Joulukuun 18. pnä

Rakas Lillian,
Olen syvästi häpeissäni tekojeni ja käytökseni johdosta. Jos olisi jokin keino saattaa ne tekemättömiksi tai sovittaa ne, olisin valmis mihin hyvänsä. Mutta nyt ainoa mahdollisuuteni on rukoilla anteeksiantoa, rakas sisareni, vaikka sinulla ei ole mitään syytä suostua siihen.

Näyttää siltä, että vaikka yritin osaltani taistella isämme perheemme ylle langettamaa kirousta vastaan, johdin meidät yhä syvempään epätoivoon. Aion poistua Englannista, sillä siten toivon välttäväni skandaalin, joka koskettaisi sinua ja ystävättäriäsi. Tähän hirvittävään tarinaan ei tarvita yhtään lisää kärsijöitä.

Aloitan palvelukseni Nepalin Kolmannessa Kuninkaallisessa Rajavartiorykmentissä maaliskuun 1. pnä. Olen matkustanut hyvästelemään äidin ja astun laivaan Bristolissa tammikuun 4. pnä.
Ymmärrän hyvin, jos haluat sanoa sukulaisuussuhteemme irti, enkä vaivaa sinua enää koskaan. Jos kuitenkin kohtaamme sattuman oikusta vielä joskus, toivon, että suot minulle kunnian katsoa sinua silmiin.

Rakas sisareni – vaikka minulla ei ole oikeutta neuvoa sinua, esitän toivomuksen, joka kumpuaa sydämeni siitä pienestä sopukasta, jonka uskon vielä olevan turmeltumaton. Pyydän, pysy erossa noituudesta ja muista pimeistä voimista. Rukoilen Jumalaa, että isämme perheensä ylle langettama häpeä ei tahraisi tulevaisuuttasi, vaan säästyisit veljiesi kokemilta nöyryytyksiltä. 

Hyvää joulua, rakas Lillian.

Katuva, ikuisesti rakastava veljesi Nimrod
--------------------
 

Rakkahin Lily,

Kiitos lohduttavista sanoistasi. Kunpa synninpäästö olisikin noin helppoa. Olen kuitenkin itselleni kovin tuomari. Syntini ei jätä minua rauhaan. Kaiken takana on se synneistä vanhin, ylpeys. Häpeä isämme takia johti siihen, että ylpeydessäni altistuin houkutukselle ja syrjäytin totuuden ja rakkauden valheellisten lupausten lumoamana. Voi mikä naiivi houkka olinkaan!

Siionin veljeskunta lupasi menestystä, kunniaa ja valtaa. Tämä salaseura naamioitui valkeuteen uskotellen, että sisareni ja hänen ystäviensä sielut ovat vaarassa, ja että ainoa keino pelastaa teidät on uhrata teidät pyhässä seremoniassa! Kuinka saatoinkaan uskoa tähän valheeseen! Onneksi rakkauteni voitti ja tajusin viime hetkellä, mikä on oikein. Järjestö joka kehoitta murhaamaan viattoman on sairas ja väärä. Salatieteet ovat vaarallisia, eikä Pyhä Raamattu
turhaan niistä varoita. Siksi kehotan ja varoitan sinua rakas siskoni, pysy kaukana noituudesta ja salatieteistä! En tiedä, mihin olette sotkeentuneet, mutta pyydän mitä vakavimmin irtisanoutumaan sellaisesta toiminnasta.

Olkaa myös valppaina, en tiedä mitä Veljeskunta aikoo. En osaa edes kuvitella mikä todellinen syy teidän uhraamisellenne on ollut. Kunhan paranen, aion ottaa selvää Veljeskunnan toimista ja pysäyttää heidät, hinnalla millä hyvänsä.

Olet oikeassa sisko hyvä, pakeneminen olisi kunniatonta. Minun tulee kohdata tekoni seuraamukset ja ainakin yrittää korjata rikkomaani ja kantaa vastuu.

