Lillian "Lily" Geneva Euphemia Darling

Lily on kotoisin Bardseyn saarelta, joka sijaitsee Walesin ja Irlannin välissä. Se on pieni, sumuinen saari, jolla sijaitsee Lilyn perheen kolkko kartano sekä rannan tuntumassa oleva pieni kylä, jossa asuu 70 ihmistä. Saaren erikoisuutena on se, että pyhiinvaeltajat saapuvat sinne kuolemaan. Legendan mukaan saarelle on haudattu 20 000 pyhimystä, mutta saaren koon huomioon ottaen se tuskin pitää paikkaansa.

Lily on syntynyt 1.1.1850. Hän on perheen iltatähti: sisarruksia on Lilyn lisäksi viisi, kaikki vanhempia veljiä. Heidät lähetettiin Englannin pääsaarelle opiskelemaan kahdeksanvuotiaina, joten Lily on tavannut heitä lähinnä kesällä ja jouluisin. He ovat Ulysses (19), Augustus (20), Nimrod (22), Alexander (22) ja Horatio (26).

Lilyn isä on Octavius Darling, äiti Emma. Perhe on asunut saarella sukupolvien ajan, vaikka isä Octavius onkin entinen laivastoupseeri ja runoilija, nyt eläkkeellä. Perhe on varakas, tiluksia on myös Englannin pääsaarella.

Lily on viettänyt lapsuutensa äitinsä ja sittemmin eläkkelle jääneen isänsä kanssa eristyksissä. Kylässä on ollut joitain samanikäisiä lapsia, mutta ei kovin montaa, eivätkä palvelijat ole kauhean puheliaita. Lilyllä on ollut seuranaan isän merimatkoilta tuomia muistoja ja kirjoja, jotka kertovat matkailusta, kuninkaallisista ja muista hienoista asioista. Saari ja kartano menevät tietenkin vanhimmalle veljelle, Lilyn kohtalona on mennä naimisiin ja asua jossain hienossa paikassa miehensä kanssa. Lilyn mielikuvissa avioelämään liittyy kaikenlaisia seikkailuja ja jännittäviä käänteitä, uusia ihmisiä ja paikkoja. Tämä ajatus lienee täysin vailla totuuspohjaa.

Luonne

Luonteeltaan Lily on leikkisä ja kiltti. Hänellä on taipumusta muiden kustannuksilla tapahtuviin piloihin, eikä hän aina täysin hahmota sellaisia asioita kuten seuraukset tai vastuu. Hän on eloisa ja eteerinen, romanttinen ja sentimentaalinen, antelias ja avulias, askeettinen ja seurallinen, epävarma, keskittymiskyvytön, rohkea ja kokeilunhaluinen. Häviäminen ei sovi hänelle, ja kilpailutilanteissa hän on enemmän läsnä kuin koskaan muulloin.

Lily ei ole kapinallinen millään tapaa, ja häntä ahdistaa mennä mitään auktoriteettia vastaan, mutta hän on myös uteliaampi kuin nuorelle naiselle olisi ehkä suotavaa. Hän on parhaimmillaan kielissä ja kaikessa näpräämistä vaativassa, huonoimmillaan kaikessa esiintymistä vaativassa. Hän on hyvä tanssimaan niin kauan, kun mies todella tietää, mitä tekee.

Ulkonäkö

Piirteiltään ja olemukseltaan Lily on pitkä ja lintumainen, helposti särkyvällä tavalla kaunis. Hän näyttää siltä, kuin olisi parhaimmillaan maalausten aiheena, mutta mikäli häntä menisi koskemaan, joku luu hajoaisi heti. Lily hymyilee paljon omalla etäisellä tavallaan, josta saa sellainen vaikutelman, että hän on tuskin koskaan syyllistynyt mihinkään.

Etu ja haitta

Etu: viaton. Vaikka Lily syyllistyy kaikenlaiseen alvariinsa, tuntuu se aina jotenkin epäuskottavalta. Lilyn ylle on helppo heijastaa omia romanttisia kuvitelmiaan.

Haitta: häpeällinen perhetausta. Lilyn isän laivastoura päättyi skandaaliin, jonka ansiosta hän vetäytyi takaisin saarelleen. Skandaaliin liittyi mulattiäpärälapsia, moraalisesti arveluttavaa, salanimellä julkaistua runoutta sekä laivasto-onnettomuus, joka johti yhden sotalaivan uppoamiseen Englannin Kanaalissa.

