Barney Thomas, 28 (Juhana)

Olit töissä kangastehtaassa kutomakoneen korjaajana, kunnes puuvillan maahantuonti loppui. Amerikan sisällissodan takia etelävaltioiden satamat saarrettiin, eikä puuvillaa enää riittänyt tehtaaseen. Kun koneet eivät käyneet, niitä ei tarvinnut enää korjatakaan. Olet raivoissasi. Englannin laivasto osallistuu satamien sulkemiseen piittaamatta lainkaan siitä, että Englannin kansalaiset jäävät saarron rakia vaille töitä. Aatelisto käy omia sotiaan, parlamentti on täynnä ääliöitä ja petkuttajia. Koko kansan pitäisi saada äänestää, ei vain rikkaiden ja jalosukuisten.

Liityit Social Democratic Federationiin jo ennen työttömäksi jäämistäsi. Olet osallistunut mielenosoituksiin ja yhteenottoihin, mutta toistaiseksi sinua on hidastanut pelko työpaikan menetyksestä. Olet erinomainen mielenosoittaja, koska sinussa yhdistyy joukko tärkeimpiä perienglantilaisia hyveitä: sisukkuus, voima, kyky kestää pitkiä aikoja kylmää ilmaa ja vettä sekä isänmaanrakkaus. Viimeksi mainittu on tärkein johtotähtesi: tämä maa ei saa tuhoutua ahneiden aatelisten takia. Olet herrasmies, joka ei pelkää tarttua haasteisiin. Olet valmis johtamaan Englannin kohti parempaa tulevaisuutta. Mielestäsi jokaisen englantilaisen miehen tulisi osallistua tähän yhteiseen projektiin. Te rakennatte maan, jossa englantilaisten miesten, sekä tietenkin myös naisten, irlantilaisten ja muiden älyllisesti vähäpätöisempien ja luonnoltaan heikompien, on hyvä asua. Englannin kunnia nousee vielä kirkkaammaksi, valtakunta suuremmaksi ja Englannin kansa lähemmäs Jumalaa kuin koskaan aikaisemmin.

Tänään on luvassa mielenosoitus, johon sinä olet aikeissa osallistua. Olet levittänyt sanaa naapurustossa. Toivot, että Kuparipataan saapuu mahdollisimman laadukkaita yksilöitä, tai jos ei laadukkaita niin ainakin monta. Tarkoitus on aloittaa mielenosoitus oopperan edestä. Siellä esiintyy tänä iltana Adelina Salvini, oopperalaulaja, jossa tiivistyy kaikki, mikä Englannissa on mätää ja väärin. Hänen kuulijansa eivät ole sen parempia. Oopperatalolta jatketaan Hyde Parkiin, jossa varsinainen mielenosoitus pidetään. Reformer's Treen ympärille odotetaan miehiä myös ainakin London United Workmen's Committeesta ja Reform Leaguesta. Virallisesti mielenosoituksessa vaaditaan yhtäläistä äänioikeutta kaikille miehille sekä vaaditaan hallitukselta toimia Lontoon työttömyyden kitkemiseksi.



Ashley Ellis, 19 (Venla)

”Täällä on kovin kylmä.”
Ne olivat Rosien viimeiset sanat.
Rosie kuoli eilen. Olit hänen luonaan, kun hän veti viimeisen henkäyksensä. Pidit häntä kädestä – se oli pieni ja kovin viluinen. Yritit lämmittää sitä omassa kädessäsi, mutta se ei lämmennyt.

