Aamiaisella keskustellaan näyttökokeista. Claire pohtii, voisiko suorittaa musiikin kokeen soittamalla huilua.
PIan aamiaisen jälkeen Nti Spence kutsuu Clairen toimistoonsa. Claire epäilee olevansa vaikeuksissa ja hiipii varovaisesti toimistoon. Hermostuksissaan hän tiedustelee, olisiko huilukoe mahdollinen.
"Ei."
Claire masentuu. Nti Spence alkaa tentata häntä kirjeestä, jonka on juuri saanut. Claire ei ymmärrä, mistä on kyse, ja lukee kirjeen hämmentyneenä.

Buckingham Palace, London
Tammikuun 3ntena 1866 A.D.
 
Arvoisa rehtorinna Millicent Spence,
 
Kirjoitan teille koskien oppilastanne, Nti Claire Wynnia, sillä tietooni on saatettu, että hänen isänsä palvelee Singaporessa eikä kirje näinmuodoin ehdi häntä ajoissa saavuttaa.
Kuten asemassanne oleva neiti varmasti tietää, palatsin kevätsesongin vastaanotot alkavat nuoren hovin vastaanottomuodollisuuksilla helmikuun 18ntena päivänä. Minulle on markiisitar Nightwingin toimesta lämpimästi suositeltu nti Wynnia, jonka musisointitaidot huilulla pianon säestämänä ovat kuulemma erityislaatuiset. Olen päättänyt harkita tekeväni hänestä yhden vastaanottomuodollisuuksien ohjelmanumeroista, mistä syystä lähetämme arviointilautakunnan varmistamaan hänen kyvykkyytensä.

Voitte odottaa lautakuntaa saapuvaksi tammikuun 20ntenä, jolloin järjestätte katselmuksen sopivaksi katsomassanne salissa.
 
Kunnioittaen,
Sir Broderick B. Blunt
Nuoren hovin kutsu- ja huvittelutoimikunnan sihteeri


Claire on revetä riemusta. Hän selittää, mitä markiisi Nightwingin kutsuilla tapahtui. Nti Spence määrää Cecilian säestämään Clairea, olihan koko juttu tämän ansiota.

Myös Lily on saanut kirjeen, tai itse asiassa kaksi sisäkkäistä kirjettä, suuremman ja pienemmän. Suurempi on taattua Thanatosta:

Rakas neiti Darling,
 
me olemme kuin Gaius Julius Caesar Hänen lähestyessään legioonineen Rubicon-jokea ja miettäessään, onko valmis ottamaan riskin, joka voi johtaa Hänet suunnattomaan voittoon ja nostamaan Hänet Kenraalista yksin-valtiaaksi ja universaaliksi merkki-hahmoksi, mutta joka yhtä hyvin saattaisi syökseä Hänet ja Häntä uskollisesti seuraavat armeijat historian lika-sammioon, jossa he kuolisivat ulostuksen ja visvan peittäminä hylkiöinä kuin seka-rotuiset ruumiin-pesijät, joiden ruskeita kouria mätänevät kalmot päivästä toiseen häpäisisivät, mutta Caesarin lailla meidän täytyy olla valmiita heittämään Arpa ja ylittämään Joki, jos haluamme unohtaa epä-varmuuden ja katumuksen ja välttää sen kirouksen, että joudumme iäti korventamaan Sielujamme tuolla hirvittävällä kysymyksellä, ”Millaista se olisi voinut olla?”, mutta älkää luulko, että haluan pakottaa Teitä heittämään tuota Arpaa, ei suinkaan, sillä annan Teidän itse tehdä päätöksen, ja sisällytän tähän Kirje-kuoreen toisen, jonka avaamalla saatte tietää, kuka on juljennut lähestyä Teitä tällaisilla Kirjeillä.
 
 
Suutelen käsiänne,
 
Thanatos


Lily epäröi, mutta avaa lopulta pienemmän kirjeen. SIellä on runo.

Nää keskellä tyrskyjen tuo Luoto,
Sen autio mi’ on olo-muoto,
On rannalla ahvenen vain Ruoto.
Syö sitä pieni Kettu.
 
