Dublinissa lokakuun 14ntenä pnä 1865
Rakkahin Margaret,
toivottavasti vointisi on mitä mainioin.
Suo höpsölle äidillesi anteeksi, että hän menee suoraan asiaan, sillä hän kirjoittaa kiireessä.
Perhettämme ja eritoten sinua, rakkain tyttäreni, on kenkäissyt mitä erinomaisin onni. Kunnioitettu isäsi on onnistunut solmimaan merkittäviä yhteyksiä, joiden johdosta sinut tullaan mitä pikimmin kihlaamaan hra Algernon Cracroft-Amcottsille.
Hra Cracroft-Amcotts on mitä kunnioitettavin mies. Hän jäi viime vuonna leskeksi ja on sanojensa mukaan siitä lähtien kaivannut jotakuta huolehtimaan kodistaan. Hra Cracroft-Amcottsin suruaika päättyy virallisesti vuodenvaihteessa, minkä jälkeen hänen on mahdollista avioitua uudelleen.
Isäsi hankkiutui hra Cracroft-Amcottsin suosioon, ja meidän kesken sanottakoon, että hän on kuukausia ponnistellut onnesi eteen. Suureksi iloksemme hra Cracroft-Amcotts vakuuttui lopulta siitä, että hänen tulisi harkita tulevaksi puolisokseen sinua, rakkain Margaret. Ja, jos sallit hupsun äitisi mennä hieman asioiden edelle, rakkain lady Margaret!
Hra Cracroft-Amcotts saapuu tapaamaan sinua lokakuun 29. pnä, minkä olen saattanut tiedoksi myös nti Spencelle. Toivon, että teet kaikkesi, jotta hra Cracroft-Amcotts mieltyy sinuun. Pysy tiukasti erossa makeisista ja huuhtele kasvojasi ohessa lähettämälläni orkideavedellä kuten olen sinua opastanut.
Suutelen, Äitisi
--------------------
Dublinissa marraskuun 16ntena pnä 1865 AD
Rakkahin Margaret,
Toivottavasti vointisi on mitä mainioin.
Haluan iloiten ilmoittaa, että hra Cracroft-Amcotts oli sinuun sangen mieltynyt. Hän näki sinut kauniiksi, lempeäksi ja sävyisäksi nuoreksi naiseksi, mikä tietenkin pitää paikkansa. Olen hyvilläni ja iloinen, että teit hra Cracroft-Amcottsiin lähtemättömän vaikutuksen. Niin lähtemättömän, rakas Margaret, että hän on ystävällisesti tarjoutunut järjestämään kihlajaiset Lontoon asunnossaan tammikuun 3. pnä.
Tästä syystä vietämme joulun Lontoossa ja otamme jouluvieraat vastaan Midland Grand Hotelissa. Matkustamme Lontooseen joulukuun 15. pnä, jolloin myös sinua lähetetään hakemaan.
Jos haluat kutsua joitakin jalosukuisia ystävättäriäsi kihlajaisiin, ilmoitathan heidän nimensä saattajineen kirjeessä niin pian kuin suinkin mahdollista.
Olen tilannut sinulle pukuja, jotka teetätytän uumalta kokoa pienemmiksi. Toivon, että huomioit tämän etkä sorru jouluisiin kiusauksiin. Kuten niin hyvin ymmärrät, on sinun oltava parhaimmillasi tullessasi kihlatuksi aatelissukuun. Pysy siis edelleen tiukasti erossa makeisista ja jätä tästä lähtien aamiaiset väliin. Iltaisin nauti vain teetä.
En halua herättää ylenmääräisiä toiveita, sillä hääpäivästä päästään neuvottelemaan vasta kun kihlaus on virallinen. En kuitenkaan malta olla sanomatta, että toukokuun toinen lauantai on ollut puheissa.
Suutelen, Äitisi
--------------------
Lontoossa joulukuun 18. pnä
Kunnioitettu nti Barret,
Vaikka en hartaimmissa unelmissanikaan olettaisi, että voisin ikinä sovittaa
tekojani, haluan esittää nöyrimmät anteeksipyyntöni käytökseni johdosta.
Käytökseni ystävättäriänne ja eritoten teitä kohtaan on ollut sanoin
kuvaamattoman julkeaa. En halua edes yrittää selittää itseäni, sillä se loukkaisi
kunniaanne ja älyänne entistä enemmän.
Miehen elinikä ei riitä hyvittämään viime päivien tapahtumia, mutta toivon, että
poistumalla Englannista estän skandaalia langettamasta rumaa varjoaan
yllenne. En koskaan enää vaivaa teitä sopimattomalla käyttäytymiselläni.
Ja silti - viimeiseen päivääni asti muistan teitä rukouksissani.
Nimrod Darling
--------------------
--------------------
Nielles-lès-Calais
Joulukuun 23. pnä 1865 A.D.
