Neidot palaavat päivää etuajassa Clementinan sulhasen luota Somerleyton Hallista ja majoittuvat Madame Salvinin kartanoon. Heidän läsnäoloaan toivotaan konserttihuoneessa.



Sadat kynttilät valaisevat huonetta, kun Salvini esittää seurueelle yksityisesti Ave Marian. Mustassa mekossaan, hunnutettuna mustiin ja harras ilme kasvoillaan diiva on hurskauden perikuva. Kappaleen lopuksi Salvini kutsuu Megin luokseen, syleilee tätä, toivottaa lämpimästi tervetulleeksi takaisin oikeaan uskoon ja lahjoittaa tälle täysin säännöllisistä sinisistä helmistä punotun rukousnauhan.

Myöhemmin samppanjavastaanotolla Madame Salvini kertoo vierailleensa Crystal Gardenissa ja inspiroituneensa valtavasti sinne pystytetyistä dinosauruksista. Hän on jopa säveltämässä kappaletta Dinosauriae. Hän lauloin puiston avajaisissa, ja vaikka se on ollut auki vasta kuukauden, on kuningatar Victoria vieraillut siellä puolisoineen jo kahdesti!
Neidit innostuvat ja toivovat pääsevänsä käymään itsekin puistossa, ensimmäisinä koko koulusta. Megiä arveluttaa, että puistossa esiteltävät eläimet perustuvat herra Darwinin harhaoppeihin, mutta Charlotte ja Claire vakuuttavat, että mikäli kuningatar on käynyt siellä, sen on oltava hengellisesti harmitonta.
Neitejä saattaneella Megin isällä Giambattistalla on tekemistä kaupungissa, mutta madame Salvini lupaa, että hänen vierailulla oleva serkkunsa Adriano voi saattaa neidot puistoon.



”Hän on puhunut jo pari kuukautta, että haluaisi käydä enemmän ulkona. En tietenkään voi viedä häntä mihinkään. Mutta kenties te voisitte.”
Adriano kutsutaan sisään. Hän ei näytä olevan aiheesta erityisen innoissaan, mutta tekee toki ”mitä tahansa, mikä tekee valtiattareni onnelliseksi”.
Koska esiliinaa ei määrätä, neidot ymmärtävät, että ”Adriano-serkku” on naimisissa. Eikä sitä paitsi mikään serkku. ”Mikäli hän edes vilkaisee muita naisia, raportoikaa minulle välittömästi.”

Illalla päätetään lähettää viesti Neiti Evansille ja luovuttaa tälle eliksiiri, jonka Meg nappasi mukaan Somerleyton Hallin laboratoriosta.


 
Meg haluaa vielä tavata madamen lapsia ja hämmästyttää näitä aivan aidonnäköisellä illuusiolla Brutus-ponistaan rusetteineen kaikkineen.


 
Aamulla seurue ajaa London Victoria -asemalle. Kerjäläiset ympäröivät vaunuista purkautuvat tytöt. ”Neiti, eikö olisi edes pientä lanttia? Tai leipää siskolle, hän on vasta yhden?” ”Liikenisikö neiteiltä leipää kun on tämä vastasyntynyt?” ”Hyvät neidit, haluaisitteko ostaa tämän pojan, minun veljeni, hänestä tulee hyvä työmies mihin vain sellaista tarvitsette, hän on oikein riuska ja tottelee hyvin, meillä ei vaan enää ole varaa pitää, mutta hyvä hän on ja säyseä…” Adriano kuljettaa neidit nopeasti ohi. ”Voi kunpa joku auttaisi heitä”, huokaa Lily.



Asemalle kerääntyvät myös tuomiopäivänjulistajat ja muut jumalanhullut. Eräs heistä lähestyy neitejä, huutaa tuhosta ja maailmanlopusta ja katsoo sitten Lilyyn. ”Sinä! Sinun talossasi yritetään estää maailmanloppua! Mutta se saavuttaa meidät, saavuttaa auttamatta!”



