Marraskuun 20.
Ihmisen, eläimen ja jonkin muun yhdistelmä hyökkäsi Clementinan kimppuun ratsastusretkellä. Seurueemme on koulun lasaretissa toipumassa. Tilkka laudanumia ja kuuma kylpy edistävät toipumistamme. Claire ja Lily olisivatkin jo valmiina uusiin tutkimusretkiin hipiää huolestuttavasti tahraavista ruhjeista ja mustelmista huolimatta.
Clementina on kuitenkin järkyttynyt sydänjuuriaan myöten. Aina tyyneytensä ja aristokraattisuutensa säilyttävä neiti Roehenstart huutaa unissaan ja on valveillakin selvästi säikähtänyt. Hän vaatii, ettemme enää lähde metsään seikkailemaan. Puremajäljet Clementinan kaulassa muistuttavat muitakin siitä, että vastassa on pahoja voimia. Sovitaan, että ollaan varovaisia eikä kerrota yksityiskohtia tapauksesta muille ellei se ole välttämätöntä. Päätetään kuitenkin yrittää viivyttelemättä selvittää, mitä kohtasimme ja miten sellaisilta voi suojautua.



Charlotte, Claire ja Lily kotiutuvat ja aloittavat koulutunnit. Claire ja Lily paistattelevat huomion keskipisteessä. Claire kertoo runsaslukuiselle joukolle uteliaita, miten tallimestari pelasti seurueen hirviön hyökkäykseltä saapumalla paikalle kreivin aikaan ja käyttämällä ratsastuspiiskaansa taidokkaasti. Charlotte yrittää -- jälleen vaihtelevalla menestyksellä --metamorfosoitua normaaliksi tyttökoululaiseksi, jonka kihlautumismahdollisuuksia eivät skandaalit tai muut vaivaannuttavat sopimattomuudet haittaa.

Sairastuvalla ystävästään huolissaan oleva Meg ja yhä silmiinnähden järkyttynyt Clementina nauttivat ehtoollista lähes kristilliset erimielisyytensä unohtaen. Pastori kuittaa tyttöjen kysymykset demonisista pedoista hämmentyneen naisenmielen temppuina. Megin mukaan Jumalan suunnitelmassa pastorin ei ehkä kuulukaan tietää. Clementina kuittaa pastorin harhaoppisuuden estävän tätä näkemästä totuutta.

Seuraavana päivänä koko seurue kutsutaan sairastuvalle. Neidit Spence ja Doyle ja herra tallimestari saapuvat tiedustelemaan potilaiden vointia ja  haluavat tietää, mitä metsässä todella tapahtui. Clementina kertoo hirvittävästä pedosta, mutta vetoaa muistikatkoksiin kun tulee puhe yksityiskohdista. Meg muistaa valtavan pedon, mutta "oli liian kaukana" nähdäkseen enempää. Neiti Spence toteaa, että  kyseessä oli puuma, karhu tai jokin sirkuksesta karannut eläin.

Neitojen on saatava jutella neiti Doylen kanssa, joten he pyytävät maalaustarvikkeita lasarettiin. Neiti Doyle tuo ne itse ja suostuu samalla paljastamaan, että hirviö on sairaan ja rikkaan tiedemiehen ihmiskokeiden tulos. Niitä on kuulemma useampiakin ja Miss Doyle paljastaa tappaneensa yhden, mutta kieltää olleensa mukana niitä kehittämässä. Jälleen kerran Neiti Doyle järkyttää tyttöjä välinpitämättömyydellään -- tämä ei tunnu olevan suuremmin huolissaan neidoista, vaikka toimittikin Clementinan puremiin hämmästyttävän hyvin tepsivää linimenttiä. Neiti Doyle paljastaa myös tuntevansa Jelenan "metsästetyn josta tuli metsästäjä".  Neidot saavat tietää, että olentoja pidetään jossain kaukana, niiden ei kai pitäisi olla vapaalla "elleivät ne ole karanneet tai sitten kokeissa on edistytty odottamattomalla tavalla". Clementina on kauhuissaan, mutta Clairen seikkailunhalua edes tämä ei tunnu hillitsevän.

25.11. alkaa jouluun laskeutuminen. Kuullaan koulun suojeluspyhimyksestä Pyhästä Katariinasta ja opitaan tämän rukous.Neidit eivät kiinnitä juurikaan huomiota siihen, mitä pastori kertoo Pyhästä Katariinasta. Rouva Minter paljastuu intohimoiseksi pyhimyselämäkertoja lukevaksi suffragettisympatiseeraajaksi, mikä on omiaan lisäämään tämän nuoren, miehensä ehkä hylkäämän hurmaavan opettajan ympärillä väreilevää surun, salaisuuksien ja mystisyyden auraa.



Illemmalla koko koulu askartelee joululahjoja. Muodissa on kaivertaa messinkiseen amulettiin nimikirjaimensa ja antaa se erityiselle ystävälleen lahjaksi. Herkkuja jaetaan auliisti ja pullot ja korillinen kloroformi-etanolimarinoituja ruusunlehtiä ehditään nauttia lähes loppuun asti. Neidot osallistuvat jouluperinteisiin innolla lukuunottamatta Megiä, jota asetelma järkyttää. Hän ei kuitenkaan säästy päihteiden vaikutuksilta langettuaan viattomalta näyttävän kukkakorin houkutuksille.