Rakkaat tyttäreni MArgaret ja Clementina.
Teidän on uskottava kun sanon, että näin olisin halunnut aloittaa jokaisen kirjeen jo neljäntoista vuoden ajan, mutta valitettavasti kohtalo päätti toisin. Olette hämillänne, ehkä hätääntyneitäkin. Sallikaa minun selittää niin hyvin kuin osaan. En pyydä anteeksiantoa, sillä tiedän, että sydämessänne joko päätätte siunata päätöksen, jonka olen raskain sydämin tehnyt, tai sitten torjua ja kieltää minut, ja kumman valitsettekaan, anteeksi aneleminen on merkityksetöntä.
Meitä on kaksi sisarusta, jotka molemmat halusimme unohtaa sen, mistä olimme lähtöisin. Minua ajoi tiedonjano, ja pääsin vapaaoppilaaksi Saint Catherineen. Sisareni, jota Margaret neljäntoista vuoden ajan piti äitinään, valitsi toisin. Hän lähti Irlantiin ja nai siellä miehen, jota Margaret kutsui isäkseen. Molemmat pitivät toisen valintaa käsittämättömänä, emmekä kirjoittaneet toisillemme vuosiin.
Saint Catherinessa sain salonkeihin kelpaavaa sivistystä, mutta se ei ollut kutsumukseni. Minusta oli enempään, ja kuten te nyt vuorostanne, myös minä aikanani löysin koulusta ystäviä, joiden kanssa seurata Pyhän Katariinan ja Margarita Anjoulaisen viitoittamaa tietä. Me olimme liitossamme voimakkaita, mutta liian moni meistä päätti unohtaa luontonsa ja lahjansa ja seurata muita, turvallisempia haaveita.
Kuten nyt jo tiedätte, minä valitsin toisenlaisen elämän. Sen alkuvaiheilla tapasin Margaretin isän, Giambattista de Vito di Cassilian. Ennen kuin sinä, Margareta, synnyit, teimme jotain, mistä maksamme hintaa tänäkin päivänä.
Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta. Riittää kun kerron, että eräällä matkallamme meidän päällemme langetettiin hirvittävä kirous. Tähän mennessä olette varmaankin jo kokeneet sen verran, että uskotte kirousten olemassaoloon. Se oli viedä hengen meiltä molemmilta, vaikka sitä ei ollut edes suunnattu meihin. Se langetettiin yhteiseen lapseemme, sinuun Margareta, jota rakastimme jo enemmän kuin saatoimme ymmärtää.
Teimme kaiken, mikä vallassamme oli, ja saimme lievennettyä kirousta hieman. Kiitos Krizmarican-nimisen mustalaisnoidan olet vielä elossa. Sinut oli kuitenkin saatava pois meidän luotamme, sillä täällä kirous olisi saanut täyttymyksensä. Sinut piti lähettää kauas, jonnekin, jossa olisit turvassa. Otin yhteyttä sisareeni, joka suostui ottamaan sinut kasvatettavakseen. Sovimme, että pysyisit hänen luonaan, kunnes sinusta tulisi nainen ja kirous purkautuisi.
Margareta, sinun on uskottava, että olemme seuranneet kasvuasi ja ikävöineet sinua elämäsi jokaisena päivänä.
Clementina, sinä synnyit noin vuoden Margaretan jälkeen Jacob Roehenstartin tyttärenä. Emme kertoneet sinulle sisarestasi, sillä oli elintärkeää, ettei hän saanut tietää oikeista vanhemmistaan.
Minä olisin valmis julistamaan koko maailmalle, että Margareta on minun tyttäreni. Giambattista on kuitenkin järkevä ja huomauttaa, että se sulkisi enemmän portteja kuin avaisi. Niinpä sanomme, että Margaretan äiti on edesmennyt kreivitär De Vito di Cassilia, ja että Margareta joutui erilleen vanhemmistaan Kaukasian sodan seurauksena. Sen pitäisi riittää tyydyttämään nenäkkäimmät utelijat.
Kertoisin kaiken tämän mieluummin kasvotusten kuin kirjeessä, ja haluaisin enemmän kuin mitään sulkea syliini teidät, tyttäreni. Odotan kuitenkin pikkuveljeänne syntyväksi minä päivänä hyvänsä, enkä siis saata matkustaa. Ajattelen teitä lakkaamatta, rukoilen puolestanne kuten olen rukoillut kaikkina elämänne päivinä ja suutelen teitä molempia.
Äitinne
--------------------
Rakas Margaret, rakas Clementina,
Olen juuri saanut tiedon, että Marianne on synnyttänyt. Hän ja poika voivat hyvin. Matkustan uutena vuotena heidän luokseen. Olette enemmän kuin tervetulleet matkustamaan kanssani, tai mikäli seikat pidättelevät teitä vielä Lontoossa, olette tervetulleet minä tahansa teille sopivana aikana.
