maanantai, 21. elokuu 2017

Kuudeskymmenes peli. Karamellidynastia ja täpäriä tilanteita.

Tammikuu 1866.

Bostonissa, Back Bayn modernissa kaupunginosassa, tiilestä ja valuraudasta rakennetussa talossa Chasen perhe valmistautuu matkalle.
Kondiittori Oliver R. Chasesta on tullut erittäin varakas tämän perustettua karamellitehdas Chase and Companyn. Sisällissota on päättynyt vuosi sitten, ja kuten monet Bostonin liikemiehet, myös herra Chase on lahjoittanut suuria summia pohjoisvaltioiden sodankäyntiin. Siksi myös tytärten debytointi on viivästynyt.
Rouva Virginia Sophia Chase, englantilainen Viscountin varakreivin nuorin tytär, on tyytyväinen voidessaan vihdoin viedä tyttärensä Emma Elizabethin, Minnie Margaretin ja Ada Alicen tapaamaan sukulaisiaan sekä debytoimaan vanhalla mantereella.

oliver_chase.jpgvirginia_chase.jpg

the_chase_girls.jpg
Kun lähes kaikki on jo valmista, saapuu Emma Elizabethiin mieltynyt nuorimies Herman sanomaan hyvästejä. Vanhemmat eivät hyväksy Bostonin yliopistossa ihmistieteitä ja muuta hupsutusta harrastavaa haihattelijaa, mutta valitettavasti tämä on ainoa henkilö, jonka seurassa Emma Elizabeth vaikuttaa edes etäisesti neidiltä, jonka joku voisi naida.
Kun vaunut kaartavat pois Chasen pihalta, sujauttavat Ada Alicen ihailijat tälle vielä pari matkamuistoa.

S.S. Tarifa Bostonista Liverpooliin on lähtövalmiina. Hyttiin on katettu teetä, jonka äärellä keskustellaan kiinnostavista uusista asioista: paperiliittimestä, lyijykynän päähän kiinnitettävästä pyyhekumista, uudesta urheilulajista parilapallosta. Ada Alice supisee sisarilleen niin sanotusta bostonilaisesta avioliitosta, mikä vanhempien mielestä on täysin sopimaton aihe nuorille naisille.
Emma Elizabeth ottaa esiin kilpailevan makeistehtailijan keksinnön, jelly beanit, joita markkinoidaan nerokkaasti kehottamalla lähettämään niitä sisällissodan orvoille. Emma Elizabeth vaatii, että Chase & co kehittää jotain yhtä nerokasta.

Yhtäkkiä hermostuneen näköinen hyttisisäkkö tulee kertomaan, että hänen purkaessaan herrasväen tavaroita on niistä löytynyt yksi tyhjä korurasia. Hän vakuuttaa, ettei ole ottanut korua. Minnie Margaret huomaa heti, että puuttuva koru on isoäidin hänelle lahjoittama, tunnearvoltaan suunnaton medaljonki. Ryhdytään toimenpiteisiin korun löytämiseksi. 

Perhe siirtyy kannelle huiskuttamaan ja sitten kapteenin pöytään samppanjalle.
Myöhemmin illalla käy ilmi, että Ada Alice on salakuljettanut pikkukoiransa Candyn laivalle. Hän saa toruja, mutta kuten aina, isä leppyy kuopukseensa nopeasti.



Huhtikuu 1866.  

Charlotte, paronitar Lawrence ja John Hamilton ovat lähdössä pois Welleslyjen kartanosta Southend-on-Seasta. Kihlauksesta on sovittu, mutta Charlotte ei oikein pysty iloitsemaan siitä, sillä äiti uhkailee lähettävänsä tämän takaisin Intiaan. Paronitar jättää John Hamiltonille kirjeen, joka tämän on toimitettava viipymättä St Catherinen johtajattarelle neiti Spencelle.


lawrencet.jpg
john_hamilton_lawrence.jpg



Lily huomaa Welleslyjen vaunujen ajavan koulun pihaan. Neidot kiiruhtavat Charlottea vastaan. Tämä viestittää tovereilleen, että John Hamitlonin taskussa on kirje, joka ei saa päätyä vastaanottajalleen.
Claire esittää värisevänsä kylmästä ja saa John Hamiltonin tarjoamaan takkinsa. Lily pihistää kirjeen ennen kuin takki luovutetaan takaisin.
Charlotte, Claire ja Lily tarjoilevat teetä hämätäkseen John Hamiltonia samaan aikaan kun Meg ja Clementina yrittävät ratkaista, mitä kirjeelle pitäisi tehdä. Clementina muistuttaa, miten kävi viimeksi, kun he yrittivät käyttää voimiaan johonkin itsekkääseen: sir Edward sai nähdä painajaisten heräävän henkiin.

Claire on soittanut hämäysmielessä sonaattiaan jo toistakymmentä säkeistöä kun Meg ja Clementina lopulta murtavat sinetin ja lukevat kirjeen. He vakuuttuvat, että heidän on toimittava. Yhteistyössä he ujuttautuvat John Hamiltonin mieleen ja asettavat sinne muiston, jonka mukaan tämä on toimittanut kirjeen nti Spencelle. Tämä on ensimmäinen kerta kun sisarukset tekevät tällä tavalla yhteistyötä.   

Charlotte kiittää, mutta huomautta, ettei hänen ystävillään ollut oikeutta avata kirjettä vaan näiden olisi pitänyt luottaa häneen. Sitten Charlotte lukee kirjeen itsekin.

Southend-on-sea huhtikuun 19ntenä 1866 AD

Kunnianarvoisa Nti Spence,

Tällä kirjeellä kiitän teitä tyttäreni sekä kaikkien muiden Englannin jalosukuisten neitojen eteen tekemästänne työstä sekä pahoitellen ilmoitan, että tyttäreni, nuorempi paronitar Charlotte Lawrence on tämän lukukauden jälkeen palaava perheensä luo Intiaan. Näinmuodoin voidaan seuraava lukukausi katsoa hänen osaltaan peruutetuksi.
Mitä tulee tähän lukukauteen, pyydän, että tyttäreni käytös asetetaan erityishuomion kohteeksi. Pyydän, että tyttärelleni järjestetään huone erillään nti Claire Wynnista sekä että hänelle määrätään palvelijatar, jonka tehtävä on pitää huolta siitä, että tyttäreni saa levättyä riittävästi öisin ja että hän pysyy hänelle määrätyssä huoneessa myös oppituntien ulkopuolella. Herra Lawrence luonnollisesti korvaa kulut täysimääräisesti.
Täten myös kiellän kaikki retket ja muut vierailut koulun ulkopuolelle, ellei kyseessä ole sukulaisvierailu, sekä kiellän tytärtäni puolestaan ottamasta vastaan vieraita, elleivät nämä ole hänen sukulaisiaan.

Kunnioittavin terveisin
Paronitar Lawrence



Musiikinopettaja herra Barrows kutsuttaa Clairen luokseen. Hän kyselee Clairelta, kuinka kauan tämä olikaan soittanut huilua, miten on oppinut soittamaan ja ketkä ovat hänen lempisäveltäjänsä. Opettaja tulee siihen lopputulokseen, että kaikki on hänen ansiotaan. Claire epäilee, että opettaja aikoo antaa haastattelun aiheesta ja haaveilee pudottavansa pianon herra Barrows’n päälle.  