Lämpimimmät terveiset neiti Barretille. Hän on ajatuksissani ja rukouksissani päivittäin enkä saa hänen kauniilta silmiltään rauhaa! Kohtalon ivaa että kohtaan elämäni rakkauden tällä tavalla! Voi kirottua sukuamme!

Veljesi Nimrod

-------------------

Arvon Neiti Darling,

Koen olevani kuin mädäntynyt Supikoiran-raato, jonka kärpäsen-toukat ja hämähäkin-munat ovat täyttäneet, ja jonka Silmistä ja Suolista ne pursuavat iljettävän löyhkän kera. Tiedän, että Te ajattelette Minusta samoin, enkä siksi saata enää kiusata teitä Kirjeilläni.

Tiedän nyt, että tein väärin kirjoittaessani Teille. Ei! - tiesin sen jo silloin, ja sanoinkin niin kirjeessäni, jopa aloitin sen niin. Kirjoitin kirjeeni silti, vaikka tiesin, että rikkoisin Moraalia ja Maailman-järjestystä vastaan pahemmin kuin Titaani Prometheus, joka ryöväsi Jumalilta tulen. Hänet kahlehdittiin Kallioon, missä Kotkat
söisivät Hänen maksansa joka päivä uudelleen, ja joka Yö hän parantuisi jälleen tullakseen uudelleen syödyksi. Kunpa Minullekin kävisi samoin, sillä mitään vähempää en ansaitse liattuani Teidän
puhtoisuutenne omalla Saastallani.

Miten Te voisitte rakastaa Minua? Ette mitenkään, sillä koko ajatuskin on teille luotaan-työntävä, tuskin pidätte minua Miehenä lainkaan, vaan korkeintaan joutavan-päiväisenä leikki-kalunanne tai Lemmikkinä,
joka noudattaa jokaista mieleenne juolahtavaa päähän-pistoa, ette Miehenä, jonka Tahtoa voisitte noudattaa ja jota haluaisitte miellyttää, vaikka toki juuri oma-päisyytenne, kuriton luonteenne ja siveä olemuksenne ovat tuo yhdistelmä, mikä tekee Teistä mahdottoman Minun vastustaa. Nyt kirjoitin taas sellaista, mitä Minun ei pitäisi, mistä joudun jälleen pyytämään anteeksi. Nämä kirotut Tunteet ovat
sellaisia, joita herätätte Minussa, mutta koska olen tähänkin asti ne onnistunut kieltämään ja tukahduttamaan, kenties pystyn siihen jatkossakin, olisihan kaikki muu väärin ja tuottaisi sekä Teille että
Minulle mitä suurinta häpeällisyyttä, kenties jopa Kuoleman kylmän syleilyn.