Junan lähtöä odotellessa kuulevat neidit asemalla tutun äänen. Sir William luotsaa kuuden hengen seuruettaan samaan junaan.
”Kyllä, Lady Chamberlain, on tiettävästi varsin mahdollista, että ihmistä ei ole tarkoitettu junan kyytiin. Kyllä, jopa lääketieteellinen aikakauslehti Lancet kirjoittaa, että liian lujaa vauhtia ohi vilahtelevat maisemat voivat aiheuttaa junarasitusta, koska jatkuvasti muuttuvat etäisyydet vaativat aivojen ja silmien herkeämätöntä sopeutumista. Kyllä, myös kuolemanpelkoa, joka voi johtaa muun muassa unettomuuteen ja hermoheikkouteen. Jos haluatte vielä jäädä matkasta, se on täysin mahdollista. Harkitkaa sitä, lady.”
Mutta kuka on tuo seurueessa kävelevä nuori nainen?



Keskustelun tuoksinassa käy ilmi, että Adriano-serkku on silmittömän rakastunut madame Salviniin, mustasukkaisuus kiduttaa häntä ja neljän kuukauden vierailu on ollut joka päivä ”taivasta ja helvettiä”, jälkimmäistä siksi, ettei madame suostu hänen kanssaan naimisiin. Meg kysäisee kautta rantain Adriano-serkun vaimosta ja saa välttelevän vastauksen.
Neidit päättelevät, Adriano-serkun täytyy olla köyhä. Mitä muita syitä madamella olisi torjua hänet? 

Asemalla seuruetta odottaa kaksi herrasmiestä, jotka Adriano-serkku - tai, kuten käy ilmi Vendraminin markiisi Adriano - on saanut paikalle esittelemään Crystal Palacea ja sen dinosauruksia.

Joseph Paxton on suunnitellut itse Crystal Palacen, maailmannäyttelyn pitopaikan, joka on näyttelyn jälkeen siirretty tänne puistoon Lontoon ulkopuolelle. Benjamin Waterhouse Hawkins on puolestaan kuningattaren pyynnöstä suunnitellut ja rakennuttanut puistoon patsaita sukupuuttoon kuolleista eläimistä. 



Neidit tuntevat puutarhakuuluisuus Paxtonin työn ja ajatukset hyvin, ovathan he koulussa tutustuneet tämän toimittamiin puutarhasuunnittelun johtaviin julkaisuihin kuten The Horticultural Register, Magazine of Botany, Pocket Botanical Dictionary, The Flower Garden, The Calendar of Gardening Operations sekä The Gardeners' Chronicle.
Paxton esittelee palatsia, sen kasvihuoneiden sisältöä sekä puutarhaa. Hän ilahtuu huomatessaan, että Claire on innostunut banaaneista, joiden jalostamiseen hän on käyttänyt vuosikymmeniä. Ne kasvavat yhdessä Crystal Palacea reunustavista kasvihuoneista, kun taas toinen, Lily House, on varattu victoria amazonica -jättiläislumpeelle. Claire päättää säveltää pienen laulun, jonka nimeksi tulee Bananae.

Lily huomaa Sir Williamin seurueineen ja lähettää tälle salakirjoitetun lapun. Sir William ei aikaile vaan marssittaa seurueensa neitojen luo. Suoritetaan tarpeettomat, mutta julkikuvan kannalta olennaiset esittelyt. Sir William tuntee ennestään Waterhouse Hawkinsin ja Paxtonin ja esittelee puolestaan vanhempansa, morsiamensa sekä morsiamensa vanhemmat.
Lily muistaa, mitä Sir William on hänelle morsiamestaan kirjoittanut.