Clementina näkee jälleen unia, joissa kuningattaret saapuvat puhumaan hänelle. Tällä kertaa ilmestyvät Lady Jane Gray ja Mary Queen of Scots.
Meg herää, kun Clementina kirjoittaa uniaan päiväkirjaan, ja Clementina kertoo unistaan ensin Megille ja aamiaisella muillekin tytöille.
 

kuningatarunet_janegray.jpg

kuningatarunet_maryqueenofscots2.jpg

 

Miekkailuharjoitustunnin aluksi neiti Doyle ilmoittaa saaneensa kaksi kirjettä. Clementina äiti on kirjoittanut hänelle ja kieltänyt miekkaharjoitukset muutamaksi debytointia edeltäväksi viikoksi, jotta Clementina ei saisi vammoja, jotka haittaisivat tämän ulkonäköä tai liikkumista. Ahmed Mustafa puolestaan on kirjoittanut ja kehottanut kaksikertaistamaan harjoitusmäärän. Nti Doyle ratkaisee asian tuplaamalla harjoitusmäärän, mutta ilman aseita. Askelkuvioita harjoiteltaessa tapahtuu kaksi paljastusta. Ensinnäkin Clementina näkee nti Doylen nilkat! Toisekseen hän ymmärtää, että esimerkiksi hänen isänsä ja Giambattista-setä ovat niin hyviä miekkailijoita osittain siksi, että käyttävät miekkaillessa jalkojaan!


marianne.jpg mustafa2.jpg

giambattista.jpg jacob.jpg


Koulutyö jatkuu kuvaamataidon tunnilla. Nti Doyle esittelee tunnilla vierailevan taiteilijatar Louise Romerin. ”Kerätkää tarvikkeenne, menemme ulos maalaamaan kevätaurinkoa”, kehottaa neiti Doyle.

Louise_Romer.jpg

”Siis haluaako hän, että kannamme nämä kankaat ja telineet itse”, taivastelee ruhtinatar Jekaterina Mihailovna Dolgorukaja.
”Seuraavaksi hän varmaan ehdottaa, että pestaudumme kuorma-aaseiksi hiilikaivoksiin.”
Kreivitär Vera Nikolajevna Figneriä huvittaa ystävättärensä nurkuminen.
”Mitä Alexander sanoisi jos näkisi teidät nyt.”
”Jos tarkoitatte Venäjänmaan tsaari Aleksanteri toista niin en tiedä, mitä hän sanoisi. Todennäköisesti hän vaikenisi viisaasti ja kehotan seuraamaan esimerkkiä.”
Taiteilijatar Romer seuraa neitojen maalauspuuhia tarkkaavaisesti. Sitten hän tilaa hyvinsilitetyn sanomalehden.

jekaterina_dolgorukova.jpg

vera_figner.jpg


Claire saa madame Salvinilta vastauksen kirjeeseensä.

Lontoossa huhtikuun 17ntenä 1866 AD

Rakas Claire,

Kiitos kirjeestäsi. Hyvä, että otit minuun yhteyttä välittömästi, sillä asia on mitä tärkein koko tulevan elämäsi kannalta. Lue siis nämä rivit erittäin tarkasti ja toimi tismalleen kuten sinua neuvon.

Sinun täytyy muistaa, että olet ikuisesti Taiteen ja yleisösi palveluksessa. Niin paljon kuin he sinua palvovatkaan – ja he tulevat palvomaan, oi, kuinka he tulevatkaan sinua palvomaan, Claire! – on sinun aina muistettava, että ilman Taidetta et ole mitään, ja ilman yleisöä ei suurinkaan Taide ole mitään.

Mieleesi saattaa johtua, että nämä kamelimiehet ovat alapuolellasi ja etteivät he kenties ole huomiosi arvoisia. Muistutan kuitenkin, että siinä missä markiisit ja suurherttuat eivät vähääkään ylläty, jos suot heille Muiston, muuttaa se näiden sotilaiden koko elämän. Valmistautuessaan taisteluun jokainen heistä koskettaa tätä pientä talismania, jonka olet heille suonut, ja ajattelee hetken vain sinua. Onnellinen on sotilaista se, joka tuon päivän taistelussa saa kantaa sinusta muistuttavaa onnenkalua vasemmassa rintataskussaan, sydämensä päällä. Sinä ja Taiteesi tuotte miespoloille hiukan toivoa niihin sanoinkuvaamattomiin oloihin, joissa heidän täytyy kuningatartanne palvella. Suomalla heille Muiston teet heistä orjiasi uskollisia ihailijoitasi, ja he tulevat rakastamaan ja puolustamaan sinua kuolemaansa saakka.

Et kuitenkaan halua ryhtyä noiden miesten kanssa liian syvästi tuttavalliseksi, sillä on hyvä säilyttää etäisyys Taiteilijan ja hänen yleisönsä välillä. Minulla on palveluksessani sihteeri, joka on vastuussa kirjeenvaihdostani sekä ihailijoilleni vastaamisesta. Hänen tehtävänsä on lähettää Muistoja sekä kirjoittaa ihailijoilleni vastauksia, jotka allekirjoitetaan minun nimissäni ja jotka näin ollen naamioidaan minun kirjoittamikseni, mutta joista vastaanottaja ymmärtää, etteivät ne todellisuudessa ole kulkeneet käsieni kautta.

Luotettavan sihteerin löytäminen on vaikeaa ja kallista, opetan sinua valitsemaan hyvän kun sen aika koittaa. Sillä aikaa sinun on vastattava kirjeisiin itse. Lukijalle on kuitenkin synnytettävä vaikutelma siitä, että kirjeet on todellisuudessa kirjoittanut sihteeri, joka yrittää naamioida ne sinun itsesi kirjoittamiksi. Ystäväsi voivat varmasti auttaa sinua tässä tehtävässä, jota sinun ei tule laiminlyödä.

Mitä tulee toiseen tiedustelemaasi asiaan – olen aina sanonut, että ensimmäinen aviomies tulee valita järjellä, toinen tunteella ja loput sekalaisessa järjestyksessä esimerkiksi politiikan, varakkuuden, suhteiden, ystävyyden tai muiden tarpeiden mukaan, mitä nyt sillä hetkellä oletkaan vailla.
Kuulostaa siltä, että olet päätynyt varsin harmilliseen tilanteeseen nti Lawrencen veljen suhteen. Se ei tule jäämään viimeiseksi, sillä ystävättäriesi veljet, aviomiehet ja isät tulevat rakastumaan sinuun hullun lailla ja sinun on opittava luovimaan heidän toiveidensa ja ystävyyksiesi välillä. Opettele se heti, muutoin jäät kovin yksinäiseksi.

Toinen neuvo, jonka tohdin sinulle antaa, on tämä: Mikäli Taide on valintasi – ja mikäli se ei ole, olen epäonnistunut tehtävässäni ja voin yhtä hyvin ottaa myrkkyä sekä varmemmaksi vakuudeksi heittäytyä Englannin luoteisrannikon valkeilta, tyrkyistä pystysuorina kohoavilta kallioilta ja odottaa, että seuraava vuorovesi heittää kylmenneen, kalpean mutta edelleen kauniin ruumiini jonkin rannikolle paenneen nuorenparin jalkojen juureen, mikä pelästyttää neitosen ja jää kalvamaan nuoren herran mieltä aiheuttaen tässä ristiriitaisia tunteita koko loppuelämän ajaksi, eritoten öisin – mikäli siis valitset Taiteen, on sinun valittava myös mies, joka ei yritä tukahduttaa tai suitsia Taidettasi tai sinua Taiteiljana. Useimmat miehet yrittävät tehdä niin, sillä he eivät kestä itseään lahjakkaampaa ja halutumpaa puolisoa tai sitä, että tämä asettaa Taiteen miehen, lasten ja perheonnen edelle. Ota mies, joka tukee sinua Taiteessa! Tämä ei tarkoita, että toinen taiteilija on välttämättä hyvä vaihtoehto, sillä taiteilijat vasta ovatkin mustasukkaisia, kun peset heidät sekä taiteessa että suosiossa, ja he muuttuvat ironisiksi ja inhoittaviksi. 

