Roehenstartin seurue keskustelee Clementinan saamasta avioliittotarjouksesta.

 

Tulisiko tyttären käsi antaa Leiningenin tulevalle ruhtinaalle Carl Friedrich Wilhelm Emichille, kuningatar Victorian äidinpuoleisen velipuolen tyttärenpojalle?

Jacob ei missään nimessä voi hyväksyä, että tytär naitettaisiin petturimaiseen vallananastajasukuun. Marianne huomauttaa, että Clementina haluaa sitä itse ja on valmis astumaan isäänsä ja perhettään hyödyttävään avioliittoon. Ahmed Mustafa huomauttaa, että avioliitto olisi taktisesti erittäin edullinen ja mahdollistaisi linnan korjaamisen sen nykyisestä häpeällisestä tilasta. Marianne syyttää Jacobia siitä, että tämä ei ylpeydeltään näe, mikä on kaikille parasta.
”Roskaa. Minä olen aivan liian älykäs ja kunniallinen, jotta ylpeys voisi sokaista minut.”
 

Charlotte on sittenkin päättänyt käyttää suuriruhtinas Romanovin hänelle lahjoittamia korvakoruja. Avatessaan rasian hän huomaa, että sen välipohjan alle on piilotettu viesti. 
Armolliselle  nuor. kreivitär  Lawrencelle, jonka kauneus  säteilee  sekä  tässä maailmassa että toispuolella.
Suosioonne  sulkeutuen, K. K. R., Romanovien salaisuuksien haltija

”Loistavaa!”, iloitsee Lily. Meg ja Claire pohtivat, voisiko Konstantin Romanov kuulua Veljeskuntaan. Jotenkin ei kuitenkaan vaikuta siltä. Romanoveilla on varmasti läjäpäin omiakin salaisuuksia ja hovimagiaa.
Muiden neitien mielestä käänne on loistava - nythän Charlotten ei tarvitse salailla kykyjään kun hän menee naimisiin venäläisen suuriruhtinaan kanssa!
Charlotte ei kuitenkaan ole asioiden saamasta käänteestä hyvillään.
”Miksei kukaan normaali mies voi kiinnostua minusta?!”

Muut tytöt ovat huomanneet, että Meg on alkanut uppoutua ranskankirjaan yllättävän syvällisesti. Meg ei koskaan aiemmin ole viettänyt vapaaehtoisesti tuntikausia ranskan parissa. Monsieur De Galb odottaa kirjassa, on aina valmiina opettamaan Megiä, lempeänä mutta vaativana ja hauskana herrasmiehenä, joka keskittyy vain Megiin ja haluaa tämän parasta. Monsieurin kanssa keskustellessaan Meg voi hetkiseksi unohtaa tämän maailman huolet ja puhua vapaasti uskonnosta ja magiasta. Meg on jättää jopa aamiaisen väliin puhellessaan ranskankirjalle!

Aamiaisella Lady Astoria kertoo olevansa lähdössä. Hän pyytää neitejä ystävällisesti pakkaamaan hänen tavaransa. Mikäli linnassa olisi enemmän palvelijoita, pyyntö olisi kohtuuton, mutta nyt täysin asianmukainen. Neidit astuvat Lady Astorian huoneeseen ja alkavat pakata tämän tavaroita.
Nopeasti he huomaavat sähkeen sekä vasta saapuneen kirjeen. Asioiden nuuskimisen asiantuntija Lily on sitä mieltä, etteivät ne ole jääneet esille vahingossa.



ANALYYTIKOT HAVAINNEET VUODON TOISPUOLELTA STOP PAIKALLISTETTU LINNAAN STOP TOISMAAILMAN RAJAA RIKOTTU VÄKIVALLOIN STOP TOISPUOLELLA LEVOTTOMUUTTA PYSYKÄÄ POISSA STOP ETOILE JA BELLADONNA MATKALLA STOP ODOTAN LONTOOSSA STOP LADY OCTAVIA

Ennustus on kirjoitettu sadun muotoon.

Neidit keskustelevat siitä, mitä ennustus oikein tarkoittaa. Puhutaanko siinä Britannian imperiumista? Clementina tunnistaa sinivalkoiset ruudut. Ja tuohan on kuningatar Victorian huoneen tunnus!
Se voi olla vain hölmö satu, aprikoi Meg. Mutta miksi Neitokunta pitää sitä niin suuressa arvossa? Mitä se tarkoittaa, jos imperiumi hajoaa? Sehän on aivan naurettava ajatus, Brittiläinen Imperiumihan on ikuinen!
Celementina kalpenee. Hän on ajatellut asioita.
”Mitä jos minun isäni ON jakobiitti, maanpetturi ja vehkeilijä?”

Clementinan on saatava keskustella isänsä kanssa. Hän yhyttää tämän talleilta ihailemasta pikkuveljen ristiäislahjaksi saamaa hevosta.
”Isä, muualla ei nosteta maljoja kuninkaalle meren takana. Muut perheet nostavat maljat kuningatar Victorialle… Isä, olitko sinä sylkäisemässä, kun mainitsin kuningattaren?!”
Isä on sitä mieltä, ettei Clementinan tarvitse vaivata päätään suvun asioilla vielä tässä vaiheessa.
”Isä, kuka hankki meille linnan ja maiden velkakirjat takaisin? En ole lapsi enää. Autan perhettämme, mutta minun on saatava tietää, mistä on kyse.”
Taivuttelun jälkeen isä ymmärtää, ettei asioita voi enää pitää Clementinalta salassa. Hän lupaa kertoa suvun koko tarinan illallisella. Lopulta Clementina ilmoittaa haluavansa auttaa ja naivansa Carl Friedrich Wilhelm Emichin.
”Isä, sinun on keskityttävä strategiaan ja suurempaan taisteluun. Anna minä hoidan käytännön asiat.”

Étoile ja Belladonna saapuvat Roehenstartien linnaan.



Charlotte vie Étoilen toispuolelle kurkistamaan, mitä siellä tapahtuu. He näkevät taivaaseen asti ulottuvan palavan piirin, jonka sisään astelee yhä enemmän henkiä. Sisältä kuuluu messuamista: vale-Claude siellä kutsuu joukkojaan.

Étoile tunnistaa messuajan. Claude on todellisuudessa demoni Bifrons, jaarli, monikasvoinen demoni, joka voi ottaa kenen tahansa miehen tai naisen muodon ja joka voi nostattaa ja liikutella kuolleita. Se on karkotettava.

Jälleennäkeminen Belladonnan kanssa on hauska.
”Hei mahtava juttu, demoninkarkotushommia! Mulla on yksi juoma, jota me tarvitaan siihen. Se on öö hmm ihan kiinnostavaa! Siinä vähän niin kuin oppii itsestään kaikenlaista. Ja toisista myös. Joo, aika paljon kaikenlaista. Näette sitten!”

Gaspare ja Clementina käyvät Megin kanssa vakavan keskustelun. Megin pitäisi ehdottomasti seurata verenperintöään ja kääntyä ainoaan oikeaan uskoon, katolilaiseksi.

Lily, Claire ja Charlotte yrittävät häiritä prosessia, mutta onnistuvat lopulta vain salakuuntelemaan.
Meg ei ymmärrä, miten hänen vanhempansa ovat voineet tehdä tämän hänelle, mutta myöntää, että on aina tuntenut puhymysten kutsuvan häntä. Ja onhan hän sitä paitsi valinnut opastajakseen Jeanne D’Arcin, Clementina supattaa.
Meg haluaa vielä puhua vanhemmilleen. Nämä vakuuttavat, että päätös on Megin, mutta että mikään ei tekisi heitä onnellisemmaksi kuin tytön kääntyminen. Meg päättää kääntyä.

Samaan aikaan valmistellaan Neitokunnan karkotusrituaalia.
Rituaalia suorittavalla neidolla on oltava puhdas sydän. Muuten karkotus on tälle kohtalokas.
”Ja sellaisia neitoja on nykyään tosi vaikea löytää”, sanoo Belladonna.
Claire ja Lily vaihtavat katseen - karkotusprosessi olisi heille ilman muuta kohtalokas. Kuten muillekin neidoille. Onneksi Belladonnalla on ratkaisu!
”Tämä juoma saa ihmisen hikoilemaan syntinsä pois. Joo, tiedän, ällöttävää. Olen kuitenkin kehittänyt reseptiä todella paljon, niin että nykyään syntien poistuminen tapahtuu ainoastaan hikoilun eikä enää muiden ruumiinnesteiden kaut…”
”Kiitos, Belladonna, säästä meidän yksityiskohdilta”, pyytää Étoile.

Puhdistautumisprosessi suoritetaan huvimajassa. Jokainen juo vuorollaan siemauksen Belladonnan keitosta, ja pian alkavat kouristukset ja hikoilu. Ja totta tosiaan, neidot huomaavat sopertavansa syntejään ulos voimatta hillitä itseään! Mutta kuulevatko toverit, ja mikä tärkeintä, muistavatko he omilta kouristeluiltaan, mitä ympärillä on sanottu?

Puhdistusprosessin jälkeen Étoile piirtää Bifronsin kuvion lattiaan ja suorittaa tarvittavat suojarituaalit. Neidot alkavat manata demonia esiin. Se esiintyy korskeasti eikä ota kuollakseen. Lopulta Lily keksii: hän lyö vale-Claudea salamalla! Juuri ennen demonin tuhoutumista Clairen onnistuu vielä napata itselleen hiukset, jotka Bifrons edellispäivänä nyhti Charlotten päästä. Tilanne pelastettu!

Illalla on vuorossa Megin kääntyminen. Anglikaaneilla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Hänen on siis suoritettava vahvistuksen sakramentti, joka vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen. Se antaa Pyhän Hengen lahjat, joita Meg tarvitsee voidakseen juurtua syvemmin Jumalan lapseuteen, liittyä läheisemmin Kristukseen sekä vahvistua yhteydessään oikeaan, katoliseen kirkkoon. Sakramentti uudistaa kastelupaukset, jotka Megin vanhemmat hänen puolestaan kasteessa antoivat.

Meg, hänen vanhempansa, Clementina ja Gaspar astelevat linnan kappelin käytävää alttarille. Siellä pappi ottaa heidät vastaan. Megin sukulaiset näyttävät äärettömän onnellisilta, Meg itse päättäväiseltä. Muut neidot istuvat kirkon takaosassa ja seuraavat sydän syrjällään, kun heidän rakas ystävänsä tekee synneistä kauheimman. Lily pohtii, voisiko hän lyödä pappia salamalla, mutta se tuntuu epäsopivalta.
Piispa ja Gaspar painavat kätensä Megin pään päälle. He voitelevat ristinmerkit Megin otsaan pyhällä krismalla, vihityllä öljyllä. Pappi puhuu latinaa, Meg toistaa hänen perässään.


Credo in unum Deum, Patrem omnipoténtem, factórem cæli et terræ, visibílium ómnium et invisibílium.
Et in unum Dóminum Iesum Christum, Fílium Dei unigénitum, et ex Patre natum ante ómnia sæcula. Deum de Deo, lumen de lúmine, Deum verum de Deo vero, génitum, non factum, consubstantiálem Patri: per quem ómnia facta sunt.
Qui propter nos hómines et propter nostram salútem descéndit de cælis. Et incarnátus est de Spíritu Sancto ex María Vírgine, et homo factus est.
Crucifíxus étiam pro nobis sub Póntio Piláto; passus et sepúltus est, et resurréxit tértia die, secúndum Scriptúras, et ascéndit in cælum, sedet ad déxteram Patris. Et íterum ventúrus est cum glória, iudicáre vivos et mórtuos, cuius regni non erit finis.
Et in Spíritum Sanctum, Dóminum et vivificántem: qui ex Patre Filióque procédit. Qui cum Patre et Fílio simul adorátur et conglorificátur: qui locútus est per prophétas. Et unam, sanctam, cathólicam et apostólicam Ecclésiam. Confíteor unum baptísma in remissiónem peccatórum. Et exspécto resurrectiónem mortuórum, et vitam ventúri sæculi. Amen.

Uskon yhteen Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyvien ja näkymättömien Luojaan.
Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on tehty.
Meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi;
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan, astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella ja on kunniassa tuleva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Ja yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.
Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.

Illallisella juhlitaan. Kun Jacob kilistää lasiaan, Clementina kalpenee aavistuksen.  
Jacob kertoo, kuten lupasi, suvun tarinan. Neidot kuuntelevat mykistyneinä, mutta hämmästynein on Clementina itse.
Jacobin isä on ensimmäinen Roehenstartin kreivi, tämä puolestaan Rohanin ruhtinaan Ferdinandin ja, mikä tärkeämpää, Lady Charlotte Stuartin poika. Lady Charlotte puolestaan oli itsensä Charles Edward Stuartin tytär. Charles Edward Stuartin olisi pitänyt hallita Englantia, Skotlantia, Ranskaa ja Irlantia nimellä Charles III, mutta kruunu riistettiin hänen isältään James Francis Edward Stuartilta. Englannin viimeinen laillinen hallitsija oli Jaakko II, Clementinan isoisoisoisoisoisä, ja jonakin päivänä kruunu palaa vielä suvulle.



Clementinan perheellä - jotka siis todellakin ovat jakobiitteja - on mahtavia liittolaisia Euroopan kuninkaallisissa ja syrjäytetyissä hoveissa. Heidän avullaan, ja toivottavasti myös neitokunnan ja veljeskunnan avulla, laittomasti hallitseva Madame Victoria syrjäytetään valtaistuimelta ja sille asettuu vihdoin laillinen, katolinen kuningas.   
”Kaikkein kiihkeimmin haluan, että valtaistuimelle nousee jompikumpi rakkaista lapsistani”, Jacob sanoo.
”Malja kuninkaalle meren takana - tai kuningattarelle!”
Seurue nostaa maljan. Neidot katsovat Clementinaa. Tämä nousee.
”Kaikki me haluamme imperiumin parasta sekä parhaan mahdollisen hallitsijan.”
Myös neidot nostavat maljat.

Neidot poistuvat illalliselta heti kun se on suinkin soveliasta. He ovat kiihkoissaan.
”Se, mitä juuri teimme, oli maanpetos!”
”Siksi ne kaikki kuninkaalliset olivat täällä!”
”Mutta… Minä rakastan kuningatar Victoriaa ja muistan häntä joka ilta rukouksissani!”
Clementina on vakava.
”Nyt tiedämme totuuden. En voi vaatia teiltä mitään.”
”Mikä meidän roolimme oikeastaan on? Siis meidän viidenkö nyt pitäisi päättää imperiumin kohtalosta?”
”Mutta eikö Hänen Korkeutensa olekaan hallitsija Jumalan armosta?”
Lilyllä on tärkeä huomautus.
”Voisimmeko hetkeksi pysähtyä miettimään sitä asiaa, että Brittiläisen imperiumin valtaistuimelle kuuluu joko Victoria tai meidän Clementinamme?”