Nielles-lès-Calais
Joulukuun 23. pnä 1865 A.D.
 
Rakkaat tyttäreni Margareta ja Clementina.
Teidän on uskottava kun sanon, että näin olisin halunnut aloittaa jokaisen kirjeen jo neljäntoista vuoden ajan, mutta valitettavasti kohtalo päätti toisin. Olette hämillänne, ehkä hätääntyneitäkin. Sallikaa minun selittää niin hyvin kuin osaan. En pyydä anteeksiantoa, sillä tiedän, että sydämessänne joko päätätte siunata päätöksen, jonka olen raskain sydämin tehnyt, tai sitten torjua ja kieltää minut, ja kumman valitsettekaan, anteeksi aneleminen on merkityksetöntä.

Meitä on kaksi sisarusta, jotka molemmat halusimme unohtaa sen, mistä olimme lähtöisin. Minua ajoi tiedonjano, ja pääsin vapaaoppilaaksi Saint Catherineen. Sisareni, jota Margareta neljäntoista vuoden ajan piti äitinään, valitsi toisin. Hän lähti Irlantiin ja nai siellä miehen, jota Margareta kutsui isäkseen. Molemmat pitivät toisen valintaa käsittämättömänä, emmekä kirjoittaneet toisillemme vuosiin.
Saint Catherinessa sain salonkeihin kelpaavaa sivistystä, mutta se ei ollut kutsumukseni. Minusta oli enempään, ja kuten te nyt vuorostanne, myös minä aikanani löysin koulusta ystäviä, joiden kanssa seurata Pyhän Katariinan ja Margarita Anjoulaisen viitoittamaa tietä. Me olimme liitossamme voimakkaita, mutta liian moni meistä päätti unohtaa luontonsa ja lahjansa ja seurata muita, turvallisempia haaveita.
Kuten nyt jo tiedätte, minä valitsin toisenlaisen elämän. Sen alkuvaiheilla tapasin Margaretan isän, Giambattista de Vito di Cassilian. Ennen kuin sinä, Margareta, synnyit, teimme jotain, mistä maksamme hintaa tänäkin päivänä.

Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta. Riittää kun kerron, että eräällä matkallamme meidän päällemme langetettiin hirvittävä kirous. Tähän mennessä olette varmaankin jo kokeneet sen verran, että uskotte kirousten olemassaoloon. Se oli viedä hengen meiltä molemmilta, vaikka sitä ei ollut edes suunnattu meihin. Se langetettiin yhteiseen lapseemme, sinuun Margareta, jota rakastimme jo enemmän kuin saatoimme ymmärtää.

Teimme kaiken, mikä vallassamme oli, ja saimme lievennettyä kirousta hieman. Kiitos Krizmarica-nimisen mustalaisnoidan olet vielä elossa. Sinut oli kuitenkin saatava pois meidän luotamme, sillä täällä kirous olisi saanut täyttymyksensä. Sinut piti lähettää kauas, jonnekin, jossa olisit turvassa. Otin yhteyttä sisareeni, joka suostui ottamaan sinut kasvatettavakseen. Sovimme, että pysyisit hänen luonaan, kunnes sinusta tulisi nainen ja kirous purkautuisi.
Margareta, sinun on uskottava, että olemme seuranneet kasvuasi ja ikävöineet sinua elämäsi jokaisena päivänä.

Clementina, sinä synnyit noin vuoden Margaretan jälkeen Jacob Roehenstartin tyttärenä. Emme kertoneet sinulle sisarestasi, sillä oli elintärkeää, ettei hän saanut tietää oikeista vanhemmistaan.

Minä olisin valmis julistamaan koko maailmalle, että Margareta on minun tyttäreni. Giambattista on kuitenkin järkevä ja huomauttaa, että se sulkisi enemmän portteja kuin avaisi. Niinpä sanomme, että Margaretan äiti on edesmennyt kreivitär De Vito di Cassilia, ja että Margareta joutui erilleen vanhemmistaan Kaukasian sodan seurauksena. Sen pitäisi riittää tyydyttämään nenäkkäimmät utelijat.