Toivon, että nämä neuvot auttoivat sinua visaisissa pulmissasi, että valmistautuminen debytointiin sujuu toiveittesi mukaan ja että olet tyytyväinen niihin asuihin ja asusteisiin, jotka olemme sinulle valinneet. Kiihkeästi tapaamistasi odottaa, sinua hyväntahtoisesti ajattelee ja aikoo tulevat viikot käyttää

Sinua suojellen,
Mme Salvini

prinsessa2.jpg

Taitelilijatar Romer kutsuttaa neidot ateljeehensa, joka on pystytetty koulun kolmanteen kerrokseen. Hän kertoo olevansa Neitokunnan taidemaalari ja että hänen tehtävänsä on maalata neitojen muotokuvat, jotka myöhemmin ripustetaan Neitokunnan päämajaan Aleksandriaan tuhansien muiden joukkoon.

Taiteilijatar pyytää neitoja seisomaan luonnollisella tavalla ja mittailee näitä.
”Teissä on liikaa merta”, hän toteaa Megille. ”Se ei ole vaarallista, se tulee kyllä ulos kyynel kerrallaan. Haluaisin maalata teidät uskonnollisen motiivin kautta, mutta ei niin raskasmielisesti.”
”Teissä taas on liikaa tulta, neiti Roehenstart. Se on vaikeampaa. Olen nähnyt tämän tulen vain yhdessä mallissani aiemmin.”
”Neiti Wynn, taiteilija huilun kanssa olisi hiukan kliseinen, eikö totta? Neiti Darling, te olette tietenkin ilma, mutta teitä tullaan maalaamaan niin paljon eteerisenä keijukaisena, että minä haluaisin tavoittaa teissä jotakin muuta. Ja neiti Lawrence, minulle väitettiin, että te olette maa, mutta se on naurettavaa. Ovatko he koskaan katsoneet teitä? Siis todella katsoneet?”
Kotiläksyksi neidot saavat pohtia, miten toivoisivat itsensä maalattavan. 
 

 

keskiviikko, 16. elokuu 2017

Viideskymmenesyhdeksäs peli. Charlotten kosinta.

Welleslyn lordit Alcott ja Graham, nuoret lordit Bramford ja Harding sekä maisteri Breckenridge ovat tiukan paikan edessä. Englantilaiseen puutarhaan pitäisi valita erakko.

 nuoriherra.jpg


The hermit is never to leave the place for seven years during which he is neither to wash himself or cleanse himself in any way whatever, but is to let his hair and nails both on hands and feet, grow as long as nature will permit them.

You pull a bell, and gain admittance. The hermit is generally in a sitting posture, with a table before him, on which is a skull, the emblem of mortality, an hour-glass, a book and a pair of spectacles. The venerable bare-footed Father, whose name is Francis (if awake) always rises up at the approach of strangers. He is tolerably conversant and seems about 90 years of age, yet has all his sense to admiration.

erakko1.jpg

Erakkoehdokkaita on neljä, ja herrat suorittavat työhaastattelun. Arvioidaan kandidaattien ennustustaitoja, puhelahjoja ja eritoten kykyä vaieta, erityisominaisuuksia ja yleistä erakkomaisuutta. Keskustellaan siitä, tulisiko Welleslyjen puutarhaan hankkia laulava tai kenties kiinalainen erakko. Säälitellään Cracroft-Amcottseja, joiden erakko kuulemma oli salaa perustanut kasvimaan ja siten häpäissyt perheen. Lopulta päätös saadaan tehtyä, ja poikien kannattama kiinalainen erakko häviää lordien suosikille, teräväkieliselle erakolle, joka on sopivan omapäinen ja omituinen.

erakkoehdokkaat.jpg

Samaan aikaan Charlotte, John Hamilton ja paronitar Lawrence tekevät lähtöä majatalosta, jossa ovat kohdanneet neitien koulutoveri Rosemary Hollistenin sekä tämän äidin ja sisaren. Pientä korvausta vastaan majatalonpitäjä rouva Woodburn järjestää niin, että Rosemary ja Charlotte saavat keskustella hetkisen. Rosemary vannottaa Charlottea viemään Raymond MacTaggertille sanan – hänen vaimonsa on synnyttämäisillään pojan, joka halutaan antaa pois, tule heti! Hämillään Charlotte suostuu.

john_hamilton_lawrence.jpg

lawrencet.jpg

Vaunuissa Charlotte kertoo äidilleen suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitšin kutsusta. Äiti pitää sitä sopimattomana ja takavarikoi suuriruhtinaan lahjoittamat korvakorut, jotka selvästi kuuluvat kruununjalokiviin eivätkä näin ollen ole vapaasti lahjoitettavissa kenellekään satunnaiselle englantilaisneidolle. Hän kehottaa Charlotta kirjoittamaan suuriruhtinaalle ja kehottamaan tätä olemaan ottamatta yhteyttä tai hoitamaan kutsun asianmukaisesti tarkoitusperänsä selittäen Charlotten vanhempien kanssa.  

konstantin.jpg

Welleslyilla vastassa on polkupyöräilevä Bramford Wellesley uudessa pyöräilyasussaan. Sovitun vastaisesti hän pysäyttää vaunut ja esittäytyy koulutoverinsa John Hamiltonin perheelle.
Kartanossa Lawrencet otetaan vastaa sydämellisesti. Seuraa tutustumista.

Raskaana olevaa palvelijaa ei vieläkään ole erotettu. Harding arvaa oikein: isä on Bramford. Graham Wellesly saa tytön tunnustamaan ja suuressa armollisuudessaan suostuu lähetyttämään tämän pois, etsityttämään sopivan aviomiehen sekä pitämään huolta siitä, että palvelijatar ja tämän äpärä saavat ylöspidon. Alcott Wellesly läksyttää poikansa perinpohjaisesti ja uhkaa lähettää tämän Nepaliin, mikäli sama toistuu.

John Hamilton, Harding ja Braford kisailevat polkupyörillä. Samaan aikaan paronitar ja Charlotte viedään kävelylle englantilaiseen puutarhaan, jossa uusi erakko kohdataan ensi kertaa. Tämä esittää Charlottelle joitakin mieltäkuohuttavia, asianmukaisesti sopivaisuuden rajalla liikkuvia ennustuksia.

erakko2.jpg

Illallisella Charlottelle ja Hardingille on katettu oma pöytä näköetäisyydelle muusta seurueesta. Näin nuoret voivat rauhassa tutustua toisiinsa ilman, että kenenkään tarvitsee huolehtia sovinnaisuuden mahdollisesta rikkoontumisesta.
Nuoret keskustelevat toiveistaan ja lopulta Harding esittää lähes tavattoman kysymyksen: Mitä Charlotte toivoo aviomieheltään? Totisesti olisi ihmeellistä olla näin modernin miehen vaimo!

Yöllä Charlotte päättää hankkiutua Lady Alcottin henkilökohtaiseen kirjastoon. Mikäli hän ei tietäisi ladyn kuuluvan Neitokuntaan, olisi talon rouvan oma, suljettu kirjasto täysin käsittämätön asia. Charlotte livahtaa sisälle Toispuolen kautta ja alkaa käydä läpi hyllyjä. Hän unohtuu pitkäksi aikaa selailemaan anatomian kirjaa, josta oppii useita ihmeellisiä asioita ihmisen vartalosta. Hän lukee myös ladyn kirjeenvaihtoa.

