Anne 

Minä olen viimeinen Stuart, joka on istunut Englannin valtaistuimella, ja myös meistä paras.
Minä tein Iso-Britannian, Clementina. Minä yhdistin Skotlannin ja Englannin ja hallitsin Irlantia. Niin monet olivat sitä yrittäneet ja kylväneet kuolemaa ja hankkineet katkeria vihollisia. Minä tein sen verettömästi ja siten, että kansa molemmin puolin entistä rajaa rakasti minua.
Onko sinusta yhdistäjäksi, Clementina? Hallitseminen on kestävyyslaji. Kun kaikki muut ovat jo heittäneet toivon, ovat maasi ja kansasi yksin sinun käsissäsi. Sinun on yritettävä vielä kerran, ja vielä, ja vielä. Kuinka hirvittävän yksinäistä vastuun kantaminen on, Clementina!
Kyllä, minä luotin suosikkeihini ja annoin kansalleni valtaa. Mutta viimeinen päätös oli aina minun. Se sairastutti minut. Minä sain kohtauksia. En voinut kävellä. Minä kärsin hirvittävästi ja sitten minä kuolin sairauteeni tai tunnollisuuteeni.   
Minä tein kaiken oikein ja silti jäin viimeiseksi Stuartiksi ja sitä minä en voi antaa itselleni anteeksi. Minä synnytin 17 lasta, Clementina, eikä heistä yksikään jäänyt henkiin, ja minä suren heistä jokaista useammalla tavalla kuin voit ymmärtää. Toivon, ettet koskaan ymmärrä, Clementina.
Jos sinusta tulee kuningatar, minä valvon sinun kanssasi yöt, jolloin meidän Britanniamme kohtalosta päätetään. Kun muut ovat luovuttaneet, jäät sinä yksin valvomaan ja päättämään historian kulun. Silloin minä olen sinun rinnallasi. 


Maria II


Clementina, minä tuon sinulle raskaita uutisia. Jos sinusta tulee kuningatar, maasi ja kansasi on oltava kaikkein tärkeimpiä. Tärkeämpiä kuin ystäväsi. Tärkeämpiä kuin perheesi. Kyllä, myös perheesi – ja sanon tämän, vaikka olen isoisoisoisotätisi.
Minun isäni Jaakko II oli pölvästi, hän nai sen hirveän katolisen eukon ja pani minun rakkaat protestanttini ryömimään, enkä minä koskaan antanut sitä hänelle anteeksi. Minä järjestin hänet pois valtaistuimelta ja ajoin hänet pois Englannista. Minä syljin kanaaliin hänen jälkeensä, Clementina! Ja sitten minä määräsin enoni pidätettäväksi juonittelusta isäni palauttamiseksi valtaan. Samoilla perusteilla karkotin parhaan ystäväni miehineen.
Sinun tulee olla tähän valmis, jos haluat pysyä vallassa ja palvella kansaasi.
Minä pidin huolta, että Britanniaan säädettiin laki: yksikään katolinen ei enää tulisi hallitsemaan tätä maata eikä kukaan tule menemään naimisiin paavinuskoisen kanssa. Ei koskaan! Sen minä olin protestanteilleni velkaa. Se koskee myös sinua Clementina. Käänny ja minä autan sinua kaikessa. Minä käyn rinnallasi rauhan aikana ja kun sinä lähetät joukkosi sotaan. Minä neuvon sinua, kun valtasi yritetään kaapata ja kun parlamnettisi käy sinua vastaan.
Pysy katolisena ja pidän huolen, että sinä et koskaan nouse valtaan.
 