Työskentelitte Rosien kanssa Grand Midland Hotelissa. Tehtävänne oli lämmittää kylpyvettä ja kantaa sitä ylös kerroksiin, jossa hienot herrat ja neidit kylpivät huoneissa, jotka oli tehty varta vasten kylpemistä varten. Se nauratti teitä: hienoilla ihmisillä oli huoneet nukkumista, syömistä, kylpemistä, pukeutumista ja ties mitä muuta varten.
Työ oli raskasta. Ensin piti kantaa hiilet kellarista, sitten lämmittää vesi, sitten kantaa se portaita pitkin huoneisiin. Vesi kaadettiin soikkoon, ja kun kylpeminen oli päättynyt ja kamarineidit tai -herrat auttaneet kylpijän pyyhkeisiin, te kannoitte veden ja soikon pois. Usein kylpijät vielä sättivät teitä hitaudesta tai siitä, että vesi oli liian kylmää tai kuumaa.

Syksyllä Rosie alkoi yskiä, laihtua ja palella. Se ei koskaan parantunut: hänellä oli keuhkotauti. Yrititte pitää taudin salassa mahdollisimman pitkään, jotta Rosie olisi saanut jatkaa hotellissa. Hänen tilansa kuitenkin heikkeni, ja kylpymamsselli löysi hänen esiliinastaan verisen ysköksen. Rosie sai potkut, mutta eipä hän olisi enää pysynyt jaloillaan montaakaan päivää.
Sinä kävit töissä ja mietit, miten voi olla mahdollista, että Rosie makaa kuolemansairaana yhdeksänhenkisen perheensä asunnossa, joka on saman kokoinen kuin hotellin pienemmät kylpyhuoneet. Työpäivän päätteeksi riensit Rosien luo. Hän makasi vällyjen alla ja hytisi. Polttopuuhun tai hiiliin ei ollut varaa, mutta se ei ollut harvinaista naapurustossanne. Toivoit, että olisit voinut auttaa Rosieta.

Noin viikko sitten kannoit kylpyvettä viidenteen kerrokseen. Viidestä samassa huoneistossa majoittuneista neidistä pari keksi, että he haluavat kylpeä yömyöhällä. Menitte muiden piikojen kanssa viemään vettä ja laittamaan kylpyjä, ja neidit kiljuivat, kuinka olette hitaita ja kaikin puolin huonoja. Siinä ei ollut mitään uutta, toivoit vain ettei kiljunta häiritsisi muita vieraita. Jos vieraat solvaavat sinua kovaäänisesti ja joku muu vieras valittaa, sinut piestään.
Kannoit vettä ja teit kylpyä. Katseesi osui pukeutumishuoneessa muhviin. Se oli lämmin ja pörröinen ja näytti ihanalta. Katsoit ympärillesi: huone oli täynnä viittoja, talvitakkeja, muhveja, kaulaliinoja, hansikkaita ja muita talvivaatteita. Ajattelit Rosieta ja hänen kylmiä käsiään. Tuo muhvi tekisi hänet niin onnelliseksi. Näit mielessäsi, kuinka Rosien väsyneisiin silmiin syttyisi ihastus, hän hautaisi kädet syvälle muhviin ja upottaisi poskensa sen pehmeään karvaan. Nämä neidit eivät kaipaisi yhtä muhvia, he eivät edes huomaisi että se on kadonnut. Se lämmittäisi Rosieta, se olisi hänen rakkain esineensä ja tekisi hänet onnelliseksi. Piilotit muhvin hameesi alle. Kun käännyit, kamaripalvelijatar seisoi ovella. Jäit kiinni itse teossa.

Et ole uskaltanut kertoa vanhemmillesi, että sinut on erotettu. Olet vanhin yhdeksästä sisaruksesta, ja kotiin tuomasi rahat ovat perheellenne elintärkeitä. Et tiedä, mistä saisit rahaa tai uuden työn. Ilman suosituksia sinua tuskin palkataan minnekään. Nyt et kuitenkaan välitä siitä.
Jotkut surisivat kuollutta ystäväänsä. Ehkä sinäkin suret vielä joskus, mutta nyt olet vihainen. Olet vihainen jokaisella ruumiisi sopukalla. Haluaisit riehua ja raivota. Jos joku hieno neiti tai herra kävelisi vastaan, saattaisit hyvinkin mukiloida hänet silkasta vihasta. Miksi kiukuttelevilla, luonnehäiriöisillä neideillä on kymmenittäin muhveja, ja hyvä, suloinen Rosie kuolee kylmään? Miksi sinun kunniallinen, ahkera isäsi paiskii töitä 15 tuntia päivässä eikä pysty elättämään perhettään, ja samaan aikaan aatelismiehet laiskottelevat makaamista varten rakennetuissa huoneissaan ja kieriskelevät rahassa, jonka eteen eivät ole tehneet mitään?