Southend-on-Sea huhtikuun toisena 1866 AD

Rakas nti Evans,

Kiitos kirjeestänne, vaikka sen sisältämät uutiset olivatkin huonoja.
Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että vuoden 1854 tapahtumat eivät voi toistua – tuolloinhan kolera vei pääasiallisesti naisia ja tyttölapsia, sillä heitä ei katsottu tarpeelliseksi lääkitä. Pidän käskyänne liikekannallepanosta tarpeellisena. Valitettavasti en usko, että yksikään toinen sairaala tulee suostumaan ajatukseenne, mutta St Mary's Dispensary for Women and Children voisi sen tehdä. Sitä johtaa tohtori Elizabeth Garrett Anderson, ja vaikka minulla on epäilykseni naislääkäristä, näyttää siltä, että hän on tehnyt erinomaista työtä. Ehdotan, että kokoamme vapaaehtoisemme sinne. Itse saavun niin pian kuin suinkin voin.

Mitä tulee toiseen tiedusteluunne, uskon tosiaan, että neidit ovat valmiit matkustamaan Aleksandriaan. He ovat osoittaneet kypsyyttä ja mielenlujuutta ja olen varma, että päämajaan tutustuminen auttaisi heitä valitsemaan elämänkohtalonsa, olipa se mikä hyvänsä.
Haluaisin muistuttaa, rakas ystävä, että itse vierailitte Aleksandriassa jo kolmentoista vuoden iässä, ja vaikka te olettekin vastaansanomattoman ihmeellinen, uskon, että neidit nyt pari vuotta vanhempina ovat valmiit.
Sitä paitsi meillä ei ole aikaa hukattavana. Kertomuksenne Toispuolen valloitussodista kylmäävät minua, vaikka ne pitävätkin Veljeskunnan toistaiseksi poissa meidän kimpustamme.
En halua häiritä neitien keskittymistä juuri nyt, mutta esitelkäämme asia heille pikimmiten debytoinnin jälkeen.

Myös minä haluan jakaa joitakin uutisia, tällä kertaa iloisia. Näyttää siltä, että saan nti Lawrencesta itselleni soman miniän! Kerron lisää heti kun Harding on kosinut.

Teidän luoksenne pikimmiten kiirehtii ja teitä matkojenkin takaa syleilee

Lady Astoria


Palatessaan huoneeseensa Charlotte löytää sängyltä istumasta äitinsä. Tämä kysyy, missä Charlotte on ollut, ja vaatii tätä näyttämään ranteensa. Hän huomaa rannekorun, ja pian Charlotten on tunnustettava, että on tekemisissä Neitokunnan kanssa – kuten on myös veljen tuleva morsian Claire. Äiti on hyvin vihainen. Hän on työskennellyt niin kovasti tarjotakseen lapsilleen normaalin, turvallisen säätyläiselämän. Äiti edellyttää, että Charlotte katkaisee viipymättä kaikki välinsä Neitokuntaan, ja kun Charlotte vastustelee, ilmoittaa paronitar lähettävänsä tyttärensä takaisin Intiaan. Paronittaren mieli on raskas. Charlotte on avannut Toispuolen portit ja toiminut siellä. Se tarkoittaa, etteivät äiti ja tytär voi enää viettää pitkiä aikoja samassa paikassa. Äiti siirtää itsensä ja Charlotten Toispuolelle ja näyttää, kuinka tuhannet kuolleet häilyvät Wellesleyn kartanon lähistöllä.  

Seuraavana aamuna jumalanpalveluksen jälkeen paronitar, lordi Alcott sekä Harding ja Charlotte käyskentelevät muotopuutarhassa. Nuorille jätetään hieman tilaa ja Harding kosii Charlottea. Charlotte suostuu kosintaan.
 

maanantai, 17. heinäkuu 2017

Viideskymmeneskahdeksas peli. Menneisyyden haamut.

 

 

Palvelijatar, Maggie, tuo sanan: Lady Octavia tahtoo tavata neidit.
Lily jää väijyyn siltä varalta, että Clementinan tavaroita vienyt varas palaisi. Hän piiloutuu ja odottaa kun muut lähtevät.
kertoo neideille, etä aikoo lähteä koulusta. Lontoossa on puhjennut vakava koleraepidemia ja Neitokunnan jäsenet – jotka kantavat suojaavaa rannekorua – on kutsuttu taistelemaan sitä vastaan.
Clementina kysyy, kuka voisi olla vaatteiden ja korujen katoamisen takana. Lady Octavia kehottaa kääntymään Neiti Spencen puoleen, jos on epäilyjä varastelevasta palvelijasta. Hänen mielestään kuvattu ei kuitenkaan kuulosta tavalliselta varastelevalta palvelijalta.

lady_octavia.jpg
Samaan aikaan Maggie palaa ja nappaa Clementinan vaatekaapista viimeisen leningin. Hän katoaa hyvin nopeasti, ja tytöt päättelevät hänen käyttäneen kylpyhuoneen palvelijanovea.

Palvelijatar kutsutetaan takaisin. Hän väittää vieneensä mekon pesetettäväksi.

Meg ja Charlotte alkavat jäljittää, minne Maggie olisi voinut piilottaa tavarat. He laskeutuvat näkymättöminä kauhistuttavan kapeita palveluskunnan portaita jonnekin keittiöihin ja niiden alapuolelle, paikkaan jossa palvelijatarten lavitsat odottavat väsyneitä nukkujia. Neidit kuulevat, kuinka joukko palvelijattaria juoruilee uudesta tytöstä, joka haluaa aina palvella neitien kerroksessa ja toimia näiden juoksutyttönä.

Lopulta Meg ja Charlotte näkevät palvelijattaren ja lähtevät seuraamaan häntä. He joutuvat ulos myrskysäähän ja pilaavat pukunsa. Palvelijatar katoaa kanakoppien taakse, tekee jotain ja on poistumassa, kun neidit kamppaavat hänet matkalla ja varastavat avaimen. Sillä he hakevat puvun ja kaiken muunkin palvelijattaren varastaman tavaran takaisin.

Palvelijatar kutsutuetaan uudelleen. Kun Claire kuulustelee, hän pysyy tarinassaan, jonka neidit tietävät valeeksi, mutta tarkoitus onkin anta Clementinalle aikaa lukea tytön ajatukset.

maggie.jpg

Tunkeuduttuaan syvälle palvelijattaren mieleen, Clementina saa selville, että tämä vihaa Clementinaa ja tämän sukua leppymättömästi. Syy löytyy historiasta. Clementinan sukulainen Charles II on ilmeisesti myynyt tytön isoisoäidin kartuttaakseen valtion kassaa. Charles II:n oli tapana tienata hassaamiaan rahoja myymällä orpoja perijättäriä eniten tarjoavalle.
“Jos hän ei olisi tehnyt sitä, minä en seisoisi tässä palvelijattarena vaan vertaisena”, ajattelee tyttö.
Clementina lähettää tytön pois ja jää pohtimaan, miten tämä voi tuntea suvun salaisuuden.

stanley2.jpg

Sir Edwardin sisar on saapunut organisoimaan veljensä poismuuttoa.
Lily ja Meg päättävät mennä puhuttelemaan tätä ja löytävätkin naisen tallimestarin asunnosta. Meg kyselee ponistaan Brutuksesta ja Lily on viaton.
Lopulta Lady Elizabeth Stanleyn kuori murtuu ja hän paljastaa olevansa valtavan huolissaan veljestään. Tämä on käsittämättömässä hulluudenpuuskassaan jostain syystä matkustanut Lontooseen ja raataa siellä itsensä hengiltä auttaessaan kolerapotilaita, kantaessaan näitä ja käyttäytymällä täysin asemansa vastaisesti. Mikä häneen on mennyt?!
Meg ja Lily kertovat Clementinalle, joka on murtua itsekin.

