Lady Marianne, Giambattista De Vito di Cassilia, Sir Jacob ja Ahmed Mustafa ovat seikkailijoita. Nyt he ovat pakotettuja viettämään aikaa Roehenstartien linnassa, joka on hapertumassa käsiin. Linnaa lämmitetään enää osittain, länsisiipeen ei ole menemistä ja jäljellä on enää pari palvelijaa. Mikäli ikkuna rikkoutuu, sen eteen kasataan pino kirjoja, mutta kukaan ei osaa eikä kenenkään arvolle sovi ryhtyä nikkaroimaan. Puheenaiheet alkavat loppua: ”Tänään ikkunasta lensi sisään tilhi.” ”Todellako?”

Mariannen pojan ristiäisten aika koittaa pian, eikä rahaa niiden järjestämiseen ole. Eikä muuten myöskään tytärten debytointiin. Maat, linna ja irtaimisto on jo myyty tai pantattu lukuun ottamatta perintökalleuksia ja sukuhistoriaa taltioivia maalauksia, joista Jacob ei suostu luopumaan.
Seuruetta kiinnostaa Jacobin suunnitelma: mitä ihmettä tässä ollaan tekemässä?
Jacobilla on uusi suunnitelma. Mikäli Roehenstarteilla olisi takanaan sekä Neitokunta että Veljeskunta, olisi kruunu mahdollista voittaa takaisin. Nämä olisivat Jacobin keihäs ja kilpi. Tytöt on jo onnistuneesti saatettu Neitokunnan yhteyteen, seuraavaksi pitäisi saada ote Veljeskunnasta. Sen Englannin päämies, kontra-amiraali Hampton sattuu omistamaan maat linnan ympäriltä sekä linnan velkakirjat. Jacob on kuitenkin luottavainen: ”Olen varma, että kun Hampton kerran katsoo minua silmiin, hän ymmärtää, että on alamaiseni.”

Lopulta päätetään, että varat ristiäisiin hankitaan ryöstämällä ne joltakulta englantilaiselta protestanttiaateliselta. ”Aateliselta.”
Giambattista ja Ahmed ylittävät kanaalin, ryöstävät aatelisen, palkkaavat tälle työskennelleen imettäjän ja lähtevät omiin suuntiinsa: Ahmed takaisin Ranskaan, Giambattista St Catherinen kouluun hakemaan neitoja.
Lapselle päätetään antaa nimeksi Arthur Jacob Alexander Ahmed. Päätös on lähes yksimielinen.

 

---------------

Neidot ja Lady Astoria ajavat vuokravaunuissa Calais’n satamasta kohti linnaa. Lady Astoria nopeuttaa matkaa hieman ajanhallintakyvyillään.
Vastaan ratsastaa postinkantaja, joka vaikuttaa hermostuneelta. Ehkä hän voisi luovuttaa Roehenstartin kreiviparille tarkoitetut kirjeet tänään nuoremmalle kreivittärelle, olisiko se mitenkään mahdollista?
Celemntina ottaa kirjeet vastaan ja avaa ne. Kuorissa on puolentusinaa kieltäytymiskirjettä, joissa ristiäisiin kutsutut perheystävät esittävät sydämelliset pahoittelut siitä, etteivät voi saapua paikalle. Erään sukulainen on kuollut, toisen lapsi sairastunut. Neidot ymmärtävät, että jokin on vikana, mutta yrittävät lohduttaa Clementinaa: varmasti myöntävät kirjeet ovat jo saapuneet, nämä ovat viime hetken perumisia, ovathan ristiäiset jo ylihuomenna.

Vaunut ajavat linnan pihaan ja hovimestari toivottaa seurueen tervetulleeksi.
”Ilo nähdä teidät hyvissä voimissa, nuorempi kreivitär Roehenstart.”
Vanhan hovimestarin silmät taitavat hieman kostua.
”Tervetuloa kotiin, kreivitär De Vito di Cassilia, viimeinkin.”
Seurue saatellaan yläkertaan, jossa hyvin huonokuntoinen Lady Astoria vihdoin havaitsee soveliaan alustan ja pyörtyy sohvalle. Giambattista virvoittaa hänet hajusuolalla ja saattelee huoneeseen.
Neidot ovat hämillään ja apeita Clementinan ja Megin taloudellisesta tilanteesta. Yksin laukkuja yläkertaan raahaava iäkäs hovimestari on surullinen näky. Kaikki on kulunutta ja kauhtunutta.