Claire Virginia Florence Wynn


 

s. 13.5.1851

Juristi Morgan Wynn palvelee Brittiläistä Imperiumia Singaporessa. Hänen vaimonsa, itsenäinen ja päättäväinen Agnes Wynn, lähettää heidän vanhimman tyttärensä Clairen oppimaan isänmaan tavoille tämän ollessa kymmenvuotias. Kaipaamaan jäävät nuoremmat sisarukset Agatha (8), Horatio (7) ja Amos (4). Claire lähetetään tropiikin lämmöstä kylmään Cardiffiin isän nuoremman veljen Matthewn ja tämän vaimon Sophian perheeseen. Matthewn ja Sophian perheessä on jo kaksi Clairea nuorempaa lasta, pienet William ja Evan, iät 7 ja 5, ja lisää on tulossa. Sophia-täti tahtoisi kohdella Clairea kauan toivomanaan tyttölapsena, mutta William on pahankurisuuden perikuva ja vie äitinsä ja palveluskunnan kaiken ajan ja huomion. Claire saa kasvaa kuten itse tahtoo, ja viettää suurimman osan ajastaan ratsastelemalla ja tunkemalla nokkansa paikkoihin ja asioihin, jotka eivät ole hänen ikäiselleen tytölle sopivia. Hän enemmänkin kuulee asioita kuin näkee niitä. Joitain asioita hän ei edes osaa unohtaa, vaikka tahtoisi. Claire oppii pitämään suunsa kiinni tietyistä asioista kantapään kautta. Kun hän kolmetoistavuotiaana kysyy sedältä ja tädiltä asioista, joista hänen ei tulisi tietää tai edes puhua, päättää Matthew- setä lähettää Clairen sisäoppilaitokseen seuraavan lukuvuoden alussa, tämän vanhempien siunauksella ja hyväksynnällä.

Clairella on ikävä perhettään ja sitä ympäristöä, jossa kasvoi. Hän kirjoittaa vähintään kerran kuussa pitkän kirjeen vanhemmilleen ja Agathalle. Clairella ei ollut varsinaisesti samanikäisiä ystäviä Malesiassa, vaan kaikki ystävät olivat nuorempia virkamiesten tyttäriä, joiden kanssa ei voinut kuin leikkiä nukeilla tai kyllästymisen iskiessä, mennä palvelijoiden ja lastenhoitajien kanssa ratsastamaan, veneilemään tai kävelyretkille.

Claire on sekä tottunut olemaan se erikoinen, erityisasemassa olevan luokan lapsi että oppinut olemaan herättämättä huomiota. Clairen ei ole koskaan tarvinnut ajatella mitään vaikeaa tai vakavaa, tai pureskella annettua aineistoa itse, tai edes ajatella että yhteiskunta ja maailma ovat monimutkaisempia asioita kuin miltä näyttää. Claire on tähän mennessä ajatellut vanhempiensa järjestävän hänelle jonkinlaisen avioliiton, joka parhaimmillaan olisi jonkun Malesiassa palvelevan upseerin tai kauppakomppanian virkamiehen kanssa. Silloin hän voisi olla lähellä vanhempiaan ja kaikkea tuttua, minkä parissa on kasvanut. Hän toivoo, että pääsisi naimisiin jonkun varakkaan miehen kanssa, joka joko olisi asemoituna Malesiaan tai sitten niin rikas, että voisi kustantaa kerran kahdessa vuodessa matkan Clairen perheen luo. Mitään romanttisia kuvitelmia rakkaudesta Clairella ei ole ja rakastuminen tuntuu jotenkin vieraalta. Kirjallisuuden rakkauskertomuksetkin tuntuvat kuvailevan jotain asiaa, mistä hänellä ei ole harmaintakaan aavistusta. ("mitä, pitääkö mun olla ihastunut johonkin poikaan? miksi?") Haikara tuo lapset, joita saisi olla mielellään monta. Onni olisi kartano jossain Kaakkois-Aasiassa, muutama hevonen, laululintuja, hyvin käyttäytyviä lapsia joita pukea kauniisti, koiratarha ja sävyisiä, kohteliaita palvelijoita ja kaunis puutarha.