Yöllä Clementina näkee unta kuningattarista. Yksi kerralaan he saapuvat Clementinan luo puhuttlemaan tätä, neuvomaan, tervehtimään, auttamaan tai uhkaamaan.

Claire saa kirjeen Afganistanista. Kuninkaallisen kamelikomppanian miehet kirjoittavat Clairelle pyytäen tältä Muistoa.
Lilylle kirjoittaa veli Alexander, joka on määrätty toimimaan tämän esittelijänä debytoinnissa.
 

Charlotte lähtee kohti Welleslyn perheen kartanoa veljensä John Hamiltonin saattamana. Tapaaminen äidin kanssa on sovittu erääseen majataloon atkan varrelle.

Samaiseen majataloon ovat asettuneet neitien koulutoveri Rosemary Hollisten perheineen. Rosemary silmittömän rakastunut viereisen poikakoulun Raymond MacTaggert, mutta molempien kauhistukseksi vanhemmat kielsivät liiton, sillä Raymond oli protestantti ja Rosemary katolinen. Lopulta nuoret karkasivat Skotlantiin mennäkseen siellä naimisiin.
Vanhemmat eivät heltyneet, ja kärsittyään nälkää ja vilua oli nuorten pakko palata koteihinsa. Sitten Rosemary huomasi olevansa raskaana. Hänen vanhempansa ilmoittivat, että aikovat yrittää vielä yhtä keinoa. Mikäli ihmiset uskoisivat, ettei avioliittoa ollut eikä sitä ainakaan pantu täytäntöön, hän voisi ehkä kelvata jollekulle vanhalle porvarille toiseksi vaimoksi. Raskaus olisi salattava kaikilta ja lapsi annettava pois.
Tämän takia Rosemary, tämän äiti Lady Harriet Lowry-Corry Hollisten, sisar Mary Anne Hollisten ja perheystävä, tohtori Elizabeth Garret Anderson ovat kirjautuneet salanimillä syrjäiseen majataloon, jossa Rosemary on synnyttävä ja josta lapsi viedään heti adoptoitavaksi. Tosin, mikäli Rosemary saa pitää päänsä, lasta ei luovuteta mihinkään. Tohtori Anderson ja majatalonpitäjä Laura Woodburn yrittävät pitää Rosemaryn hengissä synnytykseen saakka ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin. 

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Clementinan kuningatarunet

Anne 

kuningatarunet_anne.jpg

Minä olen viimeinen Stuart, joka on istunut Englannin valtaistuimella, ja myös meistä paras.
Minä tein Iso-Britannian, Clementina. Minä yhdistin Skotlannin ja Englannin ja hallitsin Irlantia. Niin monet olivat sitä yrittäneet ja kylväneet kuolemaa ja hankkineet katkeria vihollisia. Minä tein sen verettömästi ja siten, että kansa molemmin puolin entistä rajaa rakasti minua.
Onko sinusta yhdistäjäksi, Clementina? Hallitseminen on kestävyyslaji. Kun kaikki muut ovat jo heittäneet toivon, ovat maasi ja kansasi yksin sinun käsissäsi. Sinun on yritettävä vielä kerran, ja vielä, ja vielä. Kuinka hirvittävän yksinäistä vastuun kantaminen on, Clementina!
Kyllä, minä luotin suosikkeihini ja annoin kansalleni valtaa. Mutta viimeinen päätös oli aina minun. Se sairastutti minut. Minä sain kohtauksia. En voinut kävellä. Minä kärsin hirvittävästi ja sitten minä kuolin sairauteeni tai tunnollisuuteeni.   
Minä tein kaiken oikein ja silti jäin viimeiseksi Stuartiksi ja sitä minä en voi antaa itselleni anteeksi. Minä synnytin 17 lasta, Clementina, eikä heistä yksikään jäänyt henkiin, ja minä suren heistä jokaista useammalla tavalla kuin voit ymmärtää. Toivon, ettet koskaan ymmärrä, Clementina.
Jos sinusta tulee kuningatar, minä valvon sinun kanssasi yöt, jolloin meidän Britanniamme kohtalosta päätetään. Kun muut ovat luovuttaneet, jäät sinä yksin valvomaan ja päättämään historian kulun. Silloin minä olen sinun rinnallasi. 



Maria II
kuningatarunet_mariaII.jpg

Clementina, minä tuon sinulle raskaita uutisia. Jos sinusta tulee kuningatar, maasi ja kansasi on oltava kaikkein tärkeimpiä. Tärkeämpiä kuin ystäväsi. Tärkeämpiä kuin perheesi. Kyllä, myös perheesi – ja sanon tämän, vaikka olen isoisoisoisotätisi.
Minun isäni Jaakko II oli pölvästi, hän nai sen hirveän katolisen eukon ja pani minun rakkaat protestanttini ryömimään, enkä minä koskaan antanut sitä hänelle anteeksi. Minä järjestin hänet pois valtaistuimelta ja ajoin hänet pois Englannista. Minä syljin kanaaliin hänen jälkeensä, Clementina! Ja sitten minä määräsin enoni pidätettäväksi juonittelusta isäni palauttamiseksi valtaan. Samoilla perusteilla karkotin parhaan ystäväni miehineen.
Sinun tulee olla tähän valmis, jos haluat pysyä vallassa ja palvella kansaasi.
Minä pidin huolta, että Britanniaan säädettiin laki: yksikään katolinen ei enää tulisi hallitsemaan tätä maata eikä kukaan tule menemään naimisiin paavinuskoisen kanssa. Ei koskaan! Sen minä olin protestanteilleni velkaa. Se koskee myös sinua Clementina. Käänny ja minä autan sinua kaikessa. Minä käyn rinnallasi rauhan aikana ja kun sinä lähetät joukkosi sotaan. Minä neuvon sinua, kun valtasi yritetään kaapata ja kun parlamnettisi käy sinua vastaan.
Pysy katolisena ja pidän huolen, että sinä et koskaan nouse valtaan.

 

Elisabet I

kuningatarunet_elizabeth.jpg

Neitsytkuningatar, he sanovat! Kenellä on aikaa miehelle, jos on nostettava Englanti suurvallaksi politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa? Kun ne halusivat naittaa minut, minä näytin kruunajaissormustani ja sanoin: ”Olen jo sitoutunut aviomieheen, ja tuo aviomies on Englannin kuningaskunta”. Se oli minun uhrini Englannille.
Minä hallitsin 44 vuotta. Minua kutsutaan yhä Glorianaksi. Jotkut sanovat Good Queen Bess, mutta se on liian tuttavallinen. Minä selvisin kerettiläiseksi julistamisesta, lukemattomista salamurhayrityksistä ja siitä, että sisareni vangitsi minut Toweriin. Minä tein tästä maasta protestanttisen ja voitin voittamattoman armadan ja minä teloitutin serkkuni, vaikka en ole siitä ylpeä.
Houkat luulevat laajentavansa valtakuntaansa liittämällä siihen palasia maista meren takana. Minä laajensin valtakuntaa henkisesti niin, että kauteni lopussa jokainen kuninkaallinen Euroopassa puhui englantia, tilasi muotokuvansa englantilaiselta taiteilijalta ja oli velkaa englantilaiselle kauppahuoneelle. Tehdäkseen sen on oltava hirvittävän älykäs ja pistävän sivistynyt. Ymmärrätkö sinä taiteita, Clementina, ymmärrätkö kauppaa? Ymmärätkö, mitä sinun on osattava, jos haluat hallita? Mitä hyötyä on opetella niiaamaan kauniisti, jos aiot olla kuningatar? Kuningattarille niiataan.
Clementina, minä autan sinua, mutta vain jos olet sen arvoinen. Jos alennat itsesi ja keskityt tyhjänpäiväisyyksiin, et ole minun apuni arvoinen.