Kun havaitsee lomassa Puskien
Ja silmissään välähdys tuskien
Kun Jänis tuo hiukkasen yskien,
Käy viereen pienen Ketun.
 
Kas iäti Jäniksen osana
On maistua Ketulle ruokana,
Vaan mieluummin pitäisin omana.
Näin pohtii pieni Kettu.
 
Vaikk’ kuura jo luotoa pakastaa,
Ja kukkaset kaikki se lakastaa,
On asia varma, nyt rakastaa
Tuo pienen pieni Kettu.


Muiden mielestä runo on herkkä ja ehdottomasti parasta, mitä Thanatos on toistaiseksi saattanut paperille. Lily on hiukan poissa tolaltaan ja ilmoittaa, että hänen mielestään runo oli banaali.

Clementina saa ensimmäisen miekkailutunnin nti Doylelta. Pöydällä on erilaisia miekkoja, joista harjoitteluun valitaan kalpa ja floretti. Nti Doyle pahoittelee, että Clementinan isä on kieltänyt opettamasta sapelin käyttöä. Nti Doylen mukaan sapeli on miekoista tehokkain.
"Se ei ole herrasmiehen ase."
"Se onkin tarkoitettu tilanteisiin, joissa vastapuoli ei käyttäydy herrasmiesmäisesti."
Tunnin lopuksi nti Doyle välittää viestin nti Evansilta. Neitoja tultaisiin hakemaan seuraavana päivänä. Mukaan tarvitaan vaihtovaatteet ja aseistus. Clementina yrittää saada nti Doylen tarjoamaan heille alibin, mutta nti Doyle sanoo uskovansa, että asia on järjestetty.
Illallisella nti Spence kertookin, että on heistä äärettömän ylpeä - harva neito saa näin upean tilaisuuden. Tilaisuuden mihin? Paras olla kyselemättä liikoja.

Seuraavana iltana neitoja odottavat vaunut. Vastassa on nuorehko, hieman erikoisesti pukeutunut nainen, joka esittelee itsensä sisarkunnan Lady Octavia Kinsellaksi. Hän kehottaa neitoja astumaan vaunuihin.



Ajettuaan puolisen tuntia seurue nousee vaunuista ja alkaa tarpoa metsän läpi. Lopulta saavutaan nuotiolle, jossa odottaa vielä kaksi naista lisää. Lady Octavia esittelee heidät.
"Tämä on Commander Cornelia McMahon. Voitte kutsua händä Commanderiksi."


"Ja tässä on Miss Ursula Hampton. Hex."


Hampton!? Kyllä vain, Lady Octavia nyökkää, mutta kehottaa vaikenemaan asiasta. Hex vaikuttaa jo valmiiksi vastahakoiselta ottamaan neitoja mukaan "harjoittelemaan".

Clementina ei niele Commanderin titteliä.
"Commander of WHAT?"
Nainen hymyilee.
"Commander of THIS."

Hex heilauttaa kättään. Ensin neidot huomaavat vain köydet, jotka vaikuttaisivat laskeutuvan taivaasta. Kun katse kiipeää ylemmäs, he vetävät henkeä. Zeppeliini.




On aika lähteä. Neidot kiipeävät vaivoin ylös narutikkaita, mutta lopulta kaikki ovat kyydissä. Commander irroittaa köydet ja ohjaa zeppeliinin taivaalle. 

Käy ilmi, että mukana on vielä yksi henkilö, joka ei kuulemma ole erityisen seurallinen. Lady Octavia osoittaa zeppeliinin takaosaa, jossa matkustaa nainen nimeltä Tempest.

Neidot ihailevat alhaalla aukeavia maisemia. Kaunista! Samaan aikaan Lady Octavia selittää suunnitelman. Ollaan matkalla kartanoon, jossa sijaitsee jonkinlainen Hamptonin koelaboratorio. Siellä pitäisi olla vastassa vain viitisen kappaletta veljeskuntaan kuuluvaa puolustajaa. Tarkoitus on yllättää heidät ja pelastaa vangit, joita kartanossa pidetään. Neitojen ei tarvitse osallistua pelastusoperaatioon, vaan heidän tehtävänsä on etsiä kansio, jossa on tiedot jo eteenpäin lähetetyistä urheista. Lady Octavia selittää, mistä kansio löytyy.