Olet älykäs ja vahvatahtoinen. Kukaan ei enää sano sinulle, että et voi tai saa tehdä jotakin, koska olet köyhä, palvelija tai nainen. Sinussa on voimaa ja viisautta enemmän kuin yhdessäkään niistä lordinkuvatuksista, joita palvelit hotellissa. Sinä et palvele enää ketään. Sinä päätät itse omasta kohtalostasi, ja kenties monen muunkin köyhän naisen kohtalosta.

 

Aidan O'Rourke, 22 (Emi)

Irlantiin iski nälänhätä, kun olit viiden. Teidän piti lähteä siirtolaisiksi Amerikkaan, pakoon nälkää ja loputonta kurjuutta. Täällä ei ollut teille enää mitään. Suunnitelma ei koskaan toteutunut. Äiti ei mielellään puhu asiasta, mutta jotenkin näin se meni:
Maddie oli yhden ja äiti odotti Barrya. Isä oli tullut töistä viimeisen tilipussin kanssa. Kaikki oli pakattu, lähtisitte varhain aamulla. Laivalippurahat oli kerätty huolellisesti äidin ompelurasiaan. Illansuussa, kun lapset olivat jo nukkumassa, vuokranantajanne kätyrit tulivat keräämään vuokraa. Isä sanoi, ettei sitä maksettaisi, ja että olitte lähdössä. Vuokranantaja kuulemma sanoi, että vuokra oli perunaruton takia rästissä jo puolelta vuodelta, ja rahat haettaisiin nyt. Isäsi ei suostunut. Tuli tappelu, jossa isä kuoli. Äitisi itki kolme päivää ja kirosi protestantti-vuokranantajan alimpaan helvettiin.

Edellisen suuren nälänhädän aikoihin 1800-luvun alussa Irlannin satamat oli suljettu, jotta kaikki Irlannin ruoka olisi irlantilaisilla. Nyt kauppiaat protestoivat, ja samaan aikaan kun Irlannin kansa kuoli nälkään, ruoka virtasi pois saarelta ahneiden englantilaisten suihin. Maddie kuoli nälkään, sitten pieni Barry, ja lopuksi äiti. Sinut vietiin muiden riutuneiden irlantilaislapsien kanssa orpokotiin Lontooseen. Siellä olot eivät olleet juurikaan paremmat, mutta selvisit. Vaan et unohtanut.

Asut pientä huonetta sepän yläkerrassa. Ahjosta nouseva savu mustaa pienen seinät, laverin ja ainoan vaatekertasi. Elätät itsesi miten kuten auttelemalla seppää ja tekemällä pieniä urakkatöitä rakennuksilla, rautateillä, satamassa tai mistä nyt ikinä satut niitä löytämänkään. Sinua ei mielellään palkata, sillä irlantilaisilla on huono maine. Kaltaistesi joukossa sinusta yleensä pidetään, mutta englantilaiset vallasmiehet ja -naiset eivät koskaan anna sinun unohtaa, että olet syntyperäsi takia laiska ja epärehellinen.

Olet nopeaälyinen ja kuumaverinen. Sinua, kansaasi ja naapurustoasi on alistettu jo liian kauan. Haluat oikeutta, mutta vielä enemmän haluat kostoa.