Maria I
kuningatarunet_mariaIverinen.jpg
Verinen? Verinen? Olin odottanut, että he kutsuisivat Oikeamieliseksi. Ehkä Pelastajksi, jopa Pyhäksi. Mutta että Verikseksi? Houkat. Mutta mitä siitä? Vihatkoot, kunhan pelkäävät!
Kyllä, minä poltatin ne kolmesataa vääräuskoista pappia. Kyllä, minä mestautin Lady Jane Greyn. Entä sitten? Minä tein sen Jumalan nimeen ja oikean katolisen uskon takia. Tämä maa, tämä saastunut maa oli puhdistettava. Se oli puhdistettava ensin iljettävistä protestanteista ja sitten niistä sietämättömistä valekatolisista, jotka saarnasivat uskon vesitettyä versiota.
Minä en ollut maallinen sotilas, minä menetin Calais’n. Minä olin uskon sotilas. Ja siksi minä viimeisellä hetkelläni kirosin sisareni, protestantin, joka oli saava kruunun. Hänen takiaan ei ole jäljellä katolista Englantia, hän pyyhki pois kätteni jäljet. Vain lempinimi jäi. Verinen.
Clementina, minä autan sinua palauttamaan tämän maan katoliseksi. Yhdessä me viemme loppuun sen, minkä minä 300 vuotta sitten aloitin.

Jane Gray

kuningatarunet_janegray.jpg
Ne teloittivat minut kun olin kuudentoista. Kuudentoista ja jo silloin Euroopan oppineimpia naisia. Mutta oppineisuus, hyvyys ja säyseys pelastavat sieluja, eivät henkiä, Clementina.
Minä hallitsin Englantia yhdeksän päivää. Ne eivät olleet turhia päiviä, vaikka ne veivätkin henkeni.
Minä en nimennyt miestäni kuninkaaksi, vaikka hän raivostui. Hän ei jakanut aviovuodettani ja oli lähtemässä linnasta. Minä en sallinut sitä. Viettäkööt yönsä missä tahtoo, sanoin, mutta päivisin hän olisi minun rinnallani vaikka pakotettuna. Minun olisi pitänyt vangita Maria, mutta hän teloituttikin minut. Siitä hyvästä hän sai hallita vuosia mutta menee helvettiin.
Clementina, jos sinä nouset valtaistuimelle, tee joka päivä viisas päätös ja nauti jokaisesta päivästäsi. Niitä voi tulla vain yhdeksän.


Mary Queen of Scots
kuningatarunet_maryqueenofscots2.jpg
Clementina. Olen sinun isoisoisoisoisoisoisoisoisoäitisi ja seitsemäntenä elinpäivänäni minusta tuli Skotlannin kuningatar.
Kuten sinä, minä kasvoin Ranskassa katolisena. 18-vuotiaana minä palasin hallitsemaan protestanttista maata. Ja kuinka minä hallitsinkaan! Rakas Clementina, se on mahdollista ja se on hauskaa.
Olin älykäs ja eloisa, mutta juonittelija minä en ollut ja siitä hyvästä istuin viimeiset 20 vuottani vankilassa ja kuolin siellä. Minut pettivät miehet, jotka rakastivat minua mutta jotka olivat tyhmiä, hyväuskoisia ja mustasukkaisia. Suojaa itsesi sellaisilta. Minut teloitutti oma serkkuni, mitä suren ja mitä tiedän hänen surevan.
Kun sinusta tulee kuningatar, minä kuljen rinnallasi. Siihen asti hyvästi, lapseni.

 

torstai, 4. toukokuu 2017

Viideskymmenesseitsemäs peli. Hyvästit.

Kello on neljännestä vaille seitsemän aamulla ja Welleslyn miesväki seisoo golfkentällä. Lord Alcott on sitä mieltä, että vaikka kyseessä on skotlantilainen laji, sitä ei pidä väheksyä, koska se kehittää tarkkuutta ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden viettää aikaa perheen kesken raittiissa ilmassa.

golf2.jpg 

Welleslyjen sukukartano on uuden, suositun lomakohteen Southend-on-Sean lähellä ja tarjoaa loistavat puitteet reippailuun.
Palvelijat kantavat tavaroita, puutarhuri huoltaa kenttää tarvittaessa ja hillolla valeltu Jam Boy houkuttelee epämiellyttävät hyönteiset pois pelaajien kimpusta. Mikä mainio keksintö, johon Lord Alcott on Intiassa törmännyt!

golf1.jpg

Pelailu sujuu miten kuten – toisilla, kuten Maisteri Breckenridgellä, hiukan teoreettisemmin, toisilla, kuten Lord Graham Welleslylla, tyyliin painottuen. Veljekset Bramford ja Harding ovat valmiina vedonlyöntiin.

nuoriherra.jpg

Kun peli on kestänyt hetken, ehdottaa Harding, että seurueen tulisi illalla huvitella lähtemällä seuraamaan luentoa. Southend-On-Seassa ei usein nähdä kuuluisan lääkärin George Napheyn kaltaista luennoitsijaa. Palvelijat lähetetään heti ostamaan lippuja, sillä on luultavaa, että aihe kiinnostaa monia ja sali myy loppuun. Naphey aikoo puhua uudesta kirjastaan The Physical Life of Woman.

kirja.jpg

xxx

Essexin Kristillisten Naisten Kieltäytymisyhdistyksen kokouksen listalla on kaksi asiaa. Ensinnäkin tulee päättää, kenelle annetaan stipendi. Mutta sitä ennen on ratkaistava polttavampi ongelma. On nimittäin niin, että Sussexin Kieltäytymisyhdistys – Essexin pahin kilpailija – on vastikään saanut nuhteet kattojärjestöltä. He ovat nimittäin julkaisseet lausuman, jonka mukaan nuorten miesten ei tulisi käyttää valkeita housuja, sillä mustat ja ruskeat housut ovat omiaan viestimään kohtuudesta ja huomaavaisuudesta muita kohtaan. Moitteet ovat tulleet siitä, että Sussexin yhdistys on käyttänyt sanaa housut. Se ei ole sopiva sana siveiden naisten käyttää julkisesti.

kieltaytymisyhdistys.jpg

  
Essexin Kristillisten Naisten Kieltäytymisseura on tavallaan tyytyväinen, että Sussexin epäsiveellisyys paljastui, mutta mikä siinä tapauksessa lienee oikea sana? Ehdotetaan termiä "hänen jalkainsa pukimet" sekä kaikkien valkoisten vaatteiden paitsi hansikkaiden, solmukkeiden ja aluspaitojen kieltämistä, mutta siinä pääsee puheisiin epäsiveä alusvaate. Päätetään perustaa alakomitea pohtimaan asiaa.