Illan hämärtyessä tytöt vaipuvat jonkinlaiseen transsiin tai horrokseen. Jokainen näkee lähes samaa unta. Siinä itse Pyhä Katariina ilmestyy neideille rohkaisten ja kehuen. Hän kehoittaa kutakin harjoittamaan erityisiä voimiaan ja kertoo niistä kullekin tarkemmin.
Charlottelle on annettu kyky "nähdä molemmat maailmat", Claire pystyy liikuttamaan asioita mielensä voimalla ("Se kaappi!"), Lily voi hallita luonnonelementtejä, Meg kadottaa ja saada asioita ilmestymään. Clementinalle on annettu kyky nähdä toisen mieleen.
Herättyään horrostilasta tytöt rientävät pihan huvimajaan raittiin ilman ja virkistäytymisen toivossa. Claireä surettaa vähän kaikki ja muut lohduttavat. Ihmetellään Pyhän Katariinan viestiä ja mietitään, miten uskomattomilta kuulostavat kyvyt voisi saada käyttöönsä.







Yllättäen aristokraattinen tallimestari ilmestyy huvimajalle, tarjoutuen saattamaan tytöt takaisin koululle. Vaikka on jo hämärää, selväpäisin Meg pelkää tallimestarin huomanneen osan seurueesta kävelevän epäilyttävän horjuen. Tallimestari ei tietenkään viittaa tähän sanallakaan, vaan toimii sangen herrasmiesmäisesti. Clementina pyytää häntä kuriiriksi kirjeelleen, mutta tallimestari on vaitonainen eikä ota tehtävää vastaan.



Seuraavana aamuna onkin paljon ajateltavaa. Meg ymmärtää tahattoman humaltumisensa olleen rangaistus joulunajan sokerikukat kieltävän paastonsa rikkomisesta. Clementina tajuaa Megin läksytyksen jälkeen kohdelleensa jaarlitallimestaria kuin palvelijaa, jota käsketään kuljettamaan sopimattomia viestejä. Claire ihmettelee edellisiltaista epätoivolle antautumistaan ja toteaa tulevaisuuden näyttävän kaikkea muuta kuin itkettävältä. Charlotte lupaa itselleen pysyttelevänsä kaukana epänaisellisista, epäilyttävistä puuhista. Lily puolestaan suuntaa katseensa eteerisempiin maailmoihin uppoutuen kirjeenvaihtoonsa  yhä syvemmälle.

Lontoonmatkan suunnitelmia jatketaan. Kukkanäyttely lähestyy eikä Megin kihlajaisiinkaan ole enää kuin runsas kuukausi. Nuori rouva Minter päätetään pyytää tyttöjen esiliinaksi Midland Grand Hoteliin. Joulumatkaa odotetaan suurella innolla ja matkaan liittyviä kirjeitä lähetellään vanhemmille ja huoltajille eri puolille Imperiumia. Meg on rahvasta, mutta kyllin rikas ja hienossa hotellissa asuva ollakseen riittävän soveliasta matkaseuraa ystävilleen. Tuliaisiksi hänen perheelleen mietitään jotain sivistävää ja arvojärjestyksen osoittavaa. Vastakutsu omalle tilalle tulee tuskin kysymykseen. Lilyn isän toilailut taas taitavat muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi hänen perheensä luona asumiselle. Ystävyys ja hienotunteisuus saavat aikaan sen, että näistä asioista ei puhuta. Romanttisiin suunnitelmiinsa lähes pakahtuva Lily unelmoi tästä huolimatta naittavansa toisen veljensä jo vanhemmalle leskiherralle luvatulle Megille ja toisen naimisissa olevalle rouva Minterille.



Lily myös jatkaa kirjeenvaihtoaan yhä enemmän haamurakastajan rooliinsa upoten. Tällä kertaa nimettömän ihailijan kiihkeä kirje palkitaan -- vastauksena odottaa Cecilian nimikirjoituksella varustettu messinkinen amuletti. Lily kantaa sitä iloiten lähellä sydäntään, eikä unohda kertoa tätä Cecilialle jälleen uudessa viestissään. Muut ystävät vaistoavat, että jotain on meneillään. Lily vaikuttaa ihastuneelta, mutta kehen?

Myös tallimestari saa postia. Meg toimittaa ystävänsä anteeksipyyntö- ja selityskirjeen perille. Tarkoitus ei suinkaan ollut loukata tai verrata palvelijaan, vaan uskoa viattomia, mutta tärkeitä perheasioita koskeva kirje hienostuneen luotettaviin käsiin. Anteeksipyyntö hyväksytään ja tallimestari lupaa toimittaa kirjeen eteenpäin. Meg arvelee ystävänsä ihastuneen ja on mielissään Clementinan saadessa jotain mukavaakin ajateltavaa.

Lontoonmatkan aattona tytöt toteavat, etteivät ole edistyneet erityisvoimiensa harjoittelussa ominpäin. Päätetään yrittää yhdessä, vaikka se vähän ujostuttaakin. Rukoilemme Pyhän Katariinan rukouksen, liitämme kätemme yhteen ja yritämme keskittyä. Sitten alkaa tapahtua. Näemme vanhan tuttumme Beckyn "toisesta maailmasta", ja Patrickin, Megin pikkuveljen, kävelevän käsi kädessä pihalla. Ikkuna paiskautuu auki yliluonnollisella tavalla. Meillä on voimia!

Lontooseen lähdetään suuret vaunut matka-arkkujen painosta notkuen. Lasaretin keittopaasto on puolivahingossa kaventanut uumia siten, että juhlapukuihin mahdutaan. Mustelmatkin ovat jo parantuneet. Rouva Minterkään ei pysty täysin peittämään matkainnostustaan.

Kymmenen minuutin ajon jälkeen vaunut pysähtyvät, jotakin hirvittävää on sattunut. Maassa polun laidalla makaa ruumis. Mustalainen pyytää neidoilta, eritoten Charlottelta, lupaa viedä ruumis koululle. Ilmeisen traagisesti loppunsa kohdanneella koulun palvelijattarella on Charlotten sininen mekko yllään.