Delhissä marraskuun 23ntena pnä 1865 AD

Rakkahin Charlotte,

Voi kuinka me kaipaammekaan sinua täällä näin joulun lähetessä! Puutarhan appelsiinit ovat parahultaisen kypsiä, ja keittiöpiiat alkoivat eilen hillota niitä kanelin kera joulua varten. Muistat varmaan, kuinka kanelin tuoksu kiipii keittiöstä piano- ja ompeluhuoneisiin. Olen järjestänyt itselleni ylimääräisen ompeluksen vain voidakseni istua aamuisin ompeluhuoneessa, avata ikkunat verannalle ja nauttia yhtä aikaa kanelin tuoksusta ja heräilevän puutarhan loisteesta.  Voisinpa lähettää sinulle tuota lempijouluherkkuasi, mutta pelkään, etteivät hillotut appelsiinit kestä yksinäistä matkaa täältä maailman toiselta puolelta.

Yksinäisistä matkoista puheen ollen, veljesi John Hamilton saapuu luoksemme minä päivänä hyvänsä. Hän on viimeistelemässä opintojaan ja valmistuu King's College of Our Lady of Eton beside Windsorista tänä keväänä. Odotan hänen saapumistaan niin kovasti. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tule aivan vielä, sillä tunnen itseni hiukan huonovointiseksi tänä aamuna. Luulen sen johtuvan siitä, että kastuin eilen läpimäräksi. Sadekuuro yllätti meidät paluumatkalla Lewisien kutsuilta, ja minä onneton olin luottanut päivän auringonpaisteeseen ja lähtenyt matkaan avovaunuilla! Muistanet, millaiset sadekuurot ovat täällä päin – kyse ei totisesti ollut mistään pikku pisaroinnista. Kutsut olivat keskinkertaiset, mutta tervetulleet minulle ja isällesi. Hän, sivunmennen sanoen, ei vaikuta tänään lainkaan sairaalta. Mikä taika piilee siinä, että hän ei ikinä sairastu, saati näytä verettyneeltä tai pörröiseltä? Toivon totisesti, että sinä olet perinyt terveytesi isältäsi. Hän on kultainen kuten aina, hän halusi välttämättä kutsua tohtori Jeffersonin, vaikka todellisuudessa minua ei vaivaa kuin päänsärky ja pieni käheys.

Veljesi mielii Kuninkaalliseen sota-akatemiaan, mutta yritän kääntää hänen päänsä, kunhan hän vain ehtii tänne asti. Minä ja isäsi olemme ehdottomasti sitä mieltä, että hänen tulisi hankkia puoliso mitä pikimmin. Nuoren miehen ei ole hyvä aloittaa opiskelu-uraa, kun hänen vanhempansa ovat näin kaukana, sillä sellaiset toimet altistavat jalonkin sielun kaikenlaisiin inhoittaviin houkutuksiin. Hän voisi kaikin mokomin opiskella täällä Delhissä, mutta sellainen ei hänelle sovi. Niinpä olemme päättäneet, että hänen tulisi saada puoliso ja mennä naimisiin Englannissa ennen kuin jatkaa opintojaan. Jos häntä edes sen jälkeen kiinnostaa jatkaa niitä, isäsi varallisuus kyllä takaisi hänelle riittävät tulot ja mukavan elämän ilman opintojakin. Niinpä pyydän sinua, rakas Charlotte: pidä hyvin tarkkaan silmällä opiskelutovereitasi. Kenties heidän joukostaan löytyisi puoliso John Hamiltonille? Jos löydät sopivan kandidaatin, voisimme parhaassa tapauksessa saapua keväällä Lontooseen juhlistamaan kahta ihastuttavaa tapahtumaa, kihlajaisia ja sinun debytointiasi.

Suo anteeksi äitisi auttamaton vanhanaikaisuus, mutta onhan Lontoo vielä säällinen debytointipaikka? Minun on hankala pysyä täältä käsin kärryillä siitä, onko tällä hetkellä muodikkaampaa debytoida Lontoossa vai Pariisissa. Kun minä opiskelin Saint Catherinessa, oli muotioikkuna debytoida Milanossa. Voitko uskoa! Paras ystävättärenikin matkusti Milanoon asti debytoimaan.

