Claire herää pieneen naputukseen. Hän avaa oven ja näkee pois hiippailevan hahmon vaaleassa yöpaidassa ja unimyssyssä. Claire herättää muut, Lily bongaa seinään naulatun julistuksen. Neidot ihmettelevät suffragettitekstiä. Reaktiot vaihtelevat närkästyksestä (Clementina) varovaiseen kiinnostukseen (Meg).

Nuoret naiset, itselliset ajattelijat, toverit!
Opinahjomme Saint Catherine of Alexandria College, sen verroin kuin muutkaan Brittiläisen Imperiumin tyttökoulut, ei missään suhteessa vastaa nykyajan tarpeita ja vaatimuksia. Täällä ei ainoastaan estetä oppilaiden henkisten voimain kehkeytymistä, vaan suorastaan turmellaan ja kuoletetaan luontaisten lahjain alkuaineksetkin. Meistä halutaan kasvattaa – ei naisia, jotka itsetietoisella uskaliaisuudella kykenisivät asioita punnitsemaan ja antamaan niille ansaitun arvonsa, vaan naisraukkoja, jotka ikänsä pysyvät kaikenmoisten tyhmien etuluulojen kahleissa, eivätkä niinmuodoin pääse vapaan kehityksen ensiaskeleitakaan ottamaan.Kaikinmuodoin ovat koruompelus, pianonsoitto ja kasveinhoito tärkeitä taitoja. Mutta kuinka voi nuori nainen nykymaailmaa alkuunsakaan punnita, jollei hän ole saanut oppia myös latinassa, laskennossa ja logiikassa?
Nuoret naiset, toverit! Selvittäkää isällenne ja äidillenne, kuinka tärkeää on nuoren naisen tänä päivänä opiskella niitä taitoja, jotka menneisyydessä varattiin vain nuorten herrain perehdyttäviksi. Sillä ei ole meillä vain oikeus, vaan velvollisuus palvella Imperiumia ja kasvattaa tulevat sukupolvet käyttäen sitä tietämystä, joka meiltä nyt pimitetään.
Nainen voi olla yhtä viisas kuin mies, jos hänelle vain suodaan siihen mahdollisuus!

Aamiaisella neiti Spence tivaa, kuka on julistuksen takana. Myöhemmin oven läpi kuuluu, kuinka Cecilia, Sarah ja Gemma kovistelevat Georginaa ja Adelinea. Adeline on toimittanut naisasialiikkeen teoksia mustaan pörssiin, mikä Cecilian mielestä todistaa, että tämä on joko syyllinen tai vähintäänkin innoittaja. Hävyttömiä ja siveettömiä ajatuksia, sanoo Sarah. Georgina tiuskaisee, että kurtisaanin tyttärellä ei pitäisi olla mitään sanottavaa hävyttömästä ja siveettömästä. Sarah vannoo, että kertoo Adelinen ja Georginan olevan syypäitä. Nämä saisivat kenkää, eikä kukaan huolisi heitä vaimoikseen.
 
Kuvaamataidon tunnilla neiti Doyle pyytää maalaamaan tunnetilan tämän päivän aamiaiselta.
“Pöyristyttävää! Minun mieheni haluaa, että maalaan kauniita tauluja, en mitään mielipiteitä!”
Clementina huomauttaa, että maailma ei pyörisi, jos kaikki opettelisivat vain miesten taitoja. Mitä koulun perustajat tästä ajattelisivat?
”Olette oikeassa, neiti Roehenstart. Katariina Aleksandrialainen, väittelytaidoistan tunnettu lakimiesten pyhimys, varmasti paheksuisi logiikan opintoja.”
Asia on neitien mielestä selvä: Doyle on julistusten takana.

Adeline pyytää Lilyltä, että tämä voisi auttaa mustan pörssin varaston piilottamisessa. Kaikki osallistuvat, aarteet sullotaan tiiviisiin laatikoihin. Laatikot lasketaan ikkunasta alas ja kärrätään luolaan metsän keskelle vähän matkan päähän koululta. Siellä Emma ja Rosemary kuulemma tapaavat poikaystäviään.
Luolassa on nuotion jäänteet. Päätetään kerätä havuja laatikoiden peitoksi. Havuja etsittäessä Claire kuulee jonkun hiippailevan lähistöllä.

Paluumatkalla Adeline pysähtyy ja peruuttaa. Polulla seisoo mies. Housut, liivi, ei paitaa vaikka on lokakuu, tatuoitu rinta. Mies kävelee Charlotten luo, ojentaa tälle kimpun villiruusuja ja lähtee.
Muut yrittävät tentata Charlottelta, mistä on kyse. Charlotte vakuuttaa, ettei tiedä.



