinut mieluusti. Kuinka olenkaan kärsinyt, kun en ole voinut jakaa asiaa kenenkään kanssa!
Sillä välin luotan täysin hienotunteisuuteenne - kuten näitte, sisareni kärsii jo kyllin.

Kunnioittaen,
Felicity



Charlotte saa äidiltään kirjeen, jossa kehotetaan etsimään veljelle, John Hamilton Lawrencelle, morsian. Kirjeen mukana tuodaan korurasia ja siinä sormus.

"Ymmärrän, ettei sormus ole uusimman muodin mukainen, mutta en pyydäkään sinua käyttämään sitä juhlissa. Sormusta on ollut tapana pitää kahdesti vuodessa, lokakuun viimeisenä sekä tammikuun puolivälissä - höpsö tapa, joka kuitenkin on ollut minulle kovin tärkeä, erityisesti kun olemme asuneet täällä kaukana Englannista. Olet nyt riittävän vanha, että voin uskoa perintökorun huostaasi ja pyytää sinua jatkamaan hullunkurista tapaa, joka on tuottanut minulle niin paljon iloa. Mainittuina päivinä pujota siis sormus sormeesi ja suo ajatus perheellesi meren takana sekä esi-isillesi sukupolvia taaksepäin."

Kokeiltaessa paljastuu, että sormus kutsuu luokseen Opastajia ja aaveita.



Charlottelle tuodaan myös rakkauskirje Oliver Loveneyltä 




Lily saa rakkauskirjeen tuntemattomalta mieheltä, ja joutuu kirjeen pompöösin sävyn vuoksi yleisen pilkan kohteeksi. Salaa Lily on kirjeen sävystä erittäin mielissään.

Arvon Neiti Darling,

En haluaisi lähestyä Teitä Kirjeitse - tai muutenkaan - tällaisessa
asiassa, mutta mielitekojeni ja jopa Moraalini on nyt astuttava
taka-alalle, sillä vaihtoehtoja ei enää ole. Minun on välttämätöntä
kirjoittaa ja pyydänkin jo etukäteen anteeksi aiheuttamaani
mielen-pahoitusta ja tunnon-tuskaa.

Muinaiset Kreikkalaiset uskoivat, että jumalat toisinaan - saadakseen
loputtoman aikansa paremmi kulumaan - laittoivat Cupidon tai Afroditen
lumoamaan heitä rakkauden kirouksella. Mitä naurettavampi tai
mahdottomampi tuo rakkaus, sen hauskempaa Zeulla ja Artemiilla oli
seuratessaan kuolevaisten lemmen-leikkejä. Jos se on totta, eivät he
liene koskaan tunteneet minua suurempaa Narria, vaan Olympokselta
kuuluu nyt suurempi ja riemuikkaampi nauru kuin milloinkaan.

Tiedän, että tuskin voi odottaa Teidän vastaavan tunteisiini,
varsinkaan, kun en saata vielä edes paljastaa Teille, kuka olen.
Häpeän ja kiroan näitä jäytäviä Syömmen-korvennuksiani, mutta en
myöskään kykene enää niitä piiloittamaan. Miten helppoa olikaan
Romeolla ja Julialla verrattuna meihin.

Miten onnellinen olinkaan tuona varastettuna hetkenä, kun naamioituna
tanssitin Teitä. Jos se ei milloinkaan palaa, tulen säilyttämään sen
Sielussani ikuisesti tutkiskellen sitä Yksinäisyyteni loputtomassa
Ilta-hämärässä.

Pelkään - ei! - Tiedän teidän vastaavan lähestymiseeni pilkalla ja
olankohautuksella, kenties kuin ette viattomuudessanne täysin edes
ymmärtäisi, mitä ajan takaa, mutta mikäli sisällänne on pienikin
epäilys tai Kipinä, joka sallisi tämän mahdottoman sittenkin olla
mahdollista, pyydän ja rukoilen teitä niin kuin hurskain Pappi
rukoilee Jumalaansa, että tuon korkeimman pyhän hulluuden mahdin ja
kauneuden vuoksi annatte minulle mahdollisuuden voittaa Syömmenne ja
siten Aavikolla vaeltavan janoisen lailla viimein löytää viilentävän
ja elämää-antavan Keitaan, jollaisena Teitä olen aina pitänyt, mutta
jos ette näe mahdolliseksi suloista yhteyttämme - minkä hyvin
ymmärrän, onhan se minullekin Hirvitys! - päästää minut
kärsimyksistäni niin kuin hyväsydäminen teurastaja tappaa ensimmäisenä
kituvan eläimen, jotta se voi viimeinkin päästä rauhaan - ja vaikka
tiedänkin, että  tämä on valtava pyyntö, esitän sen teille varmana
siitä, että hyvyytenne ja viattomuutenne ajaa teidät lopulta sen
täyttämään.

Teidän,
"Thanatos"

PS. Tavoitatte minut osoitteesta
Mr. S. O'Tanaht
Poste restante
London



Kun kirjeitä on ihasteltu riittävästi, siirrytään Adelinen ja Georginan huoneeseen juoruamaan. Portaikossa he törmäävät palvelijoihin, jotka kantavat neiti Spencen tavaroita takaisin kouluun. Ilmeisesti johtajatarkin on palannut. tytöt kiinnittävät huomiota tutun oloiseen maalaukseen. Keskustellaan siitä, onko kyseessä Daddin
teos.



Georginan, Adelinen ja Emman huoneessa tytöt keskittyvät lesoamiseen mm. Megin isän edesottamuksilla, Madame Salvinin tapaamisella, kutsuilla, tallimestarin kanssa tanssimisella jne.
"Ja sitten, salamoiden iskiessä, ovet ensivät selälleen ja Megin isä, tumma kreivi, ryntäsi sisään ja huusi 'Seis!'"
"Niin, Madamella on palveluksessaan nuoria miehiä, joiden tehtävänä on kiristää hänen korsettinsa. Naiset eivät saa kiristettyä sitä niin kireälle kuin Madame haluaa."
"Tallimestari tanssii kohtalaisesti, kuten hänen asemassaan olevan miehen kuuluukin."
Adeline, Georgina ja Emma ovat pakahtua. Emma reagoi erityisesti tallimestariaiheeseen.



"Ja minun joululomani ainoa jännittävä asia oli, kun isotätini meinasi tukehtua luumuun!"

Seuraava etappi on Felicity, joka toivoo ettei hänen siskonsa sairaudesta puhuttaisi. Keskustelun kuluessa käy ilmi, ettei sairautta välttämättä uskota sairaudeksi ollenkaan, vaan kiroukseksi.

Palataan huoneeseen, jossa Opastajat kekkaloivat.

Kirjeisiin vastataan. Charlotte lupaa äidilleen unohtaa hömpötykset. Loveney saa hillityn mutta positiivisen vastauksen, jossa kysytään myös tämän isään liittyvistä asioista. Myös Meg vastaa rakkauskirjeeseensä kohteliaan positiivisesti. Lily vastaa nimettömälle ihailijalleen samaan suurelliseen tyyliin, mitä tämä käytti.

Lopuksi Charlotte piirtää ikkunaan X:n. Mustalaiset päätelkööt siitä, mitä haluavat.