28.12.1865

Aamuherätys Fanny-tädin luona. Lily nukkui yksin, muut kaksistaan. Assisteerataan toisiamme pukeutumaan.

Clementina ehdottaa Megille, että he kaikki viisi lähtisivät Ranskaan tapaamaan Clementinan ja Megin äitiä. Meg ja muut esittävät hyviä perusteluita, miksi niin ei pitäisi tehdä. Clementina selittää, että Giambattista ei ole köyhä, vaan haluaa olla herättämättä huomiota ja lisäksi hänen omaisuutensa on sidottu muualle. Lopulta päätetään kysyä neuvoa kirjeitse Giambattistalta.

Meg kyselee Charlottelta kuoleman porteista ja siitä, miten niitä voisi tutkia tai jopa paeta. Charlotte sanoo, että Ranska voisi olla hyvä alku.

Claire: ”Mitä siitä seuraa, jos et ole 15. päivä koulussa?”

Charlotte: ”Portit aukeavat.” Ei tiedä enempää. Jotkut tämän ja toisen maailman väliset portit.

 

Matkatavaroiden jakamisen jälkeen eteiseen jää pino ylimääräisiä mekkoja, hatturasia ja kirjelaukku. Ne tunnistetaan rouva Minterin omaisuudeksi. Lily tutkii laukun ja löytää sieltä keskeneräisen kirjeen, yrittää lukea sitä salaa. Meg saa varastetuksi laukun ja laittaa Charlotten lukemaan sen ääneen:

Lontoossa 25. pnä joulukuuta 1865 AD

Rakas sisar, sydämellinen kiitos paketistasi!

Joulusokolaatisi ei suotta ole kuuluisaa. Se tuotiin huoneeseeni tänä aamuna, ja sitä myöden se jatkoi matkaansa vatsaani tuskin edes vauhtiaan hidastamatta. Tunsin omantunnon pistoksen, mutta joulun kunniaksi päätin tällä kertaa syyttää itseni sijaan sinua, rakas Emma. Sillä tiedät toki erinomaisesti, että tahdonvoimani on aina oleva alisteinen keittotaidollesi, ja tällä tiedolla varustettuna yhä lähetät minulle sokolaatia. Lämpimät terveiset myös lapsille. Elizan ristipistotyö oli oikein soma, ja Dorothan maalauksen aion ripustaa seinälleni mitä pikimmin.

Kiitos eritoten kirjeestäsi! Se toi valoa tähän pimeään aikaan, ja kauniit ja oikeamieliset sanasi saavat minut hetkeksi unohtamaan ne sydämelläni olevat murheet, jotka olen sinulle vuodattanut lainkaan välittämättä, kuinka paljon kuormitan sinua.
Voi Emma, minun on tunnustettava, että huolimatta rukouksistasi – ja omistani – olen lipunut yhä syvemmälle syntiin. Syytökset tukehduttavat minut öisin. Olen uskoakseni yhä naimisissa, mutta rakastumassa toiseen. Kyllä, nyt uskallan sen sanoa, ihastukseni on lipumassa vääjäämättömästi ja järjeltäni lupaa tiedustelematta kohti rakkautta. Luvatonta, syntistä, hirvittävää, kaikinmuodoin vääränlaista rakkautta! Vaikka yritän olla katsomatta W:tä, silmäni karkaavat kutsumatta sinne, missä ajatukseni jo ovat. Emma, W on upea! Pikaistuksissaan hän on suorastaan lumoava, ja olen kuolla onnesta joka kerran kun kuulen hänen soittonsa. Ihmettelen suuresti, että samaan aikaan kuin Meidän Herramme asetti suurimmaksi Rakkauden, hän ei kuitenkaan jättänyt käyttöohjetta niihin tilanteisiin, joissa rakkaus on tuhoava, ei kokoava voima!

Ei, suo anteeksi! Nyt puhun rienaavasti, enkä taaskaan ajatellut loppuun saakka. Herramme on suuressa viisaudessaan säätänyt niin, että vaikka minä olen syntinen, synti ei koskaan tule koskettamaan W:tä. Hän säilyy tahrattomana ja vain minä kärsin, mikä oikein onkin. On mahdotonta, että ikipäivänä edes viittaisin tunteisiini W:n läsnä ollessa. Ja onhan asetelmakin niin epätodennäköinen, ettei W myöskään tunteitani arvaa, vaikkei katseeni aina kurissa pysykään. Herra siis koettelee ja oikeudenmukaisesti rankaisee minua vääränlaisista ajatuksista ja tunteista. Kunpa Hän vielä osoittaisi keinon, jolla niistä voisi parantua!