Lähettäkää minulle sana - haluan tietää, että voitte hyvin. Luotan täysin rva Darlingiin, ja mikäli päätätte jäädä hänen asuntoonsa, annan siihen mielihyvin suostumukseni.
Erinäiset kertomanne seikat ovat saaneet minut huolestumaan turvallisuudestanne. Niinpä, mikäli päätätte jäädä Lontooseen, kutsutan Jelenan palvelukseenne. Pyydän lähettämään tiedon aikeistanne.
Teidän,
Giambattista DVdC
--------------------
Kunnianarvoisa neiti De Vito di Cassilia
Pyydän nöyrimmin anteeksi röyhkeyttäni, jolla niin suorasanaisesti pyysin Teiltä lupaa
saada kirjoittaa Teille. Tartun kuitenkin kynään ja toivon, etten loukkaa Teitä näin
tehdessäni.
Myös mitä vilpittömimmin pyydän anteeksiantoanne kun kirjoitan Teille ilman isänne
hyväksyntää, mutta vakuutan koko sydämestäni, että teen näin mitä vastahakoisimmin.
Markiisi Nightwingin tanssiaisissa kohtasin täysikuun tähtien joukossa, enkä ole
saattanut unohtaa kauniita sanojanne ja suloista luonnettanne.
En odota Teiltä vastausta - olenhan Teille vain yksi monista tuntemattomista, jotka
kauneutenne, viehkeytenne ja puhdas luonteenne on lumonnut. Mutta sallikaa minun
vakuuttaa, että mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi kuin vastauksenne, vaikka en saata
toivoa sellaista onnea kohdalleni.
Teidän,
Alexander Thynn
-----------
Nielles-lès-Calai tammikuun 28ntena 1866 AD
Rakkaat tyttäreni,
Kiitos kirjeistänne ja huolenpidostanne.
Voin erinomaisesti, samoin pikkuveljenne. Toivottavasti myös teidän vointinne on ollut hyvä. Olemme ihastuksissamme lukeneet kirjeitä ja sanomalehtien selostuksia niistä moninaisista hienoista juhlista, joihin olette osallistuneet.
Myös juhlien ulkopuolinen elämänne kuulostaa jännittävältä. Pyydän olemaan varovainen ja välttämään tarpeetonta riskinottoa.
Olette kyselleet näkemyksiäni Neitokunnasta.
Voin valitettavasti vain toistaa sen, minkä olen todennut aiemminkin.
Neitokunta on ollut minulle yksinomaan suopea ja hyvä. Käsitykseni mukaan elämä osana Neitokuntaa voi olla vaarallista, mutta se myös tarjoaa seikkailuja ja mahdollisuuden elämään, joka muuten on vain hyvin harvojen saavutettavissa.
En itse liittynyt Neitokuntaan – mikäli toverini olisivat valinneet toisin, olisin luultavasti osa sitä. Nyt olen löytänyt onnen Giambattistan, Jacobin ja ystäviemme kanssa. Olen erinomaisen tyytyväinen valintaani, enkä kadu elämässäni kuin yhtä asiaa – sitä virhettä, josta sinä, rakas Margareta, olet joutunut kärsimään.
Olette tietenkin tervetulleet liittymään seurueeseemme sitten kun aika on kypsä.
Olette yhtä lailla vapaita valitsemaan Neitokunnan.
En osaa suosittaa kumpaakaan, pyydän teitä vain kuuntelemaan sydäntänne.
Tiedän, että Jacob toivoo sinusta, Clementina, työnsä jatkajaa. Sitä varten sinun ei tarvitse liittyä sen enempää meidän seurueeseemme kuin Neitokuntaankaan, tai voit halutessasi liittyä molempiin.
Margareta - tiedän, että Giambattistalla on toiveita sinua kohtaan. Niin minullakin on, mutta kumpikaan meistä ei, tietenkään, rohkene vaatia sinulta tässä vaiheessa mitään. Minulle on tärkeintä, että pääsisimme viimein, näiden epäonnisten vuosien jälkeen, tutustumaan toisiimme.
Minun on myönnettävä, että mikäli valitsette elämän seurapiirirouvina pianosonaattien ja vesivärimaalausten parissa, olen hämmästynyt. Mikäli se kuitenkin on asia, jota sydämenne eniten halajaa, me teemme tietysti kaikkemme, jotta mielihalunne tyydyttyy.
