Viktoriaanisen aatelisnaisen ei pitänyt kuulua, mutta hän taatusti näkyi.
Siitä piti huolen krinoliini, vannealushame, jonka lävistäjä saattoi suurimmillaan olla jopa 180 senttiä, enemmän kuin useimpien sitä kantaneiden naisten pituus.

Krinoliini oli vannekehikkoinen alushame, jonka tehtävä oli pönkittää päällyshame kellomaiseksi. Alun perin se valmistettiin hyvin paksusta kankaasta, mutta vuonna 1856 R.C. Milliet patentoi Pariisissa ja Lontoossa metallisen vannehameen. Metallisesta kehikosta tuli hyvin suosittu ja niitä tehtiin sarjatuotantona tehtaissa kautta Euroopan. Lontoossa Thomson & Co. valmisti parhaimmillaan 4000 krinoliinia päivässä.

Tanskan Dagmar, myöhemmin Venäjän tsaaritar Maria Fjodorovna


Suuren krinoliinin päälle pukeminen ilman apua oli lähes mahdotonta. Valtavimpia alushameita käytettiinkin vain edustustilaisuuksissa, ei jokapäiväisissä elämässä. Eivät ne juhlissakaan olleet ongelmattomia: krinoliini päällä oli hyvin vaikea sulloutua vaunuihin, tanssiessa oli vaikea liikkua sulavasti kun päällä oli kilokaupalla metallia, eikä tanssipari välttämättä yltänyt kurottelemaan kaikkiin tarvittaviin tanssiotteisiin, mikäli suuri hame oli tiellä. Toisaalta krinoliini tarjosi omaa tilaa tungoksessakin ja teki epätoivotuista lähentymisyrityksistä hankalampia.

Saxe-Altenburgin ruhtinatar Alexandra, myöhemmin suuriruhtinatar Alexandra Josifovna


Krinoliinia käyttivät kansankerrokset aatelisista tehdastyöläisiin. Palvelijoita, jotka kehtasivat käyttää krinoliinia työaikana, moitittiin koreilunhalusta.

Pahimmillaan vaate oli hengenvaarallinen. Tuhannet naiset vammautuivat tai menettivät henkensä kun hame tarttui johonkin tehtaan laitteeseen, jäi vaunujen pyörien väliin tai syttyi palamaan. Unkarilainen journalisti Petko Slavejkov kirjoitti artikkelissaan vuonna 1864, että kuluneiden 14 vuoden aikana ainakin 39 927 naista maailmassa oli palanut elävältä krinoliinien takia.
 

"Madame voi asua yhdessä huoneessa ja krinoliini toisessa"  -Le Journal Illustré 1867

Krinoliini saattoi johtaa myös nöyryyttäviin tilanteisiin, kun tuuli tarttui siihen ja puhalsi kantajan jaloiltaan tai kun se jäi kiinni erilaisiin esineisiin.
Vuonna 1859 Manchesterin herttuatar Louisa tiettävästi osallistui suurine vannehameineen paper chase -nimiseen leikkiin. Herttuattaren kiivetessä portinpielen yli hänen krinoliininsa juuttui kiinni, hän kompastui, ja krinoliini sekä kaikki hänen yllään olleet hameet nousivat hänen päänsä ylle paljastaen helakanpunaiset alushousut koko seurueelle.


Belgialainen ruhtinatar Marie Charlotte Amélie Augustine Victoire Clémentine Léopoldine, myöhemmin Meksikon kuningatar Carlota

Krinoliini vei niin paljon tilaa, että itse kuningatar Victoria esitti vuonna 1858 toiveen, etteivät hänen tyttärensä häihin osallistuvat naiset pukeutuisi krinoliiniin: muussa tapauksessa kaikki vieraat eivät mahtuisi Chapel Royaliin.
Satiirilehti Punch, joka arvosteli kärkkäästi krinoliineja, äityi julkaisemaan kuningattarelle omistetun ylistysrunon.



(Todellisuudessa kuningatar käytti krinoliineja.)
Punchin mieskirjoittajat ilmaisivat toistuvasti huolensa siitä, että yksi nainen vei tilaa enemmän kuin viisi miestä. Yleinen huoli oli, että mikäli naisten hameet eivät alkaisi pienentyä, nämä valloittaisivat miehiltä kaiken tilan.
 

Pilakuvia krinoliinin pukemisesta