Claire on hyvä konkreettisessa. Koruompelukset ja kukka-asetelmat sujuvat, mutta kauniin käsialan saavuttamisessa on vielä toivomisen varaa. Henkevää ja tarkkaa keskustelua vaativissa tilanteissa Claire mieluummin ummistaa suunsa ja vastailee äärimmäisen niukasti siinä pelossa, että sanoisi jotain sopimatonta. Herraseurassa keskusteleminen on Clairelle joskus ahdistavaa, etenkin jos seuralainen ilmaisee haluavansa jotain, mikä on Clairen omien halujen vastaista. Ahdistavuus lähtee siitä, ettei Claire usko osaavansa ilmaista tarpeeksi hienostuneesti, hillitysti ja naisellisesti oman kantansa paremmuutta toiseen nähden. Claire pitää asioista, joissa voi nähdä heti omat aikaansaannoksensa -välitön palaute on Clairelle tärkeää, koska yleensä arkipäiväiset ja ei-kriittiset asiat eivät jaksa kiinnostaa häntä kauaa. Joku kasvien kasvattaminen on turhauttavan tylsää siemenvaiheessa, mutta kun mullasta alkaa pukkaamaan jotain oikeasti käsiteltävää, alkaa homma olla huomattavasti hauskempaa. Hän ei kuitenkaan jätä tylsää tehtävää kesken, vaan pyrkii suoriutumaan siitä mahdollisimman nopeasti ja leimaa sen ikäväksi, typeräksi ja turhaksi asiaksi.

Claire pitää eläimistä, ratsastamisesta, liikkumisesta, purjehtimisesta ja voimakkaista väreistä. Hänen lempivärejään ovat karmiininpunainen, violetti ja kulta. Claire ei ole hyvä laulaja, mutta laulaa mieluummin kuin hyvin. Kirkossa käyminen on hauskaa vain siksi, että siellä saa välillä veisata virsiä. Claire pitää linnuista ja harjoittelee tunnistamaan lintujen lauluääniä. Yrittää matkia niitä viheltämällä, jos on varma ettei kukaan muu kuule. Hän ei oikein pidä ryhmätyöskentelystä, tai työskentelytavoista joissa pitäisi komiteoida jotain yhdessä ja tulla yhdessä johonkin lopputulokseen, ja ehdottomasti eniten Claire vihaa melua, yllättäviä kovia ääniä ja kakofoniaa. 

Clairen mielestä yhteiskunta on hyvä tällaisenaan ja tämä on hyvää elämää. Tietysti kannattaa pyrkiä hyviin naimisiin, että on sitten varaa asioihin tämänkin asian, että hyvät asiat ostetaan rahalla ja rikkaudella Claire oppi kuultuaan jotain keskustelua ohimennen. Clairen elämä tähän mennessä on mennyt hyvin paljon yhteiskunnan normien mukaisesti niin, ettei missään vaiheessa ole tullut mitään syytä epäillä, kyseenalaistaa tai uudelleenarvottaa sitä elämää, mitä vaikkapa äiti on elänyt.

Ulkonäkö: Claire on ruskeatukkainen, pyöreäposkinen ja vihreäsilmäinen. Vähän kesakoita ja hiukset ovat tikkusuorat. Claire on vahvempi ja pidempi kuin tarvitsisi olla, mikä hieman nolottaa. Claire näyttää mielestään maalaistytöltä, kun tahtoisi olla mieluummin hento, hauras aatelisneito. Clairella on ilmeikkäät kasvot ja iloinen, leveä hymy.

Luonne: Claire on hiljainen, mukavuudenhaluinen, viihtyy hyvin omissa oloissaan ja usein varautunut ja vakava. Hän on hieman hitaasti lämpenevä niin ihmiskontakteissa kuin tunteissaankin, mutta luottaa ystäviksi ja viisaiksi auktoriteeteiksi päättämiinsä ihmisiin. Claire osaa olla päättäväinen, utelias ja peloton, ja tullessaan loukatuksi haluaa ehdottomasti maksaa kiusan korkojen kera. Ei tuota ongelmia olla tarpeen vaatiessa laskelmoiva ja  sinnikkään kärsivällinen, jos se näyttää kannattavalta. Claire hahmottaa maailmaansa kuulemiensa asioiden ja äänien kautta.

Etu: äärimmäisen hyvä ja terävä kuulo. Claire kuulee nuppineulan putoamisen kahden seinän läpi ja erottaa helposti sanat naapurihuoneessa supistusta puheesta.