Kertoisin kaiken tämän mieluummin kasvotusten kuin kirjeessä, ja haluaisin enemmän kuin mitään sulkea syliini teidät, tyttäreni. Odotan kuitenkin pikkuveljeänne syntyväksi minä päivänä hyvänsä, enkä siis saata matkustaa. Ajattelen teitä lakkaamatta, rukoilen puolestanne kuten olen rukoillut kaikkina elämänne päivinä ja suutelen teitä molempia.
 
Äitinne

 

--------------------

Parahin Neiti Roehenstart,

Oli mitä miellyttävintä tavata teidät Nightwingeillä eilen. Sain ilokseni todeta teidän toipuneen ratsastustapaturmasta, joka meidät yhdisti niin surullisissa merkeissä. En silti voi olla soimaamatta itseäni − kunpa olisin pystynyt estämään tuon onnettomuuden! Haluan vakuuttaa teille, että tästä eteenpäin kunnia-asiani on varmistaa turvallisuutenne. Teidän on saatava nauttia ratsastuksen tuomasta virkistyksestä varauksetta ja ilman huolia.
Tähän liittyen toivoisin voivani viedä teidät seurueinenne ratsastusretkelle vielä täällä Lontoossa. Mikä olisikaan parempi tapa viettää aikaa kuin ulkoilu ratsain miellyttävässä seurassa? Ystävälläni on täällä mitä erinomaisin talli, joka on täynnä toinen toistaan uljaampia ratsuja. Uskon − tiedän, että te osaatte niitä arvostaa. Minä puolestani arvostaisin enemmän kuin mitään muuta sitä, että soisitte minulle ilon ja kunnian viettää päivä Lontoossa teidän ainutkertaisessa seurassanne.

Teitä ja ystäviänne kunnioittavasti tervehtien,
Edward Stanley
 

--------------------

 

Nielles-lès-Calais
Joulukuun 27. pnä 1865 A.D.

 

Rakas Clementina,

Kirjoitan Sinulle kertoakseni, että sinusta on joitakin tunteja sitten tullut vanhempi sisar. Sekä äitisi että poika voivat erinomaisesti. Olen pahoillani, että saat kuulla asiasta vasta nyt, mutta emme halunneet tiedon häiritsevän opintojasi tai muita edesottamuksiasi, saati houkutella Sinua Ranskaan kesken lukuvuoden. Halusimme myös salata äitisi tilan mahdollisilta vihollisiltamme viimeiseen asti, ja kuten tiedät, he saattavat tarkkailla sekä lähtevää että saapuvaa postia.

Äitisi tila pidättää meitä Nielles-lès-Calais’n linnassa vielä joitakin kuukausia. Osa seurueestamme saattaa matkustella, mutta pääasiassa hoidamme asioita täältä käsin.
Mikäli opettajasi suosittavat, että debytoit jo tänä keväänä, se on tehtävä Calais’ssa. Arvaan, ettei kaupungin seurapiirien koko tyydytä sinua, mutta valitettavasti äitisi ei voi nykyisessä tilassaan järjestää debytointia missään muualla. Toinen vaihtoehto on debytoida vasta ensi sesonkina Pariisissa tai Lontoossa. (Suo anteeksi että joudut kuulemaan näistä asioista isältäsi. Lupaan, että jatkossa äitisi hoitaa kaikki debytointiin liittyvät seikat kuten asiaan kuuluu.)

Olemme myös äitisi kanssa pohtineet, että Sinun tulisi saada lisää opetusta floretissa. Ohjelmaasi voitaisiin kenties lisätä myös kalpa. (Ja ennen kuin ehdit kyselläkään: sanoipa Mustafa mitä tahansa, sapeli ei edelleenkään ole herrasmiehen ase, enkä minä näinmuodoin anna Sinulle lupaa sen käyttöä opiskella. Päätökseni on järkähtämätön.) Olemme nti Doylen kanssa tuttuja. Aion kirjoittaa hänelle ja pyytää, että hän ottaa sinut oppilaakseen miekankäytössä, yksityisesti tietenkin.