Mutta jos Ihminen on keksinyt maalliset lait sekä Apollonin, Afroditen ja muut muinaisten kansojen jumalat, eikö hän ole myös itse luonut Moraalin ja jopa - pyydän anteeksi, sillä tiedän, että olette harras ja hyveellinen neito - Jumalan, ja samoin kuin me kummastelemme ja naureskelemme Esi-isiemme tapoja, kenties jonain päivänä Ihmiskunta tule nauraen muistelemaan tätä aikaa, kun jotkut Rakkauden muodot
olivat kiellettyjä, tulee hyväksymään ja avosylin vastaan-ottamaan Jokaisen, joka rakastaa Toista, olivat heidän välinsä sitten miten erikoisia tahansa, ja eikö toden totta ole kulttuureita Historian alku-hämärissä tai tutkimattomissa Viidakoissa, joiden Moraali ja Tavat niin poikkeavat omistamme, että on kuin voisimme nähdä täysin vieraan Rodun edustajia, ja he samoin meissä näkisivät Tivolin vääristyneen Peilin, joka vääristämällä paljastaa ja paljastamalla vääristää, jolloin kenties Rakkaus jota tunnen teitä kohtaan vain tuntuu väärältä, mutta ei sitä ole, ja tällaisen sävyn uskon lukeneeni tai ainakin tunteneeni myös teidän vastauksestanne kirjeeseeni, sillä jos näin olisi, niin keitä me Ihmiset olisimme torjumaan Todellisen
Rakkauden nektaria, tarjottiinpa se meille kuinka eris-kummallisessa tai luotaan-työntävässä astiassa tahansa, ei, meidän tulisi nostaa tuo kulho huulillemme innokkaasti mutta nöyrinä kuin se olisi itse Pyhä
Graal ja kumota sen ihanaa virvoittavaa Viiniä kurkkuumme kunnes se täyttäisi Vatsamme, Sielumme ja valuisi noroina poskillamme tahraten Vaatteemme ja olisimme yltä päältä Rakkauden tahrimia, ei kuten Romeo ja Julia verisellä kuolinvuoteellaan, vaan kuin he olivat naamiaisissa tavatessaan, aina uudelleen tuntemattomuutensa yhteen-vetäminä ja tunnistamisensa erottamina.

En voi enää jatkaa. Teidän on nyt valittava Rakkauden ja Moraalin välillä.


Ikuinen Ystävänne,
"Thanatos"

--------------------

Rakas neiti Darling,

me olemme kuin Gaius Julius Caesar Hänen lähestyessään legioonineen Rubicon-jokea ja miettäessään, onko valmis ottamaan riskin, joka voi johtaa Hänet suunnattomaan voittoon ja nostamaan Hänet Kenraalista yksin-valtiaaksi ja universaaliksi merkki-hahmoksi, mutta joka yhtä hyvin saattaisi syökseä Hänet ja Häntä uskollisesti seuraavat armeijat historian lika-sammioon, jossa he kuolisivat ulostuksen ja visvan peittäminä hylkiöinä kuin seka-rotuiset ruumiin-pesijät, joiden ruskeita kouria mätänevät kalmot päivästä toiseen häpäisisivät, mutta Caesarin lailla meidän täytyy olla valmiita heittämään Arpa ja ylittämään Joki, jos haluamme unohtaa epä-varmuuden ja katumuksen ja välttää sen kirouksen, että joudumme iäti korventamaan Sielujamme tuolla hirvittävällä kysymyksellä, ”Millaista se olisi voinut olla?”, mutta älkää luulko, että haluan pakottaa Teitä heittämään tuota Arpaa, ei suinkaan, sillä annan Teidän itse tehdä päätöksen, ja sisällytän tähän Kirje-kuoreen toisen, jonka avaamalla saatte tietää, kuka on juljennut lähestyä Teitä tällaisilla Kirjeillä.

Suutelen käsiänne,

Thanatos

--------------------
 

Nää keskellä tyrskyjen tuo Luoto,

Sen autio mi’ on olo-muoto,

On rannalla ahvenen vain Ruoto.

Syö sitä pieni Kettu.

 

Kun havaitsee lomassa Puskien

Ja silmissään välähdys tuskien

Kun Jänis tuo hiukkasen yskien,

Käy viereen pienen Ketun.

 

Kas iäti Jäniksen osana

On maistua Ketulle ruokana,

Vaan mieluummin pitäisin omana.

Näin pohtii pieni Kettu.

 

Vaikk’ kuura jo luotoa pakastaa,

Ja kukkaset kaikki se lakastaa,

On asia varma, nyt rakastaa

Tuo pienen pieni Kettu.