 

Andy Wilson, 22 (Olga)

Isäsi on hiilientoimittaja. Hienot ihmiset tilaavat kauppiaalta hiiliä, ja isäsi kuljettaa ne hienojen ihmisten hiilikellareihin, keittiöihin ja varastoihin. Olet kuudesta eloon jääneestä lapsesta vanhin, ja olet autellut isääsi polvenkorkuisesta asti.
Vasta viimeisen vuoden aikana olet havahtunut siihen, mitä näet joka päivä. Kuljetatte hiiliä, mutta teillä ei ole varaa ostaa niitä. Talvella, erityisesti tällaisina kylminä talvina, palelette öisin ja päivisinkin. Sisaresi on sairaana, on ollut jo toista kuukautta, ja pelkäät, että jollei talvi kohta lopu, hän saattaa kuolla.

Näet joka päivä, millaisissa taloissa hienot ihmiset asuvat. Miten he lämmittävät monia huoneitaan, syövät valtavia aterioita ja tuhlaavat hirvittäviä määriä rahaa hansikkaisiin, hattuihin, hiussolkiin ja muihin turhuuksiin. Laskeskelet mielessäsi, kuinka monta orpoa ruokkisi, kuinka monta kiloa hiiliä leski voisi ostaa ja kuinka moni perhe voisi kutsua lääkärin yhden ainoan jalokivillä somistetun rintakrossin hinnalla. Se on ahdistavaa, pöyristyttävää, hirveää. Vain isäsi läsnäolo estää sinua jonakin päivänä hyökkäämästä herrojen ja ladyjen kimppuun ja riistämästä näiden päältä turhuudet, jotka niin nöyryyttävällä tavalla alleviivaavat sitä, kuinka epäoikeudenmukainen maa Englanti on.

Pidät yksinkertaisista asioista: ruuasta, juomasta, tytöistä ja tappelemisesta. Kaikesta paitsi viimeksi mainitusta sinulla on ollut koko elämäsi ajan puute. Mielestäsi niitä riittäisi Imperiumin kaltaisessa rikkaassa kuningaskunnassa kaikille englantilaisille. Olet valmis taistelemaan niiden puolesta. Sitä paitsi taisteluissa on sankareita, ja sinä olet valmis ryhtymään sellaiseksi. Olet sanavalmis, ulospäin suuntautunut, nokkela nuorimies, ja nautit huomion keskipisteenä olemisesta. Annos henkilökohtaista gloriaa ja muutaman nuoren naisen ihailu eivät olisi pahitteeksi.

 

Jeremy Green, 21 (Mike)

Työskentelet terästehtaassa takkiraudan kuljettajana. Tehtäväsi on valuttaa raakarautaa sulatusuunista metalliseen säiliöön, joka työnnetään pieniä kiskoja pitkin konvertterin yläpuolelle ja kaadetaan sinne.
Olet työstäsi hyvin ylpeä. Tehtaanne hiukan Lontoon ulkopuolella on moderni ja hieno. Teillä on käytössä Bessemer-konvertteri, kun muut tehtaat joutuvat putlaamaan tavallisella konvertterilla tai jopa käsin. Bessemerillä hiili palaa raudasta jopa 20-kertaisella nopeudella. Mielestäsi se on huikeaa. Olet kuullut huhuja, että tehtaan johto suunnittelee vieläkin hienomman laitteen hankkimista. Sitä kutsutaan lieskauuniksi, mutta et ole varma, voiko Bessemer-konvertteria hienompaa laitetta ollakaan. Olet kuitenkin varma, että jos sellainen joskus keksitään, teidän tehtaanne saa sellaisen ensimmäisenä.