Haitta: Ylipuhuttavissa helposti tekemään asioita. Jos joku perustelee asian hyvin ja puhuu nopeasti, Claire ei kyseenalaista tai pysähdy ajattelemaan, ennenkuin vasta kun vahinko on tapahtunut.

Teini-ikä voisi ilmetä asioiden hiljaisena kyseenalaistamisena ja aivan uudenlaisena tiedonjanona maailmaa kohtaan. Maailman monimutkaisuus tulee esiin ja Claire lähtee varovasti tutkimaan maailmaa ympärillään. Teini-ikä voisi olla myös identiteettien ja tulevaisuuksien arviointia ja kokeilua. Tähän asti Clairella ei ole ollut mitään selkeästi aikaisemmasta poikkeavaa esikuvaa tai mallia, tai edes syytä ajatella tekevänsä asioita jotenkin toisin kuin miten äiti, täti ja muut ovat tehneet.

Margaret "Meg" Barrett



Margaret Barrett, 14-vuotias protestanttisen perheen tytär Dublinista. Syntymäaika 16.9.1850.

Isä Richard on menestynyt tekstiiliteollisuuspamppu. Hän on punaposkinen, äänekäs ja kova nauramaan. Richard on onnistunut monikymmenkertaistamaan omaisuutensa hyvällä liikevainulla ja erinomaisilla ihmissuhdetaidoilla. Margaretin isä tunnetaan laajalti reiluna ja konstailemattomana kangaskutomon omistajapomona ja häntä arvostavat niin duunarit kuin muut uusrikkaatkin.

Margaretin äiti Mary on pariskunnan hiljaisempi osapuoli. Hoikka ja siropiirteinen, säntillinen ja hillitty. Hän auttaa tehtaan pyörittämisessä aina makutuomarina toimimisesta kirjanpidon valvomiseen minkä kodinhoidolta ehtii. Hänen mielestään naisen tärkein tehtävä on palvella miestään ja olla tälle kaikilla tavoin mieluisa kumppani. Äitinä Mary on tunnollinen ja velvollisuutensa tyynesti täyttävä, mutta on aina pitänyt
lapsiinsa huomattavasti suurempaa välimatkaa, kuin mieheensä.

Megille rakkainta maailmassa on pikkuveli Patrick. Sisarukset kutsuvat toisiaan Patiksi ja Pegiksi ja heidän suhteensa on välitön ja hellä. Margaret on usein se, joka saa
ailahtelevaisen pikkuveljensä kiukunpuuskat laantumaan. Lastenhoitajat ja kotiopettajat eivät tunnu pystyvän pitämään poikaa kurissa ja saavat yksi toisensa jälkeen lähteä talosta. Margaret on vanhemmilleen se selvästi helpompi lapsi - tottelevainen, hyväkäytöksinen ja vaivaton. Niin ikäistensä tyttöjen - pääasiassa tehdastyöläisten lasten - kuin aikuistenkin seurassa Meg on tottunut olemaan haarniskassaan luontaisen
itsevarma ja hallitsemaan lähes tilanteen kuin tilanteen.

Margaret on älykäs, sosiaalisesti tarkkanäköinen nuori nainen. Pikkuvanha, vakavamielinen ja poikkeuksellisen uskonnollinen myös perheeseensä verrattuna. Uskonnollisuus ilmenee usein lakihenkisenä jakeisiin takertumisena ja kykenemättömyytenä nähdä metsää puilta ja sitä sävyttää mm. katolisten ja protestanttien väliseen vihanpitoon kasvaminen. Margaret ihailee salaa pyhimyksiä ja haaveilee epämääräisesti omistavansa elämänsä johonkin hyvään tarkoitukseen kirkon siipien suojassa.

Ulkomuodoltaan Margaret on enemmän pyöreä kuin linnunluinen. Hän näyttää ruusuisemmalta ja eläväisemmältä, kuin mitä on luonteeltaan tai kehonkieleltään. Tyttö olisi huomattavasti viehättävämpi, jos ei olisi
puheliaisuudestaan huolimatta niin varautunut.  

