John Sanger and Son’s Royal Circus tarjoaa leivän friikeille ja kummajaisille, mutta ei ole hauska paikka. Elannon hinta on jokailtainen pilkka, nauru ja kummastelu. Sirkuksen hierarkiassa alimpana ovat ne, jotka oikeasti poikkeavat joukosta.

Illan näytös on päättynyt. Solomon ”Lilliputti” Foster (Mike), Oswald T. Rickhardson (Emi), Thomas ”Susimies” Knight (Juhana), Minerva Clark (Olga) ja Kasvottomiksi kutsutun Taylorin perheen vanhin tytär Mary (Venla) syövät illallista muun sirkusväen kanssa.

       

Solomon flirttailee (ainakin omasta mielestään) sirkuksen naisten, eritoten parrakkaan Miss Adriennen kanssa. Minerva on jälleen omissa maailmoissaan. Oswald on polleana, sillä katsoja oli väittänyt hänen leijuttavan tuolia siimojen varassa. Hän ei huomaa, kuinka Ester/Eulalia yrittää hakea hänen huomiotaan. Mary vie ruokaa vanhemmilleen, jotka ovat olleet jo pitkään sairaina, ja painautuu sitten Thomasin kylkeen. Thomas on hiljainen, mutta ruoka ja eritoten juoma maittavat.



Illalliselta siirrytään katselmukseen, jonka tarkoituksena on valita uusia ohjelmanumeroita. Punasteleva Oswald saa olla ensimmäisen kokelaan, maagikko Alexander the Redin, avustaja. Suuri Alexander the Red tyrii osuutensa. Ja muutenkin, mitä hän kuvitteli - sirkuksessa on jo kaksi hengille puhujaa, Madame Romanoff (feikki ja arvostettu) ja Minerva Clark (aito ja pilkattu). Kaiken kukkuraksi Oswald onnistuu hermostuksissaan leijuttamaan tuoliaan. Minerva lohduttaa, ainakin omalla tavallaan.



Myöskään tatuoitu nainen Jean Furella ei tankotanssinumerostaan huolimatta juurikaan herätä innostusta. Siamilaiset kaksoset Anna Belle Grey ovat hermostuksissaan ja tanssivat kömpelösti. Solomon huutelee katsomon etupenkistä kaksosia riisumaan, ja he ottavatkin kädet täristen paidan pois. Heidät palkataan, mutta vain koska edelliset kaksoset ovat juuri kuolleet ja jokaisessa itseään kunnioittavassa sirkuksessa on oltava siamilaiset kaksoset. Hurmaava tanskalainen trapetsitaiteilija Hedvig ”Elvira” Jensen sulattaa miesten sydämet.

   


Illalla Ester/Eulalia koputtaa Oswaldin vankkurien oveen. Hän kertoo ihmeellisen tarinan saaresta vain muutaman päivämatkan päässä täältä: saaresta, jota luullaan leprasiirtolaksi, mutta joka on todellisuudessa heidän kaltaistensa asuttama. Siellä saa asua rauhassa, voi viljellä maata tai tehdä töitä käsillään, voi saada hoitoa ja elää ilman pilkkaa. Lähtisikö Oswald mukaan?

Ester/Eulalian riemuksi Oswald päättää lähteä, mutta harmillisesti hän kutsuu mukaan myös Minervan. Kun Oswald hiipii pois Minervan vaunusta, Solomon yllättää tämän ja alkaa solvata tätä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. (”Me nauramme sinulle yhdessä Minervan kanssa kun olemme sängyssä.”) Lopulta myös hän liittyy seurueeseen, kuten myös Thomas ja Taylorin koko perhe.

Kaksi ensimmäistä yötä matkataan rauhassa. Tunnelma alkaa olla riehakas. Matkanteko on väsyttävää mutta ihanaa. Jos matkalaisia onkin lähdetty ajamaan takaa, heidän on onnistunut pysyä piilossa. Saari ja onnellinen elämä ovat vain parin päivän matkan päässä.
Kolmannen päivän iltana seurue valmistautuu lähtöön. Hiipiessään metsästä tielle he kuulevat ääniä ja piiloutuvat pensaistoon. Liian myöhään he ymmärtävät, että äänet kuuluvatkin väärästä suunnasta, metsästä päin. Heidän kimppuunsa hyökkää jotakin niin hirveää, että edes sirkuslaiset eivät ole sellaisia olentoja ennen tavanneet.