Marianne, Jacob ja Ahmed saapuvat, äiti ja tytär tapaavat ensi kertaa. Tilanne on tunteellinen mutta hämmentynyt. Marianne aloittaa varovasti kyselemällä Megin koulumenestyksestä.
Lady Astoria on hämmentynyt siitä, että talon rouva tervehtii vierasta lasta tunteikkaasti ja ennen häntä.  
Keskustelussa käy lopulta ilmi, että Marianne on Megin äiti. Tämä asettaa koko asumisjärjestelyn erikoiseen valoon.
Clementina alkaa kertoa taistelusta, johon seurue joutui matkallaan satamasta linnaan. Muut hyssyttävät hänet hiljaiseksi: tuo ei ole asia, josta puhutaan teen äärellä. Clementina vakuuttaa, että perhe on varsin tottunut taisteluihin eivätkä koulutoveritkaan ole sellaisia herkkiä mimosoja joilta vaikuttavat, mutta keskustelun suunta ei silti miellytä vanhempia eikä tovereita. Seurue paheksuu ja kauhistuu, kun Clementina väittää äidilleen vastaan. Lopulta Jacob ehdottaa, että tytöt menisivät katsomaan kappelia, jossa ristiäiset pidetään.

Kappelissa neitojen mieleen muistuu asia, jota yleensä ei ajatella: Roehenstartit ovat katolisia. Se on kauhistus jumalaapelkääville anglikaaneille, mutta Lady Astoria rauhoittaa tilanteen tekemällä myönnytyksen: voimme kaikki rukoilla täällä. Claire sulkee silmänsä: Rakas Jumala, älä anna meidän perheellemme käydä näin.
Lady Astoria kertoo, miksi oli niin huonossa kunnossa. Hän on Neitokunnan tämänhetkinen siphonin haltija. Se on pieni kultainen suurennuslasi, jonka avulla voi vahvistaa toisen magiankäyttäjän voimia. Sitä kantaa yksi Neitokunnan koulutettu jäsen kerrallaan. Toisten magiaa vahvistetaan omalla elinvoimalla, ja Lady Astoria on antanut lähes kaikkensa. Yleensä siphonia kantaa joku Jeanne D’Arcin seuraajista, ”mutta nämä tapaavat antaa liikaa itsestään liikaa ja kuolevat siksi nuorina”. On selvää, että Lady Astorian mielestä hän, Ching Shih’n seuraaja ja taktikko, on paljon sopivampi kantamaan esinettä.
”Jos minulle tapahtuu jotain, teidän on rikottava siphon. On liian suuri riski, että se joutuu vääriin käsiin. Älkää missään tapauksessa yrittäkö käyttää sitä, murskatkaa se heti.”

Lady Astoria lähtee lepäämään, muut haluavat keskustella Clementinan kanssa. ”Miksi puhuit vanhemmillesi taistelusta? Puhuit Giambattistalle ja isällesi kuin olisit itsekin mies!”
Meg keskustelee vanhempiensa kanssa. Nämä pyytävät anteeksi virheitä, joiden takia heidän oli annettava Meg toisten kasvatettavaksi. Meg kertoo, etteivät kasvattivanhemmat ole hyviä ihmisiä. Meg kertoo, etteivät nämä kohdelleen häntä itseään kaltoin, mutta pikkuveljeä kyllä. Hän ei halua kertoa tarkemmin. ”Te ette usko minua, koska ette tunne minua, mutta se ei ole minun vikani.”