Elisabet I

Neitsytkuningatar, he sanovat! Kenellä on aikaa miehelle, jos on nostettava Englanti suurvallaksi politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa? Kun ne halusivat naittaa minut, minä näytin kruunajaissormustani ja sanoin: ”Olen jo sitoutunut aviomieheen, ja tuo aviomies on Englannin kuningaskunta”. Se oli minun uhrini Englannille.
Minä hallitsin 44 vuotta. Minua kutsutaan yhä Glorianaksi. Jotkut sanovat Good Queen Bess, mutta se on liian tuttavallinen. Minä selvisin kerettiläiseksi julistamisesta, lukemattomista salamurhayrityksistä ja siitä, että sisareni vangitsi minut Toweriin. Minä tein tästä maasta protestanttisen ja voitin voittamattoman armadan ja minä teloitutin serkkuni, vaikka en ole siitä ylpeä.
Houkat luulevat laajentavansa valtakuntaansa liittämällä siihen palasia maista meren takana. Minä laajensin valtakuntaa henkisesti niin, että kauteni lopussa jokainen kuninkaallinen Euroopassa puhui englantia, tilasi muotokuvansa englantilaiselta taiteilijalta ja oli velkaa englantilaiselle kauppahuoneelle. Tehdäkseen sen on oltava hirvittävän älykäs ja pistävän sivistynyt. Ymmärrätkö sinä taiteita, Clementina, ymmärrätkö kauppaa? Ymmärätkö, mitä sinun on osattava, jos haluat hallita? Mitä hyötyä on opetella niiaamaan kauniisti, jos aiot olla kuningatar? Kuningattarille niiataan.
Clementina, minä autan sinua, mutta vain jos olet sen arvoinen. Jos alennat itsesi ja keskityt tyhjänpäiväisyyksiin, et ole minun apuni arvoinen.

Maria I

Verinen? Verinen? Olin odottanut, että he kutsuisivat Oikeamieliseksi. Ehkä Pelastajksi, jopa Pyhäksi. Mutta että Verikseksi? Houkat. Mutta mitä siitä? Vihatkoot, kunhan pelkäävät!
Kyllä, minä poltatin ne kolmesataa vääräuskoista pappia. Kyllä, minä mestautin Lady Jane Greyn. Entä sitten? Minä tein sen Jumalan nimeen ja oikean katolisen uskon takia. Tämä maa, tämä saastunut maa oli puhdistettava. Se oli puhdistettava ensin iljettävistä protestanteista ja sitten niistä sietämättömistä valekatolisista, jotka saarnasivat uskon vesitettyä versiota.
Minä en ollut maallinen sotilas, minä menetin Calais’n. Minä olin uskon sotilas. Ja siksi minä viimeisellä hetkelläni kirosin sisareni, protestantin, joka oli saava kruunun. Hänen takiaan ei ole jäljellä katolista Englantia, hän pyyhki pois kätteni jäljet. Vain lempinimi jäi. Verinen.
Clementina, minä autan sinua palauttamaan tämän maan katoliseksi. Yhdessä me viemme loppuun sen, minkä minä 300 vuotta sitten aloitin.

Jane Gray

Ne teloittivat minut kun olin kuudentoista. Kuudentoista ja jo silloin Euroopan oppineimpia naisia. Mutta oppineisuus, hyvyys ja säyseys pelastavat sieluja, eivät henkiä, Clementina.
Minä hallitsin Englantia yhdeksän päivää. Ne eivät olleet turhia päiviä, vaikka ne veivätkin henkeni.
Minä en nimennyt miestäni kuninkaaksi, vaikka hän raivostui. Hän ei jakanut aviovuodettani ja oli lähtemässä linnasta. Minä en sallinut sitä. Viettäkööt yönsä missä tahtoo, sanoin, mutta päivisin hän olisi minun rinnallani vaikka pakotettuna. Minun olisi pitänyt vangita Maria, mutta hän teloituttikin minut. Siitä hyvästä hän sai hallita vuosia mutta menee helvettiin.
Clementina, jos sinä nouset valtaistuimelle, tee joka päivä viisas päätös ja nauti jokaisesta päivästäsi. Niitä voi tulla vain yhdeksän.


Mary Queen of Scots

Clementina. Olen sinun isoisoisoisoisoisoisoisoisoäitisi ja seitsemäntenä elinpäivänäni minusta tuli Skotlannin kuningatar.
Kuten sinä, minä kasvoin Ranskassa katolisena. 18-vuotiaana minä palasin hallitsemaan protestanttista maata. Ja kuinka minä hallitsinkaan! Rakas Clementina, se on mahdollista ja se on hauskaa.
Olin älykäs ja eloisa, mutta juonittelija minä en ollut ja siitä hyvästä istuin viimeiset 20 vuottani vankilassa ja kuolin siellä. Minut pettivät miehet, jotka rakastivat minua mutta jotka olivat tyhmiä, hyväuskoisia ja mustasukkaisia. Suojaa itsesi sellaisilta. Minut teloitutti oma serkkuni, mitä suren ja mitä tiedän hänen surevan.
Kun sinusta tulee kuningatar, minä kuljen rinnallasi. Siihen asti hyvästi, lapseni.