Seurapiireistä puheen ollen – kuten olen aiemminkin kirjoittanut, valitettavasti en näe muita vaihtoehtoja kuin debytoida Nielles-lès-Calaissa. Tiedän, että erityisesti Clementina inhoaa ajatusta, eikä se miellytä minua sen enempää kuin teitäkään. Valitettavasti minun on oltava kanssanne suora: meillä ei ole varaa debytoida Lontoossa. Jos rahat ilmestyisivät jostain, esittelisin teidät tietenkin Lontoossa tai Pariisissa. Jacob elätteli toivoa, että voisimme saada rahat kokoon ensi vuonna, jolloin olisin myös paremmassa kunnossa järjestämään debytoinnin arvoisessanne paikassa. Valitettavasti tämä ei näytä todennäköiseltä. Voin ainoastaan pahoitella.
Pikkuveljenne kastajaiset pidetään Nielles-lès-Calaissa maaliskuun 14ntenä. Giambattista hakee teidät koulusta 10ntenä.
Odotan kovasti tapaamistanne. Eritoten sinun, Margareta.
Rakastava äitinne
----
Kensington Palacessa Lontoossa 11ntenätoista huhtikuuta 1866 AD
Rakas Meg hieno sisareni Margaret,
Minä olen nyt täällä Kensingtonin palatsissa neljättä päivää ja
Toivottavasti vointisi on ollut hyvä ja sää siellä Essexissä mitä parhain. Kiitos kauniista kirjeestäsi, joka ilahdutti minua oikein paljon. Toivottavasti myös ystävättäresi voivat hyvin.
Minä olen nyt täällä Kensingtonin palatsissa neljättä päivää eikä minua ole piiskattu vielä yhtään kertaa! Kruununprinssi, hänen kunnkaallinen korkeutensa Albert Victor on oikein kiltti poika ja hän on myös minulle ystävällinen ja näyttänyt palatsia ja keittiötä ja tallejakin!
Me opiskelemme oikein ahkerasti. Herra maisteri Goulet opettaa meille taiteita, mutta on minulle kauhean vihainen kun en osaa hyvin ranskaa ja koko ajan sanoo minusta rumia asioita, mutta Albert Victor (minä saan nyt kutsua häntä etunimellä ilman titteleitä, ajattele!) puolustaa minua ja varmaan minä sitten opin. Herra maisteri Schulze opettaa sotataitoa ja herra maisteri Albrecht laskentoa ja filosofiaa ja sitten on vielä herra Blunt joka opettaa etikettiä ja toinen herra Blunt tanssia ja sitten on vielä muita joita en nyt vielä muista. Meidän kanssamme opiskelee myös George Frederick, mutta hän on vasta neljän eli vauva.
Minulla on oma huone ja se ei ole palvelijoiden siivessä vaan samassa missä opettajat nukkuvat! Viime yönä tein ehkä tuhmasti kun Albert Victor tuli minun huoneeseeni ja pyysi opettamaan yhden jutun ja nyt minä pelkään että jos se paljastuu niin sitten minut lähetetään pois tai ainakin minä saan piiskaa. Mutta Albert Victor kumminkin sanoi, ettei kukaan ole koskaan opettanut hänelle yhtä hyvää kainalopierua.
En ole vielä esitellyt Herra George Hiirtä Albert Victorille, koska hän ehkä nauraa ja sanoo, etteivät isot pojat tarvitse unileluja. Luuletko, että nauraa? Olen kumminkin tehnyt niin kuin olet sanonut ja kertonut illalla Herra George Hiirelle jos minua painaa tai askarruttaa jokin, niin sitten on parempi olo.
En ole nähnyt Kuningatarta enkä varmaan näekään, koska ensinnäkin Hän on minulle liian hieno ja toisekseen Hän on vieläkin ihan kauhean surullinen kun Hänen mies kuoli, niin siksi Hän ei tule ulos palatsista eikä käy missään. Albert Victor sanoo, että Kuningatar ei oikein pidä vanhimmasta pojastaan ja on siksi ollut ankara myös Albert Victorille, mutta silti hän kaipaa Häntä. Joskus voi olla ikävä sellaistakin, joka on ollut itselle ankara tai tuhmakin.
Äiti sanoo, että isä on työmatkalla, ja sitten hän alkaa itkeä. Tai ei nyt ala kun olen täällä, koska hän on hotellissa ja kohta varmaan taas kotona, mutta alkoi ja ei nyt kirjoita vaikka lupasi. Luulen, että isä ei ole oikeasti työmatkalla. Kerro minulle rehellisesti, Meg, missä isä on, kerrothan? Olen kumminkin huolissani Herra George Hiiri on kumminkin huolissaan hänestä ja äidistä myös, vaikka minä sanon, ettei varmaan ole mitään hätää. Se sanoo, että sillä on ikävä heitä ja sinua myös.
Kirjoitathan oikein pian?
Toivoo sinun pikkuveljesi Patrick Barret
Post scriptum
Lähetän tässä myös piirroksen sorsasta. Albert Victor sanoo, etteivät tytöt halua piirroksia sorsista, mutta minä sanoin ettet sinä olekaan tyttö vaan Meg.