Siunattua jouluaikaa Sinulle, tyttäreni. Rukoile veljesi puolesta.

Suutelen,
Isäsi

J.k. Jokin nuori herra Stanley kirjoitti minulle pyytäen lupaa saada ratsastaa kanssasi. Olin vastaamaisillani tiukkasävyisellä viestillä, että mikäli Roehenstartien jälkikasvua ylipäätään sattuu kiinnostamaan ratsastaa, kukaan ei totisesti VIE heitä ratsastamaan, vaan pysyy perässä mikäli kykenee. Äitisi käytännössä riisti kynän kädestäni, joten tyydyn nyt toteamaan tässä, että mikäli kyseinen nuori herra sattuu Sinua miellyttämään, ratsasta pois vain. Esiliinoista ja muista käytössäännöistä minun ei tarvinne Sinua valistaa.

--------------------

 

Kunnianarvoisa Nti Roehenstart

Kirjoitan teille tiedustellakseni mielipidettänne pyyntöön, jonka Lady Octavia ilmitoi eilen illalla.

 Hän kertoi saaneensa kuulla Sir William Elliotilta, että Teidät ynnä neidit Lawrence, de Vito di Cassilia sekä Darling on kutsuttu nuoren hovin kevätkauden avajaisiin helmikuun 18ntena, sekä että nti Wynn esiintyy siellä.

Koska minä ja Lady Octavia matkustamme molemmat edellisenä päivänä Lontooseen osallistuaksemme noihin samoihin tanssiaisiin, Lady Octavia ehdotti, että toimisin teidän kaikkien saattajana.

Pyyntö oli minulle mieluisa, mutta minun on kirjoitettava Teille ja kysyttävä mielipidettänne.

Markiisi ja markiisitar Nightwingin kutsujen jälkeen esittämäni pyyntö loukkasi Teitä, mistä olen sanomattoman pahoillani.
Katson velvollisuudekseni tiedustella, kokisitteko läsnäoloni epämukavaksi, mikäli suostun Lady Octavian esittämään pyyntöön.

 

Kunnioittaen
Sir Edward Stanley

----------------------

 

Lontoossa 19ntenä helmikuuta 1866 AD
 

Kunnianarvoisa nuorempi kreivitär Roehenstart,

On suuri ilo huomata, että hänen armonsa Madame Salvinin kartanossa pidetään kirjesalaisuutta sille kuuluvassa arvossa. Tämä viesti on tarkoitettu vain Teidän silmillenne, ja turhien riskein välttämiseksi olen katsonut parhaaksi kaikin käytössäni olevin keinoin varmistaa, että kirje jää vain Teidän ja minun välisekseni. Niinpä, jos vieras katse tavoittaa nämä rivit, on kirje tuhoava itsensä vitkastelematta.

Armon nuorempi kreivitär Roehenstart, sallikaa minun onnitella Teitä siitä iloisesta perhetapahtumasta, joka teitä on pari kuukautta sitten kohdannut. Olen antanut kertoa itselleni, että pikkuveljenne on potra ja kasvaa kiirehtien, äitinne on verrattain hyvissä voimissa ja hänen molemmat aviomiehensä iloitsevat siitä, että perheeseen on vihdoin saatu miespuolinen perijä.

En ole varma, kuinka paljon isänne on vaivannut mieltänne perheenne taloudellista tilannetta koskevilla huolilla. Sallikaa minun vakuuttaa, että ne ovat lähes ylitsepääsemättömät. Sellaiset, että vaikka erinomainen maineenne säilyisi koskemattomana eikä tieto erikoislaatuisesta perhejärjestelystä saavuttaisi minkäänlaista julkisuutta, ei pikkuveljellänne välttämättä piankaan ole nimen ohella turvanaan lainkaan perintöä.
Haluan myös saattaa tietoonne, että olen vastikään hankkinut omistukseeni maat Nielles-lès-Calais’n linnan ympäriltä sekä velkakirjat, joita vastaan Nielles-lès-Calais’n linna on kiinnitetty.