Nyt riittää, en pilaa jouluasi, enkä omaani, piehtaroimalla synnintunnossa. Luultavasti en tapaa W:tä pariin viikkoon. kenties järkeni on siihen mennessä saanut yliotteen hupsutuksistani.

Rauhallista joulunaikaa Sinulle ja perheellesi!

Syleilen,
Mary

p.s. Mitä tulee neiteihin Barret ja Darling, kehotan sinua painokkaasti olemaan uskomatta niitä ilkeämielisyyksiä, joita heistä olet kuullut tai tulet mahdollisesti kuulemaan. Voin ilolla kumota kaikki esittämäsi epäilyt – taustastaan huolimatta he ovat mitä hyveellisimpiä nuoria naisia, joissa siveellisyys ja viattomuus kauniilla tavalla edustuvat. Voit myös kehoittaa kunnianarvoisaa äitiä olemaan pöyristelemättä, sillä tuohtuessaan hän näyttää pöksähtäneeltä huuhkajalta, mikä ikävällä tavalla tuo esiin hänen silmäinsä rypyt.

 

Meg epäilee, että W. olisi tallimestari. Todetaan, että hän soittaa. Sitten Meg epäilee, että kyseessä olisi pastori. Lily huomauttaa, että pastori on juoppo ja Claire että hän on vanha. Asia ei selviä. Lily kopioi kirjeen ja laittaa sen sitten takaisin. Meg kirjoittaa Giambattistalle.

Fanny-täti tulee kotiin ja ilmoittaa, että nyt mennään kirkkoon! Lyhyen vaunumatkan jälkeen päästään St Mary Margarethin kirkkoon. Fanny-täti kyselee oopperaillasta ja yllättyy kuullessaan, että Augustus oli oopperassa. Lily valehtelee Augustuksen tulleen vain Salvinin takia ja palanneen jo, ja saa Fanny-tädinkin lupaamaan pitää suunsa kiinni. Fanny-täti antaa ymmärtää tuntevansa Salvinin ja sanoo sen olevan suuri salaisuus. Salvini harrastaa kuulemma hyväntekeväisyyttä incognito. 

Kirkossa on muistotilaisuus: neljä arkkua, joissa yhdessä neitsyenä kuollut neito. Eilisen mielenosoituksen roskasakki oli tappanut neljä säätyläistä Hyde Parkissa. Kesken saarnan sisään tulee nainen, joka huutaa, että hän ei kuollut Hyde Parkissa ”ja te tiedätte sen itsekin”. Käytävää pitkin kävelee kyynelehtivä neiti Doyle. Tytöt katsovat järkyttyneinä. Hän lyyhistyy satiiniruusuilla merkityn neidonarkun viereen itkemään. Kirkossa kohistaan. Joku nuori mies taluttaa neiti Doylen sivuovesta sakastiin tai ulos.
Jumalanpalvelus jatkuu. Kuka siinä arkussa on?
Pappi kertoo, että olemme kunnioittamassa neljän liian nuorena poismenneen muistoa. Kolme poliisimiestä ja neiti Doyle! Kuvaamataidonopettajan sisar tai sisarentytär?

Kotimatkalla juoruillaan neiti Doylesta ja mietitään, mitä neiti Rees-Toomelle pitäisi lukea. Päädytään Pikku naisiin ja Raamattuun, sekä soitantoon.

Fannyn luona Clairea odottaa joululahjapaketti: hopeinen poikkihuilu. Kortissa lukee: ”Musiikkianne jumaloiden”. Ei allekirjoitusta. Meg väittää, että se on Ulyssekseltä. Lilystä se on enemmän Augustuksen tyyliä. Tajutaan, että se on Michaelilta – Megin entiseltä melkein-poikapuolelta. Kaikki alkavat puolustaa Michaelia.

Mielisairaalassa moukkamainen sisar Miles ottaa tytöt hoiviinsa ja vie heidät kiertokävelylle. Siisti, mutta kolkko käytävä. Lily on innoissaan.



Sisar Miles selittää, että on kaikkea irtolaisista idiootteihin, nymfomaaneista kiroileviin. Varakkaat majoitetaan länsisiivessä, varattomat itäsiivessä maksavat oleskelunsa työnteolla. Suuressa salissa köyhät hullut syövät ja tekevät käsitöitä.

Clementina on vaivautunut ja pahoinvoiva. Miles sanoo, että seurapiireissä on kunnia-asia tuoda pyykit tänne pestäväksi. Meg haluaisi antaa kaikille jonkun joulutervehdyksen.

