nimrod-normal.jpg

Nimrod Darling, 22, on kotoisin Bardseyn saarelta, joka sijaitsee Walesin ja Irlannin välissä. Se on pieni, sumuinen saari, jolla sijaitsee Nimrodin perheen kolkko kartano sekä rannan tuntumassa oleva pieni kylä, jossa asuu 70 ihmistä. Saaren erikoisuus on se, että pyhiinvaeltajat saapuvat sinne kuolemaan. Legendan mukaan saarelle on haudattu 20 000 pyhimystä, mutta saaren koon huomioon ottaen se tuskin pitää paikkaansa.

Isäsi kreivi on nimeltään Octavius Darling, äiti Emma. Perhe on asunut saarella sukupolvien ajan. Isäsi on entinen laivastoupseeri ja runoilija, nyt eläkkeellä. Perhe on varakas, tiluksia on myös Englannin pääsaarella.
Sinulla on isoveli Horatio (26 vuotta), kaksoisveli Alexander, pikkuveljet Augustus (20) ja Ulysses (19) sekä pikkusisko Lilllian (14). Kaikki pojat lähetettiin kahdeksanvuotiaina opiskelemaan Essexin maaseudulla sijaitsevaan sisäoppilaitokseen nimeltä The King's College of Our Lady of Canterbury, Lily tänä vuonna sen sisarkouluun St Catherine of Alexandria Collegeen. Olet tavannut vanhempiasi ja siskoasi lähinnä kesällä ja jouluisin.

Lapsena ihailit isääsi enemmän kuin mitään muuta. Selailit silmät loistaen isän matkoiltaan tuomia kirjoja, jotka kertoivat seikkailuista, valloituksista, tuntemattomien maiden villeistä heimoista ja Englannin laivaston sankarillisuudesta. Et saanut kylliksesi isäsi kertomuksista, joissa hän kuvaili Brittiläisen Imperiumin kaukaisimpia kolkkia ja brittisotilaiden saavutuksia.
8-vuotislahjaksi sait isältäsi oikean laivastokaukoputken. Sillä hetkellä päätit, että sinusta tulisi laivastoupseeri, aivan kuin isästäsi.

Neljän vuoden kuluttua, sinun ja kaksoisveljesi Alexanderin 12-vuotissyntymäpäivänä, vanhempasi ilmoittivat, että te pyrkisitte Kuninkaalliseen Merisota-akatemiaan. Olit riemuissasi, eikä Alexanderkaan pannut vastaan. Pääsitte sisään helposti.

Ensimmäiset vuodet sujuivat upeasti. Olit haaveillut tästä koko lapsuutesi. Ensimmäiset vuodet palvelitte laivoilla kansipoikina, hyttien kuuraajina ja perunankuorijoina. Hiljalleen saitte alkaa käsitellä köysiä, sitten tykkejä ja lopulta itse laivaa. Olit opetellut navigoimaan ja päntännyt laivaston historiaa ja perinteitä pikkupojasta asti, eikä purjehtiminenkaan tuntunut vaikealta. Etenitte nopeasti ja säästyitte pahimmalta simputukselta, sillä Darlingin sukunimeä ja isänne amiraalin asemaa kunnioitettiin. Kunnes kaikki romahti.

Viisi vuotta sitten isäsi laivastoura päättyi skandaaliin, jonka takia hänen oli pakko vetäytyä takaisin kotisaarellenne. Skandaaliin, joka tuhosi hänen uransa, sinun urasi ja syntymättömien lastesi uran. Skandaaliin liittyi mulattiäpärälapsia, moraalisesti arveluttavaa, salanimellä julkaistua runoutta sekä laivasto-onnettomuus, joka johti oman sotalaivan uppoamiseen Englannin kanaalissa. Et haluaisi ajatella skandaalia, mutta sinun ei anneta unohtaa sitä. Joka päivä merisota-akatemiassa, kutsuilla, urheiluseuroissa, asuntolassa, jopa kaupoissa ja kadunkulmissa ihmiset kääntyvät katsomaan, kuiskuttelevat ja osoittelevat. Sinua ei kutsuta herrasmiesklubeille, naimisiinmeno tuntuu mahdottomalta, niin sanotut ystäväsi suostuvat tapaamaan sinua vain, jollei ole vaaraa siitä, että heidät nähtäisiin seurassasi.

Vuosikurssinne muut opiskelijat ylennettiin upseereiksi ajallaan, mutta sinä ja veljesi ehditte täyttää 20 vuotta ilman merkkiäkään ylentämisestä. Alexanderille tällainen nöyryytys riitti. Hän jätti armeijan ja pestautui kauppalaivastoon, missä palvelee nyt ensimmäisenä perämiehenä. Hän nai ison laivanvarustajan aatelittoman tyttären ja sai lapsen, nyt 1-vuotiaan Adelaiden.
Sinä et aikonut luopua unelmastasi. Olit koko elämäsi halunnut yhtä asiaa: komentaa englantilaisia sotalaivoja ja saada mainetta valloittamalla kuningattaren nimissä yhä lisää kaukaisia maailmankolkkia. Jatkoit laivastossa hammasta purren, vaikka jokainen päivä oli sinulle uusi painajainen. Arvelit, että jos osoittaisit yhä uudelleen sinnikkyytesi, korkean moraalisi ja luonteesi sopivuuden, sinut olisi pakko ennen pitkää ylentää. Sinulla ei ole suunnitelma B:tä. Kun vanhemmistasi aika jättää, veljesi Horatio perii saaren ja kartanon. Sinun on löydettävä oma tiesi.

Päiväsi kuluivat tavallisesti merisota-akatemialla tai laivoilla. Opiskelit itseksesi lisää ja hoitelit upseerien asioita. Joskus ne liittyivät merenkäyntiin tai laivastoon, mutta usein hoidettavaksesi sysättiin raivostuttavia pikkuasioita tanssiaiskutsujen lähettämisestä tai henkilökohtaisiin maakauppoihin. Kaunaasi lisäsi se, että osa sinua käskyttävistä upseereista oli entisiä opiskelutovereitasi. Illalla entisten toveriesi lähtiessä upseeriklubille syömään sinä nielit kiukkusi ja menit illallistamaan yksin johonkin ravintolaan. Sosiaalinen elämäsi oli olematonta. Kaltaisesi nuoren aatelismiehen olisi pitänyt viettää kaikki iltansa tanssiaisissa ja päivällisillä tovereidesi luona, juhlien ja iloiten ja rakastuen. Sen sijaan menit aikaisin nukkumaan ja kävit kerran viikossa syömässä vakavan, kunnollisen ja ilottoman veljesi Horation luona. Horatio ja hänen vaimonsa ovat kiinnostavia kuin kasa kuolleita kaloja, mutta heidän lapsensa Maud (3), Ernest (2) ja Duncan (1) ovat suloisia. Sinua koskee katsella heitä, sillä he muistuttivat sinua surkeista mahdollisuuksistasi päästä hyviin naimisiin.

Helmikuussa istuit tapasi mukaan illallisella lähiravintolassa, jonka lihamuhennos oli kehnonlaista, mutta jonka muu kävijäkunta koostui lähialueen kauppiaista. He eivät tunnistaneet sinua, eikä sinun siksi tarvinnut kokea väistelevien katseiden ja seinille mumistujen pikaisten tervehdysten nöyryytystä. Olit lopettelemassa ateriaasi, kun tarjoilija toi sinulle tarjottimella kortin. Olit hämmästynyt. Hyvin harvat herrasmiehet halusivat tavata sinut, ja vielä harvempi lähetti korttinsa tapaamista pyytääkseen. Helmiäisenvalkoisessa, kauniisti painetussa kortissa seisoi nimi, jonka tunnistit sanomalehdistä, ansioituneiden upseerien kunniaksi järjestettyjen juhlien kunniavieraslistalta ja laivaston vuosikertomuksesta. Sir Jonathan Hampton, kontra-amiraali.
Annoit tarjoilijan johdattaa sinut kabinettiin, jossa sir Hampton nautti viinilasillista. Kumarsit ja hän viittasi sinua istumaan. Poistuitte ravintolasta vasta kun aamu jo sarasti.

Sir Hampton kertoi olevansa isäsi vanha ystävä ja huomanneensa lahjakkuutesi jo vuosia sitten. Olit ihmeissäsi – korkea-arvoinen upseeri väitti pitäneensä sinua silmällä jo pitkään. Hänen mielestään olit kyvykkäin merisota-akatemiassa opiskellut nuorimies vuosikymmeneen. Sir Hampton halusi keskustella kanssasi opinnoistasi ja tulevaisuudensuunnitelmistasi, mutta myös politiikasta ja Britannian armeijasta. Rentouduit nopeasti saadessasi keskustella sivistyneen ja miellyttävän herrasmiehen kanssa, jota taustasi ei tuntunut vaivaavan lainkaan. Samalla sinusta tuntui, että mies testasi sinua ja mittaili sivistyneisyyttäsi ja järjenjuoksuasi. Ilmeisesti hän totesi molemmat riittäviksi, sillä poistuessanne ravintolasta hän esitti kutsun saapua seuraavana perjantaina luokseen sikarille. Otit kutsun vastaan mielihyvin.

Sir Hamptonin Lontoon asunto oli suuri ja avara, oivalla maulla sisutettu koti, joka henki hyvää sukutaustaa ja riittäviä rahavarantoja. Nautitte viskiä ja sikareita hänen tupakkahuoneessaan ja jatkoitte edellisen tapaamisenne keskusteluja. Puhuitte kiihkeästi merentakaisten siirtokuntien kauppa-asemasta, arvioitte tulevaa alahuoneen kokoonpanoa ja laskitte leikkiä Lontoon seurapiireistä. Sir Hamptonilla oli loistava, kuiva huumorintaju. Yö oli kääntynyt jo aamun puolelle kun sir Hampton vakavoitui.
”Nimrod, te olette osoittautunut kyvykkääksi ja älykkääksi mieheksi, jonka etenemistä isänne teot aiheetta varjostavat. Minulla on teille ehdotus, josta toivon olevan hyötyä meille molemmille. Kerron mielelläni lisää, mutta sitä ennen minun on pyydettävä teitä vannomaan, ettette koskaan paljasta sitä, mitä aion teille nyt kertoa.”
Sinä vannoit.

Sir Hampton kertoi kuuluvansa eräänlaiseen seuraan. Arvelit, että sir Hamptonin kaltainen mies kuuluu vähintäänkin pariinkymmeneen erilaiseen salonkiin ja kerhoon, joten et ollut yllättynyt. Tämä oli kuitenkin hyvin erityinen seura, ja hän kutsui sinut mukaan. Seuran nimi oli Siinain veljeskunta.
Se koostui sellaisista miehistä, jollainen sinä toivoit olevasi: viisaista, menestyneistä, rikkaista ja arvostetuista. Sir Hampton ei voinut nimetä muita seuraan kuuluvia, mutta hän kertoi, että mukana oli myös kuningasperheen jäsen. Saisit tietää lisää, jos haluaisit liittyä. Sinä halusit, kovasti.

Pääsit koeajalle. Sir Hampton otti sinut suojatikseen – ei toki julkisesti, mutta kuitenkin – ja yhdessä kiersitte esittäytymässä muiden jäsenten kotona. He olivat aatelisia, upseereja, menestyneitä liikemiehiä, lääkäreitä. Samaan aikaan asiat alkoivat sujua. Sait päivälliskutsuja sellaisiin perheisiin, joiden jäsenten et uskonut isäsi maineen takia koskaan edes tervehtivän sinua. Pari isäsi vanhaa tuttavaa kutsui sinut vieraakseen herrasmiesklubille, ja lopulta pääsit itsekin erään melko nimekkään sikariklubin jäseneksi. Jäsenyyteen tarvittiin kahden vanhan jäsenen suositukset, mutta et koskaan saanut tietää, keitä suosittelijasi olivat.
Kesäkuussa sait sir Hamptonilta kirjeen.
”Toivon, että tulette tapaamaan minua huomisen miellyttävän yllätyksen jälkeen.”
Seuraavana päivänä sait tietää, että sinut oli vihdoinkin, vuosien odotuksen päätteeksi, ylennetty luutnantiksi.

Kiiruhdit sir Hamptonin luo. Sinun ei tarvinnut enää esittää korttiasi, olihan kontra-amiraalista tullut hyvä ystäväsi, ja enemmänkin. Hän oli auttanut sinua eteenpäin siinä missä isäsi oli vain tuhonnut poikansa mainetta ja mahdollisuuksia. Kiitit hyväntekijääsi vuolaasti, sillä tiesit, että hän oli vedellyt naruista. Sir Hampton torjui kiitokset kohteliaasti ja totesi, että olit viimein saanut pienen palan siitä, mitä olit ansainnut.
”Tähän asti veljeskunta on voinut hieman auttaa ja tukea teitä, Nimrod. Todellisuudessa ansaitsisitte paljon enemmän. Haluan, että tutustutte veljeskuntamme kirjastoon.”
Sir Hampton vei sinut asuntonsa yksityisten tilojen läpi kirjastohuoneeseen, jossa et ollut koskaan käynyt. Hyllyjä täyttivät kirjat, joista osa näytti ikivanhoilta. Ne olivat opuksia salatieteisiin ja magiaan, hyvin vanhoihin sellaisiin. Salatieteet ovat hyvin muodikkaita ja niitä harrastavat melkein kaikki, mutta näissä kirjoissa tuntui todella olevan jotakin erityistä. Aivan kuin ne huokuisivat voimaa.
”Te tunnette sen, eikö totta? Tämä on hyvin voimallinen kirjasto.”

Sir Hampton valitsi luettavaksesi joitakin kirjoja. Hyvästelitte, mutta kun pääsit kotiin, et malttanut asettua levolle vaan luit kirjoja kuin kuumeessa pitkälle seuraavaan päivään. Ne kertoivat suurmiehistä, voimallisesta magiasta ja seikkailuista. Sinä halusit osaksi tätä maailmaa. Pyysit sir Hamptonilta tulla vihityksi veljeskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi.

Seurasi kiihkeä ja piinallinen puoli vuotta. Sinua testattiin. Sait osallistua pieniin rituaaleihin, mutta jo niissä tunsit, kuinka tämä maailma limittyy muiden universumien kanssa, kuinka esineet liikkuvat käsin koskematta ja kuinka huoneessa on läsnä henkiä, joita ei voi silmillä havaita. Olit löytänyt paikkasi. Näiden oppien avulla ja omilla kyvyilläsi sinusta tulisi maailman mahtavimman laivaston kuuluisin amiraali. Janosit kiihkeästi lisää tietoa ja anelit sir Hamptonia nopeuttamaan prosessia niin, että sinut voitaisiin vihkiä veljeskuntaan mitä pikimmin.

Lopulta kuukausi sitten alkoi tapahtua.
”Jäljellä on viimeinen koetus, uskollisuuden osoittaminen veljeskunnalle. Me olemme kaikki vuorollamme suorittaneet sen, ja sinun on suoriuduttava siitä ennen vihkimystäsi.”
Koetus oli suurempi kuin olisit ikinä uskaltanut kuvitella.

”Viisi lasta on alkanut leikkiä magialla. Jos asiaan olisi puututtu aikaisemmin, heidät olisi kenties voitu pelastaa, mutta nyt on valitettavasti liian myöhäistä. Voimme ainoastaan olla armollisia ja päättää heidän kärsimyksensä nopeasti ja kivuttomasti, ennen kuin he aiheuttavat peruuttamatonta tuhoa.”
Kuuntelit kauhistuneena. Lapset, luonnoltaan viattomat, olivat sotkeutuneet pimeän taikuuden pauloihin niin pahasti, ettei heitä voinut elää pelastaa. Miten hirvittävä kohtalo.
”Pyydättekö minua surmaamaan viisi lasta?”
”Sitä teidän ei toki tarvitse ottaa tunnollenne. Riittää, että toimitatte heidät tänne, minun asuntooni. Täysvaltaiset jäsenemme rukoilevat heidän sielujensa puolesta, suorittavat vaaditut toimenpiteet hellästi ja armollisesti sekä toimittavat sielunmessun. Tämä on ainoa tapa varmistaa, että edes heidän kuolemattomat sielunsa säilyvät turmeltumattomina.”
Tunsit pohjatonta surua, mutta tiesit, että sir Hampton oli oikeassa.
”Mistä löydän nämä lapset?”
Sir Hampton ojensi sinulle listan, johon oli kirjoitettu viisi nimeä. Kun luit niistä viimeisen, silmissäsi sumeni.

Clementina Roehenstart
Charlotte Lawrence  
Margaret Barrett
Claire Wynn
Lillian Darling

Sopersit sir Hamptonille pahoittelusi ja nopeat hyvästisi. Kyyneleet nousivat silmiisi ennen kuin ehdit ovista ulos.

Makasit sängyssä lamaantuneena kaksi päivää syömättä ja juomatta. Pieni Lillian, suloinen ja viaton Lillian, miten hän on saattanut tehdä jotain näin hirvittävää? Sydämesi murtui.
Kolmantena päivänä sinulle saapui kirje. Siinä Lillian kertoi tulevansa neljän ystävänsä kanssa jouluksi Lontooseen. Se oli merkki. Sinun olisi tehtävä mitä veljeskunta toivoi, itsesi ja Lillianin takia. Lähetit Sir Hamptonille viestin, jossa oli yksi sana.
”Suostun.”



Luonne:
Olet herrasmies henkeen ja vereen. Olet kunnianhimoinen, helposti innostuva, karismaattinen, flirtti, tunnollinen, seikkailunhaluinen, rohkea, romanttinen ja sentimentaalinen.

Offgame:
Kun Nimrod tapaa Lillianin ystävät, hän rakastuu hyvin nopeasti ja erittäin palavasti joko Claireen tai Megiin (katso kumpi toimii paremmin). Tämä tekee tehtävän suorittamisesta entistä vaikeampaa.
Tarkoitus on, että Nimrod on hyvin lähellä saada tehtävänsä päätökseen, mutta epäonnistuu tai luopuu yhdennellätoista hetkellä.