Aamu alkaa uunituoreella Cité Chatterilla, jossa repostellaan muun muassa Darlingin perheen kihlajaisia. Se juhlissa oudosti käyttäytynyt miekkonen oli juorutoimittaja! Lily näyttää synkältä ja kirjoitta kotiin varoittaakseen miehestä.
Toinen artikkeli käsittelee Clairea. Siihen on jututettu Clairen ”hyvin tuntevia tahoja”, jotka välittömästi tunnistetaan koulutovereiksi. Kostotoimenpiteitä harkitaan. Charlotte on salaa hyvillään, että hänet mainitaan siivoksi neidoksi, mutta toisaalta nimi on kirjoitettu väärin.

Clementina on saanut kutsun saapua seurueineen pikaisella aikataululla vierailulle aiotun sulhasensa, Leiningenin tulevan ruhtinaan Carl Friedrich Wilhelm Emichin luo Somerleyton Halliin.



Matkalle tarvitaan esiliina, mutta kuka olisi sopiva? Päätetään tiedustella rouva Minterin halukkuutta.



Claire lähetetän asialle, eikä rouva Minter tietenkään voi kieltää tältä mitään. Clairelle ja Megille tulee hieman huono omatunto, sillä ymmärtävät kenties käyttäneensä hyväkseen rouva Minterin mahdollista attraktiota Clairea kohtaan. Tämä varmistuu, kun tytöt kuuleva oven läpi keskustelun, jossa neiti Spence ehdottomasti kieltää rouva Minteriä lähtemästä, mutta pelokkaana tämä ilmoittaa pitävänsä päänsä.
Clementina ja Meg päättävät pelastaa tilanteen ja panna koulussa edelleen oleskelevan Gaspare-sedän, johon neiti Spence on erityisen mieltynyt, selittämään asian.

 

Giambattista saattajanaan ja rouva Minter esiliinanaan neidit nousevat aamuyöstä vaunuihin ja lähtevät ajamaan kohti Somerleyton Hallia.



Samana aamuna, muutamaa tuntia myöhemmin, Carl Friedrich Wilhelm herää riipivään huilunsoittoon. Asialla on rakas sisar Amalia Victoria, joka on päättänyt ilahduttaa musisoinnillaan ainoata perheenjäsentään, joka ei pääse pakoon.
”Nyt kun kerran olet hereillä, meidän pitää alkaa valmistautua. Mitä teemme heidän kanssaan? Mitä panet päälle? Mitä aiot kysyä?”



Carl Friedrich vakuuttaa olevansa erittäin kykenevä vastaamaan kysymyksiin ilman sisarensa apua ja hätistää tämän pois voidakseen pukeutua miespalvelijansa Sebastianin avustuksella.



Hän syö aamiaista toisen sisarensa Anna Augustan kanssa. Asialistalla ovat seikat kuten ”kuinka pitää murahtelevainen taiteilijaveli Adolf August aisoissa” ja ”miten varmistaa, ettei tuleva morsian pakene kauhuissaan tavattuaan Tante Marian”. Anna Augusta ottaa jälleen esiin tuon vaarallisen ja mahdottoman ideansa Ruotsin kruunusta. Carl Friedrich pyytää häntä vaikenemaan asiasta.





Neidit saapuvat ja majoitetaan yltäkylläisen kartanon eteläsiipeen. Siistiydyttyään he ovat valmiit tapaamaan Carl Friedrichin, tämän sisaret sekä erityisesti suvun matriarkan, Klebesgergin kreivitär Marian eli Vanhan Armon. Kartanon omistaja, Carl Friedrichin eno Ernst Leopold Emich, Leiningenin tämänhetkinen ruhtinas ja Somerleyton Hallin omistaja, liittyy seurueeseen myöhemmin.
Sebastian työntää Carl Friedrichin paikalle. Esittelyt ovat jäykähköjä, mutta hyväntahtoisia ja uteliaita. Anna Augusta ja Amalia Victoria rikkovat jäätä. Ja tärykalvoja, sillä Amalia Victoria päättää esiintyä. Hän saa kohteliaat aplodit.
”Kiitos, olette aivan liian ystävällisiä. Itse en pidä soittotaitoani kummoisenakaan, mutta äiti aina sanoo, että minun pitäisi esiintyä kaikille, että he hurmaantuisivat. Minä sanon äidille, että älkää nyt höpsikö maman, mutta hän ei peräänny yhtään, ja lopultahan meidän kaikkien on tehtävä äideillemme mieliksi, eikö totta?”

Salin päässä valtaistuimenkaltaisella tuolillaan kuningatar Victorian valtavan kuvan alla istuva Vanha Armo haluaa tiedustella joitakin seikkoja.
”Kuvailkaa taloudenpitonne periaatteita.”
”Paljonko on mielestänne tyydyttävä summa neularahoja?”
”Avioliitto on perheiden ja onnettomammissa tapauksissa pankkien välinen sopimus, ei mikään lapsellinen, romantillinen hömpötys. Herrojen afäärit ja lemmentouhut ovat asia erikseen ja ne eivät kuulu minulle tai teille.”
”Mitä voitte kertoa seurueestanne?”
”Onko teillä erityistaitoja? Hienommissa piireissä arvostetaan nykyään kuuliaisuuden ja hedelmällisyyden ohella erityistaitoja. Entä onko seurueella?”
”Poloneesi on nuorelle naiselle turvallisempaa kuin keskustelu tai epäilyttävä kirjallisuus. Luetteko kirjoja? Ette kai romaaneja?”