Margaret rakastaa herkutella ja tuntee tästä huonoa omaatuntoa. Hän on asettanut riman itselleen monessa suhteessa korkealle ja vaatii paljon myös ystäviltään. Hän on kärkäs ilmaisemaan tyytymättömyytensä tai erimielisyytensä jos ja kun aihetta on - ja osaa tehdä sen tarvittaessa nuoren neidon hillittyjä keinoja käyttäen. Avioliitto on Megille kaukainen ja epätoivottava ajatus. Vanhemmat taas toivovat tytön naivan vanhaan, hyvään perheeseen. Siirtymisen St Catherineen toivotaan ratkaisevasti edistävän tätä tavoitetta.

Margaret halveksii kevytmielisyyttä ja ajalle ja iälle tyypillistä ulkonäkökeskeisyyttä. Hänen omassa vaatevarastossaan näkyy kuitenkin äidin käden jälki - garderoobi on runsas ja pahimmista ruusukkeista riisuttunakin huomiotaherättävän tyylikäs. Äiti on kompensoinut vähemmän näyttävää sukupuuta ja irlantilaisuuden rasitetta satsaamalla tytön ulkoasuun, mistä Margaret on kiusallisen tietoinen, hyvin häpeissään ja vanhempiaan kunnioittaakseen vaikenee. Muutenkaan Meg ei ole innoissaan muutoksesta - hän ei missään nimessä haluaisi joutua eroon veljestään tai jättää lapsuuden kotiseutuaan.

Voima: sanankäyttö. Tämä yhdistettynä sosiaaliseen tarkkanäköisyyteen ja kontrolliin tekee Margaretista neidon, jonka kanssa kannattaa olla samaa mieltä.

Haitta: muuten selkeisiin sääntöihin, käyttäytymismalleihin ja yhteen totuuteen joka asiassa uskovan Margaretin suhde vastakkaiseen sukupuoleen on yleisesti ottaen ambivalentin negatiivinen.

     



Charlotte Emily Anne Lawrence



Perhetausta

Charlotten vanhemmat ovat John Laird Mair Lawrence (1st Baron Lawrence) ja Harriette-Katherine Lawrence. Charlotten isä on Englannin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa ja matkusti Intiaan vanhemman veljensä, Sir Henry Montgomery Lawrencen, kanssa jo vuonna 1829. Delhissä hän eteni urallaan ensin virkamiehenä ja verojenkerääjänä ja myöhemmin hänestä tuli Jullundur-piirikunnan kunnanjohtaja. Vuonna 1849 hänestä tuli veljensä alaisuudessa Punjabin hallintoneuvoston jäsen, joka oli vastuussa monista uudistuksista.

Charlotten äiti on kotirouva, taitava ratsastaja, maalari ja innokas lukija. Erityisesti hän on viehättynyt Jane Austenin ja Brontë-siskojen kirjoihin ja antoikin tyttärelleen nimeksi kolmen siskon etunimet. Hän haluaisi, että hänenkin tytär löytäisi itselleen hyvän miehen ja ehkä jopa sellaisen rakkauden, josta hän on lukenut kirjoista. Asiaa edistää tietysti myös se, että perhe on hyvin varakas, joten Charlottella oli valinnanvaraakin, toisin kuin hänellä aikoinaan. Toki Harriette-Katherinekin tulee hyvästä perheestä, mutta rahallinen tilanne oli sen verran tiukka, että heti kun joku varteenotettava tuli näköpiiriin, hänestä piti pitää kiinni. Onneksi kävi niin kuin kävi ja heillä on elämässään riittänyt, rahaa, seikkailuja, hyvää mainetta ja rakkauttakin, jos sulkee silmänsä joiltakin asioilta.

Charlottella on yksi isoveli John Hamilton Lawrence (1946), joka opiskelee nyt poikakoulussa Englannissa. Charlotte ei ole nähnyt häntä vuosiin, koska veli meni kouluun jo 7-vuotiaana ja Delhistä on pitkä matka Englantiin. Charlotten isän mukaan "jos hän olisi jäänyt Delhiin, hänestä ei koskaan tulisi todellista englantilaista herrasmiestä". Charlotten raskaus ja syntymä on ollut vaikea, mikä heikensi hänen äitinsä terveyttä, eikä näin pariskunnalla ole muita lapsia, koska seuraava synnytys mitä todennäköisimmin tappaisi sekä lapsen, että äidin.