On selvää - vaikka tätä ei sanotakaan ääneen - että linnan asukkaat tarvitsevat kipeästi rahaa. Kihlaus rahakkaaseen sukuun ratkaisisi ongelman ja pyyhkäisisi samalla pois huolen siitä, miten debytointi maksetaan. Aatelisesta kosijasta on turha nähdä unta, sillä rikas ja korkea-arvoinen perhe ei voittaisi avioliitossa mitään.
Illallisen jälkeen Lady Astoria kertoo upean uutisen. Hänen erittäin korkea-arvoiset tuttavansa ovat pyytäneet häntä etsimään puolison pojalleen, ja nuorempi kreivitär Roehenstart kävisi laatuun mitä parhaimmin.
Kyseessä Leiningenin tuleva ruhtinas Carl Friedrich Wilhelm Emich. Hän on itsensä kuningatar Victorian äidinpuoleisen velipuolen tyttärenpoika – siis korkea-arvoinen mutta kruununperimysjärjestyksen ulkopuolella.



Nuori mies on ihastuttava - äärimmäisen viehättävä, sivistynyt, älykäs ja huumorintajuinen herrasmies. Hän on kärsinyt nuoruudessaan poliosta, mutta hänen kuntonsa ei estä häntä esimerkiksi ratsastamasta (tai löytämästä tietä lähiseudun nuorten naisten päiväuniin).
Kaikkien mielestä tarjous on häkellyttävän hyvä. Vain Jacob ja Clementina tuntuvat epäröivän. Jacob kiittää Lady Astoriaa erittäin kohteliaasti ja pyytää saada harkita asiaa hetken. Myöhemmin hallista kuuluu tiukka väittely, jonka Jacob ja Marianne käyvät aiheesta.

Lady Astoria on taktikkona laskenut 1+1+1. Hän lähettää sähkeen Neitokunnalle.

Illalla tytöt Clementinaa lukuun ottamatta kerääntyvät Lilyn ja Charlotten huoneeseen. Meg purskahtaa itkuun. ”Mikä Clementinalla on? Hän on niin ilkeä ja käyttäytyy niin huonosti!”
Neidot ovat pöyristyneitä siitä, ettei Lady Astorian ehdotusta hyväksytty siltä istumalta. Voisikohan Meg naida tarjotun nuorenmiehen? ”Eiköhän ole selvää, että jonkun tässä linnassa on mentävä naimisiin.”
Huoneessaan makaava Clementina kuulee keskustelun ohuiden seinien läpi ja itkee itsensä uneen.

Aamulla Lady Astoria pyytää Clementinaa seuraamaan itseään huoneeseensa ja auttamaan itseään pienessä askareessa. Todellisuudessa hän sipaisee voidetta itkettyneen Clementinan silmien ympärille ja keskustelee tämän kanssa tiukasti mutta ystävällisesti. ”Sinä olet tämän joukon selkäranka. Toverisi luottavat ja turvaavat sinuun. Älä petä heitä.”

Lady Astorialle toimitetaan aamiaiselle kaksi sähkettä. Aamupäivällä keskustellaan debytoinnista. Lady Astoria kyselee Clairen tilanteesta, Claire on vaikeana. Kun käy ilmi, että kyse on rahasta, Lady Astoria kertoo, että Madame Salvini on suuresti mieltynyt Claireen. Mikäli on tarpeen, tämä on varmasti valmis avustamaan Clairea, mutta - Lady Astoria varoittaa - se tarkoittaa, että Claire olisi suuressa kiitollisuudenvelassa Madame Salvinille.
”Hän on rakas ystäväni ja kunnioitan häntä työtoverinani, mutta pohdi tarkkaan, haluatko olla osa joissain hänen elämänvalinnoissaan.”

Charlotte muistuttaa, että on olemassa vielä toinen vaihtoehto. Charlotten veli John Hamilton kuuluu Clairen ihailijoihin.
Myös Megin kanssa keskustellaan. Giambattista tulee kertomaan uutiset hymyillen rakastavasti. Rahat on saatu, Meg voi debytoida Lontoossa! On kuitenkin silminnähden selvää, että isää painaa jokin. Mutta silti, debytointi on järjestyksessä!