Kuten tiedätte, tietyissä piireissä avioliitolla ja mieltymyksellä ei ole minkäänlaista tekoa toistensa kanssa. Niinpä minä olen naiva tylsän mutta ylhäisen neidon, joka ei ole sen puoleen kiehtova kuin kiinnostavakaan, mutta jonka kanssa avioituminen merkittävästi edistää sekä suvun että isänmaan asiaa. Kihlaus on toimitettu jo kauan sitten ollessamme lapsia, ja koska valitettavasti näyttää siltä, että kumpikaan osapuoli ei ole kuolemassa esimerkiksi keuhkotautiin tai paiseruttoon, se myös pannaan toimeen.
[---]
Tuleva vaimoni ei ole ihminen, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Häntä kiinnostavat huonekasvit ja hyvän maun mukaiset maisemamaalaukset, jotka voivat olla kiehtovia ainoastaan mikäli ihminen on sisältä kuollut. En ole enkä aio teeskennellä olevani sellainen. Te, neiti Darling, ette myöskään ole sellainen.

Kun tylsään pukuun pukeutunut sonnustautunut ja oleamssaoloaan anteeksipyytelevä hiirulainen vihdoin lakkaa tuijottelemasta varpaisiinsa ja nostaa kasvonsa, neidit yllättyvät toden teolla: kyseessä on Neitokunnan jäsen, jonka he tuntevat nimellä Forget-me-not.



Katsellessaan Sir Williamin perheen olemusta Charlotte päättää, että hän menee mieluummin vaikka matriarkaksi äitinsä heimoon kuin tylsään avioliittoon.

Benjamin Waterhouse Hawkins on toveriaan hiukan vähemmän salonkikelpoinen mutta ehkä vieläkin enemmän alastaan innostunut tiedemies, joka ei kerta kaikkiaan malta olla puhumatta dinosauruksistaan. Mutta ensin pitää päästä katsomaan niitä, ja matka hoidetaan pneumaattisella raitiotiellä, mikäli neidit suinkin uskaltautuvat kyytiin! Pneumaattisen raitiotien vaunu kulkee 550 metrin matkan ilmatiiviissä tunnelissa hämmästyttävissä 50 sekunnissa! Waterhouse Hawkins vakuuttaa, että jarrut toimivat erinomaisesti eikä vaunu missään nimessään suistu kuusimetriseen roottoriin, ja että puistoon on hankittu haukkoja pitämään pääskyset poissa, eivätkä nekään siis enää lennä tunneliin ja murskaannu.
Matka on kiehtova, jopa hieman mieltäkiihdyttävä!

Dinosauruspatsaat ovat upeita! Ne on sijoiteltu tekojärveen kolmelle eri saarelle, joista ensimmäisellä esitellään paleotsooista maailmankautta eli elämän vanhaa aikaa noin 542–250 miljoonaa vuotta sitten. Neidot kuuntelevat hämmästyttävän kiinnostuneina selitystä nilviäisistä ja trilobiiteista, kambrikaudesta ja fossiileista. Dikynodontti on suuri ihmetyksen aihe.
Claire keskustelee Paxtonin kanssa alkusaniaisista ja ymmärtää, että joissain tilanteissa nuoren naisen saattaa olla sopivaa esittää joitakin luonnonhistoriaan liittyviä kysymyksiä, kunhan ei esitä ymmärtävänsä asiasta mitään ja kunhan sillä voi pönkittää herrasmiesten asiantuntijuutta. Innostavaa yhtä kaikki!
Waterhouse Hawkins puhuu myös pitkään paleotsooinen maailmankauden päättäneestä valtavasta massasukupuutosta ja maailmanlopusta, joka koitti noin 245 miljoonaa vuotta sitten ja joka oli jopa pahempi kuin dinosaurusten tuho liitukauden lopussa.



Mesotsooisen maailmakauden eli elämän keskiajan saarella nähdään hirmuliskoja. Hirviöt kuten iguanodonit ja erityisesti megalosaurus ovat totisesti valtavan inspiroivia! Neidit ottavat kiitollisina vastaan tarjouksen lounastaa iguanodonin sisällä.
Waterhouse Hawkins puhuu jälleen pitkään siitä, miten jättiläisliskot kuolivat sukupuuttoon ja samaan aikaan meristä hävisi lukuisia elämänmuotoja ja henkiin jäi vain alle kolmemetrisiä eläimiä.
Lopuksi Waterhouse Hawkins hämmästyttää neitejä vääntämällä vivusta ja laskemalla järven pintaa niin, että alta paljastuvat vielä teleosaurukset ja ichthyosaurus.