Paljon terveisiä meiltä kaikilta sekä menestystä opintoihisi. Suutelemme.

Äitisi

--------------------

Delhissä joulukuun 15ntenä pnä 1865 AD

Rakkahin Charlotte,

Kiitos kirjeestäsi ja ihastuttavista toivotuksistasi, jotka tekivät meidät kaikki oikein onnelliseksi. Kirjoitan pikaisesti vain kiittääkseni kirjeestä ja avatakseni puhelun parista asiasta, ennen kuin palaan taas joulujärjestelyjen pariin (rouva Smith on mahdoton, häntä on pidettävä silmällä koko ajan!).

Toivottavasti sait edellisen kirjeeni, jossa kerroin John Hamiltonin olevan saapuvilla. Täällä hän nyt on, ja luvalla sanoen, Luoja minua armahtakoon kun puhun näin omasta lapsestani, melkoisen sietämätön. Intoilee lakkaamatta jostain yliopistojen hurvittelusta ja Lontoon neidoista, vaikka poikani tuntien tiedän erinomaisen hyvin, että hänen valloituksensa kauniimman sukupuolen saralla ovat melkoisen vaatimattomat. Siispä tiedustelenkin sinulta, rakas Charlotte, ethän vain ole sattunut löytämään sopivaa morsioehdokasta veljellesi? Emme isäsi kanssa vaadi mahdottomia: vain hyvämaineista sukua, sievää ulkonäköä ja moitteettomia tapoja. Varallisuudella ei ole niin väliä, sillä isäsi tulot takaavat heille kyllä mukavan elämän.

Toinen asia, mistä meidän tulee mitä pikimmin keskustella, on tulevan vuoden syyspuvustosi. Kevät- ja kesäpukujen pitäisi alkaa saapua helmikuun alussa, mutta silloin on jo liian myöhäistä alkaa ajatella syksyä. Muista tämä, rakas Charlotte: puvustojen suunnittelun täytyy alkaa vähintään kuusi kuukautta ennen kuin pukuja käytetään. Sälytän nyt sinun vastuullesi muodikkaan räätälin ja hyvän kankaanhankkijan löytämisen. Se olkoon ylimääräinen, äitisi tarjoama oppitunti koulutehtäviesi oheen.

Suutelen,

Äitisi

--------------------
 

Parahin neiti Lawrence,

Kirjoitan teille, koska olen monasti ajatellut teitä tavattuamme neiti
Nightwingin ihastuttavilla kutsuilla. Aion olla kanssanne rehellinen:
olen joutunut surukseni huomaamaan, että elämän ilot eivät aina
onnistu ilmenemään omassa lähipiirissä. Rakastan perhettäni, mutta en
ole sokea.

Siksi olikin niin ilahduttavaa tavata teidät ja ne ystävättäristänne,
joiden kanssa ehdin tanssia. Luulin jo tuntevani teidät sen
perusteella mitä olin kuullut, mutta en ollut laisinkaan varautunut
siihen kuinka ihastuttava olitte. Sen vuoksi tulin sanoneeksi joitain
asioita, joita en kenties muuten olisi sanonut. En kadu mitään.

Tapaamisemme merkitsi minulle kenties enemmän kuin saatatte arvata.
Tunnette isäni, ja tiedätte, että hänen lähellään kauniille asioille
ei aina jää tilaa. Tullessani Nightwingien luokse mielessäni liikkui
monia epämiellyttäviä asioita. Lähtiessäni ajattelin vain teitä.

Toivon, että ensi kerralla kun kohtaamme, se tapahtuu kaukana niistä
asioista jotka varjostavat elämäämme. Haluan nähdä teidät huolettomana
ja onnellisena.

Teidän,

Oliver Loveney

--------------------
 

Seitsemäs tammikuuta 1866 AD
The King's College of Our Lady of Canterbury

Rakas sisko,

Oli ilo saada kirjeesi. Kovin useinhan et ehdi minulle kirjoittaa, mikä epäilemättä johtuu siitä, että kaikki aikasi kuluu hylätessäsi epätoivoisia kosijoita, joiden kirjeet maanvyöryn lailla ovat sinut hukuttaa nyt kun on ilmikäynyt, että olet tullut tutuiksi itse Madame Salvinin kanssa. Haluaisin tässä huomauttaa, että olen veljenäsi vastuussa siitä, että läpikäyn ja valitsen kaikki nuoret miehet, jotka aikovat lähemmäksi kuin kuusi jaardia. Ja koskapa en ole yhtäkään vielä kelpuuttanut, voit sanoa niille nuorille miehille, että mikäli he jatkavat sinun ahdistamistasi, höyhennän heidät millä tahansa metodilla, jonka he suvaitsevat valita.

Tässä kohdassa voit kuvitella, että vastaan kaikkiin kohteliaisuuksiin ja esitän vastakohteliaisuudet sekä tiedustelen vointiasi ja kerron ne samat kuulumiset, jotka vanhempamme ovat epäilemättä kertoneet kirjeitse sinullekin. Älkäämme tuhlatko niihin enempää paperia tai voimia, sillä käteni on kipeytynyt miekkailuharjoituksissa. Käykäämme sen sijaan suoraan siihen kiinnostavaan asiaan, jonka ilmitoit kirjeessäsi.

Sinähän et, rakas sisko, ole kovin kiinnostava kirjeenvaihtotoveri, kuten olen niin usein valittanut. Et yhäkään ole toteuttanut pyyntöäni kertoa törkeitä juoruja korkeinta aatelia edustavista neidoista, mikä saattaa minut epäreiluun asemaan niihin koulutovereihini nähden, joiden sisaret täyttävät juoruamisvelvollisuutensa veljilleen ja jotka puolestaan kerskailevat jutuillaan koulussa. Koska epätoivoisesti haluaisin olla yksi noista hyvintiedotetuista, pyydän jälleen: ole hyvä ja auta veljeäsi tässä koulussa, jossa juorut ja törkyjutut ovat vaihdon tärkein väline. 

Häväistysjuttujen ohella jätät kertomatta ihastuttavista tovereistasi. Siellä sinä istut kaikki päivät sadan nuoren naisen kanssa, etkä koskaan anna veli-parallesi pienintäkään päiväuneksinnan tai toivon kipinää. Mutta nyt, nyt olet viimein alkanut sääliä sukulaistasi. Ja kerralla kaksi! Tapaan erinomaisen mieluusti molemmat mainitsemasi neidit. Paitsi jos he ovat rumia. Mutta sitähän et tekisi veljellesi. Lähetä kuitenkin heidän kuvansa, ole hyvä.

Jätän tapaamisen järjestämisen harteillesi, te naisethan osaatte sellaiset asiat.
Äläkä suotta viivyttele vastauksessasi, rakas sisko!

Kunnioittaen (melko vähän mutta kunhan nyt muodon vuoksi kirjoitin)
John Hamilton Lawrence

---------------

 

Delhissä joulukuun 31mmäisenä päivänä

Rakkahin Charlotte,

Kiitos kirjeistäsi ja kuulumisistasi!
Luen niitä niin kovin mielelläni, ja niin lukee myös isäsi.
Kirjoitan vain pikaisesti kertoakseni, että parin päivän kuluttua astumme, kuten sovittua, laivaan.


Meidän pitäisi olla Lontoossa viimeistään maaliskuun alussa, jolloin meille jää erinomaisesti aikaa tehdä kaikki loput valmistelut debytointiisi liittyen. Olen varoittanut isäsi sisarta Mary Alexandraa, että tarvitsemme käyttöömme hänen koko Lontoon-asuntonsa.

Samalla matkalla meidän on tarkoitus matkustella hiukan Englannissa, onhan viime visiitistämme jo paljon aikaa. Kesäksi aiomme asettua Bathiin, johon saapunette John Hamiltonin kanssa heti kun koulukiireiltänne ehditte.

Kirjoita minulle seuraavaksi Lontooseen, rakas Charlotte. Äläkä unohda kertoa, ketkä räätälit ja kankaanhankkijat olet valinnut tulevaa syyspukimistoasi varten! Odotan mielenkiinnolla heidän tapaamistaan.

Ja sinun täytyy kertoa minulle uusimmat kuulumiset muodin saralla! Tiedäthän, miten Intiassa kuullaan tyylin uusista tuulista vasta sitten, kun ne ovat Lontoossa ja Pariisissa jo kaukana takanapäin. Pelkään kauheasti, että matkustuspukimistoni on naurettava!

Varaan tietenkin ajan räätälille heti saavuttuamme.
Voi, olisipa joku tapa selvittää, mikä tämän vuoden debytanttitanssiaisissa tulee olemaan muotia!

Luin kauhistuneena Bathin debytanttitanssijaisissa tapahtuneesta rikoksesta. Kuinka pöyristyttävää, kuinka kauheaa!
Ystävättäreni kyselevät, kuinka uskallan antaa sinun debytoida, ja entä jos ne ruojat iskevät Lontooseen?

Pysykäämme vahvoina, rakas Charlotte, ja muistakaamme että puhdas mieli ja sininen veri voittavat lopulta aina hampuusit ja pahantekijät.

Pikaisiin kohtaamisiin, rakas tytär!

Suutelen,
Äitisi
 

---------------

9ntenä helmikuuta 1866 AD
The King's College of Our Lady of Canterbury

Hyvä sisko,
Veli-rukkasi räytyy odotellessaan edes pientä sanaa julmasydämiseltä sisareltaan, joka hurvittelee Lontoon hoveissa, mutta ei suo kurjalle sukulais-raasulleen ajatustakaan.

Oi tätä kurjuutta! Voi tätä kipua ja tuskaa, kun verisukulainen hylkää!
Kauheutta, kärsimystä, jne jne, kuvittele tähän vielä kappale tai kaksi sellaista tekstiä, joka saa sinut vellomaan huonon omantunnon meressä.

No niin, nyt kun olet sopivasti pehmitetty ja suhtaudut suopeasti kaikkeen mitä kirjoitan, on oikea hetki puhua rakkaudesta.
Nyt on nimittäin niin, että olen kuin olenkin suosiollisella avustuksellasi valinnut neidon, josta on tuleva sydämeni valittu.

Kiitos siitä! Tiesin aina, ettei sinua kannattanut myydä intialaisille talonpojille riisinnoukkijaksi, vaikka monesti sitä suunnittelinkin ollessamme lapsia. Sinusta oli kuin olikin jotain hyötyä!
(Totta puhuen kukaan ei halunnut ostaa sinua, koska olit liian rimpula. Nyt olen siitä kuitenkin hyvilläni.)

Yhtä kaikki, minulla on ilo ilmoittaa, että tuo onnekas on ystävättäresi Claire Wynn. Totesin hänet tavatessamme mitä kauneimmaksi ja ihastuttavimmaksi henkilöksi, ja esiintyminen Nuoressa Hovissa vain lisäsi hänen kiinnostavuuttaan.

Nyt sinun tehtäväsi, rakas sisar, on puhua veljestäsi hyvää nti Wynnille, sekä järjestää niin, että hänen on mahdollista huomata, kuinka upea henkilö sinulla on ollut onni saada veljeksesi. Meillä on rahaa ja nimeä, minkä lisäksi olen tietysti silmiäsärkevän komea – uskoisin, että mahdollisuutemme ovat mitä erinomaisimmat. Älä unohda mainita, kuinka ihastuttavaa olisi saada hänestä käly.

Voin esimerkiksi kutsua teidät kaksi ratsastamaan taikka kävelylle. Tai mitä nuoret naiset nyt tykkäävätkään tehdä (huomio, ei pitsinnypläystä). Jätän onneni sinun varaasi, rakas sisko.

Mitä suurimmalla rakkaudella sinun veljesi,
John Hamilton Lawrence
 

J.k. Kiitos myös juoruista koskien nti Nightwingin edesottamuksia. Olen varma, että hänen ihailijamääränsä väheni.

 

---

 

3ntena huhtikuuta 1866 AD
The King's College of Our Lady of Canterbury

Armain sisar,

Sain juuri sanan kunnioitetulta äidiltämme, joka kertoi, että sisareni on julmasydämisin ja ajattelemattomin olento maan päällä.

Hyvä on, hän ei käyttänyt tismalleen noita sanoja, mutta se oli selvää kun hän kertoi, että olitte illallistaneet hänen luonaan ilman minua mutta tulevan vaimoni kanssa. Nähdäkseni olisi vähintäänkin kohtuullista, että mikäli tällaisia perheillallisia järjestetään, kutsuttaisiin minut niille mukaan – semminkin kun se tarjoaa erinomaisen tekosyyn ottaa pari päivää lomaa ja saapua Lontooseen hurvittelemaan.

Kun sanon hurvittelemaan, tarkoitan tietysti tapaamaan rakasta perhettäni ja käyttäytymään hyvin.

Kunnioitettu äitimme suvaitsi myös ilmaista olleensa nti Wynnistä ihastuksissaan. Olin hieman huolissani, sillä kuten tiedät, hän on aateliton. Itse asiassa äitimme tiedusteli useita kertoja, olenko varmasti harkinnut avioliiton solmimista riittävän huolella. Vakuutin hänelle, että en solmi edes kengännauhojani ilman huolellista harkintaa, avioliitosta nyt puhumattakaan.
  
Yhtä kaikki hän kertoi, että nti Wynn oli tehnyt vanhempiimme erinomaisen vaikutuksen ja että mikäli edelleen olen kiinnostunut etenemään, he tukevat minua tässä hankkeessa. Tai meitä, sillä olen valmis myöntämään, että vaikka silmiäsärkevä komeuteni ja maankuulut tanssi- ja seurustelutaitoni epäilemättä vangitsivatkin nti Wynnin huomion, niin sinulla, hyvä sisar, saattoi olla osasi tarinassa, jonka lopuksi minä ja nti Wynn elämme elämämme onnellisina loppuun asti.

Nyt pyytäisin sinulta kahta asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy tavata, siis minun ja nti Wynnin. Enkä tarkoita sellaisia sadan muun ihmisen edessä suoritettuja muodollisia kumarruksia ja kolmen minuutin katrillia kuin tähän saakka, vaan todella tavata. Järjestäthän sen, rakas sisareni?
Toinen seikka on se, että eräs Michael Cracroft-Amcotts rehenteli olleensa tulevan morsiameni kanssa kirjeenvaihdossa. Se lienee silkka huhu, mutta varmistathan puolestasi, että se ei pidä paikkaansa. Minä pidän täällä huolen, että tällaiset panettelut loppuvat.

Sinua muistaa
Rakastava veljesi
John Hamilton

p.s. Olit lehdessä. Kehystän artikkelin ja hätyytän sen avulla pois kaikki arvottomiksi kokemani kosijasi.

 

---

Pietarissa maaliskuun 29ntenä päivänä juliaanista kalenteria 1866 AD

Korkeastiarmoitettu Lawrencen nuorempi paronitar,

Toivon, että kotimatkanne nuoren kreivi Arthurin ristiäisistä sujui miellyttävästi.
En tylsistytä Teitä yksityiskohdilla omasta paluumatkastani. Sen sijaan uusin Teille esittämäni kutsun saapua Pietariin – olen varma, että viehättyisitte maailman kauneimmasta kaupungista ja että se ei mitenkään voisi vastustaa Teitä. Vain sana niin annan alkaa valmistella Teidän ja seurueenne vierailua.

Kunnioittavimmin,
Konstantin Konstantinovitš Romanov

J.k. Tämän kirjeen toimitti Teille Dolgorukajan ruhtinatar, johon luotan niin ystävänä kuin sanansaattajana ja kehotan Teitä tekemään samoin.