Lady Astoria pitää neideille vielä toisen oppitunnin. Viileään puutarhaan on katettu teetä. Lilyn tehtävä on lämmittää pihamaa sopivaksi. Clementina harjoittelee jousella ja nuolella tehtävänään lähettää nuoli matkaan ennen kuin tallimestari on nostanut hänelle maalin. Tarkoitus on oppia taistelemaan siten, että vihollisen seuraavan iskun voi aavistaa. Claire tarjoilee teetä ajatuksen voimalla. Lily yrittää vuoroin jäädyttää, kumota ja kiehuttaa teetä kupeissa. Megin tehtävä on kirjoa, tai pikemminkin luoda illuusio kirjomisesta. Charlotte puolestaan järjestää teekestit toisella puolella. Vieraiksi saapuu henkiä: 8-vuotias pikkutyttö nukkeineen sekä kaksi tyytymätöntä vanhempaa henkilöä, jotka eivät hyväksy sitä seikkaa, ettei tarjolla ole olutta.
Lady Astoria pyytää viemään itsensä toiselle puolelle. Hänellä on uutisia.
”Olen juuri saanut aviomieheltäni Lord Alcottilta lennätinsanoman. Voin ilokseni kertoa, että hän on keskustellut isänne kanssa ja me kaikki pidämme hyvänä ajatuksena, että teidät kihlataan nuoremmalle pojalleni Hardingillle. Tervetuloa perheeseen.”

PARAHIN LADY ASTORIA STOP OLEN KESKUSTELLUT PARONI LAWRENCEN KANSSA STOP HARDING JA NUOREMPI PARONITAR LAWRENCE OK STOP PARONI HALUAA NUOR KREIV SUOSTUMUKSEN STOP VOITTE EDETÄ STOP SIR ALCOTT

Charlotte palaa toiselta puolelta häkeltyneenä ja säilyttää rauhallisuutensa vain vaivoin. Kun Lady Astoria on poistunut, hän purskahtaa itkuun. ”Luulin aina, että saisin valita!”
Neitokunnassa operoivassa anopissa on hyvät ja huonot puolensa. Meg on varma, että järjestely on Charlottelle hyväksi. ”Muista: ihastus vie tuhon tielle, järki nouskoon kunniaan!”

Illalla järjestetään pienimuotoiset päivälliskutsut, jotka ovat ilmeisesti vieläkin pienemmät kuin alkujaan oli suunniteltu. Claire kuulee pihamaalta pariskunnan väittelyä.
”He ovat olleet ystäviämme vuosikausia, kunniallisia ja miellyttäviä ihmisiä. Me menemme sisään.”
”Niin, tietenkin, mutta…”
”He ovat olleet meitä kohtaan ainoastaan ystävällisiä. Me emme kuuntele alhaisia juoruja.”
”Mutta entä jos tässä olevat seikat pitävät paikkansa…?”
”Toitko sen hirveän kirjeen mukanasi? Pane se heti pois. Nyt me menemme sisään.”

Paikalla on myös tuttu henkilö: Delmont Baudouiniksi esittäytynyt, taistelukentällä kohdattu mies. Huono puoli on se, että ilmeisesti mies on Roehenstartien läheinen ystävä. Hyvä puoli taas on se, että hän käyttäytyy lupauksensa mukaisesti herrasmiesmäisesti.

Illallisen loppupuolella Claire livahtaa naulakolle, etsii miehen takin ja varastaa sen taskusta kirjeen.   

Hyvä Ystävä,

Valitettavasti tietoomme on tullut seikkoja, jotka meidän on teille edelleen kerrottava oman hyvinvointinne ja maineenne turvaamiseksi. Olemme yhtä järkyttyneitä tässä kirjeessä ilmitulevista käänteistä kuin tekin, joten pyydämme mitä sydämillisimmin suomaan anteeksi, että joudumme lähestymään teitä nimettöminä. Olemme kuitenkin tutut ja toivomme, että voimme joskus keskustella aiheista myös kasvotusten.

Seurapiirissämme vaikuttava ja monien arvostama ystävämme Roehenstartin kreivi ei puolisoineen kenties olekaan sitä, mitä hän on meille uskotellut. Olemme erittäin luotettavista lähteistä saaneet kuulla sangen eriskummallisia tietoja perheen edesottamuksista. Kauhistukseksemme ovat eriskummallisuudet paitsi luonteeltaan tulenarat, myös lukuisat. Vahvistakaa itsenne, sillä aiomme nyt luetella niitä.