Perheen juuret ovat Irlannin pohjoispuolella, mutta Charlotte ei ole koskaan käynyt Englannissa. Äiti on toki kertonut hänelle tarinoita, joissa Englanti kuulosti lumoavalta ja aivan toisenlaiselta kuin Intia. Siellä olisi
tanssiaisia, älyllisiä keskusteluja (on tietenkin muistettava, ettei vaikuttaisi liian älykkäältä) ja pitkiä kävelyjä, joissa nuori neito saattoi nyrjäyttää nilkkansa ja tavata elämänsä rakkauden. Englannin kevyt sade ja
sumuisuus olivat juuri sellaisia romanttisia asioita, joissa tapahtuu unelmakohtaamisia samalla tavalla kuin hänen rakastamissaan romanttisissa novelleissa.

Charlotte viihtyi Intiassa ja oli suhteellisen eläväinen ja välitön. Mielikuvissaan hän oli kuitenkin hieno englantilainen nuori neito, joka osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa ja hurmaa kaiken edustavimmat
sulhasehdokkaat. Hänen kotiopettajansa Delhissä panostivat perusjuttuihin, mutta yleensä menivät siitä, missä aita on matalin, kun huomasivat, että vanhemmilla oli omat menonsa, eivätkä he aina muistaneet kiinnittää huomiota ainoaan kotona asuvaan lapseen. Charlotte vietti aikaansa joko yksin haaveillen tai kuunnellen äitinsä ja opettajattarien romanttisia kertomuksia.

Englanti

Vuonna 1859 hänen isänsä ilmoitti, että he muuttavat Englantiin. Alkuvuosina Englannissa kävikin ilmi, että Charlotte viettäessään lapsuutta Delhissä ei ollutkaan sisäistänyt Englannin tapoja ja englantilaisuutta niin hyvin kuin hän ja hänen vanhempansa olivat kuvitelleet, joten he joutuivat palkkaamaan kalliita huippukotiopettajattaria, jotka opettivat Charlottelle kaikkea käytöstavoista Englannin historiaan alusta alkaen. Englannin kirjallisuutta hän tuntee kuitenkin hyvin ikäisekseen, mutta valitettavasti se on hieman rajoittunutta, koska hän ei ollut lukenut oikein muuta kuin äitinsä romanttista kirjallisuutta. Charlotten puhetapaan kiinnitettiin erityistä huomiota, koska eihän sellainen käsien heiluttaminen ja kailottaminen sovi englantilaiselle hyvässä asemassa olevalle nuorelle naiselle.

Vuonna 1965 hänen isänsä ilmoitti, että hän ja Charlotten äiti palaavat Delhiin, jonne hänet oli taas komennettu. He kuitenkin haluavat Charlotten jäävän Englantiin ja menevän kunnolliseen tyttökouluun, kuten kunnon ladyn pitääkin saamaan perinteisen englantilaisen kasvatuksen ja pääsevän sitä kautta hyviin naimisiin. Kouluista valikoitui erittäin arvostettu Saint Catherine of Alexandria College. Charlotte, joka sisimmässään pettyi Englannin vaativaan käytössäännöstöön, jossa hänen päivänsä ovat täynnä asioiden ulkoa opiskelua ja kieltoja, palaisi mielellään Delhiin, mutta tässä asiassa vanhemmat eivät anna periksi ja hänen on siis jäätävä Englantiin.

Luonne

Charlotte on äärimmäisen romanttinen. Hän on varma siitä, että naisen elämän tarkoitus on mennä naimisiin ja olla hyvä vaimo ja äiti. Hän rakastaa lapsia ja pakeneekin usein tulevaisuuteen, jossa hänellä on mies ja perhe ja he asuvat suuressa linnassa Englannissa. Hän on päättänyt, että tämän ihanneroolin hän tulee hallitsemaan täydellisesti ja onkin näin innokas oppimaan mahdollisimman paljon aiheeseen liittyvää.

Hän väsymättä opettelee ulkoa runoja, soittaa pianoa ja pitää taulujen maalaamisesta. Valitettavasti hän ei voi viettää pitkiä aikoja ulkona auringossa, muuten hän voisi ratsastaa. Nyt hän useimmiten istuu varjossa lukemassa kirjaa.