-------------------

Hyvä herra,

 

Hellät tunteet ja kauniit ajatukset, joita olen tähän asti osaksenne suonut,

ovat tästä hetkestä eteenpäin menneisyyttä. Inho ja epäluulo teitä kohtaan

vahvistuvat päivä päivältä. Mitä useammin kuulen teistä, sitä

kauheammalta te vaikutatte, ja sitä

alttiimpi, halukkaampi ja lopulta pakotettu olen

teitä vihaamaan. Haluan tehdä selväksi, ettei aikomukseni ikinä ole ollut ryhtyä

tarjoamaan teille sydäntäni. Viimeisin kirjeenne vakuutti minut siitä, että luonteenne on

viheliäinen & inhoittava, eikä teissä ole häivähdystäkään herrasmiehestä, sillä ette ole tippaakaan

kunniallinen, hyväntahtoinen & mielenkiintoinen. En jaksa odottaa sitä hetkeä, jolloin

lakkaatte piinaamasta minua kirjeillänne & jätätte minut rauhaan. Pahin painajaiseni olisi, että

kohtaamme kasvokkain. Te olette tehnyt viimeisistä neljästä kuukaudesta elämäni ehdottomasti

piinallisimpia. Teidän vuoksenne olen hermostuksissani hetkinä, joiden tulisi olla kouluaikani tärkeimmät &

kiinnostavimmat. Armahtakaa minua pian, sillä odotan syömättä ja nukkumatta että

vapautuisin iljetyksestä, jota tunnen ajatellessani teitä. Älkää nähkö sitä vaivaa, että koskaan

vastaisitte kirjeeseeni.

Hyvästi iäksi,

Nti C.N.

 

------------------------------

 

Lontoossa helmikuun 2sena päivänä 1866 AD

Parahin nti Darling,

Kiitän teitä sydämestäni edellisestä kirjeestänne.
Minun on myönnettävä, että huolimatta laajasta kirjeenvaihtohistoriastani moninaisten henkilöiden kanssa kaikkialta maailmasta en ole koskaan saanut yhtä suoraa ja tunnustuksellista kirjettä. Toisaalta en ole koskaan kohdannut neitoa, joka olisi yhtä röyhkeä ja ihastuttava kuin te, joten kirjeenne oli siinä mielessä mitä sopivin.

Toivon, että suotte anteeksi. Aion vastata samalla suoruudella, sillä en näe teeskentelyssä mieltä. Arvelen, että tämän kirjeen jälkeen ette luultavasti halua kuulla minusta enää koskaan. Mahdollisesti toivotatte minut ja koko sukulinjani helvettiin, mikä toki onkin minulle aivan oikein, suvustani puhumattakaan.

Lillian Darling, te olette kummallinen ja kiehtova olento.
Haluan teidän tietävän, että senkin jälkeen kun lopetatte yhteydenpitomme ja kieltäydytte koskaan näkemästä minua, minä rakastan teitä.


Kuten tiedätte, tietyissä piireissä avioliitolla ja mieltymyksellä ei ole minkäänlaista tekoa toistensa kanssa. Niinpä minä olen naiva tylsän mutta ylhäisen neidon, joka ei ole sen puoleen kaunis kuin kiinnostavakaan, mutta jonka kanssa avioituminen merkittävästi edistää sekä suvun että isänmaan asiaa. Kihlaus on toimitettu jo kauan sitten ollessamme lapsia, ja koska valitettavasti näyttää siltä, että kumpikaan osapuoli ei ole kuolemassa esimerkiksi keuhkotautiin tai paiseruttoon, se myös pannaan toimeen.

On toki mahdollista välttää avioliitto ja valita toisin. Voisin esimerkiksi pyytää teitä karkaamaan kanssani ja viedä teidät vihille Skotlannissa. Valitettavasti perinnöttömänä ja asemani menettäneenä tuskin voisin tarjota teille edes sitä vähää viihdykettä, millä nyt olen voinut teitä huvittaa.

Epäonnistumaan tuomittu tuleva liittoni ei ole teidän murheenne, mutta kerron siitä, jotta ymmärtäisitte tilanteeni.
Tuleva vaimoni ei ole ihminen, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Häntä kiinnostavat huonekasvit ja hyvän maun mukaiset maisemamaalaukset, jotka voivat olla kiehtovia ainoastaan mikäli ihminen on sisältä kuollut. En ole enkä aio teeskennellä olevani sellainen. Te, neiti Darling, ette myöskään ole sellainen.