Keskustelun jälkeen päätetään myös stipendiaatista. Angelica von Mensdorff-Pouilly hylätään ulkomaalaisena ja Felicity Rees-Toomen epäillään ylpistelevän nöyryydellään. Charlotte Lawrence olisi loistava ehdokas, mutta komitea päätyy lopulta Lillian Darling -poloon, josta päätetään tehdä esimerkki Kieltäytymisyhdistyksen kristillisestä hyvyydestä.

nunna2.jpg


Meg kertoo Clementinalle, mitä Clairelle, Charlotten veljelle John Hamiltonille ja Michael Cracroft-Amcottsille on juuri tapahtunut. Claire lähtee toipumaan sairasosastolle ja muut nukahtavat yksi kerrallaan.

michael.jpg john_hamilton_lawrence.jpg

Meg ja Clementina heräävät siihen, että uusi palvelijatar avaa vahingossa heidän ovensa. Palvelijatar pahoittelee ja siirtyy ovelle, jota oli etsimässä.

maggie.jpg

Vaatturimestari Lister on lähettänyt hakemaan Lilyä ja sulkeutuu koko yöksi huoneeseensa tämän kanssa. Kun kihlaus tulee uudelleen puheeksi, menee Lily lukkoon. Muuten hän pystyy paikoin hiukan jopa rentoutumaan. Aamulla, hiukan ennen herätystä, hän lähtee vaatturimestarin viereltä.

annelister.jpg

Hiipiessään takaisin omaan huoneeseensa Lily huomaa, että käytävät, hallit ja ovet on tapetoitu painetuilla lentolehtisillä. Lily näpistää yhden ja luikkii huoneeseensa. Neidit lukevat skandalöösin paperin.

 

 

NUORET NAISET, ITSELLISET AJATTELIJAT, TOVERIT!

TE OLETTE LUVANNEET PALVELLA KUNINGATARTA JA IMPERIUMIA. SE ON OIKEIN JA HYVÄÄ JA JUMALA SIUNAA TEITÄ USKOLLISUUDESTANNE.

NYT ON KUITENKIN TULLUT AIKA KYSYÄ:
VOIKO TÄRKEÄ VELVOLLISUUS KASVATTAA IMPERIUMIN TULEVAT SUKUPOLVET TOTEUTUA, MIKÄLI EI NAINEN VOI TÄSSÄ MAASSA VASTATA EDES ITSESTÄÄN?

KUINKA MEIDÄN OLETETAAN KASVATTAVAN LAPSIA JA OPETTAVAN HEITÄ, KUN ME ITSE OLEMME OIKEUKSILTAMME VÄHÄISEMPIÄ KUIN PIENET LAPSET?

EI VOI NAINEN KOSKAAN TÄSSÄ MAASSA KAIKELLA SIELULLA JA SYDÄMELLÄÄN ANTAA PANOSTAAN HALLITSIJANSA HYVÄKSI, JOLLEI HÄNEN ANNETA HYÖDYNTÄÄ KAIKKEA SITÄ, MIHIN HÄN JUMALAN ARMOSTA KYKENEE. JO RIITTÄÄ AIKA, JOLLOIN TOISTAITOINEN SETÄ TAI SERKKU AJAA PERHEEN PERIKATOON, VAIKKA OMAISUUTTA HOITAISI NAINEN PAREMMIN!

NUORET NAISET, TOVERIT! NOUSKAA VAATIMAAN OIKEUKSIA, JOTKA TEILTÄ VASTOIN JÄRKEÄ JA KOHTUULLISUUTTA PIDÄTETÄÄN, NIIN SAATTE HUOMATA, ETTÄ KOITUU SE ITSENNE, TYTÄRTENNE JA KOKO IMPERIUMIN EDUKSI.

 

ME VAADIMME

NAISILLE OIKEUTTA PERIÄ

NAISILLE OIKEUTTA TEHDÄ TESTAMENTTI

NAISILLE OIKEUTTA OSTAA JA MYYDÄ OMAISUUTTA

PORVARIS- JA TYÖLÄISNAISILLE OIKEUTTA MÄÄRÄTÄ ITSE OMASTA PALKASTAAN

 

 

Oppilaat määrätään pysymään huoneessaan ja palvelijat siivoavat lappuset pois ennen kuin kukaan näkee. Sitten nuoret naiset passitetaan ruokasaliin ja opettajat lähtevät tekemään tupatarkastusta. Charlotte on onneksi jo livauttanut lappusen Toispuolelle turvaan.

Posti saapuu saliin. Meg saa kirjeen veljeltään Patrickilta Kensington Palacesta ja Clementina isältään Calais’sta.  

jacob.jpg

Patrick kertoilee kuulumisiaan ja kysyy sitten.

Kerro minulle rehellisesti, Meg, missä isä on, kerrothan? Olen kumminkin huolissani Herra George Hiiri on kumminkin huolissaan hänestä ja äidistä myös, vaikka minä sanon, ettei varmaan ole mitään hätää. Se sanoo, että sillä on ikävä heitä ja sinua myös.

 

Clementinan isä kertoo suhteestaan Leningenin ruhtinasperheeseen ja eritoten tyttärensä mahdollisen tulevan sulhasen isään.

Mutta niin kuin oli hänen isänsä kurja ja selkärangaton luikero, joka ei noussut puolustamaan asemaansa, on hänen poikansa samaa maata. Olen rohkaissut, maanitellut, pyytänyt ja uhkaillut tuota miestä, jota joskus kutsuin suorastaan rakkaaksi ystäväkseni, nousemaan puolustamaan itseään ja lastensa oikeuksia.
Pelkään, että on tämä poika isänsä ja isoisänsä kaltainen, tyytyväinen siihen, mikä hänellä nyt on eikä lainkaan halukas etsimään Jumalan oikeutta. Ja mikä voi olla pahempi ja kunniattomampi asia kuin se, että luopuu laillisesta oikeudestaan taistelutta, hiipuu vapaaehtoisesti mitättömyyteen?


potilas.jpg

Jacob Roehenstart kertoo myös linnaan saapuneesta vieraasta.

Kolme päivää sitten illalla, tai oli se jo yöpuolta, saapui vieraaksemme nuori mies. Hän oli noussut edellisenä iltana laivaan, ylittänyt kanaalin ja ratsastanut siltä istumalta Sinullekin niin tutun Normandian kevätmyrskyn läpi suoraan Nielles-lès-Calais’hin.

Tunsin hänet nimeltä ja asemalta, mutta voin sanoa yllättyneeni, kun Stanleyn suvun Edward kolkutti oveamme pimeässä, likomärkänä, hevosensa vaahtoon piiskanneena ja silmissään se merkillinen palo, jonka vain Yksi voi miehen silmiin tämän elämän aikana sytyttää.
Sinä tiedät, miksi tämä nuori mies saapui portillemme, ja minä sain sen heti samana iltana tietää.
Pelkään herättäneeni hänessä turhaa toivoa. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, mikäli olisin kieltänyt häneltä luvan kosia. Arvelen, ettei hyvää. Sitä en tietenkään voinut tehdä, mutta kerroin, että hänen kuumeinen ratsastuksensa oli luultavasti turha, sillä olet todennäköisesti parhaillaan tapaamassa tulevaa sulhastasi. Vastauksen saatuaan oli Sir Edward aikeissa nousta takaisin hevosensa selkään, mutta saimme hänet pidätettyä. Hän ei jäänyt sen äitisi toteaman ilmiselvän tosiseikan vuoksi, että samanlainen ratsastus voisi tappaa hänen tilassaan olevan miehen. Vasta kun Ahmed Mustafa huomautti, että miehestä ei niin väliä, mutta olisi sääli tappaa hyvä hevonen rasitukseen, suostui hän jäämään yöksi. Se olikin hyvä, sillä aamulla oli hänellä kuumetta paitsi sydämessään myös ruumiissaan. Nyt on hän kolmatta päivää vuoteen omana, tuskissaan, kuumehoureissaan Sinun nimeäsi toistellen.

