Malina, Diamanda, Silvanus ja Mihai palaveeraavat Silvanuksen vaunussa. Mihai ilmoitti kosineensa ja saaneensa myöntävän vastauksen. Seuraavaksi on on hankittava Charlotten rituaalia varten jokin pieni ja kuollut Siida-tytölle, elävä ihminen Eukko Kuolemalle. Päätetään tehdä kuten aiemminkin ja hakea Essexin lääninvankilasta kuolemaantuomittu. Silvanus ja Malina ottavat aiheesta yhteen, koska Silvanus (aivan aiheellisesti) epäilee, että siihen liittyy jotain vilunkipeliä.




Malina, Diamanda ja Mihai ratsastavat Chelmsfordin kaupungin laidoille vankilaan, jonka vartiopäällikön Malina tuntee. He lähettävät tälle sanan ja illalla Malinaa jo odotetaankin. Malina miellyttää vartiopäällikköä sekä hengessä että ruumiissa, ja päällikkö on aina valmis vaihtamaan yhden kuolemaantuomitun pariin tuntiin Malinan seurassa. Hän ei myöskään kysele mitään.



Vartiopäällikkö johdattaa Malinan selliin ja kehottaa vankia nousemaan. Aidan O’Carrol, kommunisti ja maanpetturi, saa hupun päähänsä. ”Arvelin, että teloituskomppania olisi suurempi ja rumempi.”
Malina ja vanki pääsevät Diamandan ja Silvanuksen luo. Vanki ei ole yhteistyöhaluinen vaan vittuilee. ”Jollet sä ole kunnolla, me palautetaan sut tonne vankilaan.” ”No palauttakaa.” Lopulta Dimanada huumaa vangin jotta tämä olisi hiljaa. Mies sidotaan hevosen selkään, viedään leiriin, sidotaan puuhun ja pannaan lapset vahtimaan.




Meg ja Clementina eivät saa unta. Mikä auttaisi? Clementina on tärinöissään. Muutkin miettivät laudanumia, jota kieltämättä on kiskottu viime aikoina kaksin käsin.



Heikottaa ja tärisyttää. Et saa unta, mutta et pysty keskittymään edes lampaiden laskemiseen. Tähän auttaa vain laudanum. Siitä on jo kauan, kun viimeksi sait tuntea sen rauhoittavan hehkun. Käyt päässäsi läpi uudelleen ja uudelleen ihanan lämmön tunteen, joka täyttää ruumiisi kun ihana neste alkaa vaikuttaa. Mistä laudanumia saa tähän aikaan? Olet valmis lainaamaan, ostamaan tai vaikka varastamaan. Sinun on saatava laudanumia. Nyt.

Kieriskelet levottomana sängyssäsi saamatta unta. Viime päivien tapahtumat virtaavat mielessäsi. Pelko alkaa vaihtua voitonriemuksi. Käyt mielessäsi läpi taistelua uudelleen ja uudelleen. Et saa unta. Tiedät, että tarvitset kauneusunesi. Tiedät myös, mikä saisi sinut rentoutumaan ja minkä avulla pääsisit levolliseen uneen: laudanum. Ilman sitä valvot taas koko yön, näytät aamulla hirveältä etkä pysty keskittymään mihinkään. Olisikohan jollakulla vielä tippa jäljellä? Edes pieni tippa.



Laudanum. Hassua, että se tuli mieleen nyt. Olit jo melkein unessa. Itse asiassa sinulla on ikävä laudanumin aiheuttamaa ihanan raukeaa oloa ja sitä lämmön tunnetta, joka täyttää ruumiisi heti kun tippa nestettä vain koskettaakin huuliasi. Viimeinen ajatus ennen nukahtamistasi on, että huomenna aito hankkia jostain laudanumia.

Mitä se olikaan, mitä kirjassa sanottiin laudanumista? Jotain siitä, että liika käyttö saattaa aiheuttaa riippuvuutta. Et kyllä panisi pahaksesi pientä tippaa tässä lähiaikoina, ihan huvin vuoksi, ei niinkään siksi, että kyvyt toimisivat paremmin. Ei kai tämä ole sitä riippuvuutta? Et halua minkään aineen orjaksi.