Kenotsooisen maailmankauden eli elämän uuden ajan saarella tutustutaan aikaan, joka jatkuu edelleen.  Nykyiselle maailmankaudelle on ollut tyypillistä nisäkkäiden kehitys alun pienistä päästäisen ja majavan kokoisista eläimistä kirahvin, norsun ja valaiden tapaisiksi suurnisäkkäiksi. Kaudella on ollut nykyistä suurempiakin maanisäkkäitä, esimerkiksi hurja megaceros eli jättiläishirvi, sarviväli 3,5 metriä. Lily paijaa sitä lumoutuneena. Kyllä, Waterhouse Hawkins uskoo, että tämäkin maailmankausi tulee päätökseensä, ehkä piankin.



Ennen kuin asiasta ehditään puhua enempää, kuulee seurue pienen pojan innokkaan huudahduksen: ”Meg!!”
Yhtäkkiä Patrick syöksyy halaamaan sisartaan. Perhe on tullut Lontooseen pariksi viikoksi ennen kuin Patrick aloittaa työnsä whipping boyna. Ja sieltä tosiaan astelevat myös herra ja rouva Richard Barret.
Ensimmäinen kohtaaminen sitten suuren paljastuksen on ainakin rouva Barretille tunteisiinkäypä. Meg on iloinen eritoten Patrickin näkemisestä - sisarukset ovat kirjoitelleet, mutta tapaaminen on ihastuttavaa! Kasvatti-isäänsä Meg ei pysty edes katsomaan. Äidin kertomuksesta hän päättelee, ettei tämä ei ole lopettanut hirviömäisiä tekojaan. 



Neitien kauhuksi Paxton kutsuu myös Barretit lounaalle iguanadoniin, ja nämä ottavat kutsun vastaan, onhan itse kuningatar lounastanut samassa paikassa! Jo matkalla herra Barret tuo vulgaarin puolensa esiin ehdottelemalla Waterhouse Hawkinsille erilaisia rahastusmahdollisuuksia, joita hirmuliskoissa näkee. Samalla hän pilkkaa julmasti ihmisiä, jotka ovat muka kiinnostuneita niiden alkuperästä tai historiasta. Sauruksille voisi keksiä paljon kiinnostavammat tarinat ja ottaa hölmöiltä rahat pois!



Iguanadon on hieno lounaspaikka, mutta neitien on poistuttava puuteroimaan nenää, sillä on pikaisesti keskusteltava siitä, miten Megin kasvatti-isän kanssa toimitaan. Charlotte on sitä mieltä, että ongelmaa ei ole ja jos on, se ratkaisee itsensä. Lilyn näkemyksen mukaan herra Barretille voi tehdä jotain, muttei ennen kuin Patrick on saatu asianmukaisesti asemaansa whipping boyksi. Clairen mielestä mokoman hirviön saa vaikka tappaa. Keskustellessa kuluu yllättävän kauan aikaa.

Kun neidot palaavat lounaspaikalle, ei herra Barrettia näy. Patrick sen sijaan pinkoo jonkin ajan kuluttua paikalle ja näyttää hermostuneelta. Huomiotaherättävästi Meg joutuu jälleen poistumaan pöydästä. Patrick kertoo seuranneensa isäänsä ja herra Waterhouse Hawkinsin ja nähneensä, kuinka vedenpintaa laskettiin, dinosauruksen nenää väännettiin, toisesta hirmuliskosta avautui luukku ja isä vedettiin sinne!
Meg palaa lounaalle ja alkaa laatia suunnitelmaa.