Commanderin laskeutuminen kartanon pihalle on hiljainen ja sulava. Seurue astuu maihin.



Seurue on juuri valmistautumassa astumaan sisään kartanoon, kun ovi yhtäkkiä aukeaa. Ulos astuu mies, joka on parhaillaan sytyttämässä piippuaan.



Hän kadottaa mielenkiintonsa piippuun nostaessaan katseensa ja nähdessään zeppeliinin sekä siitä kartanon pihaan purkautuneen seurueen. Hän näyttää yllätetyltä. Hän alkaa kävellä kohti, ja Lady Octavia menee häntä vastaan.
"Lady Octavia."
"Cornelius."
"Olette yhtä upea kuin viimeksi tavatessamme."
"Siitä onkin kulunut jo yli vuosi. Meidän pitäisi tavata useammin."
"Huomaan myös, ettei vaatimattomista paljastusloitsuistamme ole pienintäkään vastusta ihastuttaville kyvyillenne. Minun ei varmaankaan ole mahdollista ylipuhua teitä ja viehättävää seuruettanne poistumaan ja palaamaan hieman myöhemmin kun olemme paremmin valmistautuneet ottamaan teidät vastaan?"
"Valitan, Cornelius."
"Niin arvelinkin. No, ei kai tässä sitten muu auta."

Corneliukseksi kutsuttu mies tekee nopean eleen käsillään, ja Lady Octavia vastaa omallaan. Neidot eivät aivan ymmärrä, mitä on tapahtumassa, paitsi jonkinlaista äärettömän nopeaa loitsintaa. Tilanne on ohi parissakymmenessä sekunnissa. Cornelius kaatuu maahan.
"Kasataan tajuttomat tähän viereen."

Neidot lähtevät suorittamaan omaa osuuttaan länsisiipeen. He ovat jäädä heti ensimmäiseen ansaan, sillä eteisaulassa on jonkinlaista rentouttavaa, unettavaa kaasua. Tehtävän suorittaminen ei tunnu enää niin tärkeältä. Onneksi Charlotte, joka on mennyt sisään varjomaailman puolelta, saa toverinsa jaloilleen.

Neidot kulkevat läpi varaston sekä vankityrmien ja saapuvat jonkinlaiseen laboratorioon. Siellä istuu vanhus, joka karahtaa jaloilleen ja alkaa solvata neitoja mitä inhoittavimmilla nimillä.



Neidot vaativat saada tietää kansion sijainnin. Vanhus kiistää tietävänsä asiasta mitään. Hän hutkii neitoja kepillään. Neidit saavat hänet jaloiltaan, jolloin hän loukkaa polvensa. Alkaa sietämätön valitus, joka yhdistyy solvaamiseen. Lopulta riittävän kiusaamisen tuloksena mies paljastaa kansion sijainnin. Hänet löydään tajuttomaksi ja raahataan ulos.

Kansiossa on kuvia mitä omituisimmista ihmisparoista. Neidot ovat tyrmistyneitä. Mitä näille hylkiöraukoille on tehty?

The Taylor Family,The Taylor Family, "Kasvottomat". Vangittu 8.9.1865. Siirto Greenwaldiin 27.12.1865.

Maggie Murray. Vangittu 17.4.1865. Siirto Greenwaldiin 9.10.1865.

Neidot ovat poissa tolaltaan mutta onnittelevat itseään onnistuneesta tehtävästä. He palaavat kartanon pihalle odottelemaan muita. Joitakin ikkunoita on särkynyt ja jostain kartanon uumenista nousee savua.

Yhtäkkiä Lady Octavia juoksee ulos nokea kasvoissaan, vaatteet repeytyneinä ja ilmeisen järkyttyneenä.

"Teidän on pakko auttaa. Niillä on Hex."