Aloitit vesien juoksuttajapoikana, mutta syksyllä ylenit takkiraudan kuljettajaksi. Teitä on vuorossa kolme, sillä työnnettävä laari on painava. Syksyllä sattui onnettomuus: laarista roiskahti sulaa rautaa Bill Jamesonin päälle. Hän horjahti ja putosi yli 30 jalkaa alemmalle tasanteelle. Bill-paralta katkesivat molemmat jalat, eikä hän voinut enää jatkaa tehtäviään. Pitää muistaa olla varovainen. 
Työt alkavat aamulla neljältä. Kello 6:30 on aamiaisaika ja kello 1 lounas. Työt loppuvat noin kello 8 illalla, minkä jälkeen menet pesulle ja panet maate nukkumasaliin. Sunnuntaina tehdään vain puolta päivää, ja joka kolmas sunnuntai on vapaapäivä. Silloin matkustat Lontooseen perheesi luo.

Syksyllä, vähän Bill-paran onnettomuuden jälkeen, takkiraudan kuljetuksen johtaja Adam Patterson alkoi puhua kummallisia. Hän oli lukenut jonkin kirjan, joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Aluksi et kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, olit työpäivän päätteeksi useimmiten liian väsynyt kuuntelemaan yhtään mitään, saati nyt politiikkaa. Viikkojen kuluessa sinä ja muut työläiset aloitte kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, mitä Patterson sanoi. Hän puhui sosialismista, työläisten oikeuksista ja tasavertaisuudesta. Patterson sanoi, että työläisten kanssa pitäisi neuvotella palkasta. Ensin kuittasit moiset puheet hölynpölynä: jos maksettu palkka ei kelvannut, työläinenhän voi lähteä. Samoin sinusta kuulosti kummalliselta, että tehtaan voitot kuuluisivat niille, jotka tekevät työn. Että niiden, jotka työskentelevät tehtaassa, pitäisi omistaa tehdas.
Mietit asioita keskenäsi, ja mitä enemmän pohdit, sitä paremmalta ajatukselta sosialismi sinusta vaikutti. Kyselit Pattersonilta lisää, ja hän käänsi sinulle pätkiä saksankielisestä kirjasta Manifest der Kommunistischen Partei. Hän osasi lukea, saksaakin! Patterson sanoi, että jos Englanti olisi sosialistinen, kaikki osaisivat lukea ja kirjoittaa.

Sinun kohdallasi tieto lisäsi tuskaa. Mitä enemmän kuulit yhteiskunnan epäkohdista, sitä enemmän näit niitä ympärilläsi. Kun silmäsi olivat auenneet, et voinut enää elää valheessa. Miksei tehtaan johtaja maksanut Billin perheelle edes korvauksia, vaikka tämä kuoli tehdessään rahaa johtajalle? Se oli väärin, todella väärin.
Kun kävit kotona, näit ympärilläsi orpoja, leskiä ja köyhiä. Ihmisiä, joiden piti elää sanoinkuvaamattomissa oloissa, ja jotka eivät ehkä koskaan elämässään saisi syödä kunnollista, maukasta ja ravitsevaa ateriaa. Sellaisia kuin isäsi ja äitisi, sisaruksesi ja ehkä sinäkin. Itseäsi ajattelit kuitenkin kaikkein vähiten.
Päätit seurata Pattersonin ja monien muiden työtoveriesi esimerkkiä ja liittyä uuteen puolueeseen. Sen nimi oli Social Democratic Federation, ja se kasvoi vauhdilla. Kokoukset pidettiin Lontoossa, ja parina sunnuntaina pääsitkin käymään niissä. Mielestäsi niissä ajettiin oikeita asioita: apua leskille ja orvoille, äänioikeutta köyhille, kouluja työläisten lapsille.

Joulun alla tuli palkanmaksun aika. Palkkapussisi lisäksi sait varoituksen: joko eroaisit puolueesta tai uuden vuoden jälkeen ei olisi takaisin tulemista. Mietit yhden yön yli. Sitten hyvästelit Bessemerin siltä varalta, ettet enää palaisi. Sinä olet aina tehnyt niin kuin on oikein, etkä voi enää elää Englannissa, jossa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta.