Welleslyn lordit Alcott ja Graham, nuoret lordit Bramford ja Harding sekä maisteri Breckenridge ovat tiukan paikan edessä. Englantilaiseen puutarhaan pitäisi valita erakko.

 

The hermit is never to leave the place for seven years during which he is neither to wash himself or cleanse himself in any way whatever, but is to let his hair and nails both on hands and feet, grow as long as nature will permit them.

You pull a bell, and gain admittance. The hermit is generally in a sitting posture, with a table before him, on which is a skull, the emblem of mortality, an hour-glass, a book and a pair of spectacles. The venerable bare-footed Father, whose name is Francis (if awake) always rises up at the approach of strangers. He is tolerably conversant and seems about 90 years of age, yet has all his sense to admiration.



Erakkoehdokkaita on neljä, ja herrat suorittavat työhaastattelun. Arvioidaan kandidaattien ennustustaitoja, puhelahjoja ja eritoten kykyä vaieta, erityisominaisuuksia ja yleistä erakkomaisuutta. Keskustellaan siitä, tulisiko Welleslyjen puutarhaan hankkia laulava tai kenties kiinalainen erakko. Säälitellään Cracroft-Amcottseja, joiden erakko kuulemma oli salaa perustanut kasvimaan ja siten häpäissyt perheen. Lopulta päätös saadaan tehtyä, ja poikien kannattama kiinalainen erakko häviää lordien suosikille, teräväkieliselle erakolle, joka on sopivan omapäinen ja omituinen.

Samaan aikaan Charlotte, John Hamilton ja paronitar Lawrence tekevät lähtöä majatalosta, jossa ovat kohdanneet neitien koulutoveri Rosemary Hollistenin sekä tämän äidin ja sisaren. Pientä korvausta vastaan majatalonpitäjä rouva Woodburn järjestää niin, että Rosemary ja Charlotte saavat keskustella hetkisen. Rosemary vannottaa Charlottea viemään Raymond MacTaggertille sanan – hänen vaimonsa on synnyttämäisillään pojan, joka halutaan antaa pois, tule heti! Hämillään Charlotte suostuu.

Vaunuissa Charlotte kertoo äidilleen suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitšin kutsusta. Äiti pitää sitä sopimattomana ja takavarikoi suuriruhtinaan lahjoittamat korvakorut, jotka selvästi kuuluvat kruununjalokiviin eivätkä näin ollen ole vapaasti lahjoitettavissa kenellekään satunnaiselle englantilaisneidolle. Hän kehottaa Charlotta kirjoittamaan suuriruhtinaalle ja kehottamaan tätä olemaan ottamatta yhteyttä tai hoitamaan kutsun asianmukaisesti tarkoitusperänsä selittäen Charlotten vanhempien kanssa.  



Welleslyilla vastassa on polkupyöräilevä Bramford Wellesley uudessa pyöräilyasussaan. Sovitun vastaisesti hän pysäyttää vaunut ja esittäytyy koulutoverinsa John Hamiltonin perheelle.
Kartanossa Lawrencet otetaan vastaa sydämellisesti. Seuraa tutustumista.

Raskaana olevaa palvelijaa ei vieläkään ole erotettu. Harding arvaa oikein: isä on Bramford. Graham Wellesly saa tytön tunnustamaan ja suuressa armollisuudessaan suostuu lähetyttämään tämän pois, etsityttämään sopivan aviomiehen sekä pitämään huolta siitä, että palvelijatar ja tämän äpärä saavat ylöspidon. Alcott Wellesly läksyttää poikansa perinpohjaisesti ja uhkaa lähettää tämän Nepaliin, mikäli sama toistuu.

John Hamilton, Harding ja Braford kisailevat polkupyörillä. Samaan aikaan paronitar ja Charlotte viedään kävelylle englantilaiseen puutarhaan, jossa uusi erakko kohdataan ensi kertaa. Tämä esittää Charlottelle joitakin mieltäkuohuttavia, asianmukaisesti sopivaisuuden rajalla liikkuvia ennustuksia.



Illallisella Charlottelle ja Hardingille on katettu oma pöytä näköetäisyydelle muusta seurueesta. Näin nuoret voivat rauhassa tutustua toisiinsa ilman, että kenenkään tarvitsee huolehtia sovinnaisuuden mahdollisesta rikkoontumisesta.
Nuoret keskustelevat toiveistaan ja lopulta Harding esittää lähes tavattoman kysymyksen: Mitä Charlotte toivoo aviomieheltään? Totisesti olisi ihmeellistä olla näin modernin miehen vaimo!

Yöllä Charlotte päättää hankkiutua Lady Alcottin henkilökohtaiseen kirjastoon. Mikäli hän ei tietäisi ladyn kuuluvan Neitokuntaan, olisi talon rouvan oma, suljettu kirjasto täysin käsittämätön asia. Charlotte livahtaa sisälle Toispuolen kautta ja alkaa käydä läpi hyllyjä. Hän unohtuu pitkäksi aikaa selailemaan anatomian kirjaa, josta oppii useita ihmeellisiä asioita ihmisen vartalosta. Hän lukee myös ladyn kirjeenvaihtoa.

Southend-on-Sea huhtikuun toisena 1866 AD

Rakas nti Evans,

Kiitos kirjeestänne, vaikka sen sisältämät uutiset olivatkin huonoja.
Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että vuoden 1854 tapahtumat eivät voi toistua – tuolloinhan kolera vei pääasiallisesti naisia ja tyttölapsia, sillä heitä ei katsottu tarpeelliseksi lääkitä. Pidän käskyänne liikekannallepanosta tarpeellisena. Valitettavasti en usko, että yksikään toinen sairaala tulee suostumaan ajatukseenne, mutta St Mary's Dispensary for Women and Children voisi sen tehdä. Sitä johtaa tohtori Elizabeth Garrett Anderson, ja vaikka minulla on epäilykseni naislääkäristä, näyttää siltä, että hän on tehnyt erinomaista työtä. Ehdotan, että kokoamme vapaaehtoisemme sinne. Itse saavun niin pian kuin suinkin voin.

Mitä tulee toiseen tiedusteluunne, uskon tosiaan, että neidit ovat valmiit matkustamaan Aleksandriaan. He ovat osoittaneet kypsyyttä ja mielenlujuutta ja olen varma, että päämajaan tutustuminen auttaisi heitä valitsemaan elämänkohtalonsa, olipa se mikä hyvänsä.
Haluaisin muistuttaa, rakas ystävä, että itse vierailitte Aleksandriassa jo kolmentoista vuoden iässä, ja vaikka te olettekin vastaansanomattoman ihmeellinen, uskon, että neidit nyt pari vuotta vanhempina ovat valmiit.
Sitä paitsi meillä ei ole aikaa hukattavana. Kertomuksenne Toispuolen valloitussodista kylmäävät minua, vaikka ne pitävätkin Veljeskunnan toistaiseksi poissa meidän kimpustamme.
En halua häiritä neitien keskittymistä juuri nyt, mutta esitelkäämme asia heille pikimmiten debytoinnin jälkeen.

Myös minä haluan jakaa joitakin uutisia, tällä kertaa iloisia. Näyttää siltä, että saan nti Lawrencesta itselleni soman miniän! Kerron lisää heti kun Harding on kosinut.

Teidän luoksenne pikimmiten kiirehtii ja teitä matkojenkin takaa syleilee

Lady Astoria

Palatessaan huoneeseensa Charlotte löytää sängyltä istumasta äitinsä. Tämä kysyy, missä Charlotte on ollut, ja vaatii tätä näyttämään ranteensa. Hän huomaa rannekorun, ja pian Charlotten on tunnustettava, että on tekemisissä Neitokunnan kanssa – kuten on myös veljen tuleva morsian Claire. Äiti on hyvin vihainen. Hän on työskennellyt niin kovasti tarjotakseen lapsilleen normaalin, turvallisen säätyläiselämän. Äiti edellyttää, että Charlotte katkaisee viipymättä kaikki välinsä Neitokuntaan, ja kun Charlotte vastustelee, ilmoittaa paronitar lähettävänsä tyttärensä takaisin Intiaan. Paronittaren mieli on raskas. Charlotte on avannut Toispuolen portit ja toiminut siellä. Se tarkoittaa, etteivät äiti ja tytär voi enää viettää pitkiä aikoja samassa paikassa. Äiti siirtää itsensä ja Charlotten Toispuolelle ja näyttää, kuinka tuhannet kuolleet häilyvät Wellesleyn kartanon lähistöllä.  

Seuraavana aamuna jumalanpalveluksen jälkeen paronitar, lordi Alcott sekä Harding ja Charlotte käyskentelevät muotopuutarhassa. Nuorille jätetään hieman tilaa ja Harding kosii Charlottea. Charlotte suostuu kosintaan.