Clementina ja Meg alkavat Charlotten ja Clairen paheksunnasta huolimatta käydä laudanumhimossaan läpi nukkuvan Lilyn tavaroita. Lily herää ja panikoi: tämä on liikaa. Nyyhkyttävä tyttö ilmoittaa menevänsä etsimään laudanumia, mutta todellisuudessa tiirikoi itsensä palaneeseen siipeen ja käpertyy nukkumaan lipaston alle.

Meg ja Clementina lähtevät näkymättöminä etsimään laudanumia sairaalasiivestä. He onnistuvat pelästyttämään pahanpäiväisesti luokkatoverinsa Sarahin, joka pitää kummallisia ääniä varmuudella aaveiden tuottamina. Lääkehuone on harmittavasti lukossa, mutta onneksi hoitaja kuulee Sarahin kovaäänisen rukoilun ja ryntää paikalle. Hän avaa lääkehuoneen antaakseen Sarahille jotain rauhoittavaa, ja Clementina livahtaa sisään huoneeseen. Hän havittelee laudanumpulloja ja saakin pari työnnettyä aamutakkinsa taskuun. Mutta voi, pullot alkavat putoilla! Clementina ryntää ulos huoneesta ja törmää näkymättömänä hoitajaan, joka pelästyy puolikuoliaaksi. Tytöt hiippailevat takaisin huoneeseensa ja skoolaavat yhden pullon puoliksi.

Claire ja Charlotte lähtevät etsimään Lilyä. He nousevat ylempään kerrokseen katsomaan, josko Lily olisi mennyt Adeline Willcoxin luo. He kuulevat kahdet askeleet, jotka juoksevat pois. Käytävästä he löytävät hiilellä kirjoitetun valtava tekstin: FANNY DARLING HÄPÄISEE KOKO KOULUN.
Tytöt pesevät aamutakkiensa helmoilla Fanny-tädin nimen pois.

Aamulla Lily palaa huoneeseensa. Palaneen siiven käytävältä löytyy kirje. Lily hämmästyy, koska on selvää, että se on tarkoitettu hänelle. Kirjeessä kehotetaan tulemaan huvimajaan yöllä. Apua, se on varmaan siltä Charlotten kimppuun hyökänneeltä ahdistelijalta! (Todellisuudessa kirje oli Malinan kirjoittama.)
Palatessaan huoneeseen Lily löytää myös Cecilian kirjoittaman vastauksen haamurakastajalle.  

Clementina ja Meg nukkuvat pommiin. Yhdessä tytöt saavat heidät juuri ja juuri säällisen näköisiksi aamiaiselle. Erityisesti Megiä kaduttaa hirvittävästi.


Aamiaisella Nti Spence on raivoissaan. Joku on tuhrinut seinän. ”Ennenkuulumatonta!”
Kollektiivisena rangaistuksena aamiaisia ei tarjoilla, kerhot perutaan ja kaikkia koskee ehdoton poistumiskielto koulusta ja huoneista oppitunteja lukuun ottamatta.


Clementinan huoneeseen on ilmestynyt kukkalähetys, valkoisia iiriksiä ja krysanteemeja. Mukana on viesti:
”Esitän nöyrimmän anteeksipyyntöni siitä, että saatoin Teidät epämiellyttävään tilanteeseen. Vakuutan, etten enää tule lähestymään Teitä. Pahoitellen, E.S.”



Hämmästyttävästi ulkonaliikkumiskielto ei estä Adeline Willcoxia toteuttamasta suunnitelmaansa ratsastaa Clementinan kanssa. Samaan aikaan talleilla tekee lähtöä tallimestari Sir Edward Stanley. Hän on neitejä kohtaan korostetun muodollinen ja kohtelias.
Adelinella on asiaa. Fanny-täti on kysynyt käsityötunnilla, että mikäli hän perustaisi eläintentäyttökerhon, olisivatko oppilaat kiinnostuneita. ”Ihan oikeesti, sun pitää sanoa Lilylle että puhuu tädilleen. Jotkut vanhemmat on jo valittaneet, että nti Darling häpäisee koulun!”
Kun ratsastuslenkki on lopuillaan, vastaan ratsastaa tallimestari mukanaan Lady Octavia. Clementinaa ”ei harmita yhtään”.




Samaan aikaan muut neidit vastaanottavat kirjeen Nti Evansilta.

8. tammikuuta 1866 Lontoossa
Hyvät neidit Darling, De Vito di Cassilia, Lawrence, Roehenstart ja Wynn,
Olen juuri lukenut Lady Octavian laatiman raportin tapahtumista Hamptonin kartanolla, ja se on teitä kohtaan mitä kiittävin. Haluan itseni ja Madame Salvinin puolesta ilmaista kiitollisuutemme ja ihailumme toimintaanne kohtaan. Lady Octavian mukaan toimitte epäitsekkäästi ja pelottomasti pelastaessanne ihmisparkoja, jotka oltiin aikeissa alistaa kammottaville julmuuksille. Iloksenne voin ilmoittaa lääkärimme mukaan olevan todennäköistä, että he toipuvat täysin, ja että myös syvän järkytyksen aiheuttama sielullinen tila saadaan ajan mittaan korjattua.
Haluan ilmoittaa teille toisestakin asiasta. Lady Octavian raportin perusteella on syytä uskoa, että Siionin Veljeskunta on saanut tietoonsa kykyjenne voiman ja laadun. Oletamme, että Blackbird ei pysty kertomaan tietojaan vielä vähään aikaan, mutta joka tapauksessa se etu, joka teidän voimienne salaamisella saavutettiin, on nyt menetetty. Tästä syystä lähetän Lady Octavian vahvistamaan St Catherinen suojaloitsut. Hän tulee kouluun peitetehtävällä, joten pyydän, ettette osoita tuntevanne häntä.
Tämän kirjeen toimitti teille St Catherinen palvelijatar nimeltä Molly. Mikäli haluatte kirjoittaa minulle, pyydän, että annatte kirjeen hänen toimitettavakseen, jolloin se ei joudu vääriin käsiin matkalla postiin.
Toivotan teille menestystä opinnoissanne sekä Jumalan siunausta.
Teidän, Genevieve Evans



Clairen pitää harjoitella koe-esiintymistä varten. Cecilia paitsi soittaa huonosti myös on nihkeä. Soitto hoituu kiukulla. Cecilia mokailee joko huonouttaan tai huvikseen. Clairea kiukuttaa yhä enemmän. Puolivälissä joku koputtaa ovelle. Rva Minter pyytää saada seurata harjoituksia. Cecilia tsemppaa, mutta rva Minter tajuaa, ettei hän ikinä pääse Clairen tasolle. Rva Minter tarjoutuu säestämään Clairea itse, ja soitto alkaa kulkea erinomaisesti. Lopuksi rva Minter vielä kehuu Clairen ja tämän soittotaidot.



Seuraavana aamuna oppilaat eivät edelleenkään saa ruokaa. Opettajien pöydässä kuitenkin aterioi yksi uusi henkilö. Nti Spence esittelee ja toivottaa tervetulleeksi Lady Octavia Kinsellan, joka tulee opettamaan erikoiskurssia tämän kevään debytanteille. Kurssi alkaa samana aamupäivänä.

Lady Octavia esittäytyy ja alkaa kerrata debytoinnin alkeita. Ensimmäisenä hän ilmoittaa, että St Catherinen neidit debytoivat vain Lontoossa tai Pariisissa, tai sukuvelvoitteiden niin vaatiessa Milanossa tai Pietarissa.
”Lontooseen saapuu neitoja debytoimaan myös siirtomaista ja Yhdysvalloista. Meidän on varmistettava, että te nousette kaikkien yläpuolelle. Älkää tuudittautuko siihen luuloon, että olette parhaita opiskelupaikkanne tai syntyperänne takia, harjoittelematta.”
Kerrataan debytointiviikon tapahtumia: Bachelor's Brunch, äiti-tytär -brunssi, iltatilaisuus hotelli Grand Midlandin juhlasalissa, ooppera sekä tietenkin itse debytanttitanssiaiset.

Debytantit esitellään maittain ja paikkakunnittain. Suvun, syntymäpaikan tai -maan tunnuslaulun soidessa neidot talutetaan lavalle yksi kerrallaan. Debytantilla on kaksi saattajaa. Toinen on siviili, vaikkapa veli, toinen sotilas, yleensä paikallinen kadettikoululainen. Juontaja kuuluttaa, kuka on kyseessä ("The Countess Magdalena Maria Hapsburg-Lothringen from Austria, daughter of Archduke and Archduchess Markus Hapsburg-Lothringen"). Esitelty debytantti niiaa.
”Illan odotetuin hetki on St Catherinen nuorten naisten esittely. Koulumme debytanttien ohjelmistoon kuuluu valtavan syvä niiaus, Catherine Dip.”
Lady Octavia esittelee tyylipuhtaan dipin, jossa nainen niiaa niin syvään, että hänen otsansa koskettaa lattiaa. Samaan aikaan kädet levitetään muodostamaan suora linja niskan ja hartioiden kanssa. Kinkkisin vaihe on nousta niiauksesta jälleen jaloilleen.
”Tarvitsette tätä läpi elämänne. Esimerkiksi kun teidät esitellään hovissa. Teidät tunnistetaan siitä ja teitä ihaillaan. Mutta dip, jota ei ole harjoiteltu tarpeeksi - se on hirvittävää.”
Neidit alkavat harjoitella dippiä.

Claire ja Charlotte kertovat Lilylle, mitä seinän teksitssä luki. Clementina kehottaa Lilyä keskustelemaan Fanny-tädin kanssa kerhosta. Lily ottaa neuvosta vaarin ja menee puhumaan tädille. Täti on surumielinen, mutta ymmärtää kyllä, että Lilyllä on hankalaa, kun sukulainen on koulussa opettajana. Lily yrittää selittää, ettei kyse ole siitä, vaan eläinten täyttämisestä. Fanny-täti ei näe eläinten täyttämisen jalossa harrastuksessa mitään noloa, mutta suostuu Lilyn pyynnöstä olemaan perustamatta kerhoa. Lily menee huoneeseensa ja piilottaa täytetyt eläimensä.

 

Clementina on menossa ”kuvaamataidon tukiopetukseen” eli miekkailutunnille. Oven läpi hän kuulee miekkailun ääniä sekä puhetta.
”Sanon vain, että heidän viemisensä tositilanteeseen oli vastuutonta. He eivät osaa puolustaa itseään.”
”Eivät ehkä miekoin. He käyttävät muita keinoja, tehokkaampia keinoja.”
”Tehokkaampia? Missä neitokunta oli silloin, kun minä kävin teurastamassa ne pedot? Miekoin ja veitsin, jos saan muistuttaa.”
”Neitokunnan olisi helpompi toimia, jos JOKU suvaitsisi kertoa, että petojen valmistus on aloitettu uudelleen.”
”Sanon vain, että he ovat liian nuoria ja liian kokemattomia.”
”Miten sinä aloitit, Hester? Miten KUKAAN meistä aloitti?”
”Katso, mitä Henriettalle tapahtui.”
Miekat vaikenevat.
”Hester. Olen niin pahoillani. Henrietta oli minunkin ystäväni, ja lisäksi rohkeimpia tuntemiani ihmisiä. Hän eli juuri niin kuin halusi ja tiesi riskit paremmin kuin kukaan meistä. Hänen kokeneisuutensa tai kykyjensä vähättelyyn ei ole syytä. Siitä tilanteesta ei olisi selvinnyt yksin kukaan. Ja hän halusi toimia yksin.”
Yhtäkkiä avaimenreiästä työntyy miekka.
”Teidän onnenne, ettette vakoillut avaimenreiästä.”

Illalla Diamanda ja Malina saapuvat ennustamaan tytöille. Tarkoitus on samalla udella naimisiinmenon yksityiskohtia. Muut saavat ympäripyöreitä ennustuksia, joista osa uppoaa. Malina myöntää, että kirje oli hänen kirjoittamansa, ei kummallisen ahdistelijan. Syy jää neideille hiukan epäselväksi. Se sen sijaan ei jää, että Charlotte ei missään tapauksessa aio mennä Mihain kanssa naimisiin. Muut neidit ovat sitä mieltä, että Mihai luultavasti on todellisuudessa prinssi, jonka mustalaiset ovat kasvattaneet. Tämä ei saa Charlottea vakuuttuneeksi.

Illalla mustalaisleirissä Diamanda ja Malina vaativat selitystä. Mihai ja Silvanus ovat sitä mieltä, että kaikki suunnitelman osat, jotka ovat olleet naisten vastuulla, ovat menneet pahasti mönkään. Sen sijaan kaikki heidän suunnittelemansa osaset ovat toimineet loistavasti.