Kukat pannaan maljakkoon. Veteen alkaa liueta mustetta. Charlotte käärii auki paperinarun, jolla kimppu on sidottu. Sisältä paljastuu viesti.
”Prinsessa! Tarvitsemme teitä pikemmin kuin olisimme ikinä saattaneet kuvitella. Neuvoston on antanut anteeksi äitinne petoksen. Krizmarica on kuollut, jäljellä olette enää te ja äitinne. Rukoilemme, että hän suorittaisi tarvittavat seremoniat niin pian kuin suinkin. Viekää viesti äidillenne.”

Sovitaan, että jos joku jatkossa kuulee hiippailua lähistöltä, hän käyttää koodilausetta ”Onkohan huomenna aamiaisella omenoita?". Tällöin kaikki tietävät, että lähistöllä on joku tai että neitejä seurataan.  

Lounaalla käy ilmi, ettei naisasiajulistuksien tekijää ole vieläkään tavoitettu. Kaikki neidit määrätään jäämään saliin sillä välin kun opettajat suorittavat tupatarkastuksen.
Normaalisti posti jaetaan huoneisiin, mutta nyt Meg saa kirjeen saliin.

Dublinissa lokakuun 18. pnä
Rakkahin Margaret,
toivottavasti vointisi on mitä mainioin.
Suo höpsölle äidillesi anteeksi, että hän menee suoraan asiaan, sillä hän kirjoittaa kiireessä.

Perhettämme ja eritoten sinua, rakkain tyttäreni, on kenkäissyt mitä erinomaisin onni. Kunnioitettu isäsi on onnistunut solmimaan merkittäviä yhteyksiä, joiden johdosta sinut tullaan mitä pikimmin kihlaamaan hra Algernon Cracroft-Amcottsille.
Hra Cracroft-Amcotts on mitä kunnioitettavin mies. Hän jäi viime vuonna leskeksi ja on sanojensa mukaan siitä lähtien kaivannut jotakuta huolehtimaan kodistaan. Hra Cracroft-Amcottsin suruaika päättyy virallisesti vuodenvaihteessa, minkä jälkeen hänen on mahdollista avioitua uudelleen.
Isäsi hankkiutui hra Cracroft-Amcottsin suosioon, ja meidän kesken sanottakoon, että hän on kuukausia ponnistellut onnesi eteen. Suureksi iloksemme hra Cracroft-Amcotts vakuuttui lopulta siitä, että hänen tulisi harkita tulevaksi puolisokseen sinua, rakkain Margaret.  Ja, jos sallit hupsun äitisi mennä hieman asioiden edelle, rakkain lady Margaret!
Hra Cracroft-Amcotts saapuu tapaamaan sinua lokakuun 29. pnä, minkä olen saattanut tiedoksi myös nti Spencelle. Toivon, että teet kaikkesi, jotta hra Cracroft-Amcotts mieltyy sinuun. Pysy tiukasti erossa makeisista ja huuhtele kasvojasi ohessa lähettämälläni orkideavedellä kuten olen sinua opastanut.
Suutelen, Äitisi

Meg voi huonosti ja saa luvan lähteä ystävättärineen haukkaamaan happea.
”Kuolen mieluummin kuin menen naimisiin!”
Ystävättäret tyynnyttelevät: kaikkihan menevät naimisiin. Sitä paitsi aatelisarvo on sentään jotain.
”Hänhän on vanha, luultavasti hän kuitenkin kuolee pian.”
”Ja jos hän on todella hirveä, voit teeskennellä kaatumatautia niin kuin Emma.”

Kun neidit palaavat saliin, käy ilmi, että muutama alaluokkalainen ja Felicity on viety.

Nukkumaanmenon jälkeen neidit päättävät lähteä katsomaan itäsiipeä. He hiippailevat palvelijoiden siiven lähistöllä ja yrittävät kutsua Beckyä, mutta tuloksetta. Hiipivät itäsiipeen omin nokkineen.
Lily saa tiirikoitua ovia auki. Löydetään huone, josta viime kurkistuksella loisti valoa.

Suuren salin lattiaan on maalattu koulun symboli, jonka halkaisija on nelisen metriä. Vastapäisellä seinällä on koko seinän korkuinen, leveä ikkuna. Huoneen yhdessä nurkassa on kolme kokovartalopeiliä. Toisessa nurkassa on pöytä, jolla on höyhen, pieniä kiviä ja sormus. Vähän matkan päässä on kaksi pöytää, jotka on erotettu toisistaan pienellä sermillä, ja niiden ääressä tuolit. Pöydillä on papereita ja kyniä. Viimeisessä nurkassa on pöytä, jolla lepää kuollut varpunen sekä lasipurkki, jossa on säilötty ankerias.
Esineitä ihmetellään. Lily varastaa sormuksen.