Jos luitte edellisestä verhotun uhkauksen, pyydän, rauhoittakaa mielenne. Tarkoituksenani on lähestyä Teitä ehdotuksella, joka voi tyydyttää meitä molempia.

Neitokunta on minulle tuntemattomasta syystä päättänyt sallia Gloria-nimisen anarkistin jäädä riveihinsä. Hänellä on hallussaan eräs esine, jonka toivon saavani omistukseeni. Kyseessä on tikari, ja kuten nopealla älyllä siunattuna neitona varmasti arvaattekin, siinä on maagisia ominaisuuksia. Tikarilla on mahdollista surmata joitakin Toispuolen olentoja, joihin normaalit aseet tai hallussani olevat taiat eivät tepsi – mikäli aseenkäyttäjä pääsee riittävän lähelle suorittaakseen surmatyön. Parhaan ymmärrykseni mukaan tikari on Neitokunnalle hyödytön, sillä Neitokunta ei metsästä Toispuolella. Katson myös velvollisuudekseni mainita, että esine päätyi Glorialle köyhyyttä lietsovan manauksen seurauksena, ei taistelussa tai muussa kunniallisessa yhteydessä.

Gloria majoittuu tällä hetkellä samassa Madame Salvinin palatsissa, jossa olen ymmärtänyt Teidän oleskelevan. Hänen huonettaan, kuten mitään palatsin osia, ei ole suojattu taikakeinoin.

Armon nuorempi kreivitär Roehenstart, mikäli olette valmis noutamaan tikarin ja toimittamaan sen avustajalleni, luovutan puolestani Teille kaikki Nielles-lès-Calais’n linnaan oikeuttavat velkakirjat sekä kahdeksan eekkerin suuruisen maa-alueen linnan ympäriltä. Täten perhettänne painavat, jo huomattavan syvyyden saavuttaneet taloudelliset huolet olisivat tältä osin poispyyhkäistyt.

Toivon, että suostutte vaatimattomaan pyyntööni, sillä olisi sääli toimia toisin näin mitättömän seikan takia.

Ymmärrän, että suhteenne minuun ei harmillisesti ole myötämielisin mahdollinen. Niinpä ehdotan, että avustajanani toimii ottopoikani, herra Oliver Loveney, jonka olette tavanneet ja toivoakseni miellyttäväksi havainneet. Häntä ei ole vihitty siihen taian ja taistelun maailmaan, jossa minä ja Te elämme. Luonnollisesti voitte myös valita tapaamispaikan, vaikka vakuutan teille, että vaihtoa suoritettaessa tai välittömästi sen jälkeen henkeänne tai terveyttänne ei uhata millään tavoin. Toivon samaa kunnioitusta Teiltä hra Loveneyn terveyttä kohtaan.

Pyydän nopeaa vastausta, jonka voitte lähettää samassa kirjekuoressa, jossa tämä kirje saapui. Näin varmistatte, että viestinne pysyy tämän kirjeen lailla salassa.

Kunnioittaen,
Sir Jonathan Hampton, kontra-amiraali

 

-------

Somerleyton Hallissa maaliskuun 30ntena päivänä 1866 AD

Kunnianarvoisa Nuorempi Roehenstartin Kreivitär,

Tietooni on saatettu, että vävyni Gustav Gustafsson ja tyttäreni Marie Amalia sekä isänne kreivi Roehenstart ja äitinne kreivitär ovat tehneet joitakin järjestelyjä, jotka tähtäävät mahdolliseen tulevaan avioliittoon teidän ja pojanpoikani, Leiningenin tulevan ruhtinaan Carl Friedrich Wilhelm Emichin välillä.
Haluan tavata tiedät ennen kuin suunnitelmassa edetään.
Vanhempienne suostumuksella kutsun teidät seurueinenne tulevana viikonloppuna vierailemaan Somerleyton Hallissa. Vaunut noutavat teidät lauantaina kello viisi ap.

Tapaamista odottaen,

Klebelsbergin Maria
Leiningenin Vanha Armo

--------

Somerleyton Hallissa maaliskuun 30ntena päivänä 1866 AD

Kunnianarvoisa Nuorempi Roehenstartin Kreivitär,

Emme vielä tunne toisiamme, mutta mikäli Jumala suo, on meistä pian tuleva sukulaiset ja, toivon, parhaat ystävykset. Emme ole edes tavanneet, ja jo nyt aikeenne naida rakas veljeni Carl Friedrich saa minut ihailemaan luonnettanne ja omistautumistanne asiallemme.
Älkää ajatelko minusta pahaa kun myönnän, että en voinut pitää silmiäni erossa todistuksestanne ja valokuvastanne, jotka St Catherine lähetti meille Tante Marian pyynnöstä. Ne todistavat teidän tekevän joka suhteessa kunniaa suvullenne!
Tante Maria on kutsunut teidät vierailulle tulevana viikonloppuna. Voi kuinka odotankaan sitä ja toivon olevani teidän tuleva

Uskollinen ystävänne,
Anna Augusta Maria

---------
 

Nielles-lès-Calais’ssa huhtikuun 19ntenä pvä:nä 1866 AD

Rakas tyttäreni Clementina,

Toivon ja tiedän, ettei viime aikojen jännitys ole suistanut sinua tolaltasi vaan olet se sama Roehenstartin tytär, jonka syksyllä lähetin Englantiin.

Leiningenin Vanha Armo ja tulevan ruhtinaan isoäiti kirjoitti meille tiedottaen, että aikoo kutsua Sinut perheen kartanoon. Olet siis tämän kirjeen Sinut tavoittaessa varmastikin jo tavannut Leiningenin tulevan ruhtinaan ja siis mahdollisen tulevan sulhasesi. Koen, että eromme jälkeen minun on välttämätöntä kirjoittaa Sinulle ja selventää muutama seikka.

Tyttäreni Clementina, minä en ole sanojen vaan tekojen mies. Siksi on minun vaikea kuvata, kuinka paljon arvostan minä sitä uhrausta, jonka olet valmis sukusi vuoksi tekemään. Se on enemmän kuin minä voisin Sinulta pyytää.

Minun on kuitenkin kerrottava Sinulle asia, jota en tuonut ilmi keskusteluissamme Nielles-lés-Calais’ssa. On nimittäin niin, että olen tavannut  - niin, voin suorastaan sanoa tuntevani – Leiningenin nykyisen ruhtinaan veljen ja Carl Friedrichin isän, joka tällä hetkellä kulkee säälittävällä nimellä Gustav Gustafsson von Holstein-Gottorp. Todellisuudessa, jos pahaiset vallananastaja-madot eivät olisi luikerrelleet Ruotsin hoviin, kutsuttaisiin tuota miestä kuninkaaksi. Sillä on hän, totisesti, vallasta syöstyn Vasa-kuninkaan vanhin elossa oleva poika.

Mutta niin kuin oli hänen isänsä kurja ja selkärangaton luikero, joka ei noussut puolustamaan asemaansa, on hänen poikansa samaa maata. Olen rohkaissut, maanitellut, pyytänyt ja uhkaillut tuota miestä, jota joskus kutsuin suorastaan rakkaaksi ystäväkseni, nousemaan puolustamaan itseään ja lastensa oikeuksia. Vaan ei – ei ainoastaan puutu häneltä rohkeutta, häneltä puuttuu halu. Hänessä ei ole miestä tekemään itselleen oikeutta. Kun viimeksi erosimme, eivät jäähyväiset olleet lämpimät.