Kun herra Barret ei vielä lounaan jälkeenkään ole palannut, Vendraminin markiisi vakuutetaan siitä, että häntä tulee lähteä etsimään. Rouva Barret alkaa olla hermostunut, samoin Patrick. Palattuaan saarille neidot saavat saman mekanismin toimimaan ja pystyvät paitsi avaamaan luukun myös houkuttelemaan markiisin laskeutumaan siitä. Hetken kuluttua Lily ja Meg seuraavat Clairen ja Charlotten jäädessä vahtiin.

Portaat johtavat pitkään maanalaiseen käytävään. Kolmikko etenee varovasti kunnes päätyy luukulle. Sen avattuaan Lily tajuaa, että he ovat päätyneet pneumaattisen junan tunneliin ja ovat vaarassa murskaantua! Hän pakottaa nopeasti muut takaisin ja luukku saadaan juuri ja juuri suljettua ajoissa.
Edettyään käytävää vielä jonkin matkaa he löytävät oven ja astuvat siitä sisään. Markiisi ja neidit ymmärtävät olevansa yhdessä kasvihuoneista, Lily Housessa. He kurkistavat varovasti ja näkevät siellä ihmeellisen näyn, parikymmentä ihmistä seisomassa lumpeenlehdillä keskellään hullu profeetta ja tämän jaloissa sidottu herra Barret. Profeetta saarnaa maailmanlopusta ja sukupuutosta, jotka johtuvat siitä, että ”toispuoli läikkyy yli ja kuolleiden armeijat saapuvat tuhoamaan kaiken elävän”.





Markiisi lähtee hakemaan poliisia, mutta neidit eivät kiiruhda suoraan vaunuille kuten lupaavat vaan palaavat kasvihuoneeseen näkymättöminä. Lily alkaa kerätä ukkospilviä, minkä Claire ja Charlotte huomaavat ja lähtevät kohti kasvihuoneita. Lopulta kaikki neljä ovat sisällä kasvihuoneessa. Mitä tehdä herra Barretille - pelastaa, antaa kultistien tehdä mitä mielivät vai varmistaa itse, että tämä kohtaa loppunsa?

Meg luo keskelle messua jättiläismäisen Jeanne d’Arcin, joka varoittaa väärästä profeetasta ja kertoo herra Barretille, miten hän tulee palamaan helvetissä syntiensä tähden.



Samaan aikaan Charlotte tekee ratkaisunsa. Hän ymmärtää, että profeetta on jollakin alkeellisella tavalla yrittänyt tehdä Toispuolen porttien kanssa samaa, minkä Silvanus ja Krizmarica hänelle opettivat. Hän päättää uhrata herra Barretin.

Charlotte siirtää profeetan, Barretin ja toisen uhrilahjan, kuolleen kissanpennun, toispuolelle ja alkaa etsiä polkua. Lopulta se löytyy ja Charlotte kohtaa tuttunsa Siida-tytön ja Eukko Kuoleman. Hän luovuttaa näille uhrinsa ja saa vastineeksi avaimet.



Kun herra Barretin henki jättää ruumiin, pyytää se välittämään perheelle viestin: anteeksi ja rakastan. Charlotte lupaa.
Muut neidit poistuvat näkymättömyyden turvin. Pihalla he huomaavat markiisin sekä poliisit, jotka tekevät pidätyksiä ja valmistautuvat rynnäköimään sisälle Lily Houseen.

Poliisi on saattanut loput neidit takaisin madame Salvinin luo. Kun Charlotte tuntikausien päästä palaa Toispuolelta, ovat häntä vastassa huolestuneet etsijät. Vendraminin markiisi ottaa hänet huojentuneena vastaan, tarjoaa takkiaan ja nenäliinaa ja istuttaa hänet vaunuihin. Vaunumatkan aikana Charlotte nukahtaa ja herää huomatakseen lepäävänsä markiisin sylissä. Hän päättää ettei nouse vaan esittää nukkuvaa ja tunnustelee miehestä hohkavaa lämpöä omaa ruumistaan vasten.