Ensinnäkin on merkillepantavaa, kuinka on perhe ottanut hoiviinsa Margaret De Vito di Cassilian, entiseltä nimeltään Margaret Barretin. Kuinka ei linnassa jo pitkään majaillut kreivi De Vito di Cassilia aiemmin ole tytärtään halunnut, ja nyt vasta hänet huomaansa ottanut? Ja onhan vallan erikoista, että yksinäinen italialaiskreivi, espanjalaisnunna ja muhamettilainen näin pitkään viihtyvät kreiviparin vieraina, jopa asuinkumppaneina. Tämän kaiken te tietysti tiedätte ja olemme siitä useita kertoja puhuneet. Nyt tietoomme on kuitenkin saatettu selvitys, ja voi olla, että ainakin kreivi De Vito di Cassilian kohdalla asia saattaa olla yksinkertaisempi kuin olemme arvanneetkaan. Merkillepantavan hyvin tiedoitettu taho on nähkääs antanut meidän ymmärtää, että italialainen olisi tyystin hurmannut linnan Ladyn ja jättänyt linnan herran siinä määrin kannattamaan aisaa, että ei ole selvillä, kenen poikaa ensi viikolla oikein ristitäänkään.

Koska olette kunnian mies ja haluatte uskoa tuttavistanne hyvää, jätätte tällaiset juorut tietenkin omaan arvoonsa. Kehoitamme teitä kuitenkin miettimään, eikö selitys jotensakin voisi käydä järkeen. Emme voisi kannustaa teitä ryhtymään mihinkään toimiin – ehdotammekin, että vain mielessänne punnitsette tällaista mahdollisuutta ja vedätte sitten omat johtopäätelmänne.

Toisekseen: te ja me tiedämme hyvin, kuinka huomattavan syvyyden kreivi Roehenstartin taloudellinen ahdinko on viime vuosina saavuttanut, ja kuinka hänen on ollut pakko pantata niin linnansa kuin sitä ympäröivät maa-alueetkin. Nyt kuitenkin kuin taikaiskusta on hän saanut velkakirjat takaisin, vaikka minkäänlaista omaisuuden lisääntymistä ei ole hänellä havaittu. Tietoomme on saatettu, että taustalla on pahimmanlaatuista vilunkipeliä ja rikollisuutta. Emme halua panetella yhteistä ystäväämme, joten kehoitan teitä itse tiedustamaan, mikä onnekas sattuma on poispyyhkäissyt osan hänen veloistaan.

Kolmas ja vakavin tietoomme saatettu aihe on niin pöyristyttävä, ettemme melkein saata sitä edes paperille tallettaa. Mutta yhteisen hyvämme nimissä on siitäkin silti mainittava.

Lienemme samaa mieltä siitä, että jokaisen kunnian miehen sydämen perimmäisessä sopukassa asuu rakkaus hänen isänmaataan kohtaan. Valitettavasti näin ei nähtävästi ole kreivi Roehenstartin kohdalla, vaan hänen on saatu tietää vehkeilevän Britanniaa ja eritoten sen Kuningatarta vastaan. Ajattelimmepa Te ja me Englannista ja sen hallitsijahuoneesta mitä hyvänsä, on selvää, että maanpetturuus on rikoksista vakavin ja kunniattomin. Toimiiko kreivi omaan laskuunsa vai kenties Osmaanivaltakunnan, se ei ole meille selvää, mutta pelkäämme, että hänen perimmäinen tarkoituksensa on Brittiläisen imperiumin horjuttaminen, mahdollisesti edellä mainitun osmaaniylimyksen avustuksella. Tietenkään hän ei tule moisessa onnistumaan, mutta jos suunnitelma paljastuu, jäävät hänen kanssaan sosiaaliseeranneet noloon asemaan.

Tuhannen kertaa pahoitellen että joudumme tuomaan teille ikävät uutiset, suosioonne sulkeutuen,
Ystävänne