tallimestari.jpg

Muut yllyttävät Clementinaa kurkistamaan neitien ajatuksiin ja ottaman selville, kuka on levittänyt lentolehtisiä. Clementina kieltäyty, koska kyseessä on selvästi joku palkollinen. Charlotte on vakuuttnut, että syyllinen on yksi Smolnan tytöistä, kreivitär Vera Figner, ja kun Clementina on saatu taivuteltua tarkistamaan asia, käy ilmi, että hän osui oikeaan. Mutta kreivitär ei toiminut yksin! Clementina näkee tämän mielessä myös rikoskumppanin – kiltin, lempeän kaunottaren Felicity Rees-Toomen!

vera_figner.jpg

Kun työt pääsevät takaisin huoneisiinsa, on jotain tapahtunut. Clementinan vähäisestä, kolme korua käsittävästä kokoelmasta kaksi on poissa! Ainoastaan sormessa ollut sormus on tallella. Korurasiassa on lappu jossa lukee selvin kirjaimin
GOING ONCE

Meg ja Clementina käyvät pitkän keskustelun. He päättävät turvata Jumalaan ja rukoukseen ja tutkia Raamattua löytääkseen opastusta tulevaisuuteensa. Palvelijatar tulee ilmoittamaan, että on aika sovittaa lisää pukuja, mutta vain Charlotte ja Lily pääsevät ajoissa sovitukseensa.

Lily on aiemmin todistanut Cecilian harhailevan epätoivoissaan etsimässä Haamurakastajan seuraavaa kirjettä. Lily päättelee, että Haamurakastajalle on tapahtunut jotain – voisiko kyse olla siitä, että Charlotte avasi portit ja päästi henget jatkamaan eteenpäin aiottua aiemmin?
Hänelle tulee outo olo ja hän päättää kirjoittaa viimeisen kirjeen, jossa kertoo Cecilian rakkauden kirkastaneen kaiken siten, että Haamurakastajan oli mahdollista siirtyä eteenpäin – mutta että Ceciliaa kohtaan tuntemansa rakkauden vuoksi hän saattoi kirjoittaa vielä viimeisen jäähyväiskirjeen.
Myös Charlotte kirjoittaa – vanhemmilleen, joilta tiedustelee mielipidettä Konstantin Konstantinovitš Romanovin kutsuun vierailla Pietarissa.

konstantin.jpg

Illan tullen Clementina ja Meg tutkivat huoneessaan Raamattua.  He avaavat sen satunnaisesta kohdasta ja lukevat otteen kirjeestä heprealaisille.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
-- Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.

Samassa palvelijatar koputtaa ovelle. Neiti Roehenstartille on vieras.

Clementina ja Meg kiiruhtavat eteisallin läpi oville. Niiden ulkopuolella odottaa Sir Edward – ratsastusvaatteissaan, matkan rasitus olemuksesta paistaen mutta päättäväisenä, kiihkoa vaivoin pidätellen, tosiaan kuin kuumeessa. Hän on saapunut pyytämään, lopultakin, Clementinan kättä. Megin ei tarvitse tehdä itsestään näkymätöntä, sillä Sir Edward ei huomaa mitään tai ketään muuta – ei mahdollisia katsojia, ei sadetta kasvoillaan, ei tilanteen sopimattomuutta. Clementina kävelee Sir Edwardin luo ja suutelee tätä. Sir Edward puristaa Clementinan syliinsä ja suutelee kuin huumattuna.  
Pitkän ajan kuluttua Sir Edward hellittää sen verran, että saa kysyttyä uudelleen: saako hän tehdä Clementinasta onnellisen? Clementina vastaa olevansa luvattu toiselle. Sir Edward ei suostu tähän, vaikka huomauttaakin kuivasti, että Clementina on valinnut ainoan miehen, jota hän ei voi edes haastaa kaksintaisteluun tämän vamman takia. Sitten hän suutelee Clementinaa uudelleen, kiihkeämmin, vaativammin.
”Mitä tekisitte, mikäli olisimme nyt näkymättömiä”, kysyy Clementina.
”Minä tekisin tesitä vaimoni.”
”Tehkää sitten.”
Sir Edward nostaa Clementinan syliinsä. Meg yrittää totella sisarensa pyyntöä, mutta sotkee hermostuksissaan asiat. Sir Edwardin silmien edessä Clementina alkaa välkkyä, muuttuu Megiksi, katoaa ilmaan, ilmestyy taas. Sir Edward perääntyy. Hän tujottaa näkyä käsittämättä muuta kuin että sen on oltava saatanan tekosia.
”Vade retro! Crux sacra sit mihi lux!”
Hän perääntyy päätään pidelleen, uskoen kohtaamisen olleen houretta.

Sisällä Lily ja Charlotte kuulevat, kuinka Sir Edward ryntää Clementinan huoneen ovelle. Löydettyään sen tyhjänä hän vaatii saada tietää, missä neito on. Jäätyään vaille vastausta lähtee hän etsimään neitoa muualta linnasta. Clementina ja Meg palaavat sisälle. Meg hokee olevansa pahoillaan, Clementina uskoo kyseessä olleen jumalallisen väliintulon.
Charlotte aikoo etsiä Clementinalle jotain päällepantavaa, mutta avatessaan Clementinan vaatekaapin hän huomaa, että kaikki mekot ovat poissa. Tilalla on vain viesti:
GOING TWICE.
 
Yhtäkkiä neidot kuulevat, kuinka Sir Edward lähes huutaa palvelijattarelle pihalla, sateessa, ikkunoiden alla palvelijoiden sisäänkäynnillä.
”Kenet sinä oikein toit, sano! Se ei ollut Clementina Roehenstart! Minkä paholaisen sinä usutit kimppuuni?”
”Kyllä oli! Minä kyllä tunnen sen, sen…”
”Se EI ollut neiti Roehenstart.”

Clementina tekee itsensä tiettäväksi ikkunassa. Sir Edward unohtaa palvelijattaren.

”Neiti Roehenstart, antakaa minun tehdä meistä molemmista onnellisia. Lupaan, ettei teiltä koskaan puutu mitään. Ottakaa vastaan kosintani.”
Clementina haluaisi sanoa kyllä, hän todella haluaisi. Suvun suuri kohtalo kuitenkin vaatii häntä naimaan Leiningenin tulevan ruhtinaan.
”Sir Edward, minä… Minun on mentävä toiselle.”
”Neiti Roehenstart, pyydän – älkää pakottako meitä ikuiseen epäonneen ja pohtimaan lopun elämäämme, mitä olisi voinut olla. Seuratkaa sydäntänne kuten minä seuraan omaani. Neiti Roehenstart, tulkaa vaimokseni.”
Clementina hiljenee. Kyyneleet valuvat. Sitten hän kerää itsensä viimeisen kerran.
”Sir Edward, minä tuomitsen teidät sekä itseni ikuiseen epäonneen.”
Clementina näkee koulun ikkunasta lankeavassa valossa, kuinka sadepisarat valuvat kyynelten lailla Sir Edwardin kasvoilla. Hän katsoo ylös vielä kerran ja kohtaa Clementinan silmät. Sitten hän astuu askeleen pois heikosta valopiiristä, pimeään.