Ulkonäkö

Charlottella on hyvin vaalea iho, joka valitettavasti palaa helposti ja jos ei pala, niin ainakin siihen tulee valtava määrä pisamia. Tämän takia hän ei voi viettää pitkiä aikoja ulkona ilman aurinkovarjoa tai suurta hattua, joka suojaan hänen kasvojaan (ei väliä kuinka last season sellainen hattu mahtaa olla).

Charlotten tukka ulottuu vyötärölle ja on ruskea ja hieman kihara. Hänellä on kirkkaan siniset silmät ja pieni suu. Hän kasvoi viimeisen vuoden aika lailla ja nuoreksi neidoksi hän on todella pitkä (5,6 jalkaa) sekä hieman romuluinen. Hänen on myös vaikea saada aivan yhtä kapeaa uumaa kuin hänen kanssaopiskelijoilla. Sen takia hän kiristää korsettia äärimmilleen, mikä luonnollisesti aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Hänellä on pitkä kaula sekä pitkät raajat, joihin hän ei ole tottunut, mikä tekee hänestä hieman kömpelön.

Etu ja haitta

Etuna on se, että Charlotte tulee hyvästä ja erittäin varakkaasta perheestä. Hänellä on varaa vaihtaa mekkojaan vaikka 20 kertaa päivässä. Hänen äitinsä pitää huolen siitä, ettei hänen tyttärensä menestys avioliittomarkkinoilla riippuisi ainakaan kauniista vaatteista ja tavaroista.

Haittana on, että Charlotte on nopean kasvunsa takia kömpelö sekä jokapäiväisessä elämässä että varsinkin tanssiessa. Hän on muutenkin ikäisiään paljon pidempi ja jollakin tavalla kookkaampi ja erottuu näin
negatiivisesti hentojen tyttöjen joukosta.






Clementina Charlotte Roehenstart




Aatelisseikkailijoiden suku Roehenstartien nuorimmainen ja perijä.

Isä, toinen kreivi Roehenstart, seikkaili Amerikassa ja Afrikassa, isoisä tiettävästi ainakin Intiassa ja Venäjällä. Clementina on perinyt isoisiltään kyvyn säilyttää aatelinen hillitty arvokkuutensa tilanteessa kuin tilanteessa. Kosmopoliitista taustastaan huolimatta Clementina on erittäin isänmaallinen.

Roehenstartit ovat katolisia, mistä tulee varmaan useinkin hankaluuksia. He ovat myös aatelisiksi melko köyhiä, mistä aivan varmasti tulee hankaluuksia. Clementina on koska tahansa selittämään, miksi englantilaisen imperiumin ongelmat johtuvat parlamentarismista, kommunismista, teollisesta vallankumouksesta, Amerikasta, protestantismista tai Ranskan vallankumouksesta.

Clementina on erittäin omanarvontuntoinen, eikä pelkää katsoa herttuattarien ja prinssienkään lapsia nenänvarttaan pitkin. Ei ole täysin selvää, mikä tämän oikeuttaa, Clementistahan on tulossa vain kreivitär. Ystäviään kohtaan Clementina on lämmin ja ystävällinen, usein myös luonnollinen johtaja.

Clementina pitää runoudesta, varsinkin romantillisesta sellaisesta. Wordsworth, Byron, Coleridge ja sen sellaiset ovat suuressa suosiossa. Poe on ehkä vähän "guilty pleasure", onhan hän amerikkalainen.

Etu: Arvokkuus. Clementina ei tunnu koskaan hengästyvän, likaavan vaatteitaan, sotkevan hiuksiaan, kaatuvan vahingossa tai mitään muutakaan. Silloinkin, kun hän saa turpaansa ja putoaa sikolättiin, hän ehkä joutuu sairaalaan, mutta ei saa pisaraakaan mutaa valkoiselle mekolleen. Arvokkuuteen kuuluu myös tietynlainen auktoriteetti jossa ihmiset tottelevat itsekään miettimättä miksi, koska se tuntuu kuuluvan asiaan. Etiketin Clementina hallitsee täydellisesti ja miettimättä, ja mieluummin jää nälkäiseksi kuin syö keittoa jälkiruokalusikalla.

Haitta: Ylimielisyys. Clementina ei kykene uskomaan, että esimerkiksi työläinen olisi nokkelampi kuin aatelinen. Tai että englantilaissyntyinen palvelija voisi osata ranskaa. Lukemattomat kerrat, kun hän on huomannut olevansa väärässä lasketaan poikkeuksiksi, jotka vahvistavat säännön.