Neiti Rees-Toomen etunimi on Frederica. Häntä kuulemma vaivaa riivaaja.

Neidit odottelevat tohtori Lindseyn toimistossa. Siellä on luetteloita sairauksista, kuvia hysteerikkojen asennoista ja Richard Daddin maalaus.

 

Maalaus on juuri myyty ja sitä irrotetaan seinästä. Charlotte, Meg ja Clementina vuodattavat Clairelle, että paikka on kamala ja ahdistava.

Lopulta tytöt pääsevät Frederica Rees-Toomen luokse. Hän on tumma, missä Felicity on vaalea, mutta selvästi sukulainen.



Hän myöntää Felicityn siskokseen ja kyselee tämän vointia. Meg ja Claire hoitavat puhumisen vierailijoiden puolelta. Meg tarjoaa karkkeja, mutta Frederica sanoo ettei syö sokeria, koska se kuulemma kiihdyttää hänen hermojaan. Tyttö myös kieltäytyy lukemasta Pyhän Katariinan rukousta ja sanoo, ettei ole koskaan käynyt koulussa. Meg kysyy Fredericalta suoraan Neitokunnasta.

Clementina kysyy näkemästään kuvasta tytön päässä. Frederica sanoo, että tyttö, jonka käsistä tulee savua on Felicity. Sitten hän suuttuu, kun Clementina tirkistelee hänen mieltään. Hän kertoo, että kun hän oli vaatinut tarpeeksi, Felicity otti hänet mukaan heidän tyttöseuraansa ja he lukivat yhdessä joitain loitsuja. Kun Felicity ei suostunut opettamaan enempää, Frederica jatkoi kotona. ”Kun itse kurottaa johonkin, jokin kurottaa aina takaisin.” Hänet riivattiin.

Hän sai Salvinilta amuletin, jonka tarkoitus oli suojella häntä riivaajilta. Salvini käy joskus hänen luonaan, tulee ehkä jo tänään. Charlotte kyselee loitsusta ja Frederica sanoo yrittäneensä varastaa voiman siihen ja siksi kävi huonosti. Meg tarjoaa apuaan riivaajan karkottamisessa. Frederican mukaan hyvät ja pahat voimat ovat samoja, niitä pitää vain käyttää oikein. Hän käytti niitä väärin. Salvini ilmeisesti tuntee magiaa paljonkin. Meg tarjoutuu viemään Salvinille viestin: ”Sanokaa hänelle, että...” Silloin riivaaja saa hänet.

Charlotte ja Clementina näkevät mustan käden kurkottavan ulos hänen suustaan. Meg ja Clementina yrittävät manata riivaajaa pois. Hoitajat raahaavat hänet ulos. Sisar Miles sanoo, että kohtaus menee yleensä ohi puolessa tunnissa, mutta sitten hän on voipunut monta päivää.

 

Vaunuissa Clementina vaatii, että he menevät hotellille Madame Salvinin puheille. Claire ja Meg vastustavat, mutta lopulta suostuvat. Megistäkin tärkeintä on auttaa Frederikaa. Clementina ja Charlotte kertovat nähneensä mustan käden tulevan Frederican suusta kohtauksen aikana. Claire kysyy Charlottelta onko tämä kokeillut loitsuja joskus. Meg sanoo, että kukaan ei saa omin päin salailla mitään, ja katsoo Lilyyn. ”Mitä ikinä tehdäänkin, tehdään se yhdessä ja ollaan varovaisia.”

 

Viisikko menee hotelliin kyselemään Salvinia ja saa hänen kartanonsa osoitteen. Megin pyynnöstä Charlotte urkkii myös Cracroft-Amcottsien osoitteen. Meg jättää lisäksi kirjeen annettavaksi Patricikille. Claire tippaa portsaria.

 

Vaunumatka jatkuu Madame Salvinin kartanolle. Sinne saavutaan joskus seitsemän maissa illalla. Meg huolestuu, mitä Fanny-täti ajattelee kun heitä ei kuulu, mutta Lily vakuuttaa, että Fanny-täti ei huomaa mitään.

Kartanolla ajuri antaa vartijalle viestin, että Lily Darling tuo sanaa Frederica Rees-Toomelta. Tytöt odottavat vastausta kylmässä. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen portti avataan.

Hovimestari on nihkeä, mutta arvonimillä on vaikutusta. Sisäkkö vie tytöt valtavaan odotussalonkiin. Tytöt miettivät, miten lähestyä ja mitä voivat kertoa. Juoruillaan ja keskustellaan Raamatusta. Mietitään Megin suhdetta Horatioon ja voiko hän antaa anteeksi.

Lakeija tulee viemään tytöt pukeutuvan Madame Salvinin buduaariin. Siellä kaksi nuorta poikaa kiskoo hänen korsettiaan kireämmälle.

Tytöt esittäytyvät. Kuullessaan nimen ”Frederica Rees-Toome”, Madame käskee kaikki palvelijat pois. Tytöt kertovat melko paljon ja pyytävät Madamen apua. Kuultuaan Siinain veljeskunnasta hän kutsuu samppanjaa ja sanoo, että tiedätte varmaan myös sisarkunnan. Claire: ”Hän tarkoittaa Neitokuntaa!” ”Mitä te siitä tiedätte?” Claire kertoo tiiviisti kaiken, mitä tietää. Lily: ”Me ilmeisesti olemme sen jäseniä, mutta emme tiedä, mikä se on.” Meg: ”Kuulemma äitimme ovat myös joskus olleet Neitokunnan jäseniä, mutta he kiistävät sen itse.”

Lily tivaa Madamelta, mikä on hänen oma suhteensa Neitokuntaan. Madame on räjähtämäisillään, mutta käskeekin tyttöjen seurata toisesta ovesta ulos. He kulkevat harjoitustilojen ja flyygelihuoneiden läpi, kunnes lopulta astuvat lukittuun kulmasaliin. Sen lattiassa on mosaiikkina tehty valtava St Catherine’sin ruusu. Siellä harjoittelevat Neitokunnan Lontoon-jäsenet. Hän itse ei tietenkään opeta ketään. Mutta sitten Madame soittaa kelloa ja sanoo, että jonkun muunkin on kuultava tyttöjen kertomus heidän kyvyistään.

Jonkin ajan päästä Neitokunnan kouluttaja, rouva Genevieve Evans saapuu saliin. Madame lähtee esiintymään ja jättää tytöt rouva Evansin huomaan. Tytöt ovat jäykkiä ja hämmentyneitä, he eivät ole edes ajatelleet, että Neitokuntaan kuuluisi muitakin kuin he. Neiti Evans on ystävällinen ja vie tytöt oleskeluhuoneeseen.

Evans kertoo, että Neitokunnassa on kolmisensataa jäsentä ja heitä on kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Euroopassa. Neiti Spence on tavallaan Neitokunnan jäsen, mutta myös itsenäinen toimija. Evans tarjoutuu opettamaan heitä, minkä tytöt ottavat mieluusti vastaan. Sanovat kuitenkin, että heidän on oltava koululla tammikuun 15. päivä mennessä, koska mustalaiset ovat varoittaneet Charlottea Kuoleman porttien aukeavan silloin, jos hän ei ole auttamassa.

Tytöt kertovat äitiensä tyttönimet. Evans sanoo tavanneensa jotkut heistä. Heille tarjottiin mahdollisuutta Neitokunnan jäsenyyteen, mutta he kieltäytyivät. Yksi syy oli, että he pelästyivät traagisella tavalla pieleen mennyttä loitsua, jonka seuruaksena osa koulua paloi. Meg: ”Kenen syy se oli?” Evans: ”Ei sillä ole enää merkitystä.”

Tytöt kertovat Evansille voimistaan ja Pyhän Katariinan lupauksista. Evans kertoo, että heillä on tulossa operaatio, johon he tarvitsevat tyttöjen apua. Operaatio liittyy laboratorioon, jonka asukkeja metsässä kohdatut hirviöt olivat. Operaatio käynnistyy heti, kun kaikki on valmista. Vakuutus tyttöjen oikeamielisyydestä on lupaus osallistua operaatioon. Mahdollisesti jonkun pitäisi tappaa Hampton.

Evans järjestää harjoittelusaliin pulpetteja, peilejä ja muuta tarpeistoa. Hän sammuttaa valot ja alkaa opettaa tyttöjä. Hän menee jokaisen mieleen ja näyttää, miten heidän lahjojaan käytetään. Claire saa opetella höyhenen liikuttamista, Meg näkymättömäksi tulemista peilin edessä, Charlotte kuolleen kissan menneisyyden lukemista, Lily saa katsoa ikkunasta ja yrittää aiheuttaa pientä myrskyä koristelammikkoon, Clementinan pitää yrittää mennä rouva Evansin mieleen. Clementina saa myös nähdä, mitä Hamptonin laboratiossa tehdään ja miksi sinne on hyökättävä.

Tytöt jäävät harjoittelemaan pimeässä joulunajan illassa.