Darlingien perhe on koolla. Merilordi Octavius, Emma-mamma, Fanny-täti, Horatio, Augustus ja Ulysses keskustelevat tulevista kihlajaisista, joissa on määrä saattaa yhteen Augustus ja Gemma Lacroix. Augustus ei ole erityisen ihastunut ajatukseen. Horatio on huojentunut, että hulttioveli saadaan naimisiin ja toivottavasti pois tuhlaamasta perintöä. Ulysses on oma synkkä itsensä ja kertoo Fanny-tädille Hampurin kiehtovista uusista eläimentäyttötuulista: pöllön pää ja rusakon vartalo!

Lily kertoo isille lähettämässään kirjeessä, että Germma on - Luoja tietää miten ja miksi - syvästi rakastunut Ulyssekseen. Hän ehdottaa, että Gemma naitettaisiin Augustuksen sijaan Ulyssekselle. Muu perhe havaitsee harvinaisen mahdollisuuden saada naitettua Ulysses. Ulysseksen vastustuksesta huolimatta päätetään, että sulhasta vaihdetaan ja että Augustukselle etsitään korvaava morsian. Kutsut on jo lähetetty, mutta mitäs pienistä.

Koulussa Clementina saa kaksi kirjettä. Molemmat tulevat Somerleyton Hallin kartanosta. Vanha armo Maria Klebelsberg haluaa nähdä, millaiselle neidolle hänen tyttärenpoikaansa Carl Friedrich Wilhelm Emichiä ollaan kenties naittamassa. Carl Friedrichin isä, Gustav Gustafsson, herättää kysymyksiä.
Clementinalle kirjoittaa ystävälliseen sävyyn myös Carl Friedrichin sisar Anna Augusta Maria.



Tokaluokkalainen tulee kutsumaan neidot Joutilaisuuden ja Ikävystymisen Vastustamisen Seuran tyttöjen luo. Georgina Wedderburn, Adeline Willcox ja Emma Hayley ovat tekemässä käsitöitä.
”Meg, me otamme osaa. Todella. Kukaan ei voisi olla enemmän pahoillaan äitisi poismenosta kuin me. Ette ehtineet edes tuntea. Mutta tilanne nyt on mikä on, joten kuka meistä olisi mielestäsi paras äitipuoli sinulle?”

Lily saa idean: mitä jos Augustukselle naitettasiinkin Angelica? Angelica saisi nimen ja vakaan omaisuuden, Augustus ymmärtäväisen vaimon ja perillisiä. Clementina vastustaa ajatusta, sillä Angelica on joutunut kärsimään miesten kynsissä jo riittävästi. Claire ja Charlotte ihmettelevät Clementinan puheita, kunnes tämä näyttää, minkä on nähnyt katsomalla inhottavan, Angelicaa ahdistelleen miehen mieleen. Neidot shokeerautuvat. Meg rukoilee. Angelica ilmoittaa tähtäävänsä leskeksi, mutta jää harkitsemaan tarjousta.



Metsässä Malina selittää Mihaille, Diamandalle ja Silvanukselle, että kuningatar Charlotte aiotaan luvata jollekulle ulkopuoliselle. Kammottava ajatus. Ajatukset sulhasen vaihtamisesta ja tappamisesta sekä debytoinnin estämisestä hylätään, kun Malina selittää, ettei siitä ole apua. Lopulta päätetään yhyttää Charlotte yhdessä tämän äidin kanssa ja saada äiti tunnustamaan, mitä on tehnyt heimolleen ja maailmalle.

Uteliaisuus voittaa ja Meg muuttaa itsensä, Clairen ja Lilyn näkymättömiksi. He suuntaavat kohti kappelia, Charlotte seuraa Toispuolella. Clementina kieltäytyy vakoilemasta aikuisia, sillä siitä ei hyvää seuraa.
Giambattista ja Gaspare saapuvat kuin saapuvatkin Englantilaisen Ruusun ja  Vaalean Lintusen viestien houkuttamina kappelille. He keskustelevat italiaksi, mistä neidot ymmärtävät jonkin verran.
”Nyt olen saattanut sinut tänne, Gaspare, ja lähden. Minulla on ikävä Mariannea. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan ja nuo sukujuhlat ovat raskasta teeskenneltävää.”
”Ymmärrän. Kumman se lapsi muuten on?”
”Emme tiedä. Ei sillä ole meillä niin suurta väliä.”



Meg kuulee isänsä sanat ja pyörtyy. Lily ja Claire tupsahtavat näkyviin. Giambattista kaappaa Megin syliin ja kantaa tämän koululle. Viaton Lily kertoo, kuinka Megin voimat yhtäkkiä loppuivat kesken iltakävelyn. Giambattista on kertonut Megille lappusista ja arvaa kyllä, mistä oli kyse.
Charlotte jää vahtiin ja lopulta paikalle saapuvat kuin saapuvatkin Adeline ja Emma. Charlotte seuraa ikkunan takaa kun kolmikko flirttailee ja juo viiniä ja kun Megin setä opettaa kaksikolle eri puolilla Eurooppaa suosittuja tanssitaivutuksia.
 

Neidot saapuvat Fanny-tädin asuntoon, jossa kihlajaiset on tarkoitus pitää. Se sijaitsee kaupungin halutuimmalla paikalla, hirttoaukion reunalla. Angelica tulee mukaan siltä varalta, että luvassa olisivat tuplakihlajaiset.
Angelica käyttäytyy moitteettomasti ja kreivi ja kreivitär ovat tyytyväisiä.  
Hälyttävästi Angelica ja Ulysses alkavat keskustella filosofiasta. Lily tekee intervention ehdottamalla, että nämä neidot menisivät katsomaan ruusuja.
Kun miehet ovat vetäytyneet tupakkahuoneeseen, Augustus saapuu taloon humalassa. Hän tervehtuii äitiä ja tulevaa morsiantaan. Sitten hän virittelee tappelua itsensä ja Nikolai Demidovin, isän tunnustamattoman pojan, välille. Lopulta Horatio, Augustus ja Ulysses päätyvät hukuttamaan harminsa portviiniin.

Kihlajaispäivän aamuna laivueamiraali Charles Lacroix saapuu tyttärineen. Vanhojen merikarhujen jälleennäkeminen on lämmin. Gemma esitellään Darlingin perheelle ja tulevalle sulhaselleen.



Lauantain kuluessa Augustus tekee päätöksen ja kosii Angelicaa. Ehdoista neuvotellaan hetki, mutta Angelina suostuu. Tietenkin suostuu, kauppahan on hänelle loistava, ajattelee Lily.
 
Illallisilla merilordi pitää asianmukaisen puheen, toivottaa nuoret naiset tervetulleeksi sukuun ja onnittelee molempia poikiaan. Yleisö kohahtaa - sittenkin kahdet kihlajaiset! Eikä neiti Lacroix’ta naikaan Augustus vaan Ulysses! Augustus nai jonkin mystisen kroatialaispuolalaisen kreivittären!
Nuoret herrat tarjoavat morsiamilleen kihlajaisrannekkeet. Ulysses on kaiverruttanut omaansa Till Death.

    

Merilordilla on kuitenkin vielä yksi yllätys hihassaan. Hän on päättänyt juhlistaa rakkauden päivää tunnustamalla poikansa Nikolai Demidovin. Suuri ilo! Merilordi haluaa kaikki lapset suureen halaukseen. Emma-mamma ja Ulysses saavat tarpeekseen ja poistuvat salista.

Herra Harrisiksi esittäytyvä kummallinen miekkonen tulee kyselemään neideiltä sopimattomia. Eilen Augustukselta baarissa kutsun saanut mies ohjataan pois.



Ulysses menee katsomaan hirttäjäisiä ja sitten hautausmaalle juomaan ja flirttailemaan itsemurhalla. Lily hakee veljensä pois. Sisällä Ulysses tanssittaa Angelicaa ja puhuu tälle kuoleman kauneudesta ja hirttäjäisistä, joita myös tämä oli katsellut. ”Herra Darling, se oli todellakin mielenkiintoista. Mutta… Miten tämän nyt sanoisin. Mikäli kuolema on koskettanut riittävän läheltä ja on ollut itse hengenvarassa, ei vieraiden ihmisten kuolema sillä tavalla, tiedättekö, todella säväytä.”

Sir Edward pyytää merilordia järjestämään niin, että Clementina saatellaan ruusutarhaan. Hän vie Clementinan lyhyelle kävelylle, jonka aikana pahoittelee Clementinan hänen takiaan koulussa kohtaamia vaikeuksia. Clementina puolestaan pahoittelee sitä, että Sir Edwardin on lähdettävä koulusta, koska toteutti hänen pyyntönsä.
”Hyvä puoli asiassa on se, että olen nyt vapaa koulua koskevista velvoitteista. Nyt voin kysyä teiltä…”
Sir Edward polvistuu.
”Sallitteko minun pyytää kättänne isältänne?”
Häkeltynyt Clementina kertoo, että hänet luultavasti luvataan toiselle.
”Eikö toivoa ole?”
”Voitte te tietysti kysyä.”
Sir Edward pujottaa Clementinan kaulaan Stanleyn suvun medaljongin ja vie neidon tanssiin.