Ja kaikista Meidän Herramme tähän maailmaan asettamista miehistä on juuri tämän miehen poika se, jonka Lady Astoria meille esitti! Ja joka, totta kyllä, varmasti voi auttaa nostamaan perheen siitä kurimuksesta, johon epäoikeudenmukaisuus ja kanaljat ovat sen heittäneet. Mutta millä hinnalla? Sillä pelkään, että on tämä poika isänsä ja isoisänsä kaltainen, tyytyväinen siihen, mikä hänellä nyt on eikä lainkaan halukas etsimään Jumalan oikeutta. Ja mikä voi olla pahempi ja kunniattomampi asia kuin se, että luopuu laillisesta oikeudestaan taistelutta, hiipuu vapaaehtoisesti mitättömyyteen?

Rakas tyttäreni. Ennen kuin Sinä synnyit, olivat asiat monin verroin yksinkertaisempia. Ennen Sinua minulla oli niin paljon vähemmän hävittävää. Jos epäonnistuisin palauttamaan itselleni kuuluvan aseman, jäisi se minun ja Jumalan väliseksi asiaksi. Mutta kun Sinä synnyit, ei pelissä ollut enää vain minun ja menneiden sukupolvien kohtalo. Minun oli alettava taistella myös Sinun tähtesi, sekä Sinun lastesi ja heidän lastensa tähden. En ollut enää vastuussa vain menneelle vaan myös tulevalle. Toivon, että tietäessäsi tämän ymmärrät paremmin myös kannustimiani. Tämän halusin sinulle sanoa.

On toinenkin seikka, josta minun tulee kenties mainita. Kolme päivää sitten illalla, tai oli se jo yöpuolta, saapui vieraaksemme nuori mies. Hän oli noussut edellisenä iltana laivaan, ylittänyt kanaalin ja ratsastanut siltä istumalta Sinullekin niin tutun Normandian kevätmyrskyn läpi suoraan Nielles-lès-Calais’hin.
Tunsin hänet nimeltä ja asemalta, mutta voin sanoa yllättyneeni, kun Stanleyn suvun Edward kolkutti oveamme pimeässä, likomärkänä, hevosensa vaahtoon piiskanneena ja silmissään se merkillinen palo, jonka vain Yksi voi miehen silmiin tämän elämän aikana sytyttää.
Sinä tiedät, miksi tämä nuori mies saapui portillemme, ja minä sain sen heti samana iltana tietää.
Pelkään herättäneeni hänessä turhaa toivoa. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, mikäli olisin kieltänyt häneltä luvan kosia. Arvelen, ettei hyvää. Sitä en tietenkään voinut tehdä, mutta kerroin, että hänen kuumeinen ratsastuksensa oli luultavasti turha, sillä olet todennäköisesti parhaillaan tapaamassa tulevaa sulhastasi.
Vastauksen saatuaan oli Sir Edward aikeissa nousta takaisin hevosensa selkään, mutta saimme hänet pidätettyä. Hän ei jäänyt sen äitisi toteaman ilmiselvän tosiseikan vuoksi, että samanlainen ratsastus voisi tappaa hänen tilassaan olevan miehen. Vasta kun Ahmed Mustafa huomautti, että miehestä ei niin väliä, mutta olisi sääli tappaa hyvä hevonen rasitukseen, suostui hän jäämään yöksi. Se olikin hyvä, sillä aamulla oli hänellä kuumetta paitsi sydämessään myös ruumiissaan. Nyt on hän kolmatta päivää vuoteen omana, tuskissaan, kuumehoureissaan Sinun nimeäsi toistellen.
Äitisi sanoo, että minun on nyt siirrettävä syrjään se epämiellyttävä tunne, jonka tuollainen hourailu isässä herättää, ja antaa miespolon toipua.

Suo isällesi anteeksi tämä sekapäinen kirje ja voi hyvin. Olen aina sinun alati

Huolehtiva isäsi