Neidit menevät takaisin nukkumaan, mutta heräävät parin tunnin kuluttua hirveään räsähdykseen. Valtava massiivipuinen vaatekaappi kaatuu Clairen, Charlotten ja Lilyn huoneessa vain senttejä Clairen sängystä. Tuntuu, että koko koulu herää ja säntää paikalle ihmettelemään. Miten kaatuminen on mahdollista, kun tytöt eivät jaksa edes kolmisin liikauttaakaan kaappia? Neidit Spence ja Doyle tivaavat vastauksia, mutta lopulta kaikki komennetaan takaisin nukkumaan. Lily on varma, että kyse on kummituksen kostosta. Hän päättää hankkiutua eroon sormuksesta. Lily huomaa siinä kaiverruksen ”Bernard Adhelm White 1.9.1842”.
Aamulla Lily pudottaa sormuksen Cecilian huoneen lattialautojen väliin.

Seuraavana päivänä Meg on vapautettu opiskelusta, sillä hänen on määrä tavata herra Cracroft-Amcotts. Clementina puunaa Megin kuntoon ja Meg toivoo esiliinakseen neiti Doylea.
”Helposti se menee. Muistat vain sanoa, että ’Niinkö, herra Cracroft-Amcotts? Todellako, herra Cracroft-Amcotts? Olette niin viisas, herra Cracroft-Amcotts! En olisi ikinä uskonut, että joku voi puhua kirjanpidosta noin mielenkiintoisesti, herra Cracroft-Amcotts!’”
Meg ja Clementina kurkkivat portaista kun herra Cracroft-Amcotts saapuu. Hänet ohjataan tapaamishuoneeseen ja neiti Doyle tulee hakemaan Megiä ja Clementinaa. Meg panikoi ja on oksentaa.
Yhtäkkiä Meg on poissa. Neiti Doyle hämmästyy ja lähtee etsimään tätä. Samaan aikaan Meg seisoo paikoillaan ja ymmärtää, että on muuttunut näkymättömäksi. Hän puristaa Clementinan kättä ja tulee näkyviin.

Neiti Doyle löytää tytöt ja ohjaa nämä saliin. Herra Cracroft-Amcotts puhuu itsestään ja sukunsa erinomaisuudesta. Hän tiedustelee, onko Megin terveydentila hyvä ja ettei tällä ole kyhmyjä tms. Käy ilmi, että hänellä on 16-vuotiaat kaksoset, tytär ja poika, joka käy Our Lady of Canterburya. Meg haluaa kuolla.



Illalla neiti Doyle kutsuu neidit luokseen.
”Voitte pitää minua höpsähtäneenä ja kirmata kantelemaan neiti Spencelle. Siinä tapauksessa minulla ei ole montaakaan työpäivää jäljellä. Toinen vaihtoehtonne on uskoa, mitä kerron teille.”
Neiti Doyle kertoo neideille Neitokunnasta. Hän uskoo, että sen salaisuudet on piilotettu tähän kouluun. Neitokunnan jäsenillä on voimia ja velvollisuuksia, joita neiti Doyle on tullut selvittämään. Voimat siirtyvät sukupolvittain, mutta pitkään on ollut hiljaista. Neitokunta hajosi jo 200 vuotta sitten, mutta on ennustettu, että kun aika koittaa, viisi nostaa sen jälleen kukoistukseen. Neiti Spence arvelee löytäneensä nuo viisi (Cecilia, Felicity, Gemma, Sarah ja Mary), mutta neiti Doyle arvelee, että tämä on erehtyneet ja että todellisuudessa viisi valittua seisovat hänen edessään.
”Olette epäilemättä lukeneet päiväkirjani. Muistelkaa siihen kirjoitettua ennustusta. Saatan olla haksahtanut akka, joka on seonnut kun ei päässyt naimisiin. Siinä tapauksessa voitte jättää sanani huomiotta ja hankkia minulle potkut. Pyydän kuitenkin katsomaan ennustusta ja miettimään, voisiko se mitenkään sopia teihin.”
Clementina ilmoittaa, ettei tee yhteistyötä kommunistien kanssa.
”Muuta en teistä epäillytkään, olettehan isänne tytär. Mutta vakuutan teille, että isänne katsoisi tätä ennustusta.”
”Tunnetteko isäni?”
”Voi kyllä. Taistelin häntä vastaan Riossa. Meistä tuli hyvät ystävät.”
Neiti Doyle lähettää neidit pois miettimään asiaa. Hän ei kerro, miksi on itse niin kiinnostunut Neitokunnasta. Neidit päättävät kirjoittaa äideilleen.