Päätetään lähteä ratsastamaan.
Sebastian auttaa Carl Friedrichin erikoissatulaansa ja siirtyy sitten auttamaan heikompia ratsastajia kuten Lilyä. Clementina on normaalisti erinomainen ratsastaja, mutta nyt hän huojuu uhkaavasti satulassaan.

Yleensä nämä painajaiset tulevat unissa, mutta nyt olet hereillä.
Olet jonkun toisen ruumiissa, miehen.
Sinut on sidottu.
Käsiisi, jalkoihisi, päähäsi ja ruumiiseesi on pakotettu neuloja, ruiskuja, putkia ja vielä jotakin.
Lävitsesi kulkee kivun aaltoja sydämesi heikon sykkeen rytmissä.
Kuulostelet, mutta huoneessa ei ole ketään.
Raotat silmiäsi, mutta et jaksa kääntää päätäsi. Yläpuolella, kattoholvissa näet kuvan.
Lähetät äänettömän avunpyynnön. Tiedät, ettei se kanna pitkälle. Mutta ehkä, ehkä paikalla on joku, joka kuulee.



Carl Friedrich on välittömästi tilanteen tasalla ja ohjaa seurueen läheiseen metsästysmajaan. Hän käskee tuomaan virvokkeita ja ilmoittaa, että seurue syö pique-niquen luonnon helmassa. Neidit rauhoittelevat Clementinaa ja lähettävät Amalia Victorian keräämään ”voimistavia kukkasia”. Cledmentina supattaa muille, mitä näki. Meg ja Charlotte lähtevät tutkimaan ympäristöä. Charlotte saa selville, että yhdessä tiluksien huoltorakennuksista on jotain outoa.

Kun seurue palaa takaisin, keksivät neidit tekosyyn pysähtyä erään varaston edessä.
”Olen varma, että sinne lensi pääskynen, voi lintuparkaa!”
Pääskystä ei löydy, mutta lattiasta löytyy salaluukku, joka vie portaita alas. Neitien vastusteluista huolimatta Carl Friedrich käskee Sebastianin kantaa itsensä sisään ensimmäisenä.

Jyrkkien portaiden ja pimeänkostean käytävän päässä on ovi. Ovella seisoo joku - tai jokin.



Neideille toispuolisen olennon kohtaaminen ei ole ensimmäinen kerta. Herroille on, mutta nämä onnistuvat säilyttämään hermonsa.
”Minut on pantu tähän vartioimaan enkä minä väistä paitsi ehkä saatan väistääkin jos kerrotte minulle totuuksia. Minä syön totuutta.”
Neuvottelu, huuto tai käskytys eivät kauhistuttavaan ja ärsyttävään pieneen olentoon tehoa. Carl Friedrich päättää, että on aika paljastaa salaisuuksia.
”Viehätyin välittömästi nuoremmasta kreivitär Darlingista.”
Charlotte tunnustaa toivovansa, että olisi enemmän Lilyn kaltainen. Lily itse kertoo, että on saanut rakkauskirjeitä omalta veljeltään. Sebastian tunnustaa rakkautensa isäntäänsä kohtaan. Lopulta olento kertoo oman salaisuutensa: ”Minä syön totuutta, mutta tuo seuraavassa huoneessa asuva syö verta.”

Carl Friedrich työntää luukusta kätensä ja jokin imee hänestä verta. Hän avaa oven varovasti ja kuulee, miten tuo jokin on vetäytynyt nurkkaan.



Seurue kiiruhtaa raput alas seuraavalle ovelle ja paljastaa sen takana olevan laboratorion. Laboratoriossa makaa hyvin huonokuntoinen mies kytkettynä putkiin, neuloihin ja letkuihin. Hän on hädin tuskin tajuissaan ja kykenee vain tuijottamaan ylös, holviin maalattua Leiningenin ruhtinaiden vaakunaa. Carl Friedrich vannoo, ettei tiedä asiasta mitään. Kun putkistoa tarkastellaan lähemmin, näyttää aivan kuin miehestä uutettaisiin jonkinlaista läpinäkyvää nestettä. Seurue on kauhuissaan rujosta ja epäinhimillisestä näystä. Carl Friedrich käskee noutaa enonsa.



Keskustelun jälkeen mies päätetään irrottaa. Meg nappaa uutetun nesteen ja piilottaa sen. Sebastian kantaa kuolemaisillaan olevan miehen ulos ja Claire varmistaa, että laboratorio kärsii riittävät vahingot. Eno Ernst Leopold saapuu juoksujalkaa ja näyttä huolestuneelta.
”Te irrotitte hänet. Olen kutsunut lääkärin, mutta en tiedä, selviääkö hän.” Eno vaatii itselleen kadonnutta pulloa, mutta neidit vakuuttavat, etteivät tiedä mistään pullosta. Seurue poistuu kaaoksenomaisessa tilanteessa ja jättää Ernst Leopoldin tarkastelemaan vaurioita.