Aiemmin en ajatellut, että minun olisi tarpeellista jakaa elämäni ylipäätään kenenkään naisen kanssa. Kodissani voisin käydä näyttäytymässä sen verran kuin soveliasta on, ja kaiken mielenkiintoisen ja hauskan jakaa tovereideni kanssa. Mielessäni ei edes käynyt, että joku neito voisi jakaa käsitykseni siitä, millaista on mielenkiintoinen elämä. Te, neiti Darling, olette osoittaneet luuloni vääräksi. Se on minulle sekä suuri ilo että pohjaton suru, sillä nyt ymmärrän, mitä olen menettämässä.

Seuraavaksi aion ehdottaa jotain sanoinkuvaamattoman kauhistuttavaa.

Te menette pian naimisiin miehen kanssa, joka jättää teidät yksin valtaosaksi vuotta. Minä nain naisen, jonka kanssa olen yksinäinen silloinkin, kun hän on läsnä. Asioiden ei tarvitse olla näin.
Lillian Darling, minä voin näyttää teille, mistä hovin nuoret miehet ostavat lemmenrohtonsa, miten kaupungin parhaat opiumikauppiaat huijaavat asiakkaitaan ja millaisilla skandalööseillä tavoilla kuningatar valitsee hovineitonsa. Voin viedä teidät ranskalaisten linnojen salakäytäviin, kruununprinssin rakastajattaren buduaarin jalokivikätkölle ja paavin yksityisiin kammioihin Roomassa, mutta vihille en voi teitä viedä.
Mikäli haluatte ottaa vastaan seikkailut ja rakkauden, jonka teille voin tarjota, ne ovat teidän.

Lämpimästi,  William

------
 

Lontoossa maaliskuun 20ntenä päivänä 1866 AD

Kunnioitettu nuor. kreivitär Darling,

Lähestyessäni Teitä täytän nöyrästi sitä tehtävää, jonka arvostetun seurapiirijulkaisumme Cité Chatterin uskollinen lukijakunta on lehdellemme asettanut.
Olemme saaneet runsaasti pyyntöjä raottaa hieman sitä salaisuuden verhoa, joka Teitä ja vastikään lyötyä vetoa sekä mahdollista tulevaa kihlaustanne kapteeni John "Jock" Willisin kanssa.
Cité Chatter julkaisisi kernaasti hyvällä maulla ja asianmukaisella siveydellä toimitetun kertomuksen Teidän elämänne vaiheista, jotka johtivat kihlaushetkeen - siis niiltä osin, joilta olette suostuvainen sen paljastamaan.
Uskon vakaasti, että yhteisymmärryksessä toimitettu artikkeli on parhaaksi sekä Teille että lukijoillemme. Näin pääsette itse katkaisemaan ne mahdolliset väärät huhut, jotka asiainkäänteet ovat mahdollisesti nostattaneet, ja lukijamme tulevat informeeratuiksi tilanteen oikeasta laidasta.
Ehdotan tapaamista Colchesterin gentlemanniklubilla. Mikäli suostutte, pyydän ilmoittamaan, mihin aikaan voin lähettää vaunut noutamaan teitä sekä ilmoittaa klubille naisvieraan.
Toivon, että tapaamme pian yhteistyön merkeissä!

Suosioonne sulkeutuen,
Mr Seymour D. Harris
toimittaja

-----

Lontoossa 10ntenä huhtikuuta 1866 AD

Armoitettu sisar,
Toivottavasti voit hyvin sekä ruumiissa että hengessä.

Voisinpa sanoa, että osastossani ei olla kuultu veljiesi kihlajaisten tapahtumista, mutta valitettavasti en voi. Toivoakseni on naissukupuoli sitävertaa armeliaampi, että olet välttynyt ikäviltä pilkkahuudoilta oppilaitoksessasi.

Kirjoitan sinulle, koska arvoisa isämme on sälyttänyt minulle tehtävän debytanttiesittelyssäsi, jossa olen ohjaava sinut lavalle.

Sain tämän kunnian, sillä havahduttuaan siihen, että Augustus ja Ulysses saattavat kihlattujaan, oma mahdollinen kihlattusi on jossakin Tyynellä valtamerellä ja Nimrod Nepalissa, ja Horatio on hirvittävän kiireinen pankkinsa asioissa (meidän kesken: Overend, Gurney and Company taitaa olla melkoisissa vaikeuksissa), muisti hän myös minun olemassaoloni. Totisesti olen tästä mielissäni, sillä on se kaivattua vaihtelua merivoimain rutiineihin.

Haluaisin tiedustella sinulta, toivotko mieluummin minun esiintyvän juhlaunivormussa vai siviilipuvussa.

Äitisi ei mielellään tule nyt Lontooseen, sillä kolera on vaatinut jo puolentuhatta uhria eikä ota laantuakseen. Lisäksi Reform League on ryhtynyt liikehtimään nyt, kun heidän ehdotuksensa kaikille miehille yleisestä äänioikeudesta näyttää kuin näyttääkin etenevän parlamenttiin saakka. Itse Karl Marx - eräs saksalainen filosofi, jota nämä Reform Leaguen työläiset pitävät sankarinaan - kävi täällä heitä villitsemässä ja jopa kasarmimme nurkalla pyöri hurmioituneita työläisiä meidän työtämme häiritsemässä. Vielä lisää puhtia saivat he kansanedustaja, Sheerbrooken varakreivi Robert Lowen lausunnosta, jonka mukaan ovat työläiset impulsiivisia, lyhytnäköisiä ja väkivaltaisia ihmisiä, jotka syyllistyvät tämän tästä kataluuteen, välinpitämättömyyteen, juopotteluun ja häiriköintiin. Vaikka kahdeksan vuotta Australiassa ja visiitti Ameriikkaan varmasti on syystäkin tehnyt varakreivistä vankkumattoman demokratian vastustajan, oli lausunto tässä tilanteessa epäviisas ja aiheutti mellakoita, jotka tietysti todistivat varakreivin sanat tarkkanäköisiksi.

Yhtä kaikki estävät nämä seikat ynnä anarkistien terroriuhka äitiämme matkustamasta ennen kuin on aivan pakko, mutta hän on jättänyt minulle tarkat ohjeet siitä, millaisia hankintoja on tehtävä. Olen samaa mieltä lähes kaikista hänen valinnoistaan, mutta hänen valikoimiaan, huntuasi piteleviä valkoisia strutsinsulkia pidin vaatimattomina, ja koskapa eräs toverini sattuu saapumaan viikon kuluttua fregatilla suoraan Marrakeshista, otin vapauden tuotattaa hänellä hiukan näyttävämmät.

Samoin annoin äidin määräysvallan ohi uudelleenkehystää myös isoisoäidin topaasiriipuksen, sillä saa se silmäsi näyttämää enemmän laventelinsinisiltä, kun taas äidin valitsema akvamariiniriipus tekee niistä enemmänkin siniharmaat. Lisäksi on se pieni kädenojennus kapteeni Willisin suuntaan, onhan hänen Cutty Sarkin viiri samaa topaasin sävyä. Kehystytän sen pyöristetyksi kuusikulmioksi, sehän on nyt hyvin muodikas.

Lopullisen päätöksen sulista ja korusta teet toki itse, minä en tällaisiin naisten asioihin oikein osaa ottaa kantaa.

Jos tarvitset jotain, toimittaa sen sinulle aina

Uskollinen veljesi
Alexander