Kreivi Jacob Roehenstart, osmaaniylimys Ahmed Mustafa, sisar Isabelle, kreivi Giambattista de Vito di Cassilia sekä Marianne Beaumanoir keskustelevat siitä, kenelle mustalaisnoita Krismaricalta ryöstetty medaljonki kuuluu. Kaikki ovat vakuuttuneita oman asiansa oikeellisuudesta ja ovat valmiit käyttämään väkivaltaa saadakseen näkemyksensä läpi.
Lopulta medaljonki ratkaisee ongelman itse. Se polttaa tai kylmää kaikkia muita kauhistuttavan kivuliaasti, mutta Jacob Roehenstartin kädessä se on miellyttävä, kuin kotonaan. Muut vakuuttuvat siitä, että tämä on medaljongin oikea isäntä.



Jacob esittää joukolle tarjouksen: hän veisi heidät seikkailuihin, vaaroihin ja kunniallisiin tekoihin, jos he liittyisivät hänen seurueeseensa ja seuraisivat häntä Konstantinopoliin. Siellä odottavat jotkin dokumentit sekä jalokivi, Spoonmaker’s Diamond, jotka kreivi Roehenstart haluaa itselleen.

Hetken mietittyään kaikki suostuvat: sisar Isabelle tehdäkseen Jumalan töitä pakanoiden mailla, kreivi de Vito di Cassilia ja Marianne saadakseen kaikki muut eteen sattuvat kalleudet, Ahmed Mustafa saadakseen kostonsa imperiumia vastaan ja varmistaakseen, että kreivi Roehenstart maksaa velkansa siitä, että Ahmed Mustafa suostui luopumaan medaljongista. Hän asettaa ehdoksi sen, että kreivi Roehenstart jättää Spoonmaker’s Diamondin tilalle jotakin yhtä arvokasta.

Seurue matkustaa Wieniin, jossa Marianne jää pois raskautensa takia. Kreivi Roehenstartilla on läjä erilaisten jakobiittiaatteelle suosiollisten aatelisten ja kirkonmiesten suosituskirjeitä, jotka takaavat seurueelle ylöspidon joka kohteessa. Nelikko jatkaa Osmaani-imperiumin rajoille Budapestiin, naamioituu ja kulkee Belgradin ja Sofian kautta tarunhohtoiseen Konstantinopoliin.

Kreivi Roehenstartin Venäjän keisari Nikolailta saamalla kutsukirjeellä seurue saa yösijan Venäjän suurlähettilään luota. Siellä tarjotaan venäläistyylistä teetä, mikä kammottaa sekä brittiläisen että osmaanien imperiumin kasvatteja. Illalla syödään ateria, jonka aikana lautasliina jaetaan. Miten kummallisia tapoja! Jälkiruuaksi tarjoillaan halvaa, lokumeja, baklavaa ja sorbettia, kaikkein viimeiseksi hajuvesiä.



Seurue päättää peseytyä turkkilaisessa hamamissa. Ahmed Mustafan mukaan englantilaiset rypevät saastassa eivätkä kykene peseytymään normaalisti. Pesijä-hierojat ovat erittäin perusteellisia. Kreivi Roehenstart virittelee flirttiä kreivi de Vito di Cassilian ja Ahmed Mustafan suuntaan.
”Olettehan toki käyneet armeijan.”
Keskustellaan sulttaanin mieltymyksistä. Onko haaremissa myös miehiä?
”Miksi olisi, eiväthän he voi saada lapsia?”
”Sulttaanin mieltymyksethän voivat olla moninaiset.”
”Sulttaani on tietenkin maailmanmies. Se ei liity haaremiin millään tavoin.”
Naisten pesuvuorolla sisar Isabelle utelee pesijöiltään sulttaaniäidistä ja oikeista käytöskoodeista.

Kreivit esittävät toiveen päästä katsomaan eksoottista napatanssia. Ahmed Mustafa vie heidät bordelliin. Hämmästys on suuri, kun huoneeseen paahtaa kahdeksan keski-ikäistä, pulleaa miestä soittimineen ja yksi tanssijatar. Tanssijatar osaa hommansa, mutta Ahmed Mustafa päättää hieman huvitella eurooppalaisten kanssa. Lopulta huoneeseen saadaan kaksi muutakin tanssijaa, ja orkesterin eteen vedetään läpikuultava verho. Sisar Isabelle, entinen kurtisaani, tekee ensimmäisenä aloitteen. Ahmed Mustafa arvelee, että hänen on oltava jonkinlainen mies-nainen. Myös kreivit pääsevät viimein syleilemään toisiaan.

Seuraavana päivänä on vuorossa sulttaanin tapaaminen. Topkapin palatsin ensimmäiselle pihalle on pystytetty valtaistuin ja katos, jonka alla sulttaani kuuntelee kansalaistensa huolia.




Kreivit esittäytyvät englantilaisen kauppahuoneen edustajiksi, joiden on tarkoitus alkaa käydä laajamittaista kauppaa Lontoon ja Konstantinopolin välillä. Heidän tervehdyksensä tulkataan ensin pääeunukille kizlar aghalle, joka kertoo sen sulttaanille. Sulttaani toivottaa vieraat tervetulleiksi ja hyväksyy lahjan, orjattaren, joka todellisuudessa on sisar Isabelle.

Sisar Isabelle viedään haaremiin. Koko rakennus säihkyy lattiasta kattoon kultaa, hopeaa, helmiäistä, marmoria, porsliinia, jalopuu-upotuksia ja kilpikonnankilpeä.



Isabellen ottavat vastaan kaksi odalikia, palvelijatarta, jotka pesevät, pukevat ja valmentavat hänet valide sultanin, sulttaaniäidin, tapaamista varten. ”Unohda nimesi, olet nyt pelkkä odalik.”

 

Isabelle ohjataan valide sultanin yksityispihalle. Siellä seisoo uskomattoman jalomuotoinen, kuin sadusta tai taideteoksesta peräisin oleva vitivalkoinen peura, joka on kahlittu kaulastaan paikoilleen kultaisella kahleella.



Sulttaaniäiti, Navekivisal Kadinefendi ja Mehtab Hanimefendi tarkistavat Isabellen. Häneltä kysytään taustasta, kielitaidosta ja muista kyvyistä. Jalkavaimoksi hän on auttamatta liian vanha, mutta kenties hänestä olisi palvelijaksi.
”Kertokaa meille espanjalaisten huvittavista tavoista”, kehottaa valide sultan.
Isabelle näyttelee suurieleisesti härkätaistelun, minkä päätteeksi valide sultan päättää lahjoittaa palvelijattaren Mehtab Hanimefendille. On epäselvää, onko kyseessä suosionosoitus vai pilkka.



Mehtab Hanimefendi kertoo Isabellelle, ettei luota tähän. Isabellella on yksi mahdollisuus ansaita emäntänsä luottamus: kertoa Siranush Hanımefendille, että Navekivisal Kadinefendi panettelee valide sultania.



Isabelle lupaa, mutta paljastaakin juonen kadinefendille ja saa palkakseen parfyymia sekä kiitokset. Koska Mehtab Hanimefendi on kertonut eunukeille epäilevänsä uutta palvelijatartaan englantilaisten vakoojaksi, teljetään Isabelle yöksi yksin kammioon.

Samaan aikaan valkoinen pääeunukki kapi agha on saapunut Ahmed Mustafan kutsusta vierailulle Venäjän suurlähettilään residenssiin. Ahmed Mustafa esittelee kreivit kapi aghalle, joka raivostuu.
”Luulin, että te olette isänmaallinen mies!”
Kreivi Roehenstartin isoisoisän synnit eivät ole olleet täysin tiedossa.  
Käy ilmi, että hän esiintyi humalassa Topkapin palatsin illallisella ja alkoi kerskua isoisoisoisänsä John III Sobieskin voitosta osmaanivaltakunnan joukkoja vastaan Wienissä 1683. Hänet heitettiin ulos aterialta, minkä jälkeen hän alkoi riehua, yritti kiivetä aidan yli haaremiin, roikkui yhdellä kädellä valtakunnantammessa, virtsasi suihkulähteeseen, potki suurvisiirin vaunuja, yritti varastaa sulttaanin kunniaviirin ja huuteli palatsin aidan takaa solvauksia sulttaaniäidistä.



Kapi aghalle kerrotaan, että kreivi Roehenstart on tullut pyytämään anteeksi isoisoisänsä käytöstä. Kapi agha on tyytyväinen: on kunniallisen miehen käytöstä tulla mestattavaksi, jotta asia saadaan vihdoin sovitettua. Lisäksi on erinomaista, että jahka kreivi on mestattu, voi Ahmed Mustafa maksaa osan veloistaan kapi aghalle kreivin rahoista.
Ahmed Mustafa saa kapi aghan vakuutettua siitä, että valtakunnanarkistossa dokumentteja, jotka todistavat, että kreivi todella on isoisoisänsä jälkeläinen ja siten sovelias sovittamaan tämän tekemän loukkauksen. Kapi agha kehottaa menemään valtionarkistoon ja sanomaan terveisiä itseltään – dokumenttien